Manuel Scherf väittää että olemme yksin linnunradassa

No kukaanhan ei tiedä, mutta tuskin olemme.

Mitenköhän nämä ovat saaneet laskettua sivilisaatioiden määrän?

Elämän oleminen muuallakin on kyllä todennäköistä, mutta se, että siitä tulee sivilisaatio onkin sitten ihan eri mittasuhteissa oleva arvio.

Tuossa aikajanassa hän on tavallaan oikeassa. Aikaskaalat kun ovat sen verran pitkiä ja ainakin maan elämä ollut lyhyt toistaiseksi.

Sitten toki välimatkat ovatkin seuraava ongelma koko asiassa.

Manuel Scherf hakee julkisuutta äärisanonnoillaan.

Helsingissä tällä viikolla pidetyssä tähtitieteilijöiden kokouksessa esitettiin uusi arvio mahdollisten vieraiden sivilisaatioiden lukumäärästä ja keskimääräisestä iästä.

”Maan ulkopuoliset älylliset olennot ovat galaksissamme luultavasti melko harvinaisia”, toteaa Manuel Scherf Itävallan tiedeakatemian avaruustutkimuslaitoksesta.

Arvio perustuu sopivien planeettojen vähyyteen. Scherfin mukaan teknologinen sivilisaatio voi kehittyä vain sellaisella planeetalla, jossa on pääasiassa typestä ja hapesta koostuva kaasukehä, sekä jonkin verran hiilidioksidia.

Esimerkiksi happea pitää olla kaasukehässä vähintään 18 prosenttia, jotta tuli pystyy palamaan. Ilman tulta metalleja ei pystyttäisi sulattamaan ja teknologisen sivilisaation kehittäminen olisi vähintäänkin haasteellista.

Toisaalta myös esimerkiksi hiilidioksidia pitää olla riittävästi, jotta kasvit voivat yhteyttää ja tuottaa ravintoa sekä happea. Liian suuri määrä hiilidioksidia voi kuitenkin muuttaa kaasukehän myrkylliseksi elämälle.

Kaasukehien lisäksi toinen suuri rajoite on näiden teknologisten sivilisaatioiden keskimääräinen elinikä.

”Jotta kymmenen sivilisaatiota voisi olla olemassa samaan aikaan meidän sivilisaatiomme kanssa, niiden keskimääräisen eliniän on oltava yli 10 miljoonaa vuotta”, Scherf kertoo.

Scherfin tutkimuksen mukaan olemme siis joko yksin koko galaksissamme, tai sitten sivilisaatiot ovat niin pitkäikäisiä, että jaamme Linnunradan paljon meitä vanhempien sivilisaatioiden kanssa.

Pelle luulee että Suomessa saa puhua mitä huvittaa.

Onko optisempia että joka kymmenes tähti sisällyyttää järjestelmässään jonkinlaista elämää. Ja joka sadatuhannes jonkinsteista älyllistä elämää.
Linnunradassa oletetaan olevan noin 400 Miljardia tähteä.
Lisäksi on mahdollista, että Linnunradassa on elämää tähtijärjestelmien ulkopuolella.
Jos kuvittelisimme että vain 1 Miljardista, olisi teknologisesti kehittyny laji. silloin niitä olisi vain 400. No ekä se olisi jo liian Manuel tyylinen tulkinta.
Isompi tutkimus asista viittaa että teknologisesti kehittynyttä elämää on useita kymmeniä tuhansia Linnunradalla.

Avaruuden sivilisaatioita on lukematon määrä. Erilaisia galakseja on biljoonia .

VOYAGER SER KAMAA!

Kuten olet ehkä arvannut, vanhimmat toimivat Yhdysvaltain hallituksen tietokoneet sijaitsevat Voyager-luotaimella. Nämä vuonna 1977 laukaistut luotaimet sisältävät kussakin yhteensä kuusi tietokonetta, jotka koostuvat kolmenlaisista tietokoneista. Nämä ovat 18-bittinen tietokoneiden komentojärjestelmä, 16-bittinen lentotietojärjestelmä ja 18-bittinen asento- ja nivelten ohjausjärjestelmä. Kaikki kolme rakensi General Electric NASA:n suihkumoottorilaboratorion spesifikaatioiden mukaisesti, ja jokainen alus sai kaksi kutakin tietokonetta varalle siltä varalta, että ensimmäisessä menisi jotain pieleen.

Nämä tietokoneet eivät ole erityisen nopeita, vaikka et ottaisikaan huomioon yli 23 tuntia , joka signaalin kulkemiseen Maasta avaruusalukselle kuluu.

”Pääkellotaajuus on 4 MHz, mutta suorittimen kellotaajuus on vain 250 kHz”, NASA selittää . ”Tyypillinen käsky kestää 80 mikrosekuntia, eli noin 8 000 käskyä sekunnissa.

Vaikka se ei kuulostakaan nykystandardien mukaan hyvältä, muisti on suurempi ongelma. Luotain pystyy tallentamaan yhteensä noin 68 kilotavua 8-raitaiselle digitaaliselle nauhurilleen . Se on suunnilleen yhden JPEG-tiedoston kokoinen,

lentodatajärjestelmä voi käsitellä kuvatietoja kuudella eri downlink-nopeudella välillä 115,2–19,2 kbps”

1977 vuonna oli paljon kehittyneempää tietotekniikaa, mutta ei Nasa tapansamukaan laita kuin omaa kehittämäänsä sikakallista ja muutenkin surkeata.

mm. 6502 - prosessori ja Motorola 68000

Joten USA:lla olis ollut mahdollista ympätä edes yksi nopee kokeellinen kone luotaimmeen. jos olisivat halunneet.

Epäkohta että palentaarisessa mielessä 10 miljoonaa vuotta on melkoinen aika ja planeetaariset olosuhteet voi muuttua. Sellaisen rodun tulisi muuttaa asuinpaikaa tai vaihtaa avaruuteen.

Manuel Scherf Puhuu läpiä päähänsä.

Pma arvioini, joka on varmasti yhtä pätevä kuin Scherfin, on sellainen, että sivilisaatioiden mahdollisuus havaittavssa universumissa on noin yksi kpl. Olemme siis yksin, mutta havaittavan universumin ukopuolella voi olla tuhansittan sivilisaatioita. Emme vain saa niihin milloinkaan yhteyttä.

Tätä asiaa mietiskeltäessä ei riitä arvioida niiden planeettojen lukumäärää, joilla on elämälle suotuisat olosuhteet.

Elämän kehittyminen voi silti olla hyvin harvinaista ja ja monipuolisen eläimistön kehittyminen voi olla tällaisellakin planeetalla äärimmäisennepätodennäköistä,

Ja "älyllisen" elämän kehittyminen tällaisellakin planeetalla ei sekään välttämättä yleistä.

Kun miettii, miten on mahdollista, että evoluutio on kehittänyt kaikki ihmisenkin lukemattomat ominaisuudet niin ihmeelliseltä tuntuu. Eihänn esim. erilaisten nykyruumiissa olevien elinten esiasteista ole kehittyvälle elämälle juurikaan hyötyä, miten on mahdollista, että on syntynyt silmä, maksa, immuunipuolustusjärjestelmä, aivot jne vaikka aikaa onkin ollut miljardeja vuosia koko prosessiin.

"Älyllinen" elämä saattaa olla harvinaista ainakin Linnunradassa, ehkäpä koko universumissa!

Manulein satuja!

Nasan tutkija on varma: Aivan vieressämme on Maan ulkopuolista elämää
Nasan tutkija kertoo olevansa varma, että Maan ulkopuolista elämää on olemassa meidän aurinkokunnassamme.

Mikä on nykytieteen käsitys Maan ulkopuolisesta elämästä?
Yksi tapa arvioida Maan ulkopuolisen elämän olemassaoloa on niin sanottu Draken kaava, josta TM kirjoitti laajassa reportaasissaan vuonna 2018. Maan ulkopuolista elämää radioteleskoopeilla etsivän SETI-ohjelman perustaja, astrofyysikko Frank Drake kehitti 1960-luvulla kaavan, jonka avulla voidaan arvioida analyyttisesti sitä, kuinka monta kehittynyttä sivilisaatiota on Linnunradalla.

N = R* · fp · ne · fl · fi · fc · L
Tekijät kaavassa ovat (arviot luvusta suluissa):

N Linnunradassa olevien sivilisaatioiden määrä, jotka pystyvät lähettämään ja vastaanottamaan viestejä

R* Linnunradassa syntyvien tähtien määrä vuodessa (1,5–3)

fp Niiden tähtien osuus, joilla on ympärillään planeettoja (1)

ne Keskiarvo tähteä kiertävien planeettojen määrästä, joille voisi kehittyä elämää (3–5)

fl Todennäköisyys sille, kuinka monelle näistä planeetoista voisi syntyä elämää (1)

fi Todennäköisyys sille, miten usein syntynyt elämä edelleen kehittyy älylliseksi elämäksi (1)

fc Todennäköisyys sille, kuinka moni näistä kehittää tekniikkaa, jolla voi olla yhteydessä muihin avaruudessa oleviin sivilisaatioihin (0,1–0,2)

L Arvio siitä, mikä on teknologisesti kehittyneen sivilisaation odotettu elinikä (1 000–100 000 000 vuotta)

KAAVASSA on paljon epätarkkuuksia, sillä monia sen tekijöitä ei tiedetä varmasti. Valistuneilla arvauksilla voidaan saada karkeita arvoja: galaksissamme voisi olla noin 250 planeettaa, joilla on älykkäiden olioiden muodostamia teknisesti kehittyneitä yhteiskuntia.

Jos näin on, on sivilisaatioiden välinen etäisyys keskimäärin 2 500 valovuotta, eli valolta tai radiosignaalilta kestää tuon ajan kulkea planeetalta toiselle. Juttelu olisi varsin hidasta, sillä vastaus lähetettyyn radioviestiin tulisi 5 000 vuoden päästä. Tietysti laskelmat riippuvat suoraan siitä, millaisia lukuja yhtälöön laittaa. Yhtälön lukujen arviointia vaikeuttaa esimerkiksi se, että erään tutkimuksen mukaan elämälle välttämättömäntä fosforia on maailmankaikkeudessa niin niukasti ja epätasaisesti, että se vähentää elämän syntymisen todennäköisyyttä muualla maailmankaikkeudessa.

Vuonna 2018 Arxiv.org-julkaisupalvelussa julkaistun tutkimuksen mukaan päivitetyt laskelmat Draken kaavasta osoittavat, että tilanne ei näytä kovin lupaavalta.

”Jos sivilisaatio lähettäisi signaaleja galaksin toiselta puolelta, signaalin saapuessa tänne sivilisaatio on jo kadonnut”, sanoi tutkimusryhmään kuuluva Claudio Grimaldi sveitsiläisestä École Polytechnique Fédérale de Lausannesta Science News -sivustolla.

Tutkimusryhmä on käyttänyt laskelmissaan oletusta, että sivilisaation elinikä on 100 000 vuotta. Jos vieras sivilisaatio kestää niinkin kauan, se täyttäisi ”vain pienen murto-osan” galaksista signaaleillaan.

Vertailun vuoksi: ihmiset ovat lähettäneet signaaleja avaruuteen noin 80 vuoden ajan. Ne ovat ulottuneet vasta alueelle, joka kattaa 0,001 prosenttia Linnunradasta. Jos Linnunradassa onkin siis muuta elämään, on hyvin todennäköistä, että omat signaalimme eivät ole kantautuneet vielä muiden korviin. Erässä tutkimuksessa on arvioitu, että suhteellisen lähellä Maata on yli tuhat tähteä, joitä kiertäviltä planeetoilta on suora näköyhteys Maahan.

Columbian yliopiston astronomi David Kipping on tehnyt myös oman laskelman Maan ulkopuolisen elämän todennäköisyydestä. Bayesilaista tilastotiedettä hyväkseen käyttänyt Kipping arvioi, että elämän syntymisen todennäköisyys on melko suurta, mutta älykäs elämä ei ole läheskään niin todennäköistä.

Viime vuosina tiede on saanut selville, että kaikkialla avaruudessa näyttää olevan eksoplaneettoja, ja monet niistä ovat elämälle suotuisalla vyöhykkeellä. Lisäksi tutkimustieto viittaa siihen, että Maassa elämä on syntynyt melkein heti, kun se on ollut mahdollista. (Sitä tutkijat eivät kuitenkaan tiedä, miten elämä on syntynyt.)

Syksyllä 2020 julkaistussa arviossa esitettiin, että Linnunradassa on jopa 300 miljoonaa elinkelpoista planeettaa.

Jos ulkoavaruudessa on elämää, se voisi olla havaittavissa esimerkiksi heidän synnyttämiensä jätteiden, tai jopa heidän käyttämiensä aurinkopaneeleiden perusteella. Erään teorian mukaan muut sivilisaatiot voisivat viestiä itsestään jopa järjestämällä planeettojen kiertoratoja uudestaan.

Entä jos ulkoavaruudessa on elämää, millaista se olisi? Esimerkiksi Oxfordin yliopiston vuonna 2017 julkaistu tutkimus väittää, että avaruudesta löytyvät elämänmuodot eivät todennäköisesti eroa ihmisistä kovinkaan paljon.

International Journal of Astrobiology -tiedejulkaisussa julkaistussa tutkimuksessa esitetään, että evoluutioteorian oppeja voidaan soveltaa myös avaruusolioiden kohdalla. Tutkijat esittävät, että esimerkiksi ihmisiä muovaavat prosessit ja mekanismit, kuten luonnonvalinta, pätevät myös tuntemattomien elämänmuotojen kohdalla.