Tuolla Facebookin puolella 'Yksinäiset sinkut -ryhmässä' joku kysyi "Olitko jouluna yksin?" En kehdannut vastata! En halunnut, koska yksinäisyyteni olisi voinut paljastua mahdollisille tutuille! En tiedä, onko siinä itsestäänselvyydessä sinänsä mitään hävettävää, mutta silti tosiasian tunnustaminen jotenkin sattuu. Tajusin tämän olevan koko ongelman juurisyy! -Häpeä ja pelko!
Itse asiassa, mieleni teki vastata! Jos olisin vastannut niin olisin muotoillut asian jotakuinkin näin...
'Se vähän riippuu, koska olin tapahtumassa, jossa oli yli parituhatta muutakin ihmistä, joten en tavallaan ollut yksin, vaikka ketään en niistä tuntenutkaan!
- Mutta tunsin itseni siti niiden lapsiperheiden, pariskuntien ja ystäväporukoiden keskellä itseni maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi! En nauttinut tapahtimasta yhtään! En sillä tavalla kuin muut, vaan jähmetyin pohtimaan omaa outouttani sen ison väkijoukon keskellä. Mietin, mitä ihmettä siellä tein? Mitä olin kuvitellut, kun päätin osallistua? Odotinko muka jotain eri lopputulosta toistamalla samaa virhettä hakeutuessani ihmistenilmoille, vaikka suurin piirtein ajaudunkin jonkinlaiseen paniikinomaiseen mielentilaan, 'omalle epämukavuusalueelleni', joka tekee minut lähinnä vain surulliseksi ja sairaaksi tajutessani tilanteeni absurdin luonteen!
Joitain ihmisiä ei vain ole tarkoitettu seurallisiksi vaan he ovat aina yksin! He ovat niitä, jotka ovat jumbosijalla seuramiehiksi tai naisiksi. Joskus he haluavat sitä jopa itse, eivätkä edes kaipaa seuraa! Jokin ominaisuus heistä tekee outoja ja luotaantyöntäviä, eivätkä he välttämättä isekään asiaa tiedosta.
Tänään luin Helsingin Uutisten vanhan artikellin yksinäisistä vainajista, joiden hautajaisiin ei ole saapunut ainuttakaan läheistä! - Ei ystävää, ei vierasta! Pastori siunaa haudan lepoon kolme kerralla, kerran viikossa, joka torstai - ikään kuin liukuhihnamaisena toimituksena elonkirjoista kirkonkirjoihin. Nuorin heistä oli artikkelin julkaisuhetkellä 28-vuotias! (Artikkeli:
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/9100353)
Ymmärsin, että minä olen yksi noista. On vain ajan kysymys, kun olen noiden kolmen joukossa liukuhihnalla, eikä ketään oikeasi kiinnosta!
Vielä villimppi ajatus on sääliä sitä ulosottomiestä, joka löytää ruumiini jostain wc:n lattialta puoli vuotta kuolemani jälkeen, jonne olen tuupertunut, kun en ole ylttänyt puhelimeen soittaakseni ambulanssia hätiin. Ehkäpä heidän ammattiryhmänsä poliisin ohella ovat tottuneet jo yksinäisiin ja mädäntyneisiin vainajiin siinä määrin, että asia ei enää uniin tule?
Ainoa hopeareunus kai sekin, että yksinäisyydessään ei ole yksin, vaan meitä yksinäisiä on läjäpäin muitakin, kolme viikossa haudattaviksi! Onhan sekin jotain!
Itse asiassa, mieleni teki vastata! Jos olisin vastannut niin olisin muotoillut asian jotakuinkin näin...
'Se vähän riippuu, koska olin tapahtumassa, jossa oli yli parituhatta muutakin ihmistä, joten en tavallaan ollut yksin, vaikka ketään en niistä tuntenutkaan!
- Mutta tunsin itseni siti niiden lapsiperheiden, pariskuntien ja ystäväporukoiden keskellä itseni maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi! En nauttinut tapahtimasta yhtään! En sillä tavalla kuin muut, vaan jähmetyin pohtimaan omaa outouttani sen ison väkijoukon keskellä. Mietin, mitä ihmettä siellä tein? Mitä olin kuvitellut, kun päätin osallistua? Odotinko muka jotain eri lopputulosta toistamalla samaa virhettä hakeutuessani ihmistenilmoille, vaikka suurin piirtein ajaudunkin jonkinlaiseen paniikinomaiseen mielentilaan, 'omalle epämukavuusalueelleni', joka tekee minut lähinnä vain surulliseksi ja sairaaksi tajutessani tilanteeni absurdin luonteen!
Joitain ihmisiä ei vain ole tarkoitettu seurallisiksi vaan he ovat aina yksin! He ovat niitä, jotka ovat jumbosijalla seuramiehiksi tai naisiksi. Joskus he haluavat sitä jopa itse, eivätkä edes kaipaa seuraa! Jokin ominaisuus heistä tekee outoja ja luotaantyöntäviä, eivätkä he välttämättä isekään asiaa tiedosta.
Tänään luin Helsingin Uutisten vanhan artikellin yksinäisistä vainajista, joiden hautajaisiin ei ole saapunut ainuttakaan läheistä! - Ei ystävää, ei vierasta! Pastori siunaa haudan lepoon kolme kerralla, kerran viikossa, joka torstai - ikään kuin liukuhihnamaisena toimituksena elonkirjoista kirkonkirjoihin. Nuorin heistä oli artikkelin julkaisuhetkellä 28-vuotias! (Artikkeli:
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/9100353)
Ymmärsin, että minä olen yksi noista. On vain ajan kysymys, kun olen noiden kolmen joukossa liukuhihnalla, eikä ketään oikeasi kiinnosta!
Vielä villimppi ajatus on sääliä sitä ulosottomiestä, joka löytää ruumiini jostain wc:n lattialta puoli vuotta kuolemani jälkeen, jonne olen tuupertunut, kun en ole ylttänyt puhelimeen soittaakseni ambulanssia hätiin. Ehkäpä heidän ammattiryhmänsä poliisin ohella ovat tottuneet jo yksinäisiin ja mädäntyneisiin vainajiin siinä määrin, että asia ei enää uniin tule?
Ainoa hopeareunus kai sekin, että yksinäisyydessään ei ole yksin, vaan meitä yksinäisiä on läjäpäin muitakin, kolme viikossa haudattaviksi! Onhan sekin jotain!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Häpeän tunne siitä jollain tasolla tulee. Olen itsekin ollut jo vuosia yksin tällaiset juhlat. En kans fb tutuille mitään toivotellut, tykkäilin hiljaa vaan. Naapureiden kanssa oltiin tyytväisiä kun ei tarvitse stressailla ja saa olla rauhassa.
Sellaistahan se. On kurjaa huomata olevansa kelkasta pudonnut ratas, vaikka kelkka jatkaa menoaan. Yksinäisiä aikuisia ei huomioida mitenkään ja on vaikea pääatä mihinkään yksin mukaan. Tai vaikea päästä siitä tunteesta eroon, mihin kaikki katoaa.
Siinä ei ole mitään hävettävää, jos on viettänyt joulun yksin. Moni on yksin jouluna, joko omasta halustaan tai olosuhteiden vuoksi. Surullista se tietysti on siinä tapauksessa, jos kokee itse asiasta surua ja kipua. Me ihmiset kaipaamme toisia ihmisiä lähelle, toiset enemmän kuin toiset, mutta äärimmäisen harva viihtyy täysin erakkona ja juhlapyhinä nämä tunteet usein korostuvat.
Minusta on upeaa, että uskalsit astua mukavuusalueesi ulkopuolelle, vaikka se ei tuonutkaan sinulle toivomaasi lopputulosta. Oli silti rohkeaa kokeilla. Vaikutat siltä, että kaipaat ihmisiä elämääsi, joten voisitko kokeilla jotain muuta tapaa? Ei enää isoja tapahtumia vaan ehkä jotain pieninuotoisempaa? Jotain missä luontaisesti tulisi tutustuttua uusiin ihmisiin ja ehkä löydettyä samanhenkisiä ystäviä?
Tuli aloituksestasi mieleen, että minäkin olen viettänyt aattoja yksin aina välillä hieman sen mukaan, miten saan suvun kanssa ajoitettua joulukyläilyt ja olen joskus miettinyt, että voisin hyvin kutsua muutaman vaikka ventovieraankin ihmisen kotiini ja tarjota heille jouluaterian. Minusta olisi ihana laittaa pöytä koreaksi ja tutustua samalla uusiin ihmisiin. Olen silti jäänyt arkailemaan tämän ajatuksen kanssa, koska en tiedä miten sellainen olisi paras toteuttaa ja miten esim valikoisin ketä kotiini kutsuisin, jotta esim kenenkään turvallisuus ei olisi uhattuna.
Voisitko sinä kuvitella osallistuvasi johonkin tuonkaltaiseen?
Aletheias
kutsu täältä palstalta väki kotiisi istumaan iltaa.... varaa valmiiksi kirkasta viinaa 6 pulloa min.
En harrasta kirkkaita eikä niitä tule kukaan muukaan kotiini harrastamaan. Vaikka olen kiltti kuin kissanpentu, olen myös tiukka emäntä siinä mielessä, etten katso hyvällä minkäänlaisia typeryyksiä enkä epäröisi heittää niskapers-otteella porukkaa ulos.
Aletheias
Minä en kaipaa muita ihmisiä vain niitä joiden kanssa olen tekemisissä eli rakkaimpani ihmiset muutoin haluan olla yksin luonteeni on perhekeskeinen muita en kaipaa
Äläs nyt kun olet suhteessa niin miehesi voi ehdottaa että juhlitte ja otatte alkoa eli sen päivän tai kaksi olette juovuksissa eli sinä ja miehesi muita ei siinä bileissä olekkaan
Tärkeintä, että itse olet tilanteeseen tyytyväinen.
Aletheias
En ottaisi tuollaista miestä. En ole absolutisti, mutta mitkään monen päivän kännäämiset eivät kuulu elämääni enkä ota myöskään sellaista miestä, joka harrastaa moista.
Aletheias
Voisin kuvitella tietyin ehdoin. En ihan näiden keskustelujen pohjalta vaan kyllä mun täytyis tietää susta ihmisenä vähän enemmän, miltä näytät, missä asut ja mitä teet ylipäätään elämässäsi ym. etukäteistietoja.
no ei kukaan sinun luokse edes tulisikaan... joten ei tarvi heittää ulos.
Etkö jutellut tapahtumassa kenenkään kanssa?
🦄
no mene itkemään sitä yksinäisyyspalstalle.
tai jos et ensi joulua halua viettää yksin niin hommaa kaveri, samanlainen yksinäinen joka ei halua olla yksin jouluna. ei se niin vaikeeta pitäisi olla.
Mene sinä siitä kiusaamasta. Älä keskustele, ellet osaa tuoda keskusteluihin mitään muuta kuin pahaa mieltä.
🦄
Kommenttisi oli minusta tyly. Onko pakko tylyttää?
Aloitushan oli aitoa pohdintaa omasta tilanteestaan ja sen herättämiä ajatuksia.
minähän vain kerroin helpon ratkaisun ongelmaan.
lisäksi ohjasin aloittajaa oikealle palstalle mikä on tarkoitettu juuri aihepiirin viesteille.
siis en mitenkään kieltänyt aloittajaa kertomasta elämästään tai kirjoittamasta tänne. kuten eräät toiset tekevät joissain toisissa tapauksissa....
onko pakko lukea kommenttejani jos ei tykkää "väärästä asenteestani"?
Jokainen saa kirjoittaa ja lukea tätä palstaa ihan vapaasti. Koita sinä kestää oman kommenttisi herättämät ajatukset ja tunteet.
Yksinäisyys liittyy ihmissuhteisiin ja kokemukseen itsestä toisten joukossa. Se sopii ikävään ja ikävöintiin ihan hyvin vaikka toivoitkin aloittajan menevän muualle.
Mä olen joku muu, mutta mistä voisi etukäteen tietää, millainen anonyymin kirjoittama kommentti on, että osaisi olla lukematta.
Minun puolesta saisi lopettaa koko joulun. Maha meni kuralle, kun söin kaksi päivää pula-ajan ruokia. Oli sellainen pakkojoulutus, kun tuli jälkikasvua käymään. Ne ruuat ja pari pakettia. Siinä se. Yhtään joululaulua ei kuunneltu. Jostain on jäänyt silti sellainen joulurallatus korvamadoksi, enkä ymmärrä mistä. Varmaan autoradiosta tarttunut.
Ymmärrän että osa ihmisistä kärsii yksinäisyydestä jos ovat täysin yksin. Varmasti korostuu juhlapyhinä, johtuen kulttuurista ja varmaan myös henkilökohtaisesta historiasta/muistoista.
Mutta sitä en ymmärrä, että murehditaan yksin kuolemista, tai että hautajaisiin ei tule ketään.
Kaikki me lopulta ollaan yksin siinä hetkessä kun henki lähtee.
Ja sitten kun maataan arkussa ja pappi puhuu, niin itsehän on ollut jo monta viikkoa täysin tiedoton ja kylmä. Oikeastaan siinä hetkessä ei ole väliä onko alttarilla papin kanssa vai Mariaanien haudan pohjassa yksin.
-keinovaginamies-
Kai se on vain ajatus siitä, että on niin merkityksetön ihmisille, ettei kukaan tulisi edes hautajaisiin. Kuoleman jälkeen sillä ei todella enää ole merkitystä, mutta kyllä minusta ajatuksena tuntuisi todella pahalta, jos ketään ei kiinnostaisi kuolenko vai en eli tuossa mielessä ymmärrän, jos se jotakuta murehdituttaa.
Pitäisi ehkä mennä nukkumaan. Jäin tapittamaan nuorten leijonien peliä, mutta alkaa varmaan olla aika selkeä lopputulos, joten ehkä tässä uskaltaa jo unille..
Aletheias
Minä ennemminkin olisin huolissani siitä ajasta ennen kuolemaa. Eli kun tyypillisessä tapauksessa maataan vanhuksena hoitolaitoksessa.
Jotain omaiskokemusta aiheesta on, ja olen ollut huomaavinani, että he joilla omaiset käyvät ja kyselevåt papan/mamman perään saavat parempaa huolenpitoa hoitolaitoksen väeltäkin.
Täytyy toivoa että tuo aika jäisi omalta kohdalta kokematta.
Mulla tämä on tyypillinen nukkumaanmenoaika, klo 1-2 :)
-keinovaginamies-
Yhden ihmisyksilön merkityksestä maailmankaikkeudelle en nyt ala avautua (siis omasta näkökulmastani). Synkistyvät pian muutkin :))
Totta, vanhuus saattaa olla todella yksinäistä, jollei ole ketään läheistä huolehtimassa. Vaikka olisi hoitolaitoksessa ja saisi hyvääkin hoitoa, niin eihän se sama ole kuin, että joku läheinen käy pitämässä seuraa ja varmistaa, että kaikki on kunnossa.
Toivon myös, ettei aikanaan joutuisi missään laitoksessa kovin pitkään olemaan. Sen takia pyrin huolehtimaan terveydestäni parhaani mukaan, jotta toimintakyky pysyisi mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään.
Myöhään minäkin yleensä nukkumaan menen, mutta nyt lomalla tuntuu menneen päivät ja kellonaika ihan sekaisin 😁 No arkea ehtii sitten elää kyllä, joten haitanneeko tuo vaikka joskus on vähän rytmit sekaisin.
Ihminen on maailmankaikkeudessa melko mitätön olento, mutta ei sen tarvitse mielestäni olla synkkä ajatus. Kiehtova pikemminkin. Ja jopa lohduttava. Ihmisen aika on häviävän pieni täällä ja sitten häviämme taas osaksi avaruuspölyä..
Aletheias
Siinä on tosiaan vissi ero, että onko yksin vai kokeeko itsensä yksinäiseksi.
Chisu / Vapaa ja yksin
https://youtu.be/8jsjdhfB4-w?si=0CK0AUNJjSllbKMt
Olet vain kasa soluja jotka elävät hetken aikaa.
Oikeisto taas on henkisyyden huipentuma, osa dualismin voiton kulkua tällä ja tuolla puolen.
Vaikka karman laki ja perisyntisyys muuta väittäisikin.
Mä olen aina miettinyt, et kokeekohan muurahaiset koskaan yksinäisyyttä? Vaikka ne on isossa joukossa niin seurusteleekohan ne oikeasti silti keskenään vai onko se vaan sellaista olosuhteiden pakkoa olla tiiviisti yhteistyössä? Mene ja tiedä
Samaa olen miettinyt. Mikä on muurahaisten tehtävä? Ovatko ne luonnon siistijöitä? Ne kantavat pesäänsä havunneulasia yms pitkienkin matkojen päästä. On vaikea kulkea metsäpoluilla polkematta niitä. Yritän varoa niitä , mutta se on mahdotonta. Sateella ne ovat näkymättömissä, samoin talvella pesässään. Luonto on ihmeellinen ja mielenkintoinen.
Jatkan. Pitää kysyä Minna Pyyköltä tätä, hän tietää luonnosta lähes kaiken.
Parisuhteen kariutumisen jälkeen ykisnolon opettelu oli hirveää. En ollut koskaan asunut yksin, suoraan perheestäni siirtynyt omaan perheeseen. Vedin tupakkaa lähes ketjussa, joskus punkkuakin. Ystävä neuvoi: pitää opetetella sietämään tylsyyttä ja turhautuneisuutta. Puhui kokemuksesta. Sen myötä olen oppinut myös nauttimaan yksinolosta jos sitä on vain kohtuullisesti.
Joulunpyhänä olin treffeillä, kaveri ei ilmestynyt, vaikka oli itse pyytänyt. Pyysin matkaseuraa kevääksi kahdelta, eivät lähteneet.
Menen tapahtumiin. Siellä voi olla ihmisten joukossa yksin, se on parempi kuin yksin yksin. Yksinäisyyteni on henkistä, muuten en tarvitse mitään keneltäkään, joten siltä osin kaikki hyvin. Kiitos aloittajalle tämän ketjun aloittamisesta!
Kiva kirjoitus. Moni asia osui yksiin. Ei ole helppoa opetellessa ei. Kirjoittele joskus lisää tänne!
Yhteiskunta hylkää kiltit ja kunnolliset miehet lohdutomaan yksinäisyyteen juhlapyhinä... tiedä sitten kumpi on kauheampaa, olla yksin jouluna vai uutena vuotena jolloin kaikki tavalliset ihmiset bilettävät harrastaen vapaata seksiä...
Ei kelpaa kiltti mies mihinkään..
Olinha mä tosijjaa, jouluna Yxsin.
Iha kivsuu oli vietellä jouluu yxin..
Minä päivänä sitä kysyttiin siellä?