että, minkä takia yli syöntiin ei puututa niin paljon kuin päihteiden kuten tupakan ja alkoholin liialliseen käyttämiseen?
Eikö kukaan ihmettele...
Anonyymi-ap
5174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikissa näissä tosiaankin on terveys vaarassa nimittäin! Yli syönnistä voi tulla diabetes, ylipainoa ja muita tereys haittoja! Sama myös jatkuva herkkujen syönti ei oo terveellistä enkä suosittele näitä yhtään sen enempää kuin päihteiden väärin käyttöä! Kun esimerkiksi tosiaankin tavallisten tuprutteluun (joilla on kohtuus) puututaan enemmän kuin esimerkiksi yli syömäreiden juttuihin, joilla on jo terveys haittoja ilmennyt!
ap
Mielestäni ois tietenkin paras jos pärjää ilman mitään päihdettä ja olisi balanssi elämässä! Mutta, että pitäisi jotenkin olla tasapuolinen eikä valikoiva sen suhteen että valikoidaan ja kohdellaan eri arvoisena! Överi käytössä on aina kyseessä eskapismi ja käsittelemättömät tunteet! Toki tietty prosentti voi olla jotenkin identiteetti kohtainen juttu, mutta luulen että suurempi voi olla tosiaankin padotuissa tunteissa ja jonkinlaisen lohdun hakeminen!
Varmaan siksi että parinkymmenen kilon ylipaino aiheuttaa vähemmän häiriöitä kuin peukkupäissään riehuminen.
Ensinnäkin ruoka on välttämättömyys. Tupakasta voi (ja kannattaa) luopua kokonaan eikä alkoholiakaan ihminen tarvitse, vaikka alkoholin kulutuksessa on terveyden kannalta jonkinlainen "kohtuus" olemassa. Suurin osa "epäterveellisistäkin" ruoka-aineista on sitä vain liikakäytettynä. Jos syö jouluna kinkkua ja pääsiäisenä lammata, niin punaisesta lihasta ei ole mitään haittaa. Jos sitä mussuttaa päivittäin, niin tilanne on ero. Samoin vaikka makeat jälkiruuat, joissa on runsaasti lisättyä sokeria. Synttärikakut eivät ole kenellekkään pahasta, jos se jää siihen.
Toiseksi ruoasta on tullut osa identiteettiä. Esimerkiksi punaisesta lihassta luopuminen arikiruuassa kokonaan olisi suositeltavaa, mutta tuollaiset suositukset nostavat aina haloon, koska on ihmisiä, jotka kokevat lihansyönnin osaksi identiteettiään eikä kyse olekkaan enää siitä mikä on terveellistä.
Kolmas on ristiriitainen suhtautuminen "kehopositiivisuuteen", jossa (lihansyönnin tavoin) rankasti ylipainoisena oloa pidetään jonain "ihmisoikeutena" eikä syömishäiriönä.
Puhumattakaan rahallisesta puolesta, saattaa mennä 100 e kuussa yli tarpeen syödessä.