Elämäsi paras vuosikymmenen - onko se sinkkuna vai parisuhteessa tai sekä että?

Mikä on elämäsi paras vuosikymmenen? Oliko parasta aikaa nuorena sinkkuna vai vähän vanhempana? Mikä määrittää vuosikymmenen paremmuuden sinun mielessäsi?

150

841

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Itselläni jostain syystä 2010-luku on paras vuosikymmen, vaikka silloin täytin jo 40-vuotta, mutta en tuntenut itseäni liian vanhaksi. Silloin meni taloudellisesti melko hyvin ja oli aikaa kavereilla. Isä oli silloin myös hyvässä kunnossa ja terve. Paras vuosikymmenen itselleni.

      Mitä hyvää musiikkia suosikki vuosikymmenellä oli? Esimerkiksi tämä.

      https://www.youtube.com/watch?v=2Vv-BfVoq4g&list=RD2Vv-BfVoq4g&start_radio=1

    • Hyvä aloitus.

      Ajattelen elämäni helminauhana. Molemmissa on ollut puolensa, pitkässä parisuhteessa ja sinkkuudessa.

      Hetket perheenä, varsinkin kesäreissut ovat kultaakin kalliimpia muistoja.

      Lasten riemu, kun seikkailimme kotimaassa..

      Toisaalta viime kesä, eli eka kunnollinen sinkkukesä sinkkusiskon kanssa oli hauska.

      Istuimme monet kerrat viinipiknikillä tai otimme aurinkoa eväät mukanamme. Tanssimme villisti auringon laskiessa...

      Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. ❤️

      • Kiitos kommenteista ja hienosta monipuolisista näkemyksistä.

        Itselläni viime vuosikymmenen oli paras ja hain sitä, että jokainen vastaisi vuosikymmenen, joka hänestä olisi paras ja miksi?


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Kiitos kommenteista ja hienosta monipuolisista näkemyksistä.

        Itselläni viime vuosikymmenen oli paras ja hain sitä, että jokainen vastaisi vuosikymmenen, joka hänestä olisi paras ja miksi?

        En ole ollut vielä vuosikymmentä sinkkuna, niin kai se on pakko sanoa, että 2013-2023. Sen jälkeen on ollut paljon haasteita, suuriakin, joten en voi laittaa 2016-2026. :)


      • Mu5tasydän kirjoitti:

        En ole ollut vielä vuosikymmentä sinkkuna, niin kai se on pakko sanoa, että 2013-2023. Sen jälkeen on ollut paljon haasteita, suuriakin, joten en voi laittaa 2016-2026. :)

        Kiitos tarkennuksesta. Ehkä olet oikeassa, että niitä ei voi määritellä vuosikymmenien mukaan vaan vuosissa. Sinun parhaat vuodet taitavat sattua 30-luvullesi ikävuosien mukaan?


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Kiitos tarkennuksesta. Ehkä olet oikeassa, että niitä ei voi määritellä vuosikymmenien mukaan vaan vuosissa. Sinun parhaat vuodet taitavat sattua 30-luvullesi ikävuosien mukaan?

        Juu, kutakuinkin. :)


      • Anonyymi00026
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Juu, kutakuinkin. :)

        Katsoin postin. Kiitos onnitteluista.


      • Anonyymi00026 kirjoitti:

        Katsoin postin. Kiitos onnitteluista.

        Ole hyvä. :)


    • Anonyymi00001

      Pelkkää ystävyyttä haluan suunnilleen ikäiseltäni mieheltä. Lenkkeilisimme yhdessä, kävisimme teatterissa ja matkustelisimme kotimaassa. Voisimme laittaa ruokaa yhdessä ja tehdä kaikkea mukavaa yhdessä. Ja halaaminen on minulle hyvin tärkeää, koska jäin siitä paitsi aikoinaan parisuhteessa ollessani!

      • Anonyymi00001: "Pelkkää ystävyyttä haluan suunnilleen ikäiseltäni mieheltä. Lenkkeilisimme yhdessä, kävisimme teatterissa ja matkustelisimme kotimaassa. Voisimme laittaa ruokaa yhdessä ja tehdä kaikkea mukavaa yhdessä. Ja halaaminen on minulle hyvin tärkeää, koska jäin siitä paitsi aikoinaan parisuhteessa ollessani!"

        Sinulla taitaa paras vuosikymmen olla tämä tai sitten sitä seuraava, jos haaveesi toteutuu? Toivottavasti tämä vuosikymmen tuo halauksia elämääsi. :)


    • Parasta aikaa taisi olla joskus 2010 paikkeilla. En osaa aivan tarkalleen sanoa, mutta suunnilleen tuohon se osuu. Sain seurata kahden pikkuisen kasvamista ja jäin hetkeksi kotiäidiksi. Elämä oli täynnä hallittua kaaosta ja ruuhkaa (iloineen ja suruineen).
      Kaksoset pitivät kiireisenä. Arjenpyöritystä parhaimmillaan. Elämänmakuista aikaa. 😊

      • Ai niin, unohdin, että sullakin oli kaksoset. Siinä tosiaan pysyy kiireisenä. 😁


      • tosi.typy: "Parasta aikaa taisi olla joskus 2010 paikkeilla. En osaa aivan tarkalleen sanoa, mutta suunnilleen tuohon se osuu. Sain seurata kahden pikkuisen kasvamista ja jäin hetkeksi kotiäidiksi. Elämä oli täynnä hallittua kaaosta ja ruuhkaa (iloineen ja suruineen).
        Kaksoset pitivät kiireisenä. Arjenpyöritystä parhaimmillaan. Elämänmakuista aikaa. 😊"

        Kiitos näkemyksestäsi. Kaksoset pienenä loivat elämämakuisen hyvän elämän. Onneksi olkoon kaksosista!


      • Mu5tasydän kirjoitti:

        Ai niin, unohdin, että sullakin oli kaksoset. Siinä tosiaan pysyy kiireisenä. 😁

        Näin on. Siinä oppii hyvin nopeasti valitsemaan oikean tärkeysjärjestyksen ja kun kaikki muut suunnitelmat hajoaa käsiin, otetaan avuksi spontaani mielikuvitus ja improvisointi. 😁


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        tosi.typy: "Parasta aikaa taisi olla joskus 2010 paikkeilla. En osaa aivan tarkalleen sanoa, mutta suunnilleen tuohon se osuu. Sain seurata kahden pikkuisen kasvamista ja jäin hetkeksi kotiäidiksi. Elämä oli täynnä hallittua kaaosta ja ruuhkaa (iloineen ja suruineen).
        Kaksoset pitivät kiireisenä. Arjenpyöritystä parhaimmillaan. Elämänmakuista aikaa. 😊"

        Kiitos näkemyksestäsi. Kaksoset pienenä loivat elämämakuisen hyvän elämän. Onneksi olkoon kaksosista!

        Kiitos. Nuo pienet pallerot ovat jo nuoria aikuisia ja itsenäisen elämän alussa. Niin se aika kuluu. 😃


      • tosi.typy kirjoitti:

        Näin on. Siinä oppii hyvin nopeasti valitsemaan oikean tärkeysjärjestyksen ja kun kaikki muut suunnitelmat hajoaa käsiin, otetaan avuksi spontaani mielikuvitus ja improvisointi. 😁

        Kyllä, sitä oppii luovaksi. 😅


      • tosi.typy kirjoitti:

        Kiitos. Nuo pienet pallerot ovat jo nuoria aikuisia ja itsenäisen elämän alussa. Niin se aika kuluu. 😃

        Kohta sitten tilanteessa - tyhjä pesä - kun nuoret muuttavat kotoa pois? Sekin voi antaa jotain uutta esimerkiksi - jos syntyy lastenlapsia? Sekin voi olla mielenkiintoinen ja antoisa elämänvaihe?


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Kohta sitten tilanteessa - tyhjä pesä - kun nuoret muuttavat kotoa pois? Sekin voi antaa jotain uutta esimerkiksi - jos syntyy lastenlapsia? Sekin voi olla mielenkiintoinen ja antoisa elämänvaihe?

        Totta! Talo hiljenee ja uudet tuulet puhaltavat. Siitä on jo saatu esimakua, joten onhan se erilaista ja oma sopeutuminen voi olla hieman vaikeaa, ainakin aluksi.
        Toivottavasti ei ainakaan ihan vielä niitä lapsenlapsia. Hoidetaan nyt kummankin opiskelut alta pois ensin. En kuitenkaan laita vastaan, jos sellaista sattuu. Elämä kantaa!
        Jokainen tekee valintansa itse. Tietysti neuvon ja rohkaisen, mutta en enää tee yksin päätöksiä nuorten puolesta.

        Toivon vaan, että olemme osanneet kasvattaa lapsemme oikein ja heillä on järki päässä, kun tekevät elämässään ratkaisuja.
        Minulle voi aina tulla juttelemaan. En tuomitse, vaan annan neuvoja, jos niitä kaivataan ja ohjaan oikeaan suuntaan.


      • tosi.typy kirjoitti:

        Totta! Talo hiljenee ja uudet tuulet puhaltavat. Siitä on jo saatu esimakua, joten onhan se erilaista ja oma sopeutuminen voi olla hieman vaikeaa, ainakin aluksi.
        Toivottavasti ei ainakaan ihan vielä niitä lapsenlapsia. Hoidetaan nyt kummankin opiskelut alta pois ensin. En kuitenkaan laita vastaan, jos sellaista sattuu. Elämä kantaa!
        Jokainen tekee valintansa itse. Tietysti neuvon ja rohkaisen, mutta en enää tee yksin päätöksiä nuorten puolesta.

        Toivon vaan, että olemme osanneet kasvattaa lapsemme oikein ja heillä on järki päässä, kun tekevät elämässään ratkaisuja.
        Minulle voi aina tulla juttelemaan. En tuomitse, vaan annan neuvoja, jos niitä kaivataan ja ohjaan oikeaan suuntaan.

        Isossiskollani tapahtui vähän aikaa sitten talon tyhjentyminen. Lapset löysivät puolison ja saivat omia lapsia. Edessä oli isovanhemmuus. Omakotitalo maaseudulla alkoi tuntua liian isolta ja edessä oli muutto pienempään kaupungin keskustaan.

        Sinulla tosi.typy taitaa olla arvot kohdallaan. Onnittelut siitä ja onnea nuorison suhteen! :)


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Isossiskollani tapahtui vähän aikaa sitten talon tyhjentyminen. Lapset löysivät puolison ja saivat omia lapsia. Edessä oli isovanhemmuus. Omakotitalo maaseudulla alkoi tuntua liian isolta ja edessä oli muutto pienempään kaupungin keskustaan.

        Sinulla tosi.typy taitaa olla arvot kohdallaan. Onnittelut siitä ja onnea nuorison suhteen! :)

        Kiitos! :)

        Tuo kaikki on vielä edessäpäin. Toivottavasti ei ihan lähiaikoina. Täytyy henkisesti varautua. En pidä ns. "laastarin " repäisemisestä kertanykäisyllä. Täytyy antaa aikaa ensin valmistautua.


      • tosi.typy kirjoitti:

        Kiitos! :)

        Tuo kaikki on vielä edessäpäin. Toivottavasti ei ihan lähiaikoina. Täytyy henkisesti varautua. En pidä ns. "laastarin " repäisemisestä kertanykäisyllä. Täytyy antaa aikaa ensin valmistautua.

        tosi.typy: "Tuo kaikki on vielä edessäpäin. Toivottavasti ei ihan lähiaikoina. Täytyy henkisesti varautua. En pidä ns. "laastarin " repäisemisestä kertanykäisyllä. Täytyy antaa aikaa ensin valmistautua."

        Ei se lapsenlapsi heti isoksi tule. Siinä on kuukausia aikaa sopeutua isovanhemmuuteen. Itsekin olen isoeno monen lapsen suhteen.

        Hyvää tammikuuta ja kiitos keskusteluista.


    • En tiedä 🤔, yhdestä olen kyllä melko varma eli siitä että se on jo mennyt 😄

      • Kamoon, elämä voi yllättää. Vähän reissumiestä ja lenkinpätkää takataskuun ja menoksi. :)


      • Voisitko Ex-Lukka tarkentaa mitä tarkoitat ja sanoa - miksi paras vuosikymmen on jo mennyt? Mikä siitä menneestä vuosikymmenestä teki parhaan? Mielenkiintoinen vastaus sinulla sinäänsä. Onnea seuraaville vuosikymmenille. :) :)


      • Mu5tasydän kirjoitti:

        Kamoon, elämä voi yllättää. Vähän reissumiestä ja lenkinpätkää takataskuun ja menoksi. :)

        Katsotaan, elämällä tuskin on mulle mukaan muuta laittaa eväiksi kuin palanen näkkileipää ja nahistunut prinssinakki 😛


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Voisitko Ex-Lukka tarkentaa mitä tarkoitat ja sanoa - miksi paras vuosikymmen on jo mennyt? Mikä siitä menneestä vuosikymmenestä teki parhaan? Mielenkiintoinen vastaus sinulla sinäänsä. Onnea seuraaville vuosikymmenille. :) :)

        Alan olla jo sen ikäinen että menneisyyteen ei enää huvita kurkkia ja tulevaisuuteen on turhan lyhyt matka että sinnekään hirveästi vitsisi tähyillä, elän mieluummin nykyhetkessä :).

        Kiitos ja parempia kymmeniä myös sinne suuntaan :)


      • Ex-Lukka kirjoitti:

        Alan olla jo sen ikäinen että menneisyyteen ei enää huvita kurkkia ja tulevaisuuteen on turhan lyhyt matka että sinnekään hirveästi vitsisi tähyillä, elän mieluummin nykyhetkessä :).

        Kiitos ja parempia kymmeniä myös sinne suuntaan :)

        Ex-Lukka: "Alan olla jo sen ikäinen että menneisyyteen ei enää huvita kurkkia ja tulevaisuuteen on turhan lyhyt matka että sinnekään hirveästi vitsisi tähyillä, elän mieluummin nykyhetkessä :).

        Kiitos ja parempia kymmeniä myös sinne suuntaan :)"

        Kiitos toivotuksesta. Itsekin olen täyttänyt jo 50 vuotta ja katson eteenpäin vain 20 vuoden päähän. Sen jälkeen en tiedä mitä tulee. Viisi vuosikymmentä takana ja saattaa olla niin, että sittenkin itselläni paras vuosikymmen on sittenkin se ensimmäinen.


      • Ex-Lukka kirjoitti:

        Katsotaan, elämällä tuskin on mulle mukaan muuta laittaa eväiksi kuin palanen näkkileipää ja nahistunut prinssinakki 😛

        Kiitos nauruista. 😅


    • Elämäni paras vuosikymmen on tämä tässä ja nyt.

      • Onneksi olkoon parhaasta vuosikymmenestä! Anteeksi uteliaisuuteni, mutta mikä tekee siitä juuri parhaimman vuosikymmenen?


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Onneksi olkoon parhaasta vuosikymmenestä! Anteeksi uteliaisuuteni, mutta mikä tekee siitä juuri parhaimman vuosikymmenen?

        Nykyisyys.

        Mulle on se ja sama, mitä on menneessä tapahtunut. Tulevasta en tiedä joten parasta aikaa on tämä hetki.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Nykyisyys.

        Mulle on se ja sama, mitä on menneessä tapahtunut. Tulevasta en tiedä joten parasta aikaa on tämä hetki.

        Carpe diem - tartu hetkeen - siinäkö salaisuutesi? Joku on sanonut, että menneisyys on vanhoja nykyhetkiä. Itselläni on siellä parempia vuosia kuin tämä nykyhetki, jolloin kaikki ei ole hyvin, sillä on huolta kohta 87 vuotta täyttävästä vanhenevasta isästä.


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Carpe diem - tartu hetkeen - siinäkö salaisuutesi? Joku on sanonut, että menneisyys on vanhoja nykyhetkiä. Itselläni on siellä parempia vuosia kuin tämä nykyhetki, jolloin kaikki ei ole hyvin, sillä on huolta kohta 87 vuotta täyttävästä vanhenevasta isästä.

        Kyllä minulla huolia on. Liiankin kanssa. Mutta kun menneitä ei saa takaisin ja tulevasta ei ole varmuutta.. ainoa mikä on varmaa, niin se, että olen juuri nyt tässä näpyttelemässä vastausta sinulle ja se on varmaa. Olen tässä ja nyt.

        Kaikilla elämän päivilläni, vuosillani ja vuosikymmenilläni on tarkoitus. Ne ovat tehneet minusta minut. Olen jokaisesta kiitollinen ja tunnen olevani siunattu, että saan olla tässä hetkessä tälläisenä kuin olen.

        Mutta nyt joudun pistämään netin kiinni ja käymään nukkumaan, jos huominen on minulle suotu, kello herättää jo aamuviideltä murkkuilemaan. Siksipä toivotan nyt hyvää yötä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kyllä minulla huolia on. Liiankin kanssa. Mutta kun menneitä ei saa takaisin ja tulevasta ei ole varmuutta.. ainoa mikä on varmaa, niin se, että olen juuri nyt tässä näpyttelemässä vastausta sinulle ja se on varmaa. Olen tässä ja nyt.

        Kaikilla elämän päivilläni, vuosillani ja vuosikymmenilläni on tarkoitus. Ne ovat tehneet minusta minut. Olen jokaisesta kiitollinen ja tunnen olevani siunattu, että saan olla tässä hetkessä tälläisenä kuin olen.

        Mutta nyt joudun pistämään netin kiinni ja käymään nukkumaan, jos huominen on minulle suotu, kello herättää jo aamuviideltä murkkuilemaan. Siksipä toivotan nyt hyvää yötä.

        Hyvää tiistaita tai jotain muuta tulevaa nykyhetkeä, kun heräät ja tulet tänne takaisin. Kiitos näkemyksesi tarkentamisesta! Olet tämän palstan kivoimpia kirjoittajia! Kaikkea hyvää sinne! :)


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Carpe diem - tartu hetkeen - siinäkö salaisuutesi? Joku on sanonut, että menneisyys on vanhoja nykyhetkiä. Itselläni on siellä parempia vuosia kuin tämä nykyhetki, jolloin kaikki ei ole hyvin, sillä on huolta kohta 87 vuotta täyttävästä vanhenevasta isästä.

        Usko.Tojvo.Rakkaus: "Carpe diem - tartu hetkeen - siinäkö salaisuutesi? Joku on sanonut, että menneisyys on vanhoja nykyhetkiä. Itselläni on siellä parempia vuosia kuin tämä nykyhetki, jolloin kaikki ei ole hyvin, sillä on huolta kohta 87 vuotta täyttävästä vanhenevasta isästä."

        Anteeksi muistin tuon väärin. Se sanoja sanoi, että MENNEISYYS ON VANHOJA TULEVAISUUKSIA, eikä nykyhetkiä. Ehkä se tarkoittaa jokseenkin samaa, mutta ei aivan. Sorry, muistin väärin vastauksessa Pikku-pirpanalle.


