Omaksuttu oikea tieto korvaa harrastuksia

Voi olla, että älykkyydestä voi olla hiljaa kunhan omaksuu oikean tiedon ajoissa.

Oikea aikainen tieto tarkoittaa, että vastaus saadaan ennen kuin liikutaan, tehdään asioita.

Jos teemme asioita ilman tietoa, se tarkoittaa, että emme tiedä asioita.
Jooga kutsuu asian karmaksi. Ensin tehdään, sitten tiedetään.
Jos karma on universumin tila, silloin: "alussa oli keho, sitten tuli järki"
Raamatun ääni ei voi olla älyllinen ääni.


Kehitetään tapoja kuinka tietää ennen kuin tekee asioita.
Kun tekee asiat väärin, siitä ihmiselle aiheutuu harmia ja vahinkoja.
Pyritään tekemään asioita aina oikein.
Tänään yhteiskunnassa emme yritä tehdä asiat aina oikein, koska opimme pitkin historiaa, ettei täydellisyyttä ole olemassa ja teemme aina virheitä.
Kuitenkin tiede voi korjata virheet ajoissa.
Se on teknisvälineellinen ja yhteiskunta-yksilöllinen toteutus.
Meditaation tarkoitus löytää oivallus kaikesta istumalla liikkumatta.
Meditaatio ottaa ajan kiinni ja antaa toiminta-aikaa.
Tieteellinen väline vapauttaisi meitä antamalla oikeita vastauksia.

Punnitaan kumpi on tärkeämpi: sanaton oivallus tai sanallinen oikea tieto?
Jälleen päämäristä kiinni, mutta molemmat.
Sanaton oivallus on liian korkea ihmiselle, joka kommunikoi verbaalisesti.

Mielenkiintoinen asia on kielellistäminen evoluutiossa, kielen vaikutus elämään.

Avaruus epäilemättä on hiljaista oivallusta.
Avaruuden itsenäisille olioille kommunikaatio jostakin syystä on oleellinen.
Psykoosissa verrataan universumin metatieto ja kielellinen kommunikaatio.
Tuntuu, että kommunikaatio tekee raskaaksi, mitä enemmän puhuu.
Puhuminen on karmaa, tekemistä.
Puhuminen olisi likaisempi siten kuin hiljaa oleminen.
Kuitenkin puhuminen vapauttaa jotakin oleellista, joka hyödyttää itseään ja muita.
Sosiaalinen puhuminen on ehto, jota ei voi kiertää.
Ensin puhutaan, sitten ollaan hiljaa. Ei toisinpäin.
Muuten on vaikea asia edelleen.

Kussakin tilassa on rajallinen maksimi määrä tietoa, joka täyttyy yksi päivä.
Kun tieto täyttyy, silloin voi syntyä halua muuttaa muualle kohti uutta tietoa.
Tieto luo uutta materiaa kun tieto on aina hiukkanen.
Hiukkasissa kerätään mahdollisia hiukkasia kehoomme.
Siten tietämisellä on kannibalistinen luonne.
Me metsästetään oikeita tiedon hiukkasia, synnytetään uusia kemiallisia yhdisteitä ja tullaan paremmiksi - elämän päämäärä, sikäli kun kaikkeus on palloja.

Teknillisessä kehityksessä välineellinen kone avustaa tarpeellisen, uuden, kaiken tiedon saamisessa niin, että ihmisen aikaa ei hukata turhaan ja asia menee perille.

Kun ihminen TIETÄÄ, se tarkoittaa sitä, että ei enää harrasteta turhia vanhoja asioita, koska harrastuksia on pidetty siksi, että olisi kehitetty ihmisinä.
Ihmisinä kehitytään siksi, että ollaan epätäydellisiä, mutta kun syntyy oikean oppimisen tekninen apuväline, silloin jää pois kaikki turhaa.
Silloin tullaan täydellisinä suoraan päämäärään TÄSSÄ JA NYT.

Tässä ja nyt kun ollaan valmiita, se aiheuttaa ahdistusta.
Ennakkoodotus, varsinkin pitkän oleskelun jälkeen synnyttää karmaa,
jonka tuhoamiseksi pitää nähdä erityistä vaivaa.
Karma voi tuntua pakkomielteenä toisiin tarpeettomiin asioihin.
Siten yksi sivistyksen askelista on psykologin apu mielen vapauttamisessa pakko oireista.
Kun saadaan työstettyä itseämme Tässä ja Nyt tilaan, silloin ei pitäisi jäädä mitään epäilyksiä, koska kun tila on ympäripyöreä, valmis, niin siirtyy toiseen tilaan.

Sivistyksessä joka tapauksessa aletaan puhua eri planeetoista, galakseista, uniersumeista, jolloin oppimisen, omaksumisen apuvälineiden pitäisi kehittyä vastaavanlaisiksi uusimuotoisiksi.

Olemassaolossa on fysikaalinen puoli. Kysytään vielä kuinka fyysinen kosketus on oleellinen oppimisessa? Ja fyysinen muutos, jos sitä suvaitaan, koska elävä olento voi kieltää fysikaalisen muutoksen itsesuojeluna ja elää steriilisti.

Tarvitaanko täydellisyyteen kaikkien fysikaalisten tilojen oleellisia fysikaalisia aineita kuten kemiayhdisteitä, joita voi esimerkiksi saada rokotteena suoraan verisuoniin ilman tarkempaa kanssakäymistä.
Silloin tieto ankkuroituu fysikaaliseen läsnäoloon.


Ja harrastuksien loppuminen säästää luontoa, koska myös harrastukset kuluttavat luontoa, ympäristöä.


Vastaamatta on miksi pitäisi nauttia elämässä. Nautinto on suhteellisen matala päämäärä elää. Kyllä se pitää elämässä kiinni, mutta ei kehitä sitä.