Fraktaalinen Universumi ja Webb teleskoopin Uusi Kosmologia

Fraktaalinen Universumi ja JWST:n Havainnot – Uusi Kosmologia

​Perusteet: Avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen laajeneva havaittava maailmankaikkeus toimii jatkuvan, suhteellisen laajenemisen ja avaruuteen hajaantuvan energian kierrätyksen kautta.

Hiukkaset, tähdet ja galaksit ovat dynaamisia ruuhkia, joiden synty selittyy sillä että erillisten avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueiden laajeneminen kiihtyy hetkellisesti erittäin nopeaksi. Niin nopeaksi ettei niillä ole aikaa työntää toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.

​1. Atomi- ja Hiukkastasot: Suhteellisen erkanemisen pettäminen

​Pimeät tihentymät: Elektroni tai fotoni yhdistyy ziljoonista erillisistä pimeän energian laajenevista tihentymistä, jotka normaalisti työntävät toisiaan poispäin samassa suhteessa kuin laajenevat (jolloin ne eivät näy).

​Hiukkasen synty: Rekisteröitävissä oleva hiukkanen syntyy, kun ulkoinen laajeneva fotoni kiihdyttää näiden tihentymien laajenemisen niin nopeaksi, että niiden sisäinen, poispäin työntävä liike ei ehdi toteutua samassa suhteessa kuin mitä kiihtynut laajeneminen tuo laajenevia tihentyniä lähemmäksi toisiansa vaikka ne eivät silloin liiku avaruudessa toisiansa kohti.

​Mekanismi: Suhteellinen erkaneminen epäonnistuu, jolloin tihentymät yhdistyvät isommaksi, vakaaksi ja jatkuvasti laajenevaksi kokonaisuudeksi (elektroni tai fotoni).

​Spektrit: Alkuaineiden spektrit syntyvät ytimen rakenteen aiheuttamasta vakaasta pimeiden aaltojen interferenssimallista, joka ohjaa näiden hiukkasten syntypisteitä.

​2. Kosminen Fraktio: Tähtien ja Galaksien synty
​Sama periaate pätee kosmisessa mittakaavassa:
​Pimeä Aine: Laajenevat galaksien keskusten supermassiiviset kohteet säteilevät ziljoonittain pimeän aineen erillisiä laajenevia tihentymiä.

​Tähtien nopea synty: Uusia tähtiä syntyy nopeasti (ikäänkuin tyhjästä) vasta, kun kahden supermassiivisen kohteen lähiohitus kiihdyttää pimeän aineen tihentymien laajenemisen niin nopeaksi, että niiden sisäinen, suhteellinen erkaneminen pettää. Ne yhdistyvät erittäin paljon isommiksi kokonaisuuksiksi, havaittaviksi laajeneviksi tähdiksi. Joskus syntyy epäonnistuneita laajenevia tähtiä ja nämä havaitaan laajenevien kaasumolekyylien pilvinä joista ei enää synny uusia laajenevia tähtiä. Toki jos tuollaisen laajenevan kaasupilven läpi työntyy pimeän aineen erillisten laajenevien tihentymien laajeneva pilvi, niin sitten mahdollistuu prosessi jossa syntyy nopeasti uusia laajenevia tähtiä.

​JWST:n havainnot: Tämä selittää, miksi James Webb -teleskooppi havaitsee valmiita ja massiivisia galakseja hyvin varhaisessa maailmankaikkeudessa.

Ne eivät syntyneet hitaasti painovoiman avulla, vaan nopeasti, keskeltä ulos päin saman kiihtyvyys/yhdistymisperiaatteen mukaisesti.

​3. Yhteenveto
​Koko avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen laajeneva havaittava maailmankaikkeus on fraktuaalinen ja perustuu proportionaalisen laajenemisen dynamiikkaan.

Laajenevat atomit, fotonit, tähdet ja galaksit ovat kaikki saman energiakierron tuotteita, ja hiukkasten/rakenteiden synty selittyy ulkoisen kiihtyvyyden aiheuttamalla suhteellisen erkanemisen epäonnistumisella.

Laajenevat galaksit ovat isoja hiukkasia jotka välittävät informaatiota niin massiivisesta ja tiheästä kohteesta että se säteilee energiaa jolla on laajenevien galaksien luonne.

Laajenevien galaksien keskusten laajenevat supermassiiviset kohteet syntyivät omissa kolmen tilaulottuvuuden alkuräjähdyksissään ja siinä vaiheessa syntyivät laajenevat valot jotka tunnetaan ns. taustasäteilynä. Taustasäteily on hyvin tasalaatuista sen takia että laajenevat taustasäteilyt ovat muokanneet toisistansa tasalaatuisia miljardien vuosien aikana kun ovat vuorovaikuttaneet keskenään kohdatessaan toisiansa ja näin ne ovat aina kiihdyttäneet toistensa laajenemista ja sitä kautta liikenopeutta samassa suhteessa kuin aineet ja valot laajenevat.

​Jukka Savorinen – Mies joka selvitti miten maailmankaikkeus oikeasti toimii 😃