Pitääkö olla yhteisöön kuulumisen t a r v e?

Ei ole ihmisyyttä enää😞

Tallennus tökkii

Voisiko pohtia, mitä ihmisyys on ja mitä siihen kuuluu.
Olemmeko parvi höyhenettömiä kaksijalkaisia, joilla on kyllä kaikenlaisia tarpeita ja muuttuvatko muut näin välineiksi?
Vilma

No jaa. Itse en juurikaan pidä muihin yhteyttä, kuin puhelimella. Kaupassa toki tervehdin henkilökuntaa, mutta siinäpä se sosiaalinen eloni onkin.

Tietenkin on kurjaa, mikäli haluaisi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. 😠

>simiti<

Sanoisin, ettei ole mikään pakko. Voin jopa yhdistää tämän tuohon viestisi toiseen osaan. Olemme tässä siskoni kanssa jo hetken miettineen, että niin kyllähän vanhalla ihmisellä oikeus olla itsekseen, jopa ns. yksinäisenä, kun hän kerta itse haluaa sitä. Tämä liittyy äitiimme, joka vaikuttaa olevan erittäin tyytyväinen saadessaan vain olla itsekseen kirjojensa ja lehtiensä kera. Kaikenlaista aktivointia ja mahdollisuuksien tarjoamista on yritetty tässä jo useamman vuoden ajan, mutta hän ei halua mitään ja esimerkiksi hänelle kyläilemään meno menee tupputumisen puolelle, vaikka yrittäisi käydä vain kerran puolessa vuodessa.

Ei pidä olla todellakaan

En mä muista tie mulla ole ainakaan pienintäkään halua olla kuulua yhteisöön yhteisö kun yleensä aina yrittää pakottaa johonkin muottiin mä olen mielummin oma itseni kuin osa yhteisöä

ei varmaankaan ole pakko liittyä mihinkään yhteisöön.

itse miettinyt tosi paljon pelijuttuja kummimmitus-pwlijurua, kummit5uksia niuurkkiwn takanakin kurkkii ja ja sänkyjwen alla.. miten suojautua niitä vas5aan.. olisiko joku Magbnum Reseaexcin Desert Eagle, järeä pistoolikin jo tyynyn alla tu4rvana

luulen että kehittynytkin aika hyvin joku preli-idea kummituspeli voisi olla joku niin nuorisollekin jännittävä

minua hidastaa aan tekniset adiar... kuin olin niin eksyin suureen sairaalaankin että kun magneetti-kuvauksessa että löydän poiskaan täältä

jos mene sitten monista ovis5ta ja kaikissa lukee EXIT..l niin noh niiin

ja sittern ovissa lukee EXit ei pääse ulos vaan joku toinen osasto ja asiaakkaat56 ihmeissään mitä ro täällä tekee

Omalta osaltani, en tiedä onko tarve, mutta kaikenlaisiin juttuihin olen kulkeutunut.
Voisko se johtua lapsuudesta, kun meitä ole melkoinen parvi leikkimässä natsaa ja nurkkanoitaa ja kuka pelkää piip jne. Kuoro.
Mutta minussa on varmaan tippa romaaniverta, kun samassa poppoossa en halua ikuisesti. Uuteen heimoon 'joudun'.
Kirjallisuusryhmä ois kiva. Ei niin, että luettaisiin jokin tietty vaan pohdittaisiin avarammin ja elämyskokemuksista pölisten.
Vilma
Itsenäisyys ei ole synonyymi yksinäisyyden kanssa ja yksinäisyys ei ole kirosana, jollei siitä kärsi.
Kohta alkaa se tekosympatis, kun joulu lähestyy.
Onko niin, että muilla on tarve tunkeutua mun itsenäisyyteen roikkumalla joulun alla tuntoja?

Natsaa on Natskua

Tyypillinen esimerkki nykyisestä menosta.

Tässä säästetään hoitotyöstä ja korvataan työ tietoteknisellä palvelulla.

Ehkä hyvä, koska työvoimaa ei riitä, mutta huonoa se että yhä harvempi saa palkkaa, eikä verotuloja kerry, Kenties muu kansa maksaa työttömyyskorvauksia työttömille ja hoitopalvelujen hintaa vanhuksille.

Ohjelmistopalvelun tuottaja on useinmiten ulkomainen toimittaja.

Kun kaikki kunnat alkavat maksamaan palvelumaksuja ohjemistopalvelun tuottajalle, valuvat tuotot ulkomaisten sijoittajien käsiin, eivätkä hyödynnä kotimaata.

Ohjelmistopalvelujen hintaa voi nostaa ilmoituksella, silllä ilman niitä ei voi tulla toimeen, kun palvelu on laajentunut valtakunnan tasolle asti.

Osan tuotoista saavat puhelinyhtiöt, joiden tietolinjoja palveluissa käytetään.

Olen täysin varma, ettei suomen hallituksella ole minkäänlaista ymmärrystä käsittää mitään tästä asiasta.

Noiden ohjelmistopalvelujen pitää olla kotimaisessa omistuksessa ja kehityksessä, koska muuten syöksymme yhä niukkenevaan kansantalouteen.

Ihmisillä on johonkin kuulumisen tarve. Jokainen haluaa olla osa jotain.

Itse en halua kuulua mihinkään ryhmään, en olla jäsen missään yms. Olemalla irti kaikesta sellaisesta, saan pidettyä näkökykyni. Kuulumalla johonkin, joko sokaistun todellisuudelle tai alan näkemään sen vääristyneesti.

Ottaen kantaa tähän, niin loppusuoralla vanhusten yhteisöllisyyden tarve olisi työikäisiin nähden huomattavasti tärkeämpää. Monet pitävät yhteistilaisuuksista ja aktiviteeteista, jota vanhuspalvelut tarjoavat.

Vanhoina menetämme läheisiämme ja korvaavan yhteisöllisyyden etsimisen kykymme ja keinomme on vähäisemmät.

Työikäinen ihminen kykenee ja pystyy luomaan uusia ihmissuhteita paremmin, vaikkei niiden repäisy tyhjästä ei ole heillekkään helppoa.

Kun aikuinen lähityöntekijä alkaa vaatimaan, että työnantaja on velvollinen tyydyttämään hänen fyysisen yhteisöllisyyden tarpeensa velvoittamalla muut lähitöihin kanssaa, jotta tieto vaihtuisi, ollaan jo pöyristyttävän äärillä. Tälläinen ihminen ei ymmärrä, että hänellä on käytössään tekniikka, jolla ollaan yhteyksissä. Kukaan ei tule kysymään, halisitko sanoa jotain minulle.

Eikä yksityisyrittäjätkään pysty velvoittamaan ketään lähelleen täyttämään läheisyyden tarpeitaan. Kyllä aikuinen pystyy ja kykenee osallistumaan vapaa-ajallaan erilaisiin yhteisöihin ja käyttämään tekniikkaa asioiden hoitoon.

Mutta vanhukset ovat yksin ja suojautumiskyvyttömiä, ehkä jopa lukittuja huoneisiinsa ja rakennuksiin.

hyvä tv-ohjelmakin voisi olla Sumuisten Vuorten Krokotiilit

Ei pidä, joillain on sisäsyntyisesti tarve kuulua moniinkin yhteisöin, mulla se tarve rajoittuu omaan perheeseeni.

Muu yhteisöllisyys on lähinnä pakonsanelemaa, paitsi tämä kirjoittaminen täällä. Tämä on luovaa ja pitää ajatukset avoinna. 😊
En silti tunne kuuluvani mihinkään yhteisöön, kuin hetkellisesti osallistujana, joka taas liukenee omille teilleen.

Jasu

No jonku yhteisön mä mieluusti haluisin. Se kommuuni ei ottanu tuulta, niin ehkä sitten joku keskustelukerho. Vaikka mielelläni mä jotain siinä sivussa tekisin.

Ja mitä ylempänä sanottiin, niin kaupassa tietenkin kuuluu tervehtiä. Mäkin ostin tänään kahden kilon hauen ja siitä tehtiin paistettiin ja otin ne perkeet mukaan ja niistä tehtiin keitto. Kaikki on syöty. Ihan mukava myyjä oli, savolaisittain puhu. Ne perkeet kannattaa aina ottaa. Ennen en sitä tajunnu, kun luulin, että ne on ne sisälmykset. Mutta muistakaa tekin ottaa, ihan hyvää tavaraa on. Ne sisälmyksethän on jo poistettu siellä kalan viljelylaitoksella.

Mikäs kysymys tuo on.. tarve on tunne. Mihinkään tunteeseen ei voi nähdä pakkoa.

- Sheena

Onkohan helpompi miettiä muita esim. vanhuksia ja tavallaan kuvitella itsensä heidän asemaan. Mutta luonne voi olla toisenlainen ja sitten menee luuloiksi ja hukkapohdintaa.
Vilma
Mielestäni kukin ajattelee ja ytimiin, kuten parhaaksi näkee.

Kun erosin ja kerroin tuttavalle olevani surullinen perheeni hajoamisesta. Hän ehdotti, että voisin tehdä työkavereista uuden yhteisön itselleni. Pidin sitä yhtenä typerimmistä kommentteista ikinä. Vieläkin muistan. Jos olisin tiennyt mitä vastaa, niin olisin jättänyt puhumatta. Pidin myös häntä sen jälkeen liian tyhmänä purkaakseni sydäntäni enempää hänelle.

Ei työpaikka ja työkaverit voi tarjota yhteisöllisyyttä, vaikka sen jonkinlaista yhteistä aikaa onkin.
Siltikin olen tavannut työkavereita, jotka luulevat voivansa kiukutella kuin kotonaan, olla kateellisia kaikille, juoruilla ja käyttää valtaa. Jatkuvaa vatvontaa työyhteisön työkavereista ja heidän yksityisasioista, eikä innostuta itse töihin.

Se on sitä, kun yhteiskunta ei anna rahaa hoitoon. Vanhukset ovat laitoksissa vain säilössä. Ja samalla tavalla kun itse joutuu sairaalaan, on vaan liukuhihnalla. Jos ei ole työntekijöitä, mistä sitä ekstraa revitään, jos hoitajat ja lääkärit selviytyvät vain välttämättömistä töistä. Nytkin on päivystyksissä huutava pula hoitajista. Ei siinä paljoa ihmistä kohdata.

Ei pidä olla yhteisöön kuulumisen tarvetta, mutta minulla on. Lykkään itseni muutamiin ryhmiin jonkun asian varjolla, liikunta, keskustelukerho. En kenenkään kanssa mitenkään läheiseksi tule enkä elämäntarinaani kerro, mutta sellaista yleistä yhteistä kanssakäymistä, höpötystä ja asioitten jakamista. Joo se antaa minulle paljon. Nautin sydämeni pohjasta erilaista ryhmistä. Sellaisessa ryhmässä piipahtamisen jälkeen on tosi kiva taas olla koton tai lenkillä ihan yksin.

En tiedä kovinkaan montaa ihmistä, jolla ei ole tarvetta kuulua yhteisöön. Jopa erakko haluaa kuulua erakkouteen, omaan itsenäiseen yhteisöönsä.

Martela tänään telkussa hipaisi tuota yhteisöön kuulumista.
Arvelenkin, että totta lienee, että jos on eettisesti jokinmtavoite, niin kait siihen pääsee kimpassa paremmin kuin issessein yksissein.
Vilma

Ropo vai kakkosperintä?