Menetin pitkäaikaisen ystäväni, omien hölmöilyjen vuoksi. Mulla on niin kova ikävä häntä, mutta sopiminen näyttää vaikealta, hän ei vastaa mihinkään yhteydenottoihini. Onneksi mulle jäi kuitenkin ihanat muistot. Keskusteluista ja höpöttämisistä, nauramisesta ja itkemisestä. Ehkä me joskus vielä tavataan.
Ystävän menettäminen
Anonyymi-ap
20403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hei sinä aloittaja. Ollaan samassa veneessä. Yritä pitää lippu korkealla, asiat kyllä järjestyy! Ihanaa viikonloppua sinulle.
Aika voi kultaa muistot? Luottamuksen menettäminen on asia, joka voi myrkyttää ilman kahden ihmisen välillä? Itse koen, että voi olla kausia, kun tapahtuu ikäviä asioita, joita ei ole valmis jakamaan toisen kanssa?
Silloin on aina vaara tulla väärin ymmärretyksi ja riidat silloin enemmän mahdollisia? Etäisyyden otto voi olla merkki siitä, että kadottanut sen tuntemuksen, joka oli syntynyt ja myöhemmin kadonnut .
Löysi uusia puolia toisesta, jotka olivat vähemmän mieleen? Syitä voi olla monia, samoin voi olla ulkoisia vaikuttimiakin? Ystävyyksiä tulee ja menee, joskus kadottaminen voi olla ulkoisistakin asioista johtuvaa. Haitat ja hyödyt ovat monesti vaakakupissa.
Mun elämään ei kuulu ystävien menettäminen, tämä on ainoa kerta kun näin surullisesti on käynyt. Toivotaan parasta että meidän yhteys taas löytyy!
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Jos kohtelit huonosti, hän voi katkaista välit suojellakseen itseään.
Osa katkaisee välit ilman selitystä vaikka ei edes kohtele huonosti. Että ei se aina ole noin loogista... 😅
Sitä voisi kysyä myös ymmärrämmekö toisia silloin, jos välit menee ilman huonoa kohtelua toisen mielestä? Olemme yksilöitä ja ajattelemme monesti tilanteita eri tavalla. Itse päässyt seuraamaan tilanteita, joista voi todeta toisen käytöstä jopa moukkamaiseksi? Toisen aliarvioiminen on toisinaan helpostikin nähtävissä.
Hyväksikäytetty harvemmin antaa anteeksi toisen tekoja, jos niistä on aistittavissa toisen arvostuksen puutetta. Tuntemuksilla on merkitystä. Ja jos ajattelemme asioita eri tavalla, silloin suhde voi kärsiä ja jos sama tunne toistuu useasti niin se voi aiheuttaa tilanteen, että toinen kokee kanssakäymisen reiluksi, vaikka ei sitä olisikaan?
Tietysti. Mutta välien katkaiseminen ilman selitystä ei ole reilua kommunikaatiota. Silti jotkut kommunikoivat sillä tavalla. Siihen on varauduttava. Vain omiin valintoihinsa ja omaan käyttäytymiseensä voi vaikuttaa.
Mitä mitä oikein olet mennyt tekemään miksi teit hänelle jotain ikävää
Olin aika huonossa hapessa tuolloin. Parisuhde loppui, jäin työttömäksi ja tunsin olevani seinää vasten. Hän yritti antaa apua ja auttaa minua eteenpäin, eli keksiä ratkaisuja mun ongelmiin. Minä vaan vinoilin ja olin aika ilkeä hänelle, ehkä tunsin jotain kateutta ystäväni stabiilista ja normaalista elämästä.
Sitten yhtäkkiä hänellä ehkä mitta tuli täyteen, ja hän katkaisi kaiken yhteydenpidon.
Onpa kurja tilanne. Tiedän miltä se tuntuu, kun joku kääntää selkänsä, joskus jopa sanomatta sanaakaan. Sitä on vaikeaa prosessoida ja siinä tilanteessa syyttää kaikesta helposti itseään, vaikka ystävyys tai sen päättyminen ei olisikaan pelkästään oma vika.
Itse yritin ajatella niin, että se oli hänen menetys, ei minun. Kaikenlaista sitä keksiikin selviytyäkseen ja huijatakseen itseään.
Niin kauan kuin elämme, niin on toivoa. Ehkä voit jossain vaiheessa ottaa itse yhteyttä ystävään ja yrittää sopia asiat, sitten kun tilanne on stabiili ja koet olevasi valmis. Joka tapauksessa oikein paljon voimia tilanteeseen. 💛🙏
Hei kiitos sulle, vaikutat siltä että sinulla on kaunis sielu. Tämä antoi lohtua, ja ehkä uskoakin tuleviin koitoksiin.
Eipä mitään, hyvähän se on, jos voin jotenkin auttaa. Mukavaa viikonloppua. 😊
Tosi ystävä ymmärtää hölmöilytkin ja antaa anteeksi virheet.
Ystävyyssuhteen pitää olla kuitenkin kumpaakin huomioiva oikeallatavoin.
Mutta tosiystävä kyllä sietää paljon, mutta osaa myös sanoa ääneen ennalta, kun nallekarkit ei mee tasan ja antaa mahdollisuuksia tasoitella tilannetta....ymmärtää.
Ehkä se ei ollut ystävyyttä, vaan jotain muuta?
Mä ymmärrän kyllä, ettei aina voi olla ystävällekään läsnä. Ei edes hänen heikompana hetkenään...
Ystävyys ei ole mikään mitta ihmisyydestä. Ystävyys on luonnonkumimainen, tahmea, venyvä ja lämmin lopulta. Ystävyyden varaan ei lasketa omaa elämää, sen ei tarvitse kestää kaikkea. Mutta...
Ystävyys halutaan säilyttää, kävi mitä kävi.
Kyllä ystävyys karsii kaikenmaailman pikkusieluiset kätensä suun eteen teatraalisesti huokailijat..
Ystävyys on raakaa rakkautta...
Ihmeellistä jaarittelua sulta, kerroin tuolla aiemmin mitä tapahtui. Älä jaksa jauhaa paskaa.
Jos haluat saada asialle jonkinlaisen lopetuksen, niin ainahan voit kirjoittaa avoimen kirjeen ystävälläsi.
Ite kirjoittaisin esim näin:
Kertoisin millaisessa henkisessä tilassa olit tuolloin. Tunsit kateutta häntä kohtaan, koska hänen asiansa oli niin hyvin ja sinun huonosti. Hän oli ainut jolle pystyit kiukuttelemaan ja purkamaan pahaa oloasi. Se oli väärin häntä kohtaan ja olet aidosti pahoillasi siitä miten käyttäydyit. Ymmärrät jos ystäväsi ei halua olla enää tekemisissä kanssasi. Mutta että haluat kiittää siitä miten hyvä ystävä hän on sinulle ollut ja siitä että hän seisoi vaikealla hetkellä rinnallasi. Kiitos.
Mutta minä olen autistinen idiootti, joten älä kuuntele minua.
Kiitos, ihan herkistyn.
Joskus elämä kuljettaa eri suuntiin. Minulla ei ole vuosikausiin ollut sellaista ystävää, joka olisi ollut elämässäni aktiivisesti läsnä tai minä hänen. Olen niin tottunut siihen ettei ystäviä ole.
Eikä niitä menetä kun ei edes ole. En jaksaisi olla itsekkään jatkuvassa vuorovaikutuksessa, joskus kaipasinkin ystävää mutta se kaipuu meni ohi, kun ei sellaista ollut eikä muodostunut kestään.
Kylmää ehkä mutta aika saa kivutkin loivenemaan myös ne ettei ystävää ole.
Ja aina voit pyytää anteeksi.
Jasu
Voi, voi. Fakta on, että elämässä ihmisiä tulee ja ihmisiä menee. Mikään ei ole ikuista.
Sä mokasit ja nyt sua kaduttaa. Se, on nyt niin, ettei menneeseen voi palata ja vaikka saisitkin korjattua välinne, ei mikään olisi kuin ennen.
Kasva aikuiseksi ja pyydä anteeksi ystävältäsi ja anna hänen päättää haluaako hän sinua enää elämäänsä.
Jos ei, hyväksy tappiosi ja jatka elämääsi. Jos hän suopeuttaan ottaa sinut osaksi elämäänsä, älä kuvittele, että kaikki on korjattu.
Sä mokasit hyvän ihmissuhteen joten opettele antamaan se anteeksi itsellesi.
Ehkä hänellä on jokin kriisi.
Tuollaisissa tapauksissa kannattaisi pohtia omaa toimintaa tarkemmin. Oletko mahdollisesti ylittänyt reilusti ystävän rajat jollain tavoin? Tuskin hän pahuuttaan on vastaamatta, mutta saattaa olla täynnä sinun ongelmia ja omiaan, ei vain jaksa ja kykene.
- Sheena