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Usko.Tojvo.Rakkaus: "Carpe diem - tartu hetkeen - siinäkö salaisuutesi? Joku on sanonut, että menneisyys on vanhoja nykyhetkiä. Itselläni on siellä parempia vuosia kuin tämä nykyhetki, jolloin kaikki ei ole hyvin, sillä on huolta kohta 87 vuotta täyttävästä vanhenevasta isästä."

        Anteeksi muistin tuon väärin. Se sanoja sanoi, että MENNEISYYS ON VANHOJA TULEVAISUUKSIA, eikä nykyhetkiä. Ehkä se tarkoittaa jokseenkin samaa, mutta ei aivan. Sorry, muistin väärin vastauksessa Pikku-pirpanalle.

        Molemmat ovat hyviä sanontoja. Aika on eräänlainen jatkumo ja menneet tulevaisuudet voivat olla hyvinkin nykyhetkeä tai menneisyyttä. Ajatuksena ihan kiva. Oiva makupala purtavaksi. Kiitos siitä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Molemmat ovat hyviä sanontoja. Aika on eräänlainen jatkumo ja menneet tulevaisuudet voivat olla hyvinkin nykyhetkeä tai menneisyyttä. Ajatuksena ihan kiva. Oiva makupala purtavaksi. Kiitos siitä.

        Pikku-pirpana: "Molemmat ovat hyviä sanontoja. Aika on eräänlainen jatkumo ja menneet tulevaisuudet voivat olla hyvinkin nykyhetkeä tai menneisyyttä. Ajatuksena ihan kiva. Oiva makupala purtavaksi. Kiitos siitä."

        Opiskelin yliopistossa Tulevaisuuden tutkimuksen perusopinnot. Luin Futura-lehteä, joka liittyi opintoihin. Siellä joku sanoi, että "menneisyys on vanhoja tulevaisuuksia" tai jotain sinne päin. Näkemys taisi olla, että katsomme nykyhetkessä tulevaan päin sekunteja, minuutteja, tunteja, päiviä, viikkoja silmällä pitäen. Nykyhetki on tulevaan suuntautunut, vaikka muistaa menneen.


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Pikku-pirpana: "Molemmat ovat hyviä sanontoja. Aika on eräänlainen jatkumo ja menneet tulevaisuudet voivat olla hyvinkin nykyhetkeä tai menneisyyttä. Ajatuksena ihan kiva. Oiva makupala purtavaksi. Kiitos siitä."

        Opiskelin yliopistossa Tulevaisuuden tutkimuksen perusopinnot. Luin Futura-lehteä, joka liittyi opintoihin. Siellä joku sanoi, että "menneisyys on vanhoja tulevaisuuksia" tai jotain sinne päin. Näkemys taisi olla, että katsomme nykyhetkessä tulevaan päin sekunteja, minuutteja, tunteja, päiviä, viikkoja silmällä pitäen. Nykyhetki on tulevaan suuntautunut, vaikka muistaa menneen.

        Lisäys. On myös sanonta, että ""historia on menneitä tulevaisuuksia". Se on vähän hämärämpi näkemys, sillä kaikki tulevaisuudet eivät toteudu historiassa.


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Pikku-pirpana: "Molemmat ovat hyviä sanontoja. Aika on eräänlainen jatkumo ja menneet tulevaisuudet voivat olla hyvinkin nykyhetkeä tai menneisyyttä. Ajatuksena ihan kiva. Oiva makupala purtavaksi. Kiitos siitä."

        Opiskelin yliopistossa Tulevaisuuden tutkimuksen perusopinnot. Luin Futura-lehteä, joka liittyi opintoihin. Siellä joku sanoi, että "menneisyys on vanhoja tulevaisuuksia" tai jotain sinne päin. Näkemys taisi olla, että katsomme nykyhetkessä tulevaan päin sekunteja, minuutteja, tunteja, päiviä, viikkoja silmällä pitäen. Nykyhetki on tulevaan suuntautunut, vaikka muistaa menneen.

        Kyllähän sen pitäisi olla noin. Siis, että nykyhetki on tulevaan suuntautunut.
        Valitettavaa kuitenkin on, että niin moni elää menneen kautta, osaamatta päästää irti siitä mitä joskus oli ja jatkamaan eteenpäin.

        Ihmiset tuppaavat olemaan katkeria tai kaihoilevia menneistä ajoista osaamatta elää ja hengittää tätä hetkeä, mikä on oikeasti se tärkein hetki koko ajan. Noin niinkuin nähdäkseni.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kyllähän sen pitäisi olla noin. Siis, että nykyhetki on tulevaan suuntautunut.
        Valitettavaa kuitenkin on, että niin moni elää menneen kautta, osaamatta päästää irti siitä mitä joskus oli ja jatkamaan eteenpäin.

        Ihmiset tuppaavat olemaan katkeria tai kaihoilevia menneistä ajoista osaamatta elää ja hengittää tätä hetkeä, mikä on oikeasti se tärkein hetki koko ajan. Noin niinkuin nähdäkseni.

        Pikku-pirpana: "Kyllähän sen pitäisi olla noin. Siis, että nykyhetki on tulevaan suuntautunut.
        Valitettavaa kuitenkin on, että niin moni elää menneen kautta, osaamatta päästää irti siitä mitä joskus oli ja jatkamaan eteenpäin.

        Ihmiset tuppaavat olemaan katkeria tai kaihoilevia menneistä ajoista osaamatta elää ja hengittää tätä hetkeä, mikä on oikeasti se tärkein hetki koko ajan. Noin niinkuin nähdäkseni."

        Olet pitkälti oikeassa, että menneisyys ei saisi vinouttaa nykyhetkeä. Itsekin elän paljolti nykyhetkeä päivä kerrallaan, mutta mielessä on esimerkiksi se, että torstaina lähden käymään Joensuussa. Pitää laskea asunnossani hanoista vettä, että ei ala tulevaisuudessa haisemaan viemäri, kun en ole kuukauteen käynyt asunnollani ja vettä en ole ollut kuluttamassa. Lähipäivinä isälle pitää varata aika näytteenottoon kahteen paikkaan. Isän pitäisi mennä testeihin ja verikokeeseen tammi-helmikuun vaihteessa. Kyllä se tulevaisuuden suunnitelmat pyörivät jatkuvasti mielessä.

        Hyvää tammikuuta sinulle ja tulevaa kesää! :)


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Pikku-pirpana: "Kyllähän sen pitäisi olla noin. Siis, että nykyhetki on tulevaan suuntautunut.
        Valitettavaa kuitenkin on, että niin moni elää menneen kautta, osaamatta päästää irti siitä mitä joskus oli ja jatkamaan eteenpäin.

        Ihmiset tuppaavat olemaan katkeria tai kaihoilevia menneistä ajoista osaamatta elää ja hengittää tätä hetkeä, mikä on oikeasti se tärkein hetki koko ajan. Noin niinkuin nähdäkseni."

        Olet pitkälti oikeassa, että menneisyys ei saisi vinouttaa nykyhetkeä. Itsekin elän paljolti nykyhetkeä päivä kerrallaan, mutta mielessä on esimerkiksi se, että torstaina lähden käymään Joensuussa. Pitää laskea asunnossani hanoista vettä, että ei ala tulevaisuudessa haisemaan viemäri, kun en ole kuukauteen käynyt asunnollani ja vettä en ole ollut kuluttamassa. Lähipäivinä isälle pitää varata aika näytteenottoon kahteen paikkaan. Isän pitäisi mennä testeihin ja verikokeeseen tammi-helmikuun vaihteessa. Kyllä se tulevaisuuden suunnitelmat pyörivät jatkuvasti mielessä.

        Hyvää tammikuuta sinulle ja tulevaa kesää! :)

        Kuten myös sinulle hyviä jatkoja. Kiitos vielä ajatuksen aiheesta.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kuten myös sinulle hyviä jatkoja. Kiitos vielä ajatuksen aiheesta.

        Kiitos mielenkiintoisista kommenteista. Törmätään täällä jossain toisessa aiheessa. Kiva kun pidit aiheesta.


    • Anonyymi00002

      En vielä tiedä mikä oli paras... Elän vielä.

      • Anonyymi00002: "En vielä tiedä mikä oli paras... Elän vielä."

        Sinulla siis voi olla paras vuosikymmen vielä edessä? Itsekin odotan innolla sitä, mitä seuraava vuosikymmen tuo tulessaan! :)


      • Anonyymi00006
        Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Anonyymi00002: "En vielä tiedä mikä oli paras... Elän vielä."

        Sinulla siis voi olla paras vuosikymmen vielä edessä? Itsekin odotan innolla sitä, mitä seuraava vuosikymmen tuo tulessaan! :)

        Se voi silti olla mennyt jo....


    • Anonyymi00003

      Minusta ihmiselämän parasta aikaa on ikävuodet 2-6, eli siinä 70- ja 80-lukujen taitteessa.
      Silloin pääsee jo menemään eikä ole mitään velvotteita.
      Siitä se ihmiselämän alamäki sitten alkaa.

      -keinovaginamies-

      • "Minusta ihmiselämän parasta aikaa on ikävuodet 2-6, eli siinä 70- ja 80-lukujen taitteessa.
        Silloin pääsee jo menemään eikä ole mitään velvotteita.
        Siitä se ihmiselämän alamäki sitten alkaa.

        -keinovaginamies-"

        Kiitos vastauksesta, sillä itsekin aloin vastauksen myötä ajattelemaan lapsuuttani alle 10-vuotiaana. Se oli hieno aikaa. :) Ensimmäinen elämän vuosikymmen siis voi olla jollekin parasta aikaa!


      • Anonyymi00004
        Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        "Minusta ihmiselämän parasta aikaa on ikävuodet 2-6, eli siinä 70- ja 80-lukujen taitteessa.
        Silloin pääsee jo menemään eikä ole mitään velvotteita.
        Siitä se ihmiselämän alamäki sitten alkaa.

        -keinovaginamies-"

        Kiitos vastauksesta, sillä itsekin aloin vastauksen myötä ajattelemaan lapsuuttani alle 10-vuotiaana. Se oli hieno aikaa. :) Ensimmäinen elämän vuosikymmen siis voi olla jollekin parasta aikaa!

        Ja ajattele. Silloin ei tiennyt mitään elämän kauheuksista tai koettelemuksista. Oli vain mahtavaa kun oli uus lelukuorma-auto vieläpä aurauskalustolla! :))

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi00004 kirjoitti:

        Ja ajattele. Silloin ei tiennyt mitään elämän kauheuksista tai koettelemuksista. Oli vain mahtavaa kun oli uus lelukuorma-auto vieläpä aurauskalustolla! :))

        -keinovaginamies-

        "Ja ajattele. Silloin ei tiennyt mitään elämän kauheuksista tai koettelemuksista. Oli vain mahtavaa kun oli uus lelukuorma-auto vieläpä aurauskalustolla! :))

        -keinovaginamies-"

        Minulla oli aarteena kaverin vanha polkupyörä, jossa oli cross-satula. Ajoin sillä pitkin pihaa. Myös itselläni oli leluautoja ja paljon. Ehkä minullakin 2,5-8 ikävuotta olivat parhaimmat. Kun olin 2.5 v. menimme katsomaan kesämökin paikkaa. Muistan vähän siitä kun se rakennettiin, kun olin 2-vuotias. Se myytiin, kun olin jotain 8-9-vuotias. Siitä lapsuuden kesistä kesämökillä on hienot muistot. Kiitos lapsuuden muistuttamisesta. Ehkä se oli parasta aikaa?? :)


    • Anonyymi00005

      Jokaisessa vuosikymmenessä on omat hyvät ja huonot hetkensä, joten en osaa valita yhtä ylitse muiden.

      Ylivoimaisesti vaikein vuosikymmen minulle on kuitebkin ollut 2010-luku, sillä silloin tapahtui suuria elämänmuutoksia. Oli paljon menetyksiä, surua, huolta, stressiä, vastuuta.. Aika ajoin se oli äärimmäisen raskasta, vaikka samaan aikaan 2010-luvulle ajoittuu myös paljon elämäni ihanimpia hetkiä. Olin esim vuoden verran kotosalla säästöillä eläen poikani ollessa alle kouluikäinen ja tuo vuosi oli aivan yksi elämäni onnellisimmista ajanjaksoista. Kovin ristiriitainen vuosikymmen siis.

      80-luku oli huoletonta lapsuutta. Kesäpäiviä rannalla, kirpeää raparperia sokeriin kastettuna mummolan puutarhassa, majojen rakentelua metsissä ja kirkonrottaa kavereiden kanssa pimeän tuloon saakka.. 90-luku ihanaa kamalaa teiniaikaa ensi-ihastumisineen, suurine tulevaisuudensuunnitelmineen, hauskanpitoa europopin tahdissa ystävien kanssa, naku-uinteja keskellä yötä naapurinpojan kanssa.. Samalla myös ahdistusta ja turvattomuutta perhetilanteen vuoksi. 2000-luku taasen villiä opiskeluelämää, itsensä etsimistä, mutta myös aikuistumista. Tuolloin tapahtui paljon isoja asioita elämässä, ensimmäinen kunnon työpaikka, oma asunto, vakiintunut parisuhde..

      Onneksi plussan puolella mennään jokaisen vuosikymmenen osalta 😊

      Aletheias

      • "Onneksi plussan puolella mennään jokaisen vuosikymmenen osalta 😊

        Aletheias"

        Kiitos Aletheias hienosta ja monipuolisesta vastauksesta. Kerroit lyhyesti melkein koko elämäsi, kiitos siitä. Löysit hyvää jokaiselta vuosikymmeneltä! :)


    • Tämä on paras vuosikymmen ikinä. En halua avata aihetta sen enempää palstalla. Uskon että tulevaisuus tuo minulle hyvää.

      • Palstakamu - viestistäsi tuli hyvälle tuulelle, kun kuuli, että tämä vuosikymmen on paras ikinä ja oli uskoa tulevaan. Hyvää vuosikymmentä ja seuraavaa siihen perään.


    • Anonyymi00007

      No se oli ehdottomasti neljäs kymmeneni, eli kolmestakympistä eteenpäin. Eikä tässä juuri alkaneessa viidennessäkään kymmenessä mitään vikaa ole ollut. Kolmas kymmen oli kuitenkin aivan persiistä, teinivuodet no jaa ihan ok. Siitä ensimmäisestä taas en ihan hirveästi muista. Eli miten se nyt sitten vuosikymmenenä menisi, niin 2015-2025. Jos ihan puhtaasti vuosikymmen pitää valita, niin kai sitten se 2010, vaikka henkilökohtainen elämä oli osan siitä ihan ahterista. Kuitenkin tähän 2020-luvun alkuun mahtuu sitten läheisten kuolemia ja sairauksia ja 2020-luku on vielä kesken. Nollarikin periaattessa silleen aikana oli hyvä, vaikkei se itseä henkilökohtaisesti juuri hyvin pitänyt.

      • Anonyymi00007: "No se oli ehdottomasti neljäs kymmeneni, eli kolmestakympistä eteenpäin. Eikä tässä juuri alkaneessa viidennessäkään kymmenessä mitään vikaa ole ollut. Kolmas kymmen oli kuitenkin aivan persiistä, teinivuodet no jaa ihan ok. Siitä ensimmäisestä taas en ihan hirveästi muista. Eli miten se nyt sitten vuosikymmenenä menisi, niin 2015-2025. Jos ihan puhtaasti vuosikymmen pitää valita, niin kai sitten se 2010, vaikka henkilökohtainen elämä oli osan siitä ihan ahterista. Kuitenkin tähän 2020-luvun alkuun mahtuu sitten läheisten kuolemia ja sairauksia ja 2020-luku on vielä kesken. Nollarikin periaattessa silleen aikana oli hyvä, vaikkei se itseä henkilökohtaisesti juuri hyvin pitänyt."

        Kiitos viestistäsi. Siinä viimeiset vuodet olivat parhaat. Entäs ne ensimmäiset lapsuuden vuodet - olivatko ne hyviä. Itse olen alkanut miettimään, että monella saattaisi olla varhaislapsuus parasta aikaa ja siis ensimmäinen henkilökohtainen vuosikymmen.


      • Anonyymi00012
        Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Anonyymi00007: "No se oli ehdottomasti neljäs kymmeneni, eli kolmestakympistä eteenpäin. Eikä tässä juuri alkaneessa viidennessäkään kymmenessä mitään vikaa ole ollut. Kolmas kymmen oli kuitenkin aivan persiistä, teinivuodet no jaa ihan ok. Siitä ensimmäisestä taas en ihan hirveästi muista. Eli miten se nyt sitten vuosikymmenenä menisi, niin 2015-2025. Jos ihan puhtaasti vuosikymmen pitää valita, niin kai sitten se 2010, vaikka henkilökohtainen elämä oli osan siitä ihan ahterista. Kuitenkin tähän 2020-luvun alkuun mahtuu sitten läheisten kuolemia ja sairauksia ja 2020-luku on vielä kesken. Nollarikin periaattessa silleen aikana oli hyvä, vaikkei se itseä henkilökohtaisesti juuri hyvin pitänyt."

        Kiitos viestistäsi. Siinä viimeiset vuodet olivat parhaat. Entäs ne ensimmäiset lapsuuden vuodet - olivatko ne hyviä. Itse olen alkanut miettimään, että monella saattaisi olla varhaislapsuus parasta aikaa ja siis ensimmäinen henkilökohtainen vuosikymmen.

        Ihan ok. Ei mun lapsuudessani mitään varsinaista vikaa ollut, mutta enpä nyt sitä aikaa parhaaksi kokenut. Eipä silloin pikein voinut mitään itse päättää, eikä itse haluamaansa tehdä. Muiden ehdoilla mentiin ja muiden säännöillä elettiin.


    • Todella vaikeaa antaa mitään yhtenevää vastausta. Kaikissa on ollut puolensa ja puolensa. 🤔

      Ysärillä oli taloudessa kolme kämppää, isovanhemmat jonkun kuulemani perusteella olivat sen aikaisessa verokalenteri-lehdessä pääomatulojensa ansiosta, mulla ei ollut pleikkaripeleistä tai karkeista ainakaan ekana pulaa, mutta toisaalta koulussa kiinnitettiin mielestäni suhteettoman paljon huomiota pieneen r-vikaan, sen sijaan että oltaisiin tunnistettu autisminkirjon piirteitä kun käytännössä tylsistyin parilla ekalla luokalla tietäen kaiken jo ennestään, niin se näkyi sellaisena Bart Simpson tyylisenä käytöksenä, ja olihan sielläkin oma Nelsoninsa. Ha-ha!

      Nollari-vuosikymmenellä oli sama juttu, mutta asuttiin silloin maalla suurin osa ajasta. Tosin sillä erolla, että talous ei ollut millään tavalla tasapainossa näin jälkiviisaana. Nykyrahassa noin puolen miljoonan edestä äiti myi tuottavaa omaisuutta, kun hänellä oli peli- ja viiniriippuvuutta. Eikä hänellä ollut aina työnhaku voimassa, tai hän ei ollut käytännössä edes työkuntoinen. Ekat pari tyttöystävää, ajokortti, sitä ennen peltoautot, Black Eyed Peas yms. olivat mieleenjääneitä juttuja.

      2010-luvulla mulla henkilökohtaisesti meni taloudellisesti parhaiten, kun äiti sai eläkepaperit eli kiinteät kuukausitulot, ja mun tulot oli yhdistelmä työnhakijan ja toiminimen tuloja. Silloin ajoin myös ne 12 karting-kisaa 2010-2014, oli hetken aikaa Jaguar käyttöautona, kolme eri Mersua lähes peräkkäin, islaminuskoinen tyttö ryösti poikuuteni, ja oli reilun neljän vuoden ajanjakso omaishoitajana kun äitivainaalla oli tämä syöpä. Ja aloin ekaa kertaa elämässäni asumaan yksin, mikä on varmaan maailman paras kokemus jonka rinnalla Jaguarin mustat nahkapenkitkin kalpenee. En mä vakavalla sairaudella irvaile, mutta oikeasti, mun olisi kannattanut joskus 15 vuotta sitten ohittaa täysin hänen höpinät vuokra-asujista että minkälaisia "toisen luokan ihmisiä" ne on, ja mä olin toisinaan hiukan kiusallisessa välikädessä kun moni silloinen kaveri oli opiskelija ja hiljattain muuttanut omilleen, kun mä jäin kotinurkkiin touhuamaan yrityshommia.

      2020-luvulla on pitänyt sopeutua yksinasujan tuloihin, ja olla arvopoliittinen realisti oman psyykkisen perusjaksamisen kanssa, kun toisinaan tavalliset arjen kulut oli ekaa kertaa elämässä omien tulojen varassa. El Plan, eli eläkepaperit meni heittämällä läpi, mutta sitä ennen piti olla 300vrk saikulla, taisi välillä omien käyttöautojen kulut olla suuremmat kuin työjuttujen tulot, sähkösoppari meni uusiksi pahimpaan mahdolliseen aikaan, ja aiempi joku 5c /kWh melkein kymmenenkertaistui. No sitten hiukan kosteiden polttopuiden kitupoltto aiheutti nokivalkean, onneksi hereillä ollessani, ja terve järkikin sen sanoi että en uskalla pahemmin sitä käyttää. Kesäaikaan nuohooja antoi mustaa valkoiselle ja viimeisen pisteen i:n päälle että se menee käyttökieltoon, kunnes sitä uunin tiilirakennetta on purettu tarpeeksi alaspäin ja putsattu puista vuotanut tervamönjä pois.
      Talvella 2023-2024 oli nykyisen vessan kokoinen huone lämpimänä, työmaalämmitin kehissä, ja vietin -20 asteen päiviä käytännössä viiden peiton alla, viidet housut jalassa, kunnes tein aika ison ratkaisun ja muutin kerrostaloon vuokra-asuntoon. Ajattelin että jos isovanhemmat totesivat 50 vuotta aiemmin, että "ei j**alauta, ei täällä palelluta enää yhtään talvea enempää" niin miksipä mä en voisi tehdä samoin, kun ei kukaan ole määräilemässä.
      Halpojen vuokra-asuntojen seudulla on omat ilmiönsä, ja mähän tosiaan sain reilut vuosi sitten elämäni ekan kerran turpiin naapurin tädiltä, joka välillä selittää uskonnonasioitaan todella kaksinaismoraalisesti. Enemmän mä olen ollut raittiina kuin huppelissa, mutta reiluun pariin otteeseen hakenut siihen apua jos on meinannut lähteä lapasesta. Jauhelihat pakastimeen, puhelimen laturi mukaan ja tuijottamaan valkoista kattoa jos niikseen on. Ei nyt ainakaan tarvitse ajatella että pääseekö näkövammainen aivosyöpäpotilas itsenäisesti vaikkapa vesihanan äärelle, sikäli jos talvella putket oli sulat tai kesällä kaivossa vettä.

      • Mulla tulee toi 300 vrk täyteen ensi kuun loppuun. Sitten pitää kuntoutus käydä, josko se tekisi minusta taas ihmisen eikä kävelevän kuoren. Jos se ei tepsi sitten sitä eläkettä kerjäämään.


      • Olipa pitkä tarina, jota en ihan loppuun asti jaksanut lukea. Kiitos, että kerroit elämäsi tarinan. Ehkä luen sen uudelleen paremmalla ajalla loppuun. Elämäsi tarina on monipolvinen . Kiitos sen kerronnasta.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Mulla tulee toi 300 vrk täyteen ensi kuun loppuun. Sitten pitää kuntoutus käydä, josko se tekisi minusta taas ihmisen eikä kävelevän kuoren. Jos se ei tepsi sitten sitä eläkettä kerjäämään.

        Jasu2025: "Mulla tulee toi 300 vrk täyteen ensi kuun loppuun. Sitten pitää kuntoutus käydä, josko se tekisi minusta taas ihmisen eikä kävelevän kuoren. Jos se ei tepsi sitten sitä eläkettä kerjäämään."

        Kyllä sinä mitä ilmeisemmin sairaseläkkeelle pääset. Itsekin olin pitkään sairaspäivärahalla ja sitten pääsin eläkkeelle vuosia sitten.

        Parempia päiviä sinne! :)


    • Jaa-a, mun elämään parhaus tulee jaksamisen myötä. Vastuksia on aina, ne tulee ja menee. Mutta sanoisin, että lapseni on parhautta ja mun eläinlapset myös. Ne aikuisetkin eläinlapset. Kumppani on paras siksi kun ei vaadi kauheesti enää energiaa, alkaa sujua arki tai sitten vaan sopeudutaan. 😅


      Ei mun elämä tunnu oikein miltään. Jokin ilo on kadonnut minusta, mutta vielä nuo rakkaat saa tykkäämään elämisestä elämisen arvoisena.

      • Ilman noita päivänpaisteita mulle olisi ihan sama elossa vai kuollut. Ehkä kuollut mielummin. Vähemmän tuskia.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Ilman noita päivänpaisteita mulle olisi ihan sama elossa vai kuollut. Ehkä kuollut mielummin. Vähemmän tuskia.

        Voi harmi, että nykyhetki on tuskainen. Ilmeisesti hyvä vuosikymmenen oli 2010-luku, kun lapset olivat pieniä ja ei ollut samalla tavalla tuskia?


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Voi harmi, että nykyhetki on tuskainen. Ilmeisesti hyvä vuosikymmenen oli 2010-luku, kun lapset olivat pieniä ja ei ollut samalla tavalla tuskia?

        Oli tuskia silloinkin yhtälailla. Jaksaminen siinä ja tässä. Ei tämmönen jatkuva krooninen sudet repii lihat päältäni, tyyppinen kipu kauheesti mieltä ylennä.


      • "Ei mun elämä tunnu oikein miltään. Jokin ilo on kadonnut minusta, mutta vielä nuo rakkaat saa tykkäämään elämisestä elämisen arvoisena."

        Masennus tuon tekee, elämää joutuu vain sietämään eikä siitä nauti pätkääkään, jälkikasvu mutkin pystyssä silloin piti. Siitä pääsee kyllä yli ajan kanssa, alat löytämään itsesi pikkuhiljaa uudestaan. Toivotaan että terveyspuoli kohentuu.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Oli tuskia silloinkin yhtälailla. Jaksaminen siinä ja tässä. Ei tämmönen jatkuva krooninen sudet repii lihat päältäni, tyyppinen kipu kauheesti mieltä ylennä.

        Jasu2025: "Oli tuskia silloinkin yhtälailla. Jaksaminen siinä ja tässä. Ei tämmönen jatkuva krooninen sudet repii lihat päältäni, tyyppinen kipu kauheesti mieltä ylennä."

        Mutta minusta olit valoisempi 2016-2017 vuosina. Jotain taisit sanoa kivuista silloinkin, mutta kuulemani perusteella silloin oli sinulla paremmat vuodet?

        Pentuna sukelsin lastenaltaan pohjaan ja katkaisin toisen etuhampaan. Hammashermo meni poikki ja kyyneleet valui poskia pitkin kivusta. Ei ollut kivaa, joten on minulla jotain käsitystä - miltä sinusta tuntuu?


      • Ex-Lukka kirjoitti:

        "Ei mun elämä tunnu oikein miltään. Jokin ilo on kadonnut minusta, mutta vielä nuo rakkaat saa tykkäämään elämisestä elämisen arvoisena."

        Masennus tuon tekee, elämää joutuu vain sietämään eikä siitä nauti pätkääkään, jälkikasvu mutkin pystyssä silloin piti. Siitä pääsee kyllä yli ajan kanssa, alat löytämään itsesi pikkuhiljaa uudestaan. Toivotaan että terveyspuoli kohentuu.

        Justiinsa tolta se tuntuu. Joutuu vaan sietämään ja suoriutumaan. Välillä silloinkin tuntuu että tippuu niiltä sijoiltaan, kun on niin caput. Pinna kiristyy helpisti, meteliä kun kuulee tekee mieli motata suut kiinni ja melutoosat katuun.

        Ei oikeen siedä mitään mikä yhtään kiristää ruuvia kireemmälle. Yliherkkä ihan kaikelle ja samaan aikaan kaikki vaan on, eikä tunnu miltään.

        Ehkä tämä tästä.


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Jasu2025: "Oli tuskia silloinkin yhtälailla. Jaksaminen siinä ja tässä. Ei tämmönen jatkuva krooninen sudet repii lihat päältäni, tyyppinen kipu kauheesti mieltä ylennä."

        Mutta minusta olit valoisempi 2016-2017 vuosina. Jotain taisit sanoa kivuista silloinkin, mutta kuulemani perusteella silloin oli sinulla paremmat vuodet?

        Pentuna sukelsin lastenaltaan pohjaan ja katkaisin toisen etuhampaan. Hammashermo meni poikki ja kyyneleet valui poskia pitkin kivusta. Ei ollut kivaa, joten on minulla jotain käsitystä - miltä sinusta tuntuu?

        Varmaan ollutkin. Valousampi. Enhän mä yleensä ole tyyppiä murjottaja muutenkaan. Nyt on kyllä kaikki se sontakin noussu pintaan mikä on vuosien ajan vaan pakattu peränurkkaan. Ehkä sinne ei mahdu enempää jemmattavaa?

        Auts.. Sattuu hampaaseen kun mietin tota tapahtumaa.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Justiinsa tolta se tuntuu. Joutuu vaan sietämään ja suoriutumaan. Välillä silloinkin tuntuu että tippuu niiltä sijoiltaan, kun on niin caput. Pinna kiristyy helpisti, meteliä kun kuulee tekee mieli motata suut kiinni ja melutoosat katuun.

        Ei oikeen siedä mitään mikä yhtään kiristää ruuvia kireemmälle. Yliherkkä ihan kaikelle ja samaan aikaan kaikki vaan on, eikä tunnu miltään.

        Ehkä tämä tästä.

        Lääkäri vielä kysyi haluutko mennä töihin koklaamaan miten jaksat. Eli se olis päiväkoti tai koulu. Joo en. Raivoisin siellä melussa kaikille ja saisin huonon maineen aggressiivisuuteni takia. 😅

        Mitään kakaralaumoja en nyt jaksa kannatella, kun hyvä kun ittensä jaksaa kantaa paikasta toiseen.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Varmaan ollutkin. Valousampi. Enhän mä yleensä ole tyyppiä murjottaja muutenkaan. Nyt on kyllä kaikki se sontakin noussu pintaan mikä on vuosien ajan vaan pakattu peränurkkaan. Ehkä sinne ei mahdu enempää jemmattavaa?

        Auts.. Sattuu hampaaseen kun mietin tota tapahtumaa.

        Jasu2025: "Varmaan ollutkin. Valousampi. Enhän mä yleensä ole tyyppiä murjottaja muutenkaan."

        Jospa löytyy joku lääke, joka parantaa oloa. Mielessäni kävi marihuana ja jotkut särkylääkkeet? Olisiko niistä apua. Joo, olit viime vuosikymmenellä valoisampi, mutta ilmeisesti lapsuudessa ensimmäisellä vuosikymmenellä ei ollut kipuja ja vaivoja? Olisiko se paras vuosikymmeneesi?


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Jasu2025: "Varmaan ollutkin. Valousampi. Enhän mä yleensä ole tyyppiä murjottaja muutenkaan."

        Jospa löytyy joku lääke, joka parantaa oloa. Mielessäni kävi marihuana ja jotkut särkylääkkeet? Olisiko niistä apua. Joo, olit viime vuosikymmenellä valoisampi, mutta ilmeisesti lapsuudessa ensimmäisellä vuosikymmenellä ei ollut kipuja ja vaivoja? Olisiko se paras vuosikymmeneesi?

        Mulla menee nyt aloitus annoksella SSRI lääke, pitäisi jossain kohtaa mielihyvää vähän nostattaa serotoniinin kautta. Alkuun voi olla kuulemma ihan outo olo, zombimainen. Mutta pitäisi helpottua kun tottuu.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Mulla menee nyt aloitus annoksella SSRI lääke, pitäisi jossain kohtaa mielihyvää vähän nostattaa serotoniinin kautta. Alkuun voi olla kuulemma ihan outo olo, zombimainen. Mutta pitäisi helpottua kun tottuu.

        Et jos oon vieläkin oudompi kun normaalisti, niin hox vaan ne lääkkeet vaikuttaa.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Et jos oon vieläkin oudompi kun normaalisti, niin hox vaan ne lääkkeet vaikuttaa.

        Täytyy toivoo ettei tuu pysyvästi "pöpi", ettei polla mee ihan sekasin lääkkeitten kanssa.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Täytyy toivoo ettei tuu pysyvästi "pöpi", ettei polla mee ihan sekasin lääkkeitten kanssa.

        En ainakaan vielä nää näkyjä, enkä kuule äänien käskevän tai seurustele mielikuvitus ystäville. Kuten mummoni.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Mulla menee nyt aloitus annoksella SSRI lääke, pitäisi jossain kohtaa mielihyvää vähän nostattaa serotoniinin kautta. Alkuun voi olla kuulemma ihan outo olo, zombimainen. Mutta pitäisi helpottua kun tottuu.

        Kiva, kun lääkitystä on mietitty. Toivottavasti siitä on pitkässä juoksussa apua, jotta arjesta tulisi parempi.

        Lapset on koulussa ja sinä kirjoittelet yksin kotona?


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Kiva, kun lääkitystä on mietitty. Toivottavasti siitä on pitkässä juoksussa apua, jotta arjesta tulisi parempi.

        Lapset on koulussa ja sinä kirjoittelet yksin kotona?

        Juu ja Triptyl auttaa nukkumiseen, ehkä nostaa kipukynnystäkin. Muttei mikään hetkessä auta ja toimi. Koulussa joo.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Juu ja Triptyl auttaa nukkumiseen, ehkä nostaa kipukynnystäkin. Muttei mikään hetkessä auta ja toimi. Koulussa joo.

        Silleen optimisti koutan olla, kun järkeni kuitenkin toimii, harkintakyky ei ole kadonnut eikä psykoottisia oireita ole, että hiljalleen kuntoutuu kun ei vaadi liian pian liikaa.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Silleen optimisti koutan olla, kun järkeni kuitenkin toimii, harkintakyky ei ole kadonnut eikä psykoottisia oireita ole, että hiljalleen kuntoutuu kun ei vaadi liian pian liikaa.

        On vaan koettu liikaa raskaita asiouta ja nyt ei enää kuppi vedä enempää. Caput sanoo psyykenkin voimat. Ja se pakottaa pysähtymään jos ei ajoissa älyä, kun uupuu pohjamutia myöden.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        On vaan koettu liikaa raskaita asiouta ja nyt ei enää kuppi vedä enempää. Caput sanoo psyykenkin voimat. Ja se pakottaa pysähtymään jos ei ajoissa älyä, kun uupuu pohjamutia myöden.

        Vetäny vuosia äärirajoillani ja ylikin, että ihmeen kauan sitä on kestänytkin kunnes totaali hyytyy.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Vetäny vuosia äärirajoillani ja ylikin, että ihmeen kauan sitä on kestänytkin kunnes totaali hyytyy.

        Aina vaan hokee itelleen, jaksaa jaksaa, tämänkin tuonkin..


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Vetäny vuosia äärirajoillani ja ylikin, että ihmeen kauan sitä on kestänytkin kunnes totaali hyytyy.

        Hyvää päivänjatkoa, sillä itse lähden kohta kaupungille syömään Faijan kanssa. Palaan joskus kello 15 jälkeen. Kiva, kun sait purettua tuntemuksia ja ajatuksia muillekin. Moni varmaan tuntee itsensä onnekkaammaksi kuin sinut!


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Justiinsa tolta se tuntuu. Joutuu vaan sietämään ja suoriutumaan. Välillä silloinkin tuntuu että tippuu niiltä sijoiltaan, kun on niin caput. Pinna kiristyy helpisti, meteliä kun kuulee tekee mieli motata suut kiinni ja melutoosat katuun.

        Ei oikeen siedä mitään mikä yhtään kiristää ruuvia kireemmälle. Yliherkkä ihan kaikelle ja samaan aikaan kaikki vaan on, eikä tunnu miltään.

        Ehkä tämä tästä.

        Kyllä se ihan oikeasti siitä...klisee (tämä tästä), mutta ei ihan tuulesta temmattu, huumoria älä hukkaa. Se pienikin huumorin kipinä siellä mielen perukoilla on loppujen lopuksi aika iso juttu.

        Tään munkin huumorin kehittämiseen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa, evoluution tulos.
        Ei auta kuin olla pahoillaan muun maailman puolesta 😛


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Hyvää päivänjatkoa, sillä itse lähden kohta kaupungille syömään Faijan kanssa. Palaan joskus kello 15 jälkeen. Kiva, kun sait purettua tuntemuksia ja ajatuksia muillekin. Moni varmaan tuntee itsensä onnekkaammaksi kuin sinut!

        Hyvää ruokahalua. Mäkin voisin syödä sienipizzaa valkosipulin kera. Paljon juustoa. 🤤
        🤗

        Moni onkin onnekkaampi terveydenkin suhteen, joten kannattaa olla onnellinen kun asiat on hyvin. 😊


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Hyvää ruokahalua. Mäkin voisin syödä sienipizzaa valkosipulin kera. Paljon juustoa. 🤤
        🤗

        Moni onkin onnekkaampi terveydenkin suhteen, joten kannattaa olla onnellinen kun asiat on hyvin. 😊

        Vaan määkin lähden käyttää lapsia kirjastossa. Meidän lukutoukat tarvii uuden läjän kirjoja. 🙂


      • Ex-Lukka kirjoitti:

        Kyllä se ihan oikeasti siitä...klisee (tämä tästä), mutta ei ihan tuulesta temmattu, huumoria älä hukkaa. Se pienikin huumorin kipinä siellä mielen perukoilla on loppujen lopuksi aika iso juttu.

        Tään munkin huumorin kehittämiseen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa, evoluution tulos.
        Ei auta kuin olla pahoillaan muun maailman puolesta 😛

        Huono huumori se just naurattaakin. 😂

        Pidetään mielessä, kiitos. 🤗❤️


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Hyvää ruokahalua. Mäkin voisin syödä sienipizzaa valkosipulin kera. Paljon juustoa. 🤤
        🤗

        Moni onkin onnekkaampi terveydenkin suhteen, joten kannattaa olla onnellinen kun asiat on hyvin. 😊

        Jasu2025: "Hyvää ruokahalua. Mäkin voisin syödä sienipizzaa valkosipulin kera. Paljon juustoa. 🤤
        🤗

        Moni onkin onnekkaampi terveydenkin suhteen, joten kannattaa olla onnellinen kun asiat on hyvin. 😊"

        Kiitos kävin syömässä. Syötiin Faijan kanssa yhdessä hotellissa, jossa on hyvä ruoka. Ei pizzaa vaan broileria ja riisiä. Oli alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka.

        Olen onnellinen siitä, että olen jokseenkin terve. Faijan terveydestä sen sijaan olen vähän huolissani.


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Jasu2025: "Hyvää ruokahalua. Mäkin voisin syödä sienipizzaa valkosipulin kera. Paljon juustoa. 🤤
        🤗

        Moni onkin onnekkaampi terveydenkin suhteen, joten kannattaa olla onnellinen kun asiat on hyvin. 😊"

        Kiitos kävin syömässä. Syötiin Faijan kanssa yhdessä hotellissa, jossa on hyvä ruoka. Ei pizzaa vaan broileria ja riisiä. Oli alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka.

        Olen onnellinen siitä, että olen jokseenkin terve. Faijan terveydestä sen sijaan olen vähän huolissani.

        Mä en omalle kohdalle osuneista päätöksistä juurikaan valita, eli kymmenisen vuotta sain kelakorvattuna kivoja kolmiolääkkeitä, ja eläkepaperit meni ekalla yrittämällä heittämällä läpi hiukan myöhästyneenä 30-vuotislahjana valtiolta. Nyttemmin Lrca:t ja bnzot ollaan ajettu alas, kun ei ole elämässä samanlaisia stressitekijöitä kuten silloin niiden määräämishetkellä. Tai pikemminkin lääkärillä oli pointti siinä mielessä, että bnzot ikäänkuin mahdollisti kaikenlaisen hölmöilyn, eniten ja vaarallisiten alkoholin kanssa, kun aina oli aamulla korjaussarja valmiina.

        Mutta tasan ei käy onnenlahjat. Menneiden vuosien eräällä naistutulla oli lievä liikuntarajoite autokolarin seurauksena, ja hänellä ketjutettiin todella monta kertaa määräaikaista eläkettä eli kuntoutustukea, ja käsittääkseni nykyäänkin tilanne on edelleen sama. Samoin äiti sai 60-ikäisenä mt-syistä ensin 2 vuoden määräaikaisen eläkkeen, paria vuotta myöhemmin se meni läpi, vuotta myöhemmin alkoi eläke juosta iän puolesta, ja paria vuotta myöhemmin diagnosoitiin se aivosyöpä. Inflaatio on viime vuosina ollut hirvittävää, mutta samoissa summissa kuukausitasolla liikuttiin hänen tapauksessa siihen aikaan, kuin mitä itsellä 3-kymppisenä miehenä nykyään. Tosin, autisminkirjo on siinä mielessä erilainen juttu kuin liikuntarajoite tai masennus, että se on ja pysyy ihmisessä, riippumatta lääkkeistä tai kuinka tiheään on tapaamisia ammattilaisten kanssa.
        Koko mun El Plan oli alkujaan juurikin erikoislääkärin idea, sitten tk-lääkäri kirjoitti toisen lausunnon saikun päätteeksi, ja asian loppujen lopuksi vahvistivat nimettöminä pysytelleet Kelan ja vakuutusyhtiön lääkärit.
        Joiden ammattitaidon yli omat kummit eläköityneiden finanssiasiantuntijan ja insinöörin papereilla, yrittivät kävellä mennen tullen, ja syyttivät lähinnä laiskuudesta kesken keskeneräisen prosessin päätöstä odotellessa. Vika sairaspäiväraha tuli toukokuussa ja eka eläke syyskuussa, ja mä otin heidän kanssaan puheeksi pari avointa sähkölaskua ja silloisen Accordin etuakselipalkin 3kk varoitusajalla.
        Sittemmin ollaan todettu, että aina laiha sopu on parempi kuin lihava riita, mutta jätti tuo muutaman vuoden takainen tilanne jonkun railon, ja yleensä meidän kohtaamisiin on liittynyt jokin käytännön tason asia. Olen hyväksynyt asian, että mä en pahemmin ole kutsuttuna puutarhakahveille kesäaikaan ennestään tuttujen sukulaisten kesken, mutta pätee se toisinpäinkin, eli vaikea kuvitella itseäni tekemässä lumihommia tai ruohonleikkuuta käteismaksulla heidän nurkissa, kun hehän tässä ekana ikääntyvät joskin ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä toistaiseksi mikä on hienoa sinänsä.


      • hondakuski125 kirjoitti:

        Mä en omalle kohdalle osuneista päätöksistä juurikaan valita, eli kymmenisen vuotta sain kelakorvattuna kivoja kolmiolääkkeitä, ja eläkepaperit meni ekalla yrittämällä heittämällä läpi hiukan myöhästyneenä 30-vuotislahjana valtiolta. Nyttemmin Lrca:t ja bnzot ollaan ajettu alas, kun ei ole elämässä samanlaisia stressitekijöitä kuten silloin niiden määräämishetkellä. Tai pikemminkin lääkärillä oli pointti siinä mielessä, että bnzot ikäänkuin mahdollisti kaikenlaisen hölmöilyn, eniten ja vaarallisiten alkoholin kanssa, kun aina oli aamulla korjaussarja valmiina.

        Mutta tasan ei käy onnenlahjat. Menneiden vuosien eräällä naistutulla oli lievä liikuntarajoite autokolarin seurauksena, ja hänellä ketjutettiin todella monta kertaa määräaikaista eläkettä eli kuntoutustukea, ja käsittääkseni nykyäänkin tilanne on edelleen sama. Samoin äiti sai 60-ikäisenä mt-syistä ensin 2 vuoden määräaikaisen eläkkeen, paria vuotta myöhemmin se meni läpi, vuotta myöhemmin alkoi eläke juosta iän puolesta, ja paria vuotta myöhemmin diagnosoitiin se aivosyöpä. Inflaatio on viime vuosina ollut hirvittävää, mutta samoissa summissa kuukausitasolla liikuttiin hänen tapauksessa siihen aikaan, kuin mitä itsellä 3-kymppisenä miehenä nykyään. Tosin, autisminkirjo on siinä mielessä erilainen juttu kuin liikuntarajoite tai masennus, että se on ja pysyy ihmisessä, riippumatta lääkkeistä tai kuinka tiheään on tapaamisia ammattilaisten kanssa.
        Koko mun El Plan oli alkujaan juurikin erikoislääkärin idea, sitten tk-lääkäri kirjoitti toisen lausunnon saikun päätteeksi, ja asian loppujen lopuksi vahvistivat nimettöminä pysytelleet Kelan ja vakuutusyhtiön lääkärit.
        Joiden ammattitaidon yli omat kummit eläköityneiden finanssiasiantuntijan ja insinöörin papereilla, yrittivät kävellä mennen tullen, ja syyttivät lähinnä laiskuudesta kesken keskeneräisen prosessin päätöstä odotellessa. Vika sairaspäiväraha tuli toukokuussa ja eka eläke syyskuussa, ja mä otin heidän kanssaan puheeksi pari avointa sähkölaskua ja silloisen Accordin etuakselipalkin 3kk varoitusajalla.
        Sittemmin ollaan todettu, että aina laiha sopu on parempi kuin lihava riita, mutta jätti tuo muutaman vuoden takainen tilanne jonkun railon, ja yleensä meidän kohtaamisiin on liittynyt jokin käytännön tason asia. Olen hyväksynyt asian, että mä en pahemmin ole kutsuttuna puutarhakahveille kesäaikaan ennestään tuttujen sukulaisten kesken, mutta pätee se toisinpäinkin, eli vaikea kuvitella itseäni tekemässä lumihommia tai ruohonleikkuuta käteismaksulla heidän nurkissa, kun hehän tässä ekana ikääntyvät joskin ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä toistaiseksi mikä on hienoa sinänsä.

        Eipä se eläke minuakaan houkuttele. Mielummin olisin terve ja tekisin töitä. Mutta pakko alkaa hyväksyä myös rajoitteet.


        Se vaan rajaa niin paljon pois, ettei jäljelle jää mitään mielekästä työtä. Ellen jotain keksi joskus sitten...

        Aika paljon just pään ja tules juttujen takia eläkkeitä kirjoitetaan. Mulla reistaa molemmat, mutta jotain kai vois tehä kun keksis mitä.


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Jasu2025: "Hyvää ruokahalua. Mäkin voisin syödä sienipizzaa valkosipulin kera. Paljon juustoa. 🤤
        🤗

        Moni onkin onnekkaampi terveydenkin suhteen, joten kannattaa olla onnellinen kun asiat on hyvin. 😊"

        Kiitos kävin syömässä. Syötiin Faijan kanssa yhdessä hotellissa, jossa on hyvä ruoka. Ei pizzaa vaan broileria ja riisiä. Oli alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka.

        Olen onnellinen siitä, että olen jokseenkin terve. Faijan terveydestä sen sijaan olen vähän huolissani.

        Kannattaa ollakin. Minustakin olis kiva tietää miten erilaista elämä olis, jos olisin ollut terve lapsena edes. Eikä aina kipuja ja oksentelua joka saakelin viikko.

        Mutta kai se on mun osani tässä elämässä, oppia selviämään rajoitteiden kanssa.
        Hyvää ruokaa, kana ja riisi. 🤤👍


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Kannattaa ollakin. Minustakin olis kiva tietää miten erilaista elämä olis, jos olisin ollut terve lapsena edes. Eikä aina kipuja ja oksentelua joka saakelin viikko.

        Mutta kai se on mun osani tässä elämässä, oppia selviämään rajoitteiden kanssa.
        Hyvää ruokaa, kana ja riisi. 🤤👍

        Jasu2025: "Kannattaa ollakin. Minustakin olis kiva tietää miten erilaista elämä olis, jos olisin ollut terve lapsena edes. Eikä aina kipuja ja oksentelua joka saakelin viikko.

        Mutta kai se on mun osani tässä elämässä, oppia selviämään rajoitteiden kanssa.
        Hyvää ruokaa, kana ja riisi. 🤤👍"

        Minä ymmärsin, että olit jokseenkin terve alle 10-vuotiaana. Se oli siis vääräkäsitys? Toivottavasti saamasi apu auttaa! Tsemppiä iltaan! :)


      • hondakuski125 kirjoitti:

        Mä en omalle kohdalle osuneista päätöksistä juurikaan valita, eli kymmenisen vuotta sain kelakorvattuna kivoja kolmiolääkkeitä, ja eläkepaperit meni ekalla yrittämällä heittämällä läpi hiukan myöhästyneenä 30-vuotislahjana valtiolta. Nyttemmin Lrca:t ja bnzot ollaan ajettu alas, kun ei ole elämässä samanlaisia stressitekijöitä kuten silloin niiden määräämishetkellä. Tai pikemminkin lääkärillä oli pointti siinä mielessä, että bnzot ikäänkuin mahdollisti kaikenlaisen hölmöilyn, eniten ja vaarallisiten alkoholin kanssa, kun aina oli aamulla korjaussarja valmiina.

        Mutta tasan ei käy onnenlahjat. Menneiden vuosien eräällä naistutulla oli lievä liikuntarajoite autokolarin seurauksena, ja hänellä ketjutettiin todella monta kertaa määräaikaista eläkettä eli kuntoutustukea, ja käsittääkseni nykyäänkin tilanne on edelleen sama. Samoin äiti sai 60-ikäisenä mt-syistä ensin 2 vuoden määräaikaisen eläkkeen, paria vuotta myöhemmin se meni läpi, vuotta myöhemmin alkoi eläke juosta iän puolesta, ja paria vuotta myöhemmin diagnosoitiin se aivosyöpä. Inflaatio on viime vuosina ollut hirvittävää, mutta samoissa summissa kuukausitasolla liikuttiin hänen tapauksessa siihen aikaan, kuin mitä itsellä 3-kymppisenä miehenä nykyään. Tosin, autisminkirjo on siinä mielessä erilainen juttu kuin liikuntarajoite tai masennus, että se on ja pysyy ihmisessä, riippumatta lääkkeistä tai kuinka tiheään on tapaamisia ammattilaisten kanssa.
        Koko mun El Plan oli alkujaan juurikin erikoislääkärin idea, sitten tk-lääkäri kirjoitti toisen lausunnon saikun päätteeksi, ja asian loppujen lopuksi vahvistivat nimettöminä pysytelleet Kelan ja vakuutusyhtiön lääkärit.
        Joiden ammattitaidon yli omat kummit eläköityneiden finanssiasiantuntijan ja insinöörin papereilla, yrittivät kävellä mennen tullen, ja syyttivät lähinnä laiskuudesta kesken keskeneräisen prosessin päätöstä odotellessa. Vika sairaspäiväraha tuli toukokuussa ja eka eläke syyskuussa, ja mä otin heidän kanssaan puheeksi pari avointa sähkölaskua ja silloisen Accordin etuakselipalkin 3kk varoitusajalla.
        Sittemmin ollaan todettu, että aina laiha sopu on parempi kuin lihava riita, mutta jätti tuo muutaman vuoden takainen tilanne jonkun railon, ja yleensä meidän kohtaamisiin on liittynyt jokin käytännön tason asia. Olen hyväksynyt asian, että mä en pahemmin ole kutsuttuna puutarhakahveille kesäaikaan ennestään tuttujen sukulaisten kesken, mutta pätee se toisinpäinkin, eli vaikea kuvitella itseäni tekemässä lumihommia tai ruohonleikkuuta käteismaksulla heidän nurkissa, kun hehän tässä ekana ikääntyvät joskin ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä toistaiseksi mikä on hienoa sinänsä.

        Kiitos tarinastasi. Kohtaloita on meillä monia. Aikaisemmin en huomannut viestiäsi, sillä "vellikello" tuolla harvoin ilmoittaa lähetetyistä teksteistä. Kaikkea hyvää talveesi. Itsekin olen eläkeläinen ennen varsinaista eläkeaikaa.


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Kiitos tarinastasi. Kohtaloita on meillä monia. Aikaisemmin en huomannut viestiäsi, sillä "vellikello" tuolla harvoin ilmoittaa lähetetyistä teksteistä. Kaikkea hyvää talveesi. Itsekin olen eläkeläinen ennen varsinaista eläkeaikaa.

        Juu, kiitos. Mullahan oli loppuvuodesta pitkä ketju meneillään siihen viimeistään ensi vuonna ajankohtaiseen ideaan, eli kirjaprojektiin liittyen. Nimeksi tulisi Ensi vuoden maailmanmestari, ja käytäisiin läpi mun nuoruutta ja varhaisaikuisuutta tähän mennessä, mutta siinä kyseisessä ketjussa kertomani stoorit ja tämän ketjun pari viestiä taitaa olla ihan riittämiin 😅 Pitääkin tehdä käänteisesti, eli kopioida palstan juttuja Wordpadille, kuin mitä alunperin olin ideoinut.

        Mä olen Jaguarin ratissa itkeneenä hyväksynyt myös sen, että olen tällä hetkellä pienituloinen, mutta en kenenkään (varsinkaan työkkärin) pompoteltavana. Mutta jos ylimmän viestini lukee ajatuksen kanssa, niin varmaan ymmärtää, että mua on paljon enemmän kirpaissut tunne siitä että olen menettänyt statuksen, mitä ei koskaan ole ollutkaan. Lapsuudessa mut sai hetkellisesti rauhalliseksi tosiaan peleillä ja karkeilla, sittemmin kaverit joilla todellisuudessa oli sisähuussi olivat täysiä "proletaareja", ja noin 10 vuoden aikana joku 27ha maata ja pari kerrostalokämppää meni osaavimpiin käsiin.
        Eli sikäli ei kannata ihmetellä, miksi mä ajatuksen tasolla ymmärrän Putinia. Lapsuudessa on luvattu, että kaikki on suurta ja mahtavaa ikuisesti, mutta sitten ne kaikki romahtaa ympäriltä, ja lopputulemana on kummallakin (jokunen nolla sinne tänne) tilanne että edes omaan oletettuun lähipiiriin ei voi luottaa varauksetta. Vähemmästäkin pistää ihmisen katkeraksi kun omalla takapihalla on uusia kukkoja tunkiolla.


      • hondakuski125 kirjoitti:

        Juu, kiitos. Mullahan oli loppuvuodesta pitkä ketju meneillään siihen viimeistään ensi vuonna ajankohtaiseen ideaan, eli kirjaprojektiin liittyen. Nimeksi tulisi Ensi vuoden maailmanmestari, ja käytäisiin läpi mun nuoruutta ja varhaisaikuisuutta tähän mennessä, mutta siinä kyseisessä ketjussa kertomani stoorit ja tämän ketjun pari viestiä taitaa olla ihan riittämiin 😅 Pitääkin tehdä käänteisesti, eli kopioida palstan juttuja Wordpadille, kuin mitä alunperin olin ideoinut.

        Mä olen Jaguarin ratissa itkeneenä hyväksynyt myös sen, että olen tällä hetkellä pienituloinen, mutta en kenenkään (varsinkaan työkkärin) pompoteltavana. Mutta jos ylimmän viestini lukee ajatuksen kanssa, niin varmaan ymmärtää, että mua on paljon enemmän kirpaissut tunne siitä että olen menettänyt statuksen, mitä ei koskaan ole ollutkaan. Lapsuudessa mut sai hetkellisesti rauhalliseksi tosiaan peleillä ja karkeilla, sittemmin kaverit joilla todellisuudessa oli sisähuussi olivat täysiä "proletaareja", ja noin 10 vuoden aikana joku 27ha maata ja pari kerrostalokämppää meni osaavimpiin käsiin.
        Eli sikäli ei kannata ihmetellä, miksi mä ajatuksen tasolla ymmärrän Putinia. Lapsuudessa on luvattu, että kaikki on suurta ja mahtavaa ikuisