Häpeän purku edistää itseä kohti itsevarmempaa itseä, joka edistää parisuhteiden muodostumista ja itsellä on yleensäkin sitten parempi olla.
Tässä video yhden miehen häpeänpurkuprosessista.
https://www.youtube.com/watch?v=nPIOoLZw778
Videon saatesanat:
"Häpeä, ah tuo niin ihana tunne... siis se joka on aivan ihanan perseestä. Kerron lapsuudenajan kokemuksesta jota olen kantanut kauan mukanani ja joka tuli nyt tietoisuuteeni parannettavaksi. Koetko sinä häpeää, vai oletko jo parantanut sen itsessäsi?"
Tässä video yhden miehen häpeänpurkuprosessista.
https://www.youtube.com/watch?v=nPIOoLZw778
Videon saatesanat:
"Häpeä, ah tuo niin ihana tunne... siis se joka on aivan ihanan perseestä. Kerron lapsuudenajan kokemuksesta jota olen kantanut kauan mukanani ja joka tuli nyt tietoisuuteeni parannettavaksi. Koetko sinä häpeää, vai oletko jo parantanut sen itsessäsi?"
Vastaukset 47
Vanhimmat
Jokainen terve ihminen tuntee häpeää. Häpeämätön ihminen on pelottava.
MIksi? Häpeähän syntyy siitä että toimii arvojensa vastaisesti koska se on ainoa mitä vastaan me voimme mitata sitä kuinka hyväksyttävästi me toimimme.
Toisten arvoja vasten toimiminen ja sen häpeäminen on epärehellistä, arvot voidaan tunnistaa mutta ei niitä koeta omina silloin, tällöin häpeä on pohjimmiltaan näyteltyä kun asiaa tutkitaan oikeasti. Pelkoa ja huolta siinä koetaan ehkä, sosiaalisen tuomitsemisen takia.
Mutta olla häpeämätön... miksi on "kiellettyä" saada arvojärjestelmänsä viimeisteltyä ja elää sen mukaisesti - jolloin nimenomaan vältetään häpeää, eli toimitaan itsetuntoisesti.
Olenko mä sinusta pelottava? Epäilen etten ole, vaikken häpeäkkään itteeni tai arvojani.
Jasu
Häpeä on turha tunne, joka aiheuttaa ihmiselle vaikean olon, joka estää hänen luonnollista toimintaansa. Itsensä parantanut ihminen ei koe enää häpeää omasta itsestään ja voi täten toimia vapaasti. <3
Mustalaiset on häpeämättömiä, siksi ne pystyy tekee mitä vaan, ryöstään vanhuksia, parkkeeraa invapaikoille, kaupan ovien eteen, varastelee jne.
Ihminen, joka ei tunne missään tilanteessa häpeää, uskoo mielestäni liian vahvasti omaan virheettömään oikeassa olemiseensa. Se voi olla uskonnon tuomaa varmuutta, että tekee ja toimii aina oikein ja arvojensa mukaan. Se voi olla myös liiallista omahyväisyyttä siitä, että on oikeutettu sanomaan, kenelle vain ihmiselle, mitä vain, katumatta toisen ihmisen mielipahaa. Se voi olla siis lopulta empatian puutetta ja epäsosiaalista käytöstä. Häpeä on vähän leimallinen sana, mutta mielestäni se kertoo sopivassa määrin esiintyessään siitä, että ihminen on inhimillinen, reflektoiva ja terve tunne-elämältään. Liiallisena esiintyessään häpeä on tietysti haitallinen.
Laitan tähän tällä kertaa lisäksi tekoälyn vastauksen, koska se kiteyttää asian hyvin:
”Häpeä on yksi niistä tunteista, joita moni kokee hyvin raskaana ja jopa lamauttavana. Silti sillä on myös evolutiivinen ja sosiaalinen merkityksensä:
Miksi häpeä voi olla tarpeellinen:
• Sosiaalinen side: Häpeä auttaa meitä huomaamaan, jos olemme rikkoneet ryhmän sääntöjä tai käyttäytyneet tavalla, joka uhkaa yhteenkuuluvuutta. Se ikään kuin ohjaa meitä takaisin yhteisön hyväksymiin normeihin.
• Itsereflektio: Häpeän tunne voi saada ihmisen pysähtymään, miettimään tekojensa seurauksia ja oppimaan virheistä.
• Myötätunto ja moraali: Kun tunnemme häpeää, se voi lisätä kykyä asettua toisen asemaan ja välttää sellaista käytöstä, joka satuttaisi muita.
Miksi häpeä voi myös olla haitallinen:
• Jos häpeästä tulee kroonista tai liian voimakasta, se voi kääntyä itseä vastaan: tunne siitä, että ”olen itse huono” eikä vain ”tein huonon teon”.
• Liiallinen häpeä voi lamauttaa, estää yrittämästä uudelleen, sekä eristää ihmisen muista.
• Monissa kulttuureissa ja kasvatuksessa häpeää on käytetty kontrollin välineenä, mikä voi johtaa siihen, että ihminen kantaa sitä turhaan vielä aikuisena.
Voisi siis sanoa, että häpeä on tarpeellinen tunne tietyissä määrin, koska se on osa ihmisyyttä ja yhteiselämää. Mutta terveempiä ja rakentavampia muotoja häpeästä ovat ne, jotka keskittyvät tekoihin (“tein virheen”) eivätkä identiteettiin (“olen virhe”)”.
Jasu: Jos näin suoraan kysyt mielipidettäni asiasta, niin jossain määrin koen, että suoruutesi ja siihen yhdistyvä häpeämättömyys voi olla haitallista. Et omaa ehkä sellaista ”hienosäätö- nappulaa” kirjoituksissasi. Osin se voi johtua taustasta ja osin muista sisäsyntyisistä tekijöistäsi. Sinulla voi olla ns. sokeita pisteitä omassa tavassasi suhtautua ja käsitellä joitain asioita. En pidä tuota piirrettä välttämättä kohdallasi pelottavana, mutta se voi olla julmaa jonkun toisen mielestä. Ja julmuus on aina pelottavaa.
En itse halua leimata ihmisiä, enkä mustalaisia, mutta tosiaan esimerkkinä jokaisen varkaan teko vaikuttaa häpeämättömältä. Tai raiskaukset, ne ovat tunteettoman oloisia tekoja, joissa ohitetaan häpeämättä toisen ihmisen tahto ja käytetään hyväksi toista.
Ihmisten tulisi kokea enemmän häpeää silloin jos he polkevat toisia ihmisiä tavalla tai toisella.
Nyt täytyy taas ”pätkänukkujan” yrittää nukkua, uni on kallista pääomaa 🥹
Kyllähän häpeän tunne vaatii tietysti käsittelyä, mutta terve tunne se sopivassa määrin on.
Kiitos. Varmasti onkin sokeita pisyeitä, vaikka itse ärjennellessäni koen toisen provosoivan minua tahallaan. Itse koen siis noin tai ettei hän ymmärrä minua oikein ja vetää vääriä päätelmiä tai minä en ymmärrä häntä oikein jolle hermostun.
Kaukkea tahallista ärsyttämistä inhian reahoin silloin herkästi hyökäten. Jotkut asiani ei vaan kuulu toisille yhtään päätettäviksi puolestani.
Jasu
Jopas meni taas viereen kirjaimiin osuminen. 😅
Mutta ehkä oikolukien saa tolkkua.
Jasu
Ja mimun mielipiteet on minun mielipiteitä, niitä on kenenkään turha tulla oikomaan. Niihin on järkevät syyt kyllä olemassa, jos vain viittii yhtään syventyä miettimään minunkin kantaani eikä hyökätä ja uhriutua ensimmäiseksi.
Joten en häpeä näkemyksiäni. Häpeäisin jollen olisi varma kannastani ja miksi kantani on mikä on. Tunnevastuu jää pelkääjälle. Miksi pelkää kantaa jota vierastaa? Ehkä osui arkaan kihtaan mutta se saa myös joskus silmät auki eikä kulje vain kuluneitten askelmien päälttä turvallisesti.
Jasu
Tuo nyt on vain sun mutua. Paikalliselta autokauppiaalta (mustalainen/romani) ostin kerran hiacen.
Molempia vähän huvitti nuo kliseet.
Kysyin häneltä, että mahtuuhan tuohon kaikki varastamani tavarat? Hän nauroi, että mahtuu. Itse testasin. 😎
>simiti<
". Se ikään kuin ohjaa meitä takaisin yhteisön hyväksymiin normeihin."
Kysymys, entäpä jos nimenomaan kyseenalaistaakin onko yhteisön normeissa mitään järkeä? Kaikkihan me ei muodosteta normia samoista asioista. Yhteisökin voi olla laumasieluinen vaikkei mormistossa olisi päätä eikä häntää. Tuotakin olisi hyvä joskus miettiä onko se aina niin hyväksikään.
"Myötätunto ja moraali: Kun tunnemme häpeää, se voi lisätä kykyä asettua toisen asemaan ja välttää sellaista käytöstä, joka satuttaisi muita."
Tämäkään ei toimi jollei osapuolet sitoudu samaan. Eli vaikkapa netissä kunnioita muidenkin mielipiteitä, vaikkei ne olisi omiasii. Jos näin ei tee, turha kitistä kun ei toisetkaan. Tää ei vaan toimi koko ohje, jos se ei ole kaksisuuntaista.
Jasu
Joten ei minusta vaadi häpeää, jollei ole samaa normistoa noudattava häpeilijä. Eikä tarvitse miettiä toisen mielipahaa, jos ei sitä tee toinenkin.
Jasu
Jasu: Minullakin on sokeita pisteitä. Olen varmasti monen mielestä liian vahva mielipiteissäni ja kerron sen melko häpeämättömästi. Ehkä meidän erona on sitten se, että itse kadun ja häpeän ajoittain sitä. En sano, että parempi olisi ”hissutella” mielipiteissään, mutta ehkä on hyvä pohtia näitä asioita ja havahtua jos jossain kohtaa lataa tulemaan yli. Häpeän tunne yleensä on merkki, että näin kävi, mutta se on tosiaan vain oma mielipiteeni ja kokemukseni.
Ja toi moraalikin on ihan eri asia kun häpeä. Se on arvo jonka käsittää oikeaksi. Älä lyö muita, ei se mihkään häpeää kuulu perustua vaan arvoon. Tajuat sen satuttavan. Eihän kaikki lyö ikinä ketään, siksi häpeä on varsin huono sana koko tilanteeseen, sopimaton.
Häpeä on vähän lyömäase sana. Sillä helposti yritetään muokata ja muovata. Minusta ei tarvitse kokoea häpeää tajutakseen mikä on väärin.
Jasu
Häpeä sana on uskonnollinen jäänne. Moraali taas on arvo.
Jasu
Myötätunto on kuvaavampi kun häpeä on leimaava.
Jasu
Ja lisään vielä, että häpeä on ehdollistava. Mielummin en käytä häpeä sanaa siksi. Jollet ehdollistu eli häpeä kuten muutkin, samoja normistoja noudattaen, sussa on vikaa. Juu ei ole mun sana häpeä. 😄
Mussa on puutteeni, kuten muissakin mutten mä häpeä niitä, hölmöillessäni tunnen myötätuntoa, empatiaa, voin olla pahoillani mutten häpeä.
Jasu
Siinähän se ongelma onkin, mikä toiselle on liikaa voi olla toisen normi. Siksi en ymmärrä sanaa häpeä ollenkaan. Pikemminkin empatia, ymmärrät että aa se olikin tuolle liikaa purtavaa. Ettei ollu tarkoitus loukata, mutta ihmiset loukkaantuu kuka mistäkin ei voi tietää etukäteen.
Jasu
En mä osaa hävetä sitä, että olen jollekin liikaa jotain. Se on hänen henkilökohtainen asia. Aivan kuten mullekin. Moraaliltani taas olen jämäkkä. Tarkoitus ei ole satuttaa, mutten mitenkään ala teeskentelemään siksi, että persoonani menee yli jonkun hilseen. Tai häpeä.
Nyt on herätettävä tenavat kouluun.
Jasu
Millä sinä palstasetä nämä kuvitteelliset tenavat herätät- jänisräikälläkö?
Sovitaan niin etten enää jatkossa vastaile sinulle. Se on vain ajanhukkaa.
Jasu
Linkkiä katsomatta voin sanoa että erittäin hyvä ja tärkeä prosessi. Olen tehnyt vuosia tuota ja se todella on nostanut itsetuntoani. Tottakai tunnen häpeää ja pidän sitä terveenä juttuna mutta enää se ei ole musertava tunne vaan ennemminkin asia joka saa nauramaan myötätunnolla itselleni. Samaa prosessia suosittelen myös pelon kanssa. Kun oppii kohtaamaan pelon, se ei enää hallitse elämää vaikeissa tilanteissa vaan on mahdollista säilyttää rationaalinen ja järkevä ajattelu ja toimia järkiperusteisesti myös kaottisissa tilanteissa.
Asiallinen avaus. Olen rehnyt helkkaristi töitä eron jälkeen ja vielä on loppuelämä jäljellä itseni kanssa. Välillä siedän itseäni parennin, välillä huonommin.
Ihailen täysin terveellä itsetunnolla varusteltuja ihmisiä suunnattomasti. Heitä, jotka muistavat aina tsempata eivätkä sorru tylyttämään toisia heikkonakaan hetkenä. 🫶
Tietty määrä tylyttämistä on kunnioittavaa eikä haitallista. Jos uskon sinun kestävän tylytyksen niin on kunnioittavaa tehdä niin. Elää ne asiat ja ajatukset siihen johtopäätökseen jossa haastetaan toinen vaikka sitten kipeästi.
Älä helvetti säästä minua kivulta joka voi antaa minulle viisautta.
Juu, tylyttäminen on turhaa, kun toinen on korvat lotkassa ja pahoillaan ja hämillään tapahtuneesta. Mielummin toteaa, ei hätää, hoidetaan homma.
Mutta törkymöykkyjä ja päällepäsmäreitä taas pitääkin välillä tylyttää. Jos ne yrittää painaa ja jyrätä alleen. Ei ne muuten tajua olevansa ylimielisiä muitten henkilökohtaisia asioita ja näkemyksiä kohtaan.
Puolensa saa pitää. 🙂👍
Jasu
Kiitos mielipiteestä.
Totta, ei sitä kaikkea saa painaa villaisella, muuten on ikuinen kynnysmatto, johon kaikki pyyhkivät vain jalkansa.
Näinpä. Silloin kun ihminen on huomannut itsekin jonkun kömmähdyksensä, niin minusta on mautonta sättiä siitä. Mielummin toteaa, että joo kävi vahinko mutta nythän se korjataan. Joten asiahan tulee kuntoon. Inhimillinen virhe ei maailmanloppu.
Sehän se, että aika monesti paistaa läpi lipevyydenkin ja kuorrutteen se mikä joku on oikeasti miehiään tai naisiaan. Ja perimmäinen tarkoitus on talloa alleen, jyrätä yli. Silloin joo puolustusta ei tarvi säästellä.
Jasu
Nooh. 2 melkein kuolemaa kohdanneena ja ambulanssissa sydän topanneena voin ja uskallan todeta, että vastoinkäymiset monesti vahvistavat ihmistä selviytymisen jälkeen.
Eihän se ero kivaa ole ja kokemuksesta voin senkin sanoa, että ei naisystävän kuolemakaan kivaa ole.
Jostain kumman syystä kuitenkin aina vain porhallan eteenpäin, enkä huutele tuuleen. Suru ja itsetutkiskelu on ihan hyvä, mutta itsesääliin ei kannata jäädä muhimaan.
>simiti<
Viisaita sanoja, huomaa, että sinulla on elämänkokemusta myös sieltä nurjalta puolelta.
Paatumus estää yhden asian häpeän. Siksipä viihdetaiteilijat on kovia paaluttamaan.
Ei välttämättä tarvi olla yhtään paatunut, riittää että kokee ja näkee asiat erilailla kun ne jotka häpeilee. Minusta näkökulma juttuja. Ei minään kiveen hakattu juttu, paatunut kun ei häpeä. Voi olla järkeistänyt asiat mitä häpeäjät ei vielä ole järkeistäneet.
Jasu
En tiedä mitä mun pitäisi hävetä? Mä olen ajatellut asian niin, että kaikki ollaa erilaisia ja turhaa vertailla itseään tai muita itseen, mielummin keskittyy kasvamaan ihmisenä sellaiseksi mitä pitää arvossa. Eli on ja elää arvojensa mukainen.
Se kun ei ole edes vaikeeta.
Kaikille käy kämmejä, sekin on inhimillistä. Ei tarvi hävetä, miettii vaan miksi niin kävi ja koittaa olla kämmäämättä seuraavalla kerralla. Ja riippuu kämmistä, niistä irtoo hyvät naurutkin eli oppii ottaa ittensäkin huumorilla, ei liian vakavasti.
Jasu
Oliko palstasetä tämäkin hahmosi joku perheenäiti, jolla on paljon näkemyksiä?
Voisitko vajakkijuntti jo lopettaa nuo muka nokkelat vastauksesi? Olet teini, tai ainakin aivosi ovat teinin tasolla.
Mitään haittaahan susta kynäniskaisesta mammanpojasta ei ole. Mutta olet hemmetin ärsyttävä juntti, joka hokee vain yhtä asiaa. Tyypilinen maalaisjunttipersu vajaalla älykkyydellä.
>simiti<
No mä nyt satun olemaan äiti ja perheessäni kyllä. Otan osaa jos se on sulle liikaa käsiteltävää siinä. En voi lakata elämästä ettet sinä vaan hajoa siksi.
Jasu
Mutta kerro toki lisää naista esittävä mies tästä perheestäsi, montako mukulaa missä ”te”🥱 asutte, oletko steinerpedagogiikan kannattaja jne. T naiselta
Lasketaanko myötähäpeä? Sehän on empatiaa
Lasketaan, jos tuot mulle kaljaa. Rutiininomaisesti toki pistän kahvit tulille. Voimme sitten tuntea yhdessä myötähäpeää kaikkia muita kohtaan.
>simiti<
Sekin on turhaa ottaa häpeää jonkun toisen tötöilyistä. Voihan sitä ymmärtää, että onpa nolo ja hölmö, mutta hävetä toisen tekoja, ei. Menee yli.
Jasu
Niinpä niin palstasetäjasu, psy koottiset ja surrealistiset skeemat jatkukoon, ohi ohi. T
Niinhän ne sulla näkyy jatkuvan. Sulle on aivan turha vastata mitään järkevää, koska et kykene vastaanottamaan mitään järkevää.
Jasu
Nyt kyllä murskasit minut henkisesti täysin, upea kaasuvalotus sinulta(kin)
AI-yhteenveto
Häpeä on voimakas, negatiivinen ja sosiaalinen tunne, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä alempiarvoiseksi, arvottomaksi ja kelpaamattomaksi. Se syntyy pelosta tulla tuomituksi muiden toimesta ja liittyy vahvaan negatiiviseen itsensä arviointiin ja haluun piiloutua. Vaikka terve häpeä voi auttaa sopeutumaan yhteisöön, liiallinen tai käsittelemätön häpeä voi johtaa eristäytymiseen, itsetuhoisuuteen ja mielenterveysongelmiin, kuten ahdistukseen, masennukseen ja syömishäiriöihin.
Häpeän luonne ja ilmenemismuodot
Kohdistuu koko ihmiseen:
Toisin kuin syyllisyys, joka kohdistuu tekoihin, häpeä kohdistuu ihmisen kokonaisuuteen, saaden hänet tuntemaan itsensä "vääränlaiseksi" tai "huonoksi".
Sosiaalinen tunne:
Häpeän syntyyn liittyy pelko muiden negatiivisesta tuomiosta, mikä saa ihmisen haluamaan vetäytyä ja välttää toisten katsetta.
Fyysiset ja psyykkiset oireet:
Häpeä voi ilmetä esimerkiksi katseen kääntämisenä alaspäin tai pois muista, mutta se voi myös aiheuttaa syvää sisäistä kärsimystä, ahdistusta ja epäluottamusta itseä ja muita kohtaan.
Häpeän synty ja seuraukset
Suhde toisiin:
Häpeä voi syntyä, kun yhteys toiseen katkeaa tai kun ihminen kokee tulleensa tuomituksi tai hylätyksi toisten toimesta.
Mielenterveyden vaikutukset:
Käsittelemätön häpeä on usein taustalla monissa mielenterveyden ongelmissa, kuten masennuksessa, ahdistuksessa, itsetuhoisuudessa ja syömishäiriöissä.
Häpeän hoitaminen
Myötätunto itseä kohtaan:
Terve häpeä voi olla hyödyllinen tunne, mutta vaikeaa häpeää voi hoitaa harjoittamalla itsemyötätuntoa ja lempeyttä itseään kohtaan.
Terapia:
Terapiassa voidaan tutkia häpeää aiheuttaneita kokemuksia ja kehittää uusia, terveempiä tapoja käsitellä tunteita ja suojella itseään.
Tunnistaminen ja puhuminen:
Häpeää voi vapautua, kun sen tunnistaa ja sen taustalla olevista syistä uskaltaa puhua, esimerkiksi terapeutin tai muiden luotettujen ihmisten kanssa.