Tähtitaivas on alati muuttumaton... !

valehtelet.

Ei me nähä ku lähimpiä Linnunradan tähtiä. Linnunrata ei laajene minnekkään, vaan kaikki on putoamassa keskustan mustaan aukkoon.

Anonyymi kirjoitti:

valehtelet.

Ei me nähä ku lähimpiä Linnunradan tähtiä. Linnunrata ei laajene minnekkään, vaan kaikki on putoamassa keskustan mustaan aukkoon.

Muistatkos, että avaruudessa ei pudota mitään kohti vaan kiertoradalle..

Tässä on tieteellisesti täsmällisemmin ja selkeämmin muotoiltu versio vastauksestasi:

Itse asiassa kaikki liike on suhteellista havaitsijaan nähden. Fysiikassa ei ole olemassa mitään absoluuttista, kiinteää "pistettä", johon kaikkea liikettä voisi verrata. Kun sanomme, että Maa liikkuu 29,8 km/s Auringon ympäri tai että koko galaksimme liikkuu kohti "Suurta vetäjää", nämä nopeudet on aina määritelty jonkin toisen kohteen tai viitekehyksen suhteen.

Eli liike ei ole olemassa itsessään, vaan ainoastaan suhteessa johonkin toiseen kohteeseen tai koordinaatistoon. Tämä on suhteellisuuden perusperiaate.

Jos et ymmärrä mitään tähtitieteestä, ei se ole tähtitieteilijoiden vika. Ehkäpä vanhempasi olivat niin tyhmiä etteivät edes osanneet käyttää ehkäisyä.

Jos kiinnitämme koordinaatiston kaukaiseen galaksiin, joka loittonee meistä yli miljoonan kilometrin sekuntinopeudella avaruuden laajenemisen vuoksi, olemme tilanteessa, jossa kyseinen galaksi on kausaalisesti eristetty meistä. Tämä tarkoittaa, että mikään signaali – ei edes valo – voi koskaan saavuttaa kyseistä galaksia meiltä, eikä sieltä meille. Vaikka galaksi ei liiku avaruudessa valoa nopeammin, avaruuden laajeneminen venyttää etäisyyttä niin nopeasti, että kausaalinen yhteys katkeaa. Tässä tilanteessa koordinaatiston kiinnittäminen kyseiseen galaksiin on matemaattisesti täysin mahdollista, mutta se jää teoreettiseksi: emme voi koskaan tehdä havaintoja tai vaikuttaa siihen.

Kosmologisessa mallinnuksessa, kuten FLRW-avaruudessa, jokaisella galaksilla on oma lepotilakoordinaatistonsa, jossa se pysyy paikallaan ja avaruus sen ympärillä laajenee. Meidän näkökulmastamme kyseinen galaksi kuitenkin loittonee niin nopeasti, että emme voi koskaan kommunikoida sen kanssa. Jos tarkastelemme omaa liikettämme kyseisen galaksin koordinaatistossa, nopeutemme voi olla yli miljoona kilometriä sekunnissa – mutta tämä ei riko suhteellisuusteorian rajoja, koska kyse ei ole paikallisesta liikkeestä vaan avaruuden geometrian vaikutuksesta.

Kuitenkin, jos pimeä energia ei ole vakio vaan dynaaminen kenttä, sen vaikutus voi muuttua ajan myötä. Tällöin on periaatteessa mahdollista, että avaruuden laajeneminen hidastuu, pysähtyy tai jopa kääntyy supistumiseksi. Jos näin tapahtuu, galaksit, jotka olivat aiemmin kausaalisesti eristyksissä, voisivat jälleen tulla saavutettaviksi: valonsäteet voisivat lopulta saavuttaa ne, ja vuorovaikutus olisi periaatteessa mahdollista. Tämä tarkoittaa, että kausaaliyhteys ei ole absoluuttisesti katkennut, vaan sen palautuminen riippuu maailmankaikkeuden pitkän aikavälin dynamiikasta.

Ajatus kausaaliyhteyden palautumisesta korostaa, kuinka suhteellisuusteoria ja kosmologia laajentavat käsitystämme koordinaatistoista ja liikkeestä. Ne eivät ole vain paikallisia mittauskehyksiä, vaan osa avaruuden ja ajan syvempää rakennetta, jossa kausaalisuus, havaittavuus ja geometria kietoutuvat toisiinsa. Samalla se muistuttaa, että nykyiset havainnot eivät välttämättä kerro koko tarinaa – tulevaisuuden kosmologinen kehitys voi avata uudelleen yhteyksiä, jotka nyt näyttävät ikuisesti menetetyiltä.