Mitä ihmettä tämä oikein on?

Nuorempana elin jossain vaiheessa aikaa, jolloin jotkut asiat vaivasivat ja näistä vaivaavista asioista piti aina "vapautua" kysymällä vanhemmilta, että "tarviiko mun miettiä sellaista, tarviiko vaivata?" Tämä oli siis joskus ala-asteella. Se jäi pois kokonaan, kunnes mieleeni pamahti toissapäivänä eräs asia, joka mieltäni kovasti vaivasi nuorempana ja luulin sen jo käsitelleeni selväksi.

Nyt tämä ajatus on mielessäni koko ajan ja mitä enemmän sitä pohdin, niin sen surrealistisemmaksi se muuttuu. Saa siis aivan kohtuuttomat mittasuhteet. Samalla kasvaa tietenkin ahdistus asiaa kohtaan, koska en pysty millään muistamaan miten asia mahtoikaan muinoin ala-aste aikana tapahtuneena olla?

Tämä tunne ahdistaa suunnattomasti ja tässä alkaa jo epäilemään omaa mielenterveyttään, että miksi mulle tulee tuollaisia ajatuksia mieleen?

Lapsuus ollut loistava rakastavien vanhempien ympäröimänä ja syksyllä aloitan yliopisto-opinnot pitkän lukurupeaman päätteeksi.

Ei vaan millään jaksaisi kantaa jotain ala-aste aikaisia asioita mielessä ja hölmönä niitä vielä mielessä suurentaen. :(

Olisin todella kiitollinen, jos joku osaisi sanoa mistä tässä on pohjimmiltaan kysymys?

Kiitos.
1648
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

psukologi keksii sinulle sata taudinkuvaa,ja maksattaa sulla uuden omakotitalonsa, mutta ei kannata puhua niille.

keksi toimintaa, ja vaikkapa naisseuraa.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


mies23 kirjoitti:

Nuorempana elin jossain vaiheessa aikaa, jolloin jotkut asiat vaivasivat ja näistä vaivaavista asioista piti aina "vapautua" kysymällä vanhemmilta, että "tarviiko mun miettiä sellaista, tarviiko vaivata?" Tämä oli siis joskus ala-asteella. Se jäi pois kokonaan, kunnes mieleeni pamahti toissapäivänä eräs asia, joka mieltäni kovasti vaivasi nuorempana ja luulin sen jo käsitelleeni selväksi.

Nyt tämä ajatus on mielessäni koko ajan ja mitä enemmän sitä pohdin, niin sen surrealistisemmaksi se muuttuu. Saa siis aivan kohtuuttomat mittasuhteet. Samalla kasvaa tietenkin ahdistus asiaa kohtaan, koska en pysty millään muistamaan miten asia mahtoikaan muinoin ala-aste aikana tapahtuneena olla?

Tämä tunne ahdistaa suunnattomasti ja tässä alkaa jo epäilemään omaa mielenterveyttään, että miksi mulle tulee tuollaisia ajatuksia mieleen?

Lapsuus ollut loistava rakastavien vanhempien ympäröimänä ja syksyllä aloitan yliopisto-opinnot pitkän lukurupeaman päätteeksi.

Ei vaan millään jaksaisi kantaa jotain ala-aste aikaisia asioita mielessä ja hölmönä niitä vielä mielessä suurentaen. :(

Olisin todella kiitollinen, jos joku osaisi sanoa mistä tässä on pohjimmiltaan kysymys?

Kiitos.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu