Miksi minulle sattuu kaikkea hassua?

Olen monta kertaa ajatellut, että Herra Bean on takuulla saanut tietää kaikista hassuista jutuista, mitä elämäni varrella on tapahtunut sen jälkeen, kun pääsin aloittelemaan omaa elämääni. Oma elämä aloitettiin nuorena sota-aja jälkeen.

Luulin, että kun tulen vanhaksi, niin minulle ei tapahdu enää mitään odottamatonta, mutta eikös vaan!

Tällainen juttu tuli mieleen:
Olin jo 75-vuotias, kun olin leikkauksessa. Kirurgisella osastolla oli kaikki potilashuoneet täynnä. Pienen soittelusession jälkeen minua lähdettiin rahtaamaan pitkin kellarikulvertteja ja tuotiin synnytysosastolle! Sain oman
"sviitin", puhelimen ja tv:n. - Tilanne oli niin koominen, että piti ruveta soittamaan ja ilmoittelemaan että olen sairaalassa muutaman vuorokauden. Eräs ystävätär kysyi millä osastolla olen, jos hän pistäytyy vierastunnilla käymään. Vastasin, että olen juuri tullut synnytysosastolle, mutta lapsivesi ei ole vielä mennyt, odottelen vaan tässä. Tiedä häntä, vaikka pojalle tulisi pikkusisko! :)

Olisi kiva kuulla, onko toisille vanhuksille tapahtunut jotakin yllättävää!

4

60

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • UUSI

      Ei niinkään hassua mutta yllättävää on sattunut helteillä.
      Olen yliherkkä kuumuudelle, tulee oikeasti ihan kamala olo.
      Ajelin selkäni takia lääkärille Joensuuhun. Nuukuuttani pysäköin autoni vähän kauemmaksi missä ei tarvinnut maksaa ja kävelin helteellä vastaanotolle.
      Kun tulin ulos ei ollut aavistustakaan missä autoni on, edes ilmansuunnasta ei ollut hajuakaan.
      Haahuilin edes takaisin, lähelle pysäköi pariskunta, varmaan huomasivat kuinka onnettoman näköinen olin.
      Kerroin heille huoleni, muistin sentään rekisterinumeron. Läksivät etsimään autoani. Ei mennyt kauan kun tulivat kertomaan että auto on ihan lähellä.
      Kiittelin vuolaasti ja läksin tyytyväisenä ajelemaan ilmastoidussa autossa kotiin.
      Nytkin helteillä olin ihan voimaton, naama oli tulipunainen kuin löylystä tullella.
      Sanoinkin toisessa ketjussa että kaveri naureskeli minun termostaattini olevan rikki.

      • UUSI

        Tuo auton parkkeeraaminen on minullekin tuttu juttu! Kiire ja stressi tekee tepposia.

        Olin vielä työelämässä ja kuljin työmatkat autolla, jonka jätin p-taloon, aina samalle paikalle, koska tulin aina niin aikaisin, että p-talo oli vielä tyhjää täynnä. Eräänä aamuna olikin koko p-talo jo täynnä autoja. En muista oliko kaupungilla jokin erikoinen tapahtuma, vai olinko itse myöhässä, mutta löysin vapaan paikan vasta 3. kerroksesta.

        Illalla tulin p-talolle. P-talossa ei ollut yhtään autoa 1.kerroksessa. Hätäännyin, kun "oman auton " paikka oli myös tyhjä. Olin jo unohtanut, että olin ajanut 3. kerrokseen. - Mielessä kävi että on jo ilta ja pimeää, kotiin matkaa 65 km. Auto varastettu. - Lähdin kuitenkin kävelykierrokselle p-talossa. Toinen kerros oli tyhjä. Jatkoin seuraavaan kerrokseen ja siellä näin yksinäisen auton, oman autoni! Siinä muistui aamun tapahtumat mieleen. Sitä kiitollisempi olin, ettei autoa oltu varastettu, kun tulin auton luo ja kuljettajan puoleinen ikkuna oli alhaalla, bensakortti koelaudalla!


        Toinen autojuttu tuli mieleen, kun olimme naapurikaupungissa. Minulla tuli mieleen, että käväisen torin varrella olevassa liikkeessä hakemassa maitopurkkeja ja pyysin miestäni ajamaan torin ympäri hissuksiin, niin olen kohta takaisin kaupan ovella. En kauan viipynytkään kaupassa, juoksin suoraan auton etupenkille ja sanoin: - Ja nyt mentiin! Auto ei liikahtanut paikaltaan,
        vilkaisin kuljettajaan: - No? Mutta kuljettajan paikalla istui ventovieras mies!
        Hyppäsin kiireesti ulos anteeksipyyntöjen kera. Perässä oli meidän automme ja mieheni nauroi aivan kippurassa, kun oli seurannut näytelmää ja sanoi, että olin niin touhukkaan näköinen kun syöksyin juoksujalkaa vieraaseen autoon!

        Hyvää yötä!


      • Anonyymi
        UUSI
        mdk.mdk kirjoitti:

        Tuo auton parkkeeraaminen on minullekin tuttu juttu! Kiire ja stressi tekee tepposia.

        Olin vielä työelämässä ja kuljin työmatkat autolla, jonka jätin p-taloon, aina samalle paikalle, koska tulin aina niin aikaisin, että p-talo oli vielä tyhjää täynnä. Eräänä aamuna olikin koko p-talo jo täynnä autoja. En muista oliko kaupungilla jokin erikoinen tapahtuma, vai olinko itse myöhässä, mutta löysin vapaan paikan vasta 3. kerroksesta.

        Illalla tulin p-talolle. P-talossa ei ollut yhtään autoa 1.kerroksessa. Hätäännyin, kun "oman auton " paikka oli myös tyhjä. Olin jo unohtanut, että olin ajanut 3. kerrokseen. - Mielessä kävi että on jo ilta ja pimeää, kotiin matkaa 65 km. Auto varastettu. - Lähdin kuitenkin kävelykierrokselle p-talossa. Toinen kerros oli tyhjä. Jatkoin seuraavaan kerrokseen ja siellä näin yksinäisen auton, oman autoni! Siinä muistui aamun tapahtumat mieleen. Sitä kiitollisempi olin, ettei autoa oltu varastettu, kun tulin auton luo ja kuljettajan puoleinen ikkuna oli alhaalla, bensakortti koelaudalla!


        Toinen autojuttu tuli mieleen, kun olimme naapurikaupungissa. Minulla tuli mieleen, että käväisen torin varrella olevassa liikkeessä hakemassa maitopurkkeja ja pyysin miestäni ajamaan torin ympäri hissuksiin, niin olen kohta takaisin kaupan ovella. En kauan viipynytkään kaupassa, juoksin suoraan auton etupenkille ja sanoin: - Ja nyt mentiin! Auto ei liikahtanut paikaltaan,
        vilkaisin kuljettajaan: - No? Mutta kuljettajan paikalla istui ventovieras mies!
        Hyppäsin kiireesti ulos anteeksipyyntöjen kera. Perässä oli meidän automme ja mieheni nauroi aivan kippurassa, kun oli seurannut näytelmää ja sanoi, että olin niin touhukkaan näköinen kun syöksyin juoksujalkaa vieraaseen autoon!

        Hyvää yötä!

        Kiits päivän pyrskähdyksestä. (Viimeinen kappale :)


    • Anonyymi
      UUSI

      Peräsuolileikkauksen jälkeen vietiin synnytysosastolle meikäläinenkin, siellä sitten odottavien ja synnyttäneiden äitien kanssa ns. ulkoiltiin, mentiin hissillä alakertaan ja rappuja ylös, tai toisin päin. Askelmia on monta, kun on kerroksiakin, mutta kyllä siinä oli hyvä kerätä voimia ennen kotiutusta.
      Ei mikään hassu juttu, tavallinen tapa, kun kirran osastoilla on aina liikaa potilaita.

      Olin Meilahden sairaalan osastolla 12 kolme päivää ja yötä ruokasalissa, kun ei ollutkaan paikkoja, ja leikkausaikaa ei siirretty. Sain " yksityistä hoitoa " osaston yleisessä potilastilassa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!

      "IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its
      Maailman menoa
      363
      8113
    2. Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa

      Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.
      Maailman menoa
      159
      2452
    3. Sylikkäin.

      Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta
      Ikävä
      60
      843
    4. Oletko samaa mieltä

      Että on parempi olla erillään?
      Ikävä
      71
      836
    5. Postilaatikoista

      Tuntuu kaikki tietävän tekijän/tekijät, mutta miksi nimiä ei julkaista???
      Kihniö
      25
      806
    6. Nainen arvaa kuka

      En ikävä kyllä elä enää pitkään
      Ikävä
      55
      793
    7. Sano nyt kiertääkö

      Huhut meistä tai jostain muusta?
      Ikävä
      64
      792
    8. Mietin että

      Onko tarinallamme vielä luvussa tilaa kohtaamiselle vai jääkö se tähän.
      Ikävä
      46
      756
    9. Kuka pistetty kylmäksi

      Ketähän joutunu puukkohipan uhriksi? Tietääkö kukkaan?
      Kajaani
      11
      746
    10. Eemeli Peltosen viimeinen postaus Facebookissa!

      "Olen ollut kevätistuntokauden viimeisillä viikoilla paljon poissa eduskuntatyöstä. Sain toukokuussa hyvää hoitoa HUSiss
      Maailman menoa
      68
      683
    Aihe