Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat...

Tehkää nyt helvatti ne työt ensin ennen kuin alatte lonkkaa vetämään.

>>Jeesuksen luokse tulijaa ei heitetä ulos

Ehkä olemme yrittäneet päästä Jeesuksen luo ja kenties olemme vieläkin epävarmoja siitä olemmeko päässeet. Ehkä meidän epävarmuutemme edes vähän väistyy, jos huolelle kuuntelemme kuinka Jeesus vakuuttaa, että joka hänen tykönsä tulee, sitä hän ei heitä ulos (Joh 6:37). Sanoessaan tuolla tavoin, Jeesus antoi meille erään Raamatun kaikkein selvimmistä ja kirkkaimmista evankeliumin, hyvän uutisen kohdista.
Se aivan säteilee evankeliumin suloista ja lämmintä valoa.

Aikoinaan Muroma kirjoitti tätä kohtaa selittäessään:

"En tiedä toista Jeesuksen sanaa, joka olisi ollut minulle siinä määrin apuna elämän kilvoituksessa ja ahdistuksessa kuin sana: ”Sitä joka minun luoksesi tulee minä en heitä ulos". Sen sanan turvissa uskallan heikko, vaivainen syntinen kuollakin. Kun ei enää itsessään näe mitään muuta kuin syntiä, sydämen syntiä, hengen syntiä, helmasyntien kiusaa - mitä valvovammalla tunnolla sitä elää, sitä enemmän syntiä itsessään näkee - niin kuinka autuasta onkaan, kun saa kaiken tämän joka päivä viedä Herran armoistuimen eteen ja uskoa, että Herran armo on sittenkin suurempi kuin minun syntimääräni. Juuri tämä alituinen tykökäyminen Herran kasvojen eteen on elävän, armosta elävän kristityn tuntomerkki” (Urho Muroma, 1955).

Jeesus myös lupaa, että joka tulee hänen luokseen, ei koskaan ole nälissään ja lisää siihen, että joka uskoo häneen, ei enää koskaan ole janoissaan (Joh 6:35). Jeesuksen luo päästyämme siis janomme ja nälkämme tyydyttyy. Lupaus on sama, jonka samarialainen nainen sai. Jeesushan sanoi naiselle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä” (Joh 4:14).>>
( Olavi Peltola)

s-seutulainen

Ap.t.15:10 Miksi te siis kiusaatte Jumalaa, että te tahdotte opetuslasten kaulaan panna sen ikeen, jota ei meidän isämme emmekä me voineet kantaa? Matt.11:29-30. Matt.23:4. Luuk.11:46. Gal.3:10.

Miten hän antaa sen levon, jos pitää esimerkiksi töissä raataa peräsuoli pitkänä?

Olen Jaakkoa joskus kuunnellut. Mutta täytyy sanoa, että omassa elämässä ei tällaisilla neuvoilla eli jollain lupausten voimalla kyllä porskuteta eteenpäin. Kun on täysin väsynyt elämäänsä, kyllä Jumalan pitää tehdä paljon enempi kuin vain lupailla hyviä. Hänen on syytä ottaa ohjakset ja muuttaa asioita.