Olen monta kertaa ajatellut, että Herra Bean on takuulla saanut tietää kaikista hassuista jutuista, mitä elämäni varrella on tapahtunut sen jälkeen, kun pääsin aloittelemaan omaa elämääni. Oma elämä aloitettiin nuorena sota-aja jälkeen.
Luulin, että kun tulen vanhaksi, niin minulle ei tapahdu enää mitään odottamatonta, mutta eikös vaan!
Tällainen juttu tuli mieleen:
Olin jo 75-vuotias, kun olin leikkauksessa. Kirurgisella osastolla oli kaikki potilashuoneet täynnä. Pienen soittelusession jälkeen minua lähdettiin rahtaamaan pitkin kellarikulvertteja ja tuotiin synnytysosastolle! Sain oman
"sviitin", puhelimen ja tv:n. - Tilanne oli niin koominen, että piti ruveta soittamaan ja ilmoittelemaan että olen sairaalassa muutaman vuorokauden. Eräs ystävätär kysyi millä osastolla olen, jos hän pistäytyy vierastunnilla käymään. Vastasin, että olen juuri tullut synnytysosastolle, mutta lapsivesi ei ole vielä mennyt, odottelen vaan tässä. Tiedä häntä, vaikka pojalle tulisi pikkusisko! :)
Olisi kiva kuulla, onko toisille vanhuksille tapahtunut jotakin yllättävää!
Miksi minulle sattuu kaikkea hassua?
54
764
Vastaukset
Ei niinkään hassua mutta yllättävää on sattunut helteillä.
Olen yliherkkä kuumuudelle, tulee oikeasti ihan kamala olo.
Ajelin selkäni takia lääkärille Joensuuhun. Nuukuuttani pysäköin autoni vähän kauemmaksi missä ei tarvinnut maksaa ja kävelin helteellä vastaanotolle.
Kun tulin ulos ei ollut aavistustakaan missä autoni on, edes ilmansuunnasta ei ollut hajuakaan.
Haahuilin edes takaisin, lähelle pysäköi pariskunta, varmaan huomasivat kuinka onnettoman näköinen olin.
Kerroin heille huoleni, muistin sentään rekisterinumeron. Läksivät etsimään autoani. Ei mennyt kauan kun tulivat kertomaan että auto on ihan lähellä.
Kiittelin vuolaasti ja läksin tyytyväisenä ajelemaan ilmastoidussa autossa kotiin.
Nytkin helteillä olin ihan voimaton, naama oli tulipunainen kuin löylystä tullella.
Sanoinkin toisessa ketjussa että kaveri naureskeli minun termostaattini olevan rikki.Tuo auton parkkeeraaminen on minullekin tuttu juttu! Kiire ja stressi tekee tepposia.
Olin vielä työelämässä ja kuljin työmatkat autolla, jonka jätin p-taloon, aina samalle paikalle, koska tulin aina niin aikaisin, että p-talo oli vielä tyhjää täynnä. Eräänä aamuna olikin koko p-talo jo täynnä autoja. En muista oliko kaupungilla jokin erikoinen tapahtuma, vai olinko itse myöhässä, mutta löysin vapaan paikan vasta 3. kerroksesta.
Illalla tulin p-talolle. P-talossa ei ollut yhtään autoa 1.kerroksessa. Hätäännyin, kun "oman auton " paikka oli myös tyhjä. Olin jo unohtanut, että olin ajanut 3. kerrokseen. - Mielessä kävi että on jo ilta ja pimeää, kotiin matkaa 65 km. Auto varastettu. - Lähdin kuitenkin kävelykierrokselle p-talossa. Toinen kerros oli tyhjä. Jatkoin seuraavaan kerrokseen ja siellä näin yksinäisen auton, oman autoni! Siinä muistui aamun tapahtumat mieleen. Sitä kiitollisempi olin, ettei autoa oltu varastettu, kun tulin auton luo ja kuljettajan puoleinen ikkuna oli alhaalla, bensakortti koelaudalla!
Toinen autojuttu tuli mieleen, kun olimme naapurikaupungissa. Minulla tuli mieleen, että käväisen torin varrella olevassa liikkeessä hakemassa maitopurkkeja ja pyysin miestäni ajamaan torin ympäri hissuksiin, niin olen kohta takaisin kaupan ovella. En kauan viipynytkään kaupassa, juoksin suoraan auton etupenkille ja sanoin: - Ja nyt mentiin! Auto ei liikahtanut paikaltaan,
vilkaisin kuljettajaan: - No? Mutta kuljettajan paikalla istui ventovieras mies!
Hyppäsin kiireesti ulos anteeksipyyntöjen kera. Perässä oli meidän automme ja mieheni nauroi aivan kippurassa, kun oli seurannut näytelmää ja sanoi, että olin niin touhukkaan näköinen kun syöksyin juoksujalkaa vieraaseen autoon!
Hyvää yötä!- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Tuo auton parkkeeraaminen on minullekin tuttu juttu! Kiire ja stressi tekee tepposia.
Olin vielä työelämässä ja kuljin työmatkat autolla, jonka jätin p-taloon, aina samalle paikalle, koska tulin aina niin aikaisin, että p-talo oli vielä tyhjää täynnä. Eräänä aamuna olikin koko p-talo jo täynnä autoja. En muista oliko kaupungilla jokin erikoinen tapahtuma, vai olinko itse myöhässä, mutta löysin vapaan paikan vasta 3. kerroksesta.
Illalla tulin p-talolle. P-talossa ei ollut yhtään autoa 1.kerroksessa. Hätäännyin, kun "oman auton " paikka oli myös tyhjä. Olin jo unohtanut, että olin ajanut 3. kerrokseen. - Mielessä kävi että on jo ilta ja pimeää, kotiin matkaa 65 km. Auto varastettu. - Lähdin kuitenkin kävelykierrokselle p-talossa. Toinen kerros oli tyhjä. Jatkoin seuraavaan kerrokseen ja siellä näin yksinäisen auton, oman autoni! Siinä muistui aamun tapahtumat mieleen. Sitä kiitollisempi olin, ettei autoa oltu varastettu, kun tulin auton luo ja kuljettajan puoleinen ikkuna oli alhaalla, bensakortti koelaudalla!
Toinen autojuttu tuli mieleen, kun olimme naapurikaupungissa. Minulla tuli mieleen, että käväisen torin varrella olevassa liikkeessä hakemassa maitopurkkeja ja pyysin miestäni ajamaan torin ympäri hissuksiin, niin olen kohta takaisin kaupan ovella. En kauan viipynytkään kaupassa, juoksin suoraan auton etupenkille ja sanoin: - Ja nyt mentiin! Auto ei liikahtanut paikaltaan,
vilkaisin kuljettajaan: - No? Mutta kuljettajan paikalla istui ventovieras mies!
Hyppäsin kiireesti ulos anteeksipyyntöjen kera. Perässä oli meidän automme ja mieheni nauroi aivan kippurassa, kun oli seurannut näytelmää ja sanoi, että olin niin touhukkaan näköinen kun syöksyin juoksujalkaa vieraaseen autoon!
Hyvää yötä!Kiits päivän pyrskähdyksestä. (Viimeinen kappale :)
- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Tuo auton parkkeeraaminen on minullekin tuttu juttu! Kiire ja stressi tekee tepposia.
Olin vielä työelämässä ja kuljin työmatkat autolla, jonka jätin p-taloon, aina samalle paikalle, koska tulin aina niin aikaisin, että p-talo oli vielä tyhjää täynnä. Eräänä aamuna olikin koko p-talo jo täynnä autoja. En muista oliko kaupungilla jokin erikoinen tapahtuma, vai olinko itse myöhässä, mutta löysin vapaan paikan vasta 3. kerroksesta.
Illalla tulin p-talolle. P-talossa ei ollut yhtään autoa 1.kerroksessa. Hätäännyin, kun "oman auton " paikka oli myös tyhjä. Olin jo unohtanut, että olin ajanut 3. kerrokseen. - Mielessä kävi että on jo ilta ja pimeää, kotiin matkaa 65 km. Auto varastettu. - Lähdin kuitenkin kävelykierrokselle p-talossa. Toinen kerros oli tyhjä. Jatkoin seuraavaan kerrokseen ja siellä näin yksinäisen auton, oman autoni! Siinä muistui aamun tapahtumat mieleen. Sitä kiitollisempi olin, ettei autoa oltu varastettu, kun tulin auton luo ja kuljettajan puoleinen ikkuna oli alhaalla, bensakortti koelaudalla!
Toinen autojuttu tuli mieleen, kun olimme naapurikaupungissa. Minulla tuli mieleen, että käväisen torin varrella olevassa liikkeessä hakemassa maitopurkkeja ja pyysin miestäni ajamaan torin ympäri hissuksiin, niin olen kohta takaisin kaupan ovella. En kauan viipynytkään kaupassa, juoksin suoraan auton etupenkille ja sanoin: - Ja nyt mentiin! Auto ei liikahtanut paikaltaan,
vilkaisin kuljettajaan: - No? Mutta kuljettajan paikalla istui ventovieras mies!
Hyppäsin kiireesti ulos anteeksipyyntöjen kera. Perässä oli meidän automme ja mieheni nauroi aivan kippurassa, kun oli seurannut näytelmää ja sanoi, että olin niin touhukkaan näköinen kun syöksyin juoksujalkaa vieraaseen autoon!
Hyvää yötä!Minä olen kuullut tuon vitsin toisin eli vaimo meni vieraan miehen autoon ja pieraisi ja sanoi, että jopas helpotti ja sitten vasta huomasikin olevansa väärän miehen kyydissä.
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen kuullut tuon vitsin toisin eli vaimo meni vieraan miehen autoon ja pieraisi ja sanoi, että jopas helpotti ja sitten vasta huomasikin olevansa väärän miehen kyydissä.
Kertomani ei ollut vitsi, vaan sattui ihan oikeasti.
Pierusta puheenollen, minulle sattui tapaus eräässä isossa tavaratalossa,
vatsaa alkoi vääntää ja paukku oli jo palamassa, kun kiirehdin kauemmaksi
kaiken varalta. Ohitin vauvaosaston (ei, ei täällä), pääsin kotieläinten ruo-
kaosastolle, jossa haju oli jo valmiiksi epämääräinen. Eräällä hyllyllä, sopi-
valla korkeudella, oli pino kuivattuja isoja siankorvia. Kuiskasin siankorvaan
ja "päästin pahan pois". Sanoin itsekseni: - Haitanneko tuo mitään, täällä
haisi jo?mdk.mdk kirjoitti:
Kertomani ei ollut vitsi, vaan sattui ihan oikeasti.
Pierusta puheenollen, minulle sattui tapaus eräässä isossa tavaratalossa,
vatsaa alkoi vääntää ja paukku oli jo palamassa, kun kiirehdin kauemmaksi
kaiken varalta. Ohitin vauvaosaston (ei, ei täällä), pääsin kotieläinten ruo-
kaosastolle, jossa haju oli jo valmiiksi epämääräinen. Eräällä hyllyllä, sopi-
valla korkeudella, oli pino kuivattuja isoja siankorvia. Kuiskasin siankorvaan
ja "päästin pahan pois". Sanoin itsekseni: - Haitanneko tuo mitään, täällä
haisi jo?Kun edellinen viesti lähti, tuli perään Suomi24:n kommentti: "Panoksesi lähti onnistuneesti!" Voiko sen paremmin sanoa! :))
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen kuullut tuon vitsin toisin eli vaimo meni vieraan miehen autoon ja pieraisi ja sanoi, että jopas helpotti ja sitten vasta huomasikin olevansa väärän miehen kyydissä.
Kyllä noin voi sattua. Ihan oikeasti niin on käynyt minullekin. Sanoin miehelle että tule oven eteen vastaan kun on paljon kantamista.
Samanlainen auto pysähtyi, puuskutin kantamusten kanssa että tule auttamaan, ei mitään kuulunut, sitten vasta katsoin tarkemmin, ihan vieras mies kuskin paikalla.liekko kirjoitti:
Kyllä noin voi sattua. Ihan oikeasti niin on käynyt minullekin. Sanoin miehelle että tule oven eteen vastaan kun on paljon kantamista.
Samanlainen auto pysähtyi, puuskutin kantamusten kanssa että tule auttamaan, ei mitään kuulunut, sitten vasta katsoin tarkemmin, ihan vieras mies kuskin paikalla.Uskon, että nyt vanhana ja puolisokeana sattuisi enemmänkin uskomattomia
autojuttuja. Onneksi ei ole enää autoa eikä ajokorttiakaan.
Kyllä stressikin saattaa aiheuttaa kaikenlaista. Niinkuin tuossa ylempänä
kerroin vatsavaivoistani ja kuiskauksesta kuivattuun siankorvaan, selvisin
viimein kantamusteni kanssa autolle. Heitin kiireesti kantamukseni perä-
ronttiin, aukaisin auton oven ja istahdin takapenkille! - Siinä sitten tuli
mieleen: Kuka ajaa? Vastaus: minä itse!
Siinä oli sitten toinen naurunremakka, kun viesti lopullisesti meni perille. :)- Anonyymi
Tuosta autosta tuli mieleen eeös tapaus. Meidän sairaalan psykiatri joutui menenmääm toiseen kaupunkiin johonkin tarkastukseen mitä ei meidän sairaalassa voitu tehdä. Matkaa oli 200 km . Kun tarkastukset oli ohi niin hän kävi syömässä sairaalan ravintolassa ja sen jälkee kotiin lähtö. Sairaalan pihassa hän sitten näki bussin jossa luki meidän kaupungin nimi ja hyppäsi siihen, ja kotimatka alkoi. Kun hön pääsi kotikaupunkiin niin rouvansa yksi missä auto on , silloin hän vasta tajusi että se on seillä toisessa kaupungissa . Joten saivat lähteä ajamaan vaimon autolla takaisin siihen kaupunkiin ja hakemaan auton kotiin. Hän oli niin loppuun palanut ja sai sairauslomaa muutaman kuukauden , oli tehnyt niin paljon ylitöitä että se otti terveyden päälle . Tästä on hyvin kauan ,ja aina kun käyn siinä toisessa kaupungissa niin tulee mieleen tämä tapaus .
- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Tuo auton parkkeeraaminen on minullekin tuttu juttu! Kiire ja stressi tekee tepposia.
Olin vielä työelämässä ja kuljin työmatkat autolla, jonka jätin p-taloon, aina samalle paikalle, koska tulin aina niin aikaisin, että p-talo oli vielä tyhjää täynnä. Eräänä aamuna olikin koko p-talo jo täynnä autoja. En muista oliko kaupungilla jokin erikoinen tapahtuma, vai olinko itse myöhässä, mutta löysin vapaan paikan vasta 3. kerroksesta.
Illalla tulin p-talolle. P-talossa ei ollut yhtään autoa 1.kerroksessa. Hätäännyin, kun "oman auton " paikka oli myös tyhjä. Olin jo unohtanut, että olin ajanut 3. kerrokseen. - Mielessä kävi että on jo ilta ja pimeää, kotiin matkaa 65 km. Auto varastettu. - Lähdin kuitenkin kävelykierrokselle p-talossa. Toinen kerros oli tyhjä. Jatkoin seuraavaan kerrokseen ja siellä näin yksinäisen auton, oman autoni! Siinä muistui aamun tapahtumat mieleen. Sitä kiitollisempi olin, ettei autoa oltu varastettu, kun tulin auton luo ja kuljettajan puoleinen ikkuna oli alhaalla, bensakortti koelaudalla!
Toinen autojuttu tuli mieleen, kun olimme naapurikaupungissa. Minulla tuli mieleen, että käväisen torin varrella olevassa liikkeessä hakemassa maitopurkkeja ja pyysin miestäni ajamaan torin ympäri hissuksiin, niin olen kohta takaisin kaupan ovella. En kauan viipynytkään kaupassa, juoksin suoraan auton etupenkille ja sanoin: - Ja nyt mentiin! Auto ei liikahtanut paikaltaan,
vilkaisin kuljettajaan: - No? Mutta kuljettajan paikalla istui ventovieras mies!
Hyppäsin kiireesti ulos anteeksipyyntöjen kera. Perässä oli meidän automme ja mieheni nauroi aivan kippurassa, kun oli seurannut näytelmää ja sanoi, että olin niin touhukkaan näköinen kun syöksyin juoksujalkaa vieraaseen autoon!
Hyvää yötä!Itselleni myös on käynyt niin että olimme ostoksilla mieheni kanssa , ja hän jäi odottamaan autoon sillä aikaa kun minä tein ruokaostokset ja kun tulin kaupasta pihalle niin istahdin autooon ja sanoi hönelle että no niin nyt sitten kotiinpäin,ei tapahtunut mitään ja alotin sanomaan jotain ja käänsin pääni , niin ratin takana olikin väärä mies. En tiedä miten tulin siitä autosta pihalle menin niin hämilleni Ja mieheni joka istui meidän autossa tämän auton vieressä oli ajatellut että katsotaan miten käy kun menen väärään autoon ja oli kuolla nauruunsa kun näki että menin väärään autoon. Sanoin hänelle että olisi voinut estää tapauksen avaamalla auton oven ja sanomalla että täällä meidän auto on . Mutta hän sanoi että oli jännää nähdä että miten reagoin kun huomaan etten istu omassa autossa. Itse en kuitenkaan tykännyt että se oli jännää, ainoastaan piinallista.
Olin sillon; 27 vuotias joten kyse ei ollut dementiasta . Anonyymi kirjoitti:
Tuosta autosta tuli mieleen eeös tapaus. Meidän sairaalan psykiatri joutui menenmääm toiseen kaupunkiin johonkin tarkastukseen mitä ei meidän sairaalassa voitu tehdä. Matkaa oli 200 km . Kun tarkastukset oli ohi niin hän kävi syömässä sairaalan ravintolassa ja sen jälkee kotiin lähtö. Sairaalan pihassa hän sitten näki bussin jossa luki meidän kaupungin nimi ja hyppäsi siihen, ja kotimatka alkoi. Kun hön pääsi kotikaupunkiin niin rouvansa yksi missä auto on , silloin hän vasta tajusi että se on seillä toisessa kaupungissa . Joten saivat lähteä ajamaan vaimon autolla takaisin siihen kaupunkiin ja hakemaan auton kotiin. Hän oli niin loppuun palanut ja sai sairauslomaa muutaman kuukauden , oli tehnyt niin paljon ylitöitä että se otti terveyden päälle . Tästä on hyvin kauan ,ja aina kun käyn siinä toisessa kaupungissa niin tulee mieleen tämä tapaus .
Ymmärrän tunteet hyvin, kun tajuaa että auto onkin 200 km:n päässä!
Itselläni oli stressiä riittävästi, kun olin viisikymppinen. Kerran tulin
töistä mukana nippu firman kirjeitä, jotka lupasin heittää postilaatikkoon.
Pysäytin auton ja heitin auton avaimet laatikkoon, kirjeet edelleen
kädessä. Onneksi tuli juuri postin keltainen auto laatikolle sitä tyhjen-
tämään ja sai mukaansa kirjeet kädestäni ja minä sain autonavaimet.
Ei kulunut kauankaan tästä tapauksesta, kun olin lähdössä viikonloppuna
450 km:n päähän ystävien luo. Olin ajatellut ostaa kukkasia emännälle,
parkkeerasin auton kukkakaupan eteen, kädessä taas kirjenippu, joka minun
piti heittää kukkakaupan ulkosenällä olevaan postilaatikkoon, Tällä
kertaa meni laatikkoon ensin lompakko ja kirjenippu edelleen kädessä,
kun taivastelin ääneen mitä taas tein. Heitin kirjeet laatikkoon ja kävin tilaamassa
kukat. Myyjä kysyi, maksaisinko heti vai sitten kun haen ne. Vastasin,
etten voi maksaa nyt, kun heitin juuri lompakkoni postilaatikkoon!
Menin seuraavaksi postiin ja sanoin että kun menevät tyhjentämään kyseistä
postilaatikkoa, niin siellä oleva lompakko on minun. :)
- Anonyymi
Peräsuolileikkauksen jälkeen vietiin synnytysosastolle meikäläinenkin, siellä sitten odottavien ja synnyttäneiden äitien kanssa ns. ulkoiltiin, mentiin hissillä alakertaan ja rappuja ylös, tai toisin päin. Askelmia on monta, kun on kerroksiakin, mutta kyllä siinä oli hyvä kerätä voimia ennen kotiutusta.
Ei mikään hassu juttu, tavallinen tapa, kun kirran osastoilla on aina liikaa potilaita.
Olin Meilahden sairaalan osastolla 12 kolme päivää ja yötä ruokasalissa, kun ei ollutkaan paikkoja, ja leikkausaikaa ei siirretty. Sain " yksityistä hoitoa " osaston yleisessä potilastilassa.Minulta leikattiin palleatyrä. Olo synnytysosastolla muodostui mielenkiintoiseksi
ja pitemmäksi oleskeluksi kuin mitä oli tarkoitus.
Mielenkiintoiseksi muodostui mm ensimmäinen yö kun heräsin kovaan karjuvaan MIESÄÄNEEN! Ympärillä tuntui olevan enemmänkin riiteleviä ihmisiä. En uskaltanut
avata ovea ja katsoa mitä oli tekeillä. Katselin jo kättä pitempää kaiken varalta!
Aamulla tuli hoitaja ja kysyi olinko yöllä herännyt meteliin. Hän kertoi, että eräs
siirtolaisnainen oli tuotu synnyttämään ja koko suku oli mukana ja halusivat olla
todistamassa synnytystä. Heidän oli vaikea ymmärtää, että siitä porukasta oli ainoastaan
isällä lupa jäädä synnytykseen, toiset saisivat mennä kotiin! Olin kuullut aamutunneilla,
kun isoääninen siirtolaisvauva ilmoitti tulostaan.
Minä olin synnyttämässä esikoistani. Synnytys ei oikein edennyt. Kätilö souti kiikkustuolissa puolilta öin ja tuumasi minulle siinä supistusten välissä että ethän tiennyt mikä on lopputulos kun " niihin hommiin" ryhdyit.
Pystyitkö ähkäisemään, että ei ole vielä lopputulosta nähty, mutta saas kohta kattoo? :))
Itselläni oli nopea ja helppo synnytys. Luulin että oli vaan kauhea kakkahätä
kun makasin siinä ja hätäilin että paikat likaantuu. - Tarjosivat ilokaasua ja
vetäisin siitä kerran ja alkoi naurattaa. Hoitajat olivat ihmeissään ja sanoivat
että täällä ollaan totuttu kauheaan huutoon. Vastasin nauraen, että ajattelin
vaan, että täällä me lapsia synnytetään ja mies meni töihin, kun ei uskaltanut
jäädä katselemaan. Pelkäsi että pyörtyy, kun verta näkee ja mulla on kakkahätä! :))mdk.mdk kirjoitti:
Pystyitkö ähkäisemään, että ei ole vielä lopputulosta nähty, mutta saas kohta kattoo? :))
Itselläni oli nopea ja helppo synnytys. Luulin että oli vaan kauhea kakkahätä
kun makasin siinä ja hätäilin että paikat likaantuu. - Tarjosivat ilokaasua ja
vetäisin siitä kerran ja alkoi naurattaa. Hoitajat olivat ihmeissään ja sanoivat
että täällä ollaan totuttu kauheaan huutoon. Vastasin nauraen, että ajattelin
vaan, että täällä me lapsia synnytetään ja mies meni töihin, kun ei uskaltanut
jäädä katselemaan. Pelkäsi että pyörtyy, kun verta näkee ja mulla on kakkahätä! :))No siinä kohden ei oikein läppä lentänyt :).
Siili25 kirjoitti:
No siinä kohden ei oikein läppä lentänyt :).
Sääli! Sun olis pitänyt saada siinä vaiheessa ilokaasua! :))
mdk.mdk kirjoitti:
Sääli! Sun olis pitänyt saada siinä vaiheessa ilokaasua! :))
Kyllä sain sitäkin mutta ei auttanut. Vasta kirurgin veitsi toi yöllä helpotuksen.
Siili25 kirjoitti:
Kyllä sain sitäkin mutta ei auttanut. Vasta kirurgin veitsi toi yöllä helpotuksen.
Voi ei! Sinä ainakin tiedät, onko totta kun sanotaan että kivuliaankin synnytyksen tuskat unohtuvat niin pian, kun saa vauvan povelleen?
mdk.mdk kirjoitti:
Voi ei! Sinä ainakin tiedät, onko totta kun sanotaan että kivuliaankin synnytyksen tuskat unohtuvat niin pian, kun saa vauvan povelleen?
Juurikin näin. Nelikiloinen pallero korvasi kaiken kärsimyksen :).
Siili25 kirjoitti:
Juurikin näin. Nelikiloinen pallero korvasi kaiken kärsimyksen :).
Se on ihana tunne! :)
- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Se on ihana tunne! :)
Minulla oli vaikea synnytys kun sain toisen lapsen , koska ensimmäinen synnytys oli ollut hyvin helppo niin luulin että toisen kanssa samoin.
Kun viimein kaikki oli ohitse ja pääsin osastolle niin sanoin viereisessä sängtåyssö olevalle että ” ei koskaan enää yhtäkään lasta” niin eikö tämä siihen että,” Herra määrää miten monta lasta kukin saa. ” siis huonekaverini oli kiihko uskovainen , ja kun siihen aikaan maattiin viikko sairaalassa synnytyksen jälkeen niin oli todella rasittavaa kuunnella sitä,huonekaveria , oltiin niin erilaisia . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla oli vaikea synnytys kun sain toisen lapsen , koska ensimmäinen synnytys oli ollut hyvin helppo niin luulin että toisen kanssa samoin.
Kun viimein kaikki oli ohitse ja pääsin osastolle niin sanoin viereisessä sängtåyssö olevalle että ” ei koskaan enää yhtäkään lasta” niin eikö tämä siihen että,” Herra määrää miten monta lasta kukin saa. ” siis huonekaverini oli kiihko uskovainen , ja kun siihen aikaan maattiin viikko sairaalassa synnytyksen jälkeen niin oli todella rasittavaa kuunnella sitä,huonekaveria , oltiin niin erilaisia .Itse olisin vastannut tuollaiseen kommenttiin, että nii-in, siellä kotona se herra jo odottelee ...
Anonyymi kirjoitti:
Minulla oli vaikea synnytys kun sain toisen lapsen , koska ensimmäinen synnytys oli ollut hyvin helppo niin luulin että toisen kanssa samoin.
Kun viimein kaikki oli ohitse ja pääsin osastolle niin sanoin viereisessä sängtåyssö olevalle että ” ei koskaan enää yhtäkään lasta” niin eikö tämä siihen että,” Herra määrää miten monta lasta kukin saa. ” siis huonekaverini oli kiihko uskovainen , ja kun siihen aikaan maattiin viikko sairaalassa synnytyksen jälkeen niin oli todella rasittavaa kuunnella sitä,huonekaveria , oltiin niin erilaisia .Jossakin uskonlahkossa sanotaan lapsia Herranlahjoiksi.
Noissa piireissä ei käytetty mitään ehkäisyä, ehkä ei vieläkään.Anonyymi kirjoitti:
Minulla oli vaikea synnytys kun sain toisen lapsen , koska ensimmäinen synnytys oli ollut hyvin helppo niin luulin että toisen kanssa samoin.
Kun viimein kaikki oli ohitse ja pääsin osastolle niin sanoin viereisessä sängtåyssö olevalle että ” ei koskaan enää yhtäkään lasta” niin eikö tämä siihen että,” Herra määrää miten monta lasta kukin saa. ” siis huonekaverini oli kiihko uskovainen , ja kun siihen aikaan maattiin viikko sairaalassa synnytyksen jälkeen niin oli todella rasittavaa kuunnella sitä,huonekaveria , oltiin niin erilaisia .Oisko tuossa tilanteessa voinut sanoa tälle huonekaverille että ajattelette asioista eri tavoin joten puhuttaisko jostain muista asioista. Minusta jokainen saa uskoa mihin haluaa mutta tuputtaminen ja toisen kannan huomioon ottamattomuus ei ole fiksua. Fiksu " lahkolainenkin" osaa käyttäytyä ja jos ei osaa sitä voi häneltä vaatia
- Anonyymi
Sairaala oli korna-aikana niin täynnä että siskonmies pääsi saattohuoneeseen sairastamaan keukoahtaumaa tutkimusten ajaksi. Tykkäsi kovasti että ompa hieno yksityishuone.
Minun sisareni oli sairaalassa isohkossa leikkauksessa. Heräsi tarvike varastosta jossa ei soittokelloa. Hoitajan sai paikalle vain huutamalla. Oli meinannut paniikki iskeä.
Siili25 kirjoitti:
Minun sisareni oli sairaalassa isohkossa leikkauksessa. Heräsi tarvike varastosta jossa ei soittokelloa. Hoitajan sai paikalle vain huutamalla. Oli meinannut paniikki iskeä.
No sen kyllä ymmärtää! Siinä varmaan sisaresi ihmetteli, että missä on, ehkä hyllyjä molemmin puolin, tavaraa täynnä. Henkilökunnalla on ollut varmaan kauhea stressi, potilaita liikaa. Yleensä he tietävät kuinka pian potilas alkaa heräillä ja jos ei ajoissa herää niin aletaan herätystoimenpiteillä. Jotakin oli mennyt pieleen.
mdk.mdk kirjoitti:
No sen kyllä ymmärtää! Siinä varmaan sisaresi ihmetteli, että missä on, ehkä hyllyjä molemmin puolin, tavaraa täynnä. Henkilökunnalla on ollut varmaan kauhea stressi, potilaita liikaa. Yleensä he tietävät kuinka pian potilas alkaa heräillä ja jos ei ajoissa herää niin aletaan herätystoimenpiteillä. Jotakin oli mennyt pieleen.
Varmaan kuitenkin jo siirretty heräämöstä osaston puolelle. Osastolla ei varmasti ollut muuta paikkaa.
Minä makasin leikkauksen jälkeen osaston käytävällä kun edellinen potilas ei ollut huoneesta vielä kotiutunut. Mutta ei haitannut. Kipulääkkeestä ja nukutuksesta tokkurassa oli tärkeintä että oli sänky alla :).- Anonyymi
Siili25 kirjoitti:
Minun sisareni oli sairaalassa isohkossa leikkauksessa. Heräsi tarvike varastosta jossa ei soittokelloa. Hoitajan sai paikalle vain huutamalla. Oli meinannut paniikki iskeä.
Meitsi ei meinannut edes herätä ollenkaan toimenpiteen jälkeen. Hoitaja veteli roimasti läpsien molemmille poskille, jotta sai silmät aukeamaan. Eivät kauan auki pysyneet, kun hoitaja poistui, uni voitti.
Anonyymi kirjoitti:
Meitsi ei meinannut edes herätä ollenkaan toimenpiteen jälkeen. Hoitaja veteli roimasti läpsien molemmille poskille, jotta sai silmät aukeamaan. Eivät kauan auki pysyneet, kun hoitaja poistui, uni voitti.
Minäkin muistan erään leikkauksen 1972, kun leikkausaika venyi
hieman liian pitkäksi. Sitten oli vaikeuksia herätyksessä, minuakin
läpsittiin päin muotoa ja ärjyttiin: Herää, herää!
Muistan, kun silmäni muljahti kerran, niin että tuntui kuin minulla
olisi ollut sellainen sukeltajan cyklooppi-naamari silmänä. Hoitaja
hävisi heti, kun olin tehnyt sen silmänkääntötempun! :)
Oletteko ollut joskus (tai useammankin kerran) erittäin
vaikeassa tilanteessa, kun vatsa on jotenkin epäkun-
nossa, ilmavaivat kauheat ja ilmahälytys lähellä?
Vielä vaikeammaksi tilanne muodostuu, jos istuu van-
hanaikaisessa konttorissa ruokatunnin jälkeen, missä
istutaan lähellä toisiaan ja ainoassa vessassa on pahvi-
seinät. Pakenemiseen on rajoitetut mahdollisuudet,
kun vatsan sisällä alkaa syöty hernekeitto heittää volttia!
Paukku tulee, palaa jo!
Tällaisessa tilanteessa olin joskus 70-luvulla, mutta
”ikäni mä muistan sen”. Konttorin vessa ei siis tullut
kysymykseen, mutta kekseliäänä tyttönä muistin kassa-
holvin, missä oli melkein puoli metriä paksut seinät ja
ovi samaa kaliberia. Pomminkestävä. Sinne minä me-
nisin ja räjäyttäisin koko kassakaapin ilmaan!
Kassaholvissa oli oikein ratti ovella, ohjailin sitä niin-
kuin vanha tekijä: kaikki poikkipäin menevät tangot
ovessa menivät piiloon. Sytytin valot ja vedin oven pe-
rässäni kiinni. Ja sitten nostin kyynärpäät ilmaan ja
puristin alas kylkiäni vasten ja päästin pahan pois!
Mikä helpotus. – Kiireesti holvista ulos ja ovi visusti
kiinni, kävelin omalle paikalleni istumaan. Istuin vasta-
päätä kohta eläkkeelle pääsevää rouvaa.
Mutta kauhistuksen kauhistus! Viereisen huoneen ovi,
esimiehemme huone, avauttiin ja pomo käveli suoraan
kassaholville. Ei hän siellä kauankaan viihtynyt, ryntäsi
ulos niin nopeasti, että oli vähällä kompastua holvin
kynnykseen ja huusi: - Herrajumala, kun tuolla holvissa
haisee paska!! Hän oli isosilmäinen mies, mutta nyt
silmät näyttivät golfpalloilta, jotka olivat tippumaisillaan
kuopistaan.
Yritin pitää naamani peruslukemilla ja vastasin:
- Niin minustakin tuntui, kun kävin siellä äsken!
- Mikä helvetti siellä voi haista noin kauhealle? yritti hän
arvailla.
En uskaltanut vastata, että mahdollisesti Jalostajan
hernekeitto, joka on niin hyvää, vaan annoin vaihtoehdon:
- Olisikohan ne nuo painotuotteet hyllyillä?
Pomo vaikutti olevan samaa mieltä ja totesi:
- Nehän ne tietenkin löyhkää! Ne tekee nykyään kaikkea
paskaa jätepaperista! 😊
Onko kohtalotovereita?- Anonyymi
Voisin melkein arvella, että hyyyvin harva haluaa ja tahtoo kakkareissuillaan retostella. Siitä huolimatta, että ilmavaiva eli pieru on suomalaisvitsi numero yksi. Melko käsittämätöntä, luonnollinen juttu, jota hävetään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voisin melkein arvella, että hyyyvin harva haluaa ja tahtoo kakkareissuillaan retostella. Siitä huolimatta, että ilmavaiva eli pieru on suomalaisvitsi numero yksi. Melko käsittämätöntä, luonnollinen juttu, jota hävetään.
Kakkareissulla "retosteleminen" on asia erikseen, mutta ilma-
vaivat, jos ne tulevat sopimattomassa paikassa, voivat aiheuttaa
valtavan stressireaktion, joka lisää tahtoa ratkaista tilanne yksi-
tyisyydessä ja silloin on toimittava nopeasti. Röyhteleminen ei
ole yhtä epähienoa kuin pierun valloilleen päästäminen.
Ajatella, jos pamauttaa puolityhjässä tuomiokirkossa, eikä urut soi! 😊
Mutta lääkärit sanovat, ettei pierua saa pidätellä! Mitäs teet! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kakkareissulla "retosteleminen" on asia erikseen, mutta ilma-
vaivat, jos ne tulevat sopimattomassa paikassa, voivat aiheuttaa
valtavan stressireaktion, joka lisää tahtoa ratkaista tilanne yksi-
tyisyydessä ja silloin on toimittava nopeasti. Röyhteleminen ei
ole yhtä epähienoa kuin pierun valloilleen päästäminen.
Ajatella, jos pamauttaa puolityhjässä tuomiokirkossa, eikä urut soi! 😊
Mutta lääkärit sanovat, ettei pierua saa pidätellä! Mitäs teet!Woi olla. Juolahti mieleen se täydellisesti itsensä vapauttanut nuori mies, joka oli osastolla sairaanhoitajan harjoittelujaksolla. Hän päästi paukun kahvihuoneen täydessä pöydässä, eikä edes hävennyt. Ei hänen tarvinnutkaan, pöydässä olijat tekivät sen hänen puolestaan. Täysillä.
Anonyymi kirjoitti:
Woi olla. Juolahti mieleen se täydellisesti itsensä vapauttanut nuori mies, joka oli osastolla sairaanhoitajan harjoittelujaksolla. Hän päästi paukun kahvihuoneen täydessä pöydässä, eikä edes hävennyt. Ei hänen tarvinnutkaan, pöydässä olijat tekivät sen hänen puolestaan. Täysillä.
Tällainen ahterin "tuulettelu" saattaa olla joissakin kulttuu-
reissa hyväksytty tapa. Ulkomaalaisen mieheni äiti oli Indo-
nesiasta ja siellä maailman suunnassahan on tavallista tar-
jota valtavat määrät ruokaa vieraille. Emäntä on tyytyväinen
ja mairea hymy leviää hänen kasvoilleen, jos vierasporukasta
alkaa kuulua paukkuja, kiitoksena onnistuneesta illasta ja
hyvästä ruoasta.
Täällä pohjoismaissa on onnistuneen illan merkki, jos vieraat
konttaavat kotiin! 😊
Mutta onhan niitä historiallisiakin tapauksia, jotka ovat tehneet
"taidostaan" taidetta ja esiintyneet artistina suurelle yleisölle.
Tunnetuin lienee ranskalainen Joseph Pujol, joka osasi soittaa
mm O, sole mion ja Marseljeesin, käytti ääniefektinä kanuunan-
laukausta ja ukkosenjyrinää, osasi matkia miltä kuullostaa kun
repii haurasta kangasta ym. Olisi ollut mielenkiintoista katsella
(ja kuunnella) mitä ihmeitä fantastisella ihmiskeholla voi tehdä.
Taiteilijanimensä Pujolilla oli Le Pétoman.
Veljeni kertoi, että hänellä on palleatyrä ja ruoan jälkeen hän röyh-
telee äänekkäästi ja kokee sen kiusalliseksi virallisemmissa tilai-
suuksissa. Hän oli ollut lääkärin puheilla ja kysellyt, jos vaivaan
saisi apua leikkauksella. Lääkäri oli sanonut, että se on yksinker-
tainen vaiva leikata, mutta leikkauksen jälkeen tulee ilma toisesta
päästä ulos.
Veli on kahden vaiheilla: jatkaa röyhtelyä vai ruvetako piereskele-
mään! Taidankin esittää hänelle, että rupeaa taiteilijaksi ja ottaa
taiteilijanimeksi Petomiäs.- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Tällainen ahterin "tuulettelu" saattaa olla joissakin kulttuu-
reissa hyväksytty tapa. Ulkomaalaisen mieheni äiti oli Indo-
nesiasta ja siellä maailman suunnassahan on tavallista tar-
jota valtavat määrät ruokaa vieraille. Emäntä on tyytyväinen
ja mairea hymy leviää hänen kasvoilleen, jos vierasporukasta
alkaa kuulua paukkuja, kiitoksena onnistuneesta illasta ja
hyvästä ruoasta.
Täällä pohjoismaissa on onnistuneen illan merkki, jos vieraat
konttaavat kotiin! 😊
Mutta onhan niitä historiallisiakin tapauksia, jotka ovat tehneet
"taidostaan" taidetta ja esiintyneet artistina suurelle yleisölle.
Tunnetuin lienee ranskalainen Joseph Pujol, joka osasi soittaa
mm O, sole mion ja Marseljeesin, käytti ääniefektinä kanuunan-
laukausta ja ukkosenjyrinää, osasi matkia miltä kuullostaa kun
repii haurasta kangasta ym. Olisi ollut mielenkiintoista katsella
(ja kuunnella) mitä ihmeitä fantastisella ihmiskeholla voi tehdä.
Taiteilijanimensä Pujolilla oli Le Pétoman.
Veljeni kertoi, että hänellä on palleatyrä ja ruoan jälkeen hän röyh-
telee äänekkäästi ja kokee sen kiusalliseksi virallisemmissa tilai-
suuksissa. Hän oli ollut lääkärin puheilla ja kysellyt, jos vaivaan
saisi apua leikkauksella. Lääkäri oli sanonut, että se on yksinker-
tainen vaiva leikata, mutta leikkauksen jälkeen tulee ilma toisesta
päästä ulos.
Veli on kahden vaiheilla: jatkaa röyhtelyä vai ruvetako piereskele-
mään! Taidankin esittää hänelle, että rupeaa taiteilijaksi ja ottaa
taiteilijanimeksi Petomiäs.No onpa kaikenlaisia ongelmia / haasteita ihmisillä, viittaan veljeesi. Heh.
Ennen vanhaan tässäkin maassa emäntä oli mielissään, jos syöjä röyhtäisi, se oli merkki, että vatsa oli täyttynyt. Vauvatkin röyhtäytetään ruokailun päätteeksi. Aivan luonnollisia tapahtumia siis, miksi ihmetellä ja / tai paheksua. Anti tulla vain. - Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Tällainen ahterin "tuulettelu" saattaa olla joissakin kulttuu-
reissa hyväksytty tapa. Ulkomaalaisen mieheni äiti oli Indo-
nesiasta ja siellä maailman suunnassahan on tavallista tar-
jota valtavat määrät ruokaa vieraille. Emäntä on tyytyväinen
ja mairea hymy leviää hänen kasvoilleen, jos vierasporukasta
alkaa kuulua paukkuja, kiitoksena onnistuneesta illasta ja
hyvästä ruoasta.
Täällä pohjoismaissa on onnistuneen illan merkki, jos vieraat
konttaavat kotiin! 😊
Mutta onhan niitä historiallisiakin tapauksia, jotka ovat tehneet
"taidostaan" taidetta ja esiintyneet artistina suurelle yleisölle.
Tunnetuin lienee ranskalainen Joseph Pujol, joka osasi soittaa
mm O, sole mion ja Marseljeesin, käytti ääniefektinä kanuunan-
laukausta ja ukkosenjyrinää, osasi matkia miltä kuullostaa kun
repii haurasta kangasta ym. Olisi ollut mielenkiintoista katsella
(ja kuunnella) mitä ihmeitä fantastisella ihmiskeholla voi tehdä.
Taiteilijanimensä Pujolilla oli Le Pétoman.
Veljeni kertoi, että hänellä on palleatyrä ja ruoan jälkeen hän röyh-
telee äänekkäästi ja kokee sen kiusalliseksi virallisemmissa tilai-
suuksissa. Hän oli ollut lääkärin puheilla ja kysellyt, jos vaivaan
saisi apua leikkauksella. Lääkäri oli sanonut, että se on yksinker-
tainen vaiva leikata, mutta leikkauksen jälkeen tulee ilma toisesta
päästä ulos.
Veli on kahden vaiheilla: jatkaa röyhtelyä vai ruvetako piereskele-
mään! Taidankin esittää hänelle, että rupeaa taiteilijaksi ja ottaa
taiteilijanimeksi Petomiäs.Veljestä puheenollen, hän on parhaillaan MC:llä Euroopassa, tällä hetkellä
Regenburgissa Tonavan rannalla. Aivan sattumoisin tuli viestiä tämän
"vellikellon" osallistumisesta X-factorkilpailuun. Sattui soitt...piereskelemään
Tonava kaunoinen, niin lähetin veljelle kiireesti klipin videosta, että nauttii
näkemästään ja kuulemastaan! Olen hyvin huolehtivainen isosisko pikkuvel-
jelle, 75 v. :))
https://www.youtube.com/watch?v=SFLw8aH-M2w
Ja taas kiitteli Suomi24 "panoksestani", joka rikastuttaa keskustelua!
Pierujutuista....
Sairaala/hoivamaailmasta tämäkin.
Hoitaja oli syönyt jotain kaasuuntuvaa. Meni huoneeseen jossa oli heikkokuntoisia vanhuksia jotka eivät olleet juuri viime aikoina puhuneet. Päästi ilmat ulos huojentuen. Yhtäkkiä yhdestä vuoteesta kuului kysymys: kuka pierasi.
Liekö tarina tosi mutta tällaista kerrotaan.
Joskus kun menet vaikka hissiin huomaa että siellä on joku käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Noloa vaan jos joku hissin ovella odottamassa.Tuo heikkokuntoinen vanhus oli varmaan musiikkialan ihminen!
Tuolla takapään "vellihuilulla" jotkut osaavat soittaa. Meidän kylällä
oli mies joka osasi soittaa Porilaisten marssia aika pitkälle, mutta sa-
noi sitten "tärrän haljenneen" kun piti jatkaa soittamista!
Taitaa olla yhteinen hiljainen sopimus useimpien ihmisten kesken:
Älä pieraise hississä tai saunassa!
Hauskaa perjantaita!mdk.mdk kirjoitti:
Tuo heikkokuntoinen vanhus oli varmaan musiikkialan ihminen!
Tuolla takapään "vellihuilulla" jotkut osaavat soittaa. Meidän kylällä
oli mies joka osasi soittaa Porilaisten marssia aika pitkälle, mutta sa-
noi sitten "tärrän haljenneen" kun piti jatkaa soittamista!
Taitaa olla yhteinen hiljainen sopimus useimpien ihmisten kesken:
Älä pieraise hississä tai saunassa!
Hauskaa perjantaita!Kiitos samoin :).
- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Tuo heikkokuntoinen vanhus oli varmaan musiikkialan ihminen!
Tuolla takapään "vellihuilulla" jotkut osaavat soittaa. Meidän kylällä
oli mies joka osasi soittaa Porilaisten marssia aika pitkälle, mutta sa-
noi sitten "tärrän haljenneen" kun piti jatkaa soittamista!
Taitaa olla yhteinen hiljainen sopimus useimpien ihmisten kesken:
Älä pieraise hississä tai saunassa!
Hauskaa perjantaita!Täh! Mitä ihmettä kommenttisi ensimmäinen virke tarkoittaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täh! Mitä ihmettä kommenttisi ensimmäinen virke tarkoittaa?
Musiikkialan ammattilainen tuntee kaikki äänet ja reagoi, vaikka olisi
puolikuollut. Hän varmaan halusi varmistua, oliko ääni a vai g, vai
oliko se vaan pieru (pieni soraääni). ;)) Anonyymi kirjoitti:
Musiikkialan ammattilainen tuntee kaikki äänet ja reagoi, vaikka olisi
puolikuollut. Hän varmaan halusi varmistua, oliko ääni a vai g, vai
oliko se vaan pieru (pieni soraääni). ;))Juuri näin 😄
- Anonyymi
Vielä pieruasiaa... Sattuipa muinoin, että syksypimeällä eräs nainen tuli valoisasta tehtaan portista iltasella pimeälle tielle. Oli kai joutunut pidättämään pierujaan ja päästi oikein kunnon paukun, kun luuli olevansa rauhassa ja yksin. Silloinpa kuului pimennosta miesten naurua ja kuului sanat,"neidin lintuhan laulaa kauniisti."
Oli siinä varmaan naisen posket punehtuneet. Tämmöistäkin voi sattua ja tarina on tosi!Useimmiten nuo pierutapaukset herättävät hilpeyttä, jos eivät satu
"väärissä paikoissa". Esimerkiksi lentokoneessa, jos edessä istuu joku,
jolla on "ilmalaivoja" vatsa pullollaan!
Kerran ihmettelin, kun poikani (silloin 4-5 v) kulki tavaratalossa erään
mummelin perässä, hymy huulilla, ja piteli nenästänsä kiinni koko ajan.
Huusin häntä tulemaan luokseni ja kysyin, mitä hän oikein tekee.
Hän vastasi, että kun tuo mummeli kävellä köpöttelee ja paukuttelee
ja höpöttää itsekseen koko ajan! Miksi hän tekee niin?
Mitäpä siihen vastaisi? Sanoin, että mummolla on ryppylanka löysällä
ja nyt hän etsii uutta ryppylankaa, mutta ei ole vielä löytänyt. Etsii,
etsii... :)- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Useimmiten nuo pierutapaukset herättävät hilpeyttä, jos eivät satu
"väärissä paikoissa". Esimerkiksi lentokoneessa, jos edessä istuu joku,
jolla on "ilmalaivoja" vatsa pullollaan!
Kerran ihmettelin, kun poikani (silloin 4-5 v) kulki tavaratalossa erään
mummelin perässä, hymy huulilla, ja piteli nenästänsä kiinni koko ajan.
Huusin häntä tulemaan luokseni ja kysyin, mitä hän oikein tekee.
Hän vastasi, että kun tuo mummeli kävellä köpöttelee ja paukuttelee
ja höpöttää itsekseen koko ajan! Miksi hän tekee niin?
Mitäpä siihen vastaisi? Sanoin, että mummolla on ryppylanka löysällä
ja nyt hän etsii uutta ryppylankaa, mutta ei ole vielä löytänyt. Etsii,
etsii... :)Aika rumaa pojalta nimitellä ilmeisesti sairasta vanhusta köpötteleväksi mummeliksi, jonka ääniä ihmettelee. Eikä tuo ryppylangan etsiminen ole asiallinen vastaus.
Mummotarkoittaa isoäitiä , se on perhepiirin sana eikä yleinen pilkkanimitys . Anonyymi kirjoitti:
Aika rumaa pojalta nimitellä ilmeisesti sairasta vanhusta köpötteleväksi mummeliksi, jonka ääniä ihmettelee. Eikä tuo ryppylangan etsiminen ole asiallinen vastaus.
Mummotarkoittaa isoäitiä , se on perhepiirin sana eikä yleinen pilkkanimitys .No voi, voi! ”Aiheen löytäminen” pieneen matsiin vaikeaa?
Oletko mennyt pahasti ummelle, ja kateellinen kun mum-
melilla "pelittää"? 😊
No, minä väännän rautalangasta:
Kuka on sanonut että mummeli olisi ollut sairas vanhus?
Mummeli oli juuri köpöttelevä mummeli, taatusti terve.
(Äitini oli mummeli jo 42-vuotiaana).
Ryppylanka on hienompi nimitys kuin falskaava persläpi.
Lapselle selitetään lapsen ymmärrystasolla, joskus saa
näköjään selittää riitelyhaluiselle aikaihmisellekin. 😉- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
No voi, voi! ”Aiheen löytäminen” pieneen matsiin vaikeaa?
Oletko mennyt pahasti ummelle, ja kateellinen kun mum-
melilla "pelittää"? 😊
No, minä väännän rautalangasta:
Kuka on sanonut että mummeli olisi ollut sairas vanhus?
Mummeli oli juuri köpöttelevä mummeli, taatusti terve.
(Äitini oli mummeli jo 42-vuotiaana).
Ryppylanka on hienompi nimitys kuin falskaava persläpi.
Lapselle selitetään lapsen ymmärrystasolla, joskus saa
näköjään selittää riitelyhaluiselle aikaihmisellekin. 😉Kiitän suoruudestasi ja maanläheisestä, mukavasta kerronnastasi. Heh.
- Anonyymi
Sivistyksen opettaminen lapselle on kai vaikea laji, kun on koulutettu äiti, joka on unohtanut äitinsä opetukset.
Normaalisti äiti ei noin puhu omalle lapsellensakaan.
Olkoon mummeli tai mamma, mutta pierulla on omanimi.Onneksi en asu Suomessa, kovin näyttää taantuneen isänmaan sivistys-
taso ja lapsenkasvatus, Pierulla on monta nimeä, meillä se on "fis",
Englannissa "fart" ja englantilaiset luulevat Ruotsissa käydessään, että
nyt pitää pierua pidätellä kun lähestyvät kylttiä: Fartkontroll.
Hauskaa päivän jatkoa!- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Onneksi en asu Suomessa, kovin näyttää taantuneen isänmaan sivistys-
taso ja lapsenkasvatus, Pierulla on monta nimeä, meillä se on "fis",
Englannissa "fart" ja englantilaiset luulevat Ruotsissa käydessään, että
nyt pitää pierua pidätellä kun lähestyvät kylttiä: Fartkontroll.
Hauskaa päivän jatkoa!Kiitos, hyvin on sujunut, vaikka papukeiton vuoksi hiukan välillä pierrreeskelllen. ;)
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1043056
Kehutaan vaihteeksi Perussuomalaisia
Perussuomalaiset ovat olleet melkoisen lokakampanjoinnin kohteena, vaikka ovat saaneet paljon hyvää aikaiseksi. Nyt on872405- 241946
Roiskeläpät takaisin niin alkaa lasit kestämään
"Tuulilaseja hajottava talvi-ilmiö on ehkä ratkennut" Tämän päivän autoissa kun on esimerkiksi vanhempaa autokalustoa s221510Mitä tapahtuu?
Mitä säpäkän risteyksessä on tapahtunut kun poliiseja, ambulansseja ja kopteri paikalla?291480Tiesitkö? Johannes Brotheruksen ex-isäpuoli on kuin onkin Mikko Kuustonen - Tästä on kyse!
Tiesitkö? Ja hehän on kuin kaksi marjaa... Johannes Brotherus on KUUMAA-yhtyeen jäsen ja tänä syksynä mukana Vain elämää151375- 87902
Murtautuminen uimahalliin
17.10. yöllä Kiuruveden uimahalliin murtauduttiin yläkerran oven ikkunasta. Onko kellään havaintoja tapauksesta?26897Mitä tarkalleen tunnet
Minkälaisia tunteita sisälläsi liikkuu, kun tiedät, että ajattelen sinua lämmöllä ja jotain syttyy myös sinussa? Haluai62846Syyskuussa 2025 ensirekisteröidyistä henkilöautoista 43 % oli täyssähköautoja.
Niitä rekisteröitiin 2 592 eli 41 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Syyskuussa 2025 rekisteröidyistä uusista henkilöautois2759