Nautitteko kun saatte tuotettua kärsimystä?

On testattu monesti kulkea ideaalista tietä, joka paikantuu uskontoliikkeisiin.
He kertovat täydellisyyden ihanteesta ja moni ihminen uskoo, mutta pettyy.
Elämässä he löytävät kärsimystä ja pettyvät.

Ollakseen täydellinen ihminen, ei pidä yksipuolisesti uskoa uskontoja,
mutta suistua Saatanan Kirkkoa mukailleen aitoon pahuuteen.

2000 luvulla pahuus ei ole uutinen.
On olemassa metalli musiikki, on olemassa pahuuden hyväksyntää,
mutta ennen kaikkea on olemassa korkeasti sivistyneitä ihmisiä,
jotka oppivat, että onni ei tee onnelliseksi.

Onnea ei ole ilman epäonnea.
Sivistynyt hyväksyy pahuuden ja viljelee sen.

Siitä on peräisin väittämä kuin älykäs ja ilkeä.
Hyvin älykkäät ovat hyvin ilkeitä.

Yhteiskunta muuttuu hyvin älykkääksi pakkokoulutuksilla ja ihmiset pelästyvät sille kuinka paha on yhteiskunta tänään: väkivaltainen, sadistinen, julma, armoton, hullu.

Uskonnot haluavat palauttaa sydämen sanoman, uskon.

Mistä kyseinen yhtälö on peräisin ja onko se ollut aikaisemmin jo tai ihmiset saavuttivat sen vasta tänään ja ratkaisu, jota tarjotaan on täysin uusi.

Onko ratkaisu paluu kirkkoon tai eteenpäin kohti älyä?
Mihin muuhun äly painaa kuin pahuuteen?