Aina sitä pohditaan, miksi ylipäänsä mitään on olemassa.
Vastaus on hyvin yksinkertainen. Oleminen on banaalia, eli tavanomaista ja arkista. Olemisen itsestään selvyyttä ei yleensä tarkoituksellisesti pohdi, koska se on selvää muutenkin. Sitten yhtäkkiä voi tulla ajatus: "eihän tässä olemisessa ole mitään järkeä."
Niin kuin ei olekaan. Järkeä siis, sillä oleminen on järjetöntä, = järkeä vailla.
Kaikenlainen oleminen on tavanomaista, koska se on kaiken tuntemamme perusta. Se on olemassa itse asiassa jo ennen kuin voimme edes ryhtyä pohtimaan 'olemista'. Sen takia siitä on vaikeaa saada otetta. Oleminen ikään kuin peittää itsensä meiltä tietoisilta olennoilta.
Varsinaisesti olemisesta ei ole edes mielekästä puhua missään muussa mielessä kuin "oman olemiseni" kohdalla. Ketä muka kiinnostaa jokin universumin oleminen?
Oleminen on aina henkilökohtaista "minun olemista". Edessäni olevalla pöydällä ei ole mitään sen kaltaista "minun olemista", koska se on 'pöytä', joka voi olla olemassa vain objektina minulle ja meille muille.
Siksi kuitenkin herää aina uudestaan kysymys, miksi minä olen. Minuus ei ole tavanomaista vaan ainutlaatuista jokaiselle meistä.
Vastaus on hyvin yksinkertainen. Oleminen on banaalia, eli tavanomaista ja arkista. Olemisen itsestään selvyyttä ei yleensä tarkoituksellisesti pohdi, koska se on selvää muutenkin. Sitten yhtäkkiä voi tulla ajatus: "eihän tässä olemisessa ole mitään järkeä."
Niin kuin ei olekaan. Järkeä siis, sillä oleminen on järjetöntä, = järkeä vailla.
Kaikenlainen oleminen on tavanomaista, koska se on kaiken tuntemamme perusta. Se on olemassa itse asiassa jo ennen kuin voimme edes ryhtyä pohtimaan 'olemista'. Sen takia siitä on vaikeaa saada otetta. Oleminen ikään kuin peittää itsensä meiltä tietoisilta olennoilta.
Varsinaisesti olemisesta ei ole edes mielekästä puhua missään muussa mielessä kuin "oman olemiseni" kohdalla. Ketä muka kiinnostaa jokin universumin oleminen?
Oleminen on aina henkilökohtaista "minun olemista". Edessäni olevalla pöydällä ei ole mitään sen kaltaista "minun olemista", koska se on 'pöytä', joka voi olla olemassa vain objektina minulle ja meille muille.
Siksi kuitenkin herää aina uudestaan kysymys, miksi minä olen. Minuus ei ole tavanomaista vaan ainutlaatuista jokaiselle meistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Intialaisten mielestä universumimme on VÄLIAIKAINEN. Se saattaa olla pitkäikäinen mutta alati pois pyyhittävä.
Buddhalainen kosmologia tuntee tuhon syklejä. Maailma tuhotaan 4.32 milj vuoden välein tulella. Ja kun kahdeksas kerta koittaa tuho tulee tulvana vesien ja 64. Kerta tuulen eli ilman kautta.
On neljää eri ihmistyyppiä
1. Ihmiskeskeinen
2. Asiakeskeinen
3. Konekeskeinen
4. Nautintokeskeinen
Asiakeskeistä ajaa eteenpäin sanalliset ideat. Nautintokeskeistä mielihyvä ja nautinnot.
Jne.
Aurinko säätelee olemassaolomme sillä olemme siitä täysin riippuvaiset. Jokusen miljardin vuoden kuluttua koko ihmiskunta on tuhkaa ja tomua kun aurinko sammuu.
Kreikkalaiset antiikin filosofit esitti
Kuusi taivaallista kaupunkia loi auringon
Aurinko ilmakehän
Ilmakehä elämän
Elämä ihmisen
Ihminen viisauden
Viisaus kuusi taivaallista kaupunkia
Olemassa olo ei ole ongelma tietävälle ihmiselle vaan tietämättömälle. Mitä muuten perhonen, peura, kana, karhu, vaahtera, pilvi, kivi, meri yms. mahtaa ajatella olemassaolostaan. Jos omaisivat aivot siihen kykenevät.
Mainitsemillasi eläimillä ei ole "minun olemista", joten en eivät ole tässä mielessä olemassakaan.
Delfiini voi olla eri asia.
Tuossa on intialaisillakin sama logiikkavirhe kuin yleensä kaikilla. Se kokonaisuus on olemassa aina, ja suurin kokonaisuus on ikuinen ja jossain perustilassa, se on olemassa eri tavalla kuin kaikki muut asiat. Sillä ei ole ulkopuolta vaan siinä on kaikki. Eikä ole mitään semmoista mahdollisuutta, ettei olisi yhtään mitään yhtään missään.
Maailmat sen sisällä alkavat, kehittyvät ja loppuvat.
Ihmiset eivät osaa puhua kaikkeudesta. Eivät ajattele sitä, eivät ymmärrä sitä, ja se onkin tuntematon ja arvoitus; mutta jotenkin se on, ja jotain siitä tiedämme, emme me täysin tietämättömiä ole. Vika on siinä, ettemme puhu sitä, vaan aina jostain maailmasta sen sisällä, luullen että se on jo kaikkeus, universumi.
Tämä vika on BB:llä, useimmilla vaihtoehtoisilla teorioilla, yleensä teologiassa ja siis näköjään myös intialaisilla.
Ihmisetkin elävät eri tavoilla, toiset tietoisina todellisuudesta, toiset enemmän tai vähemmän tiedottomina, vieraantuneesti tai harhoissaan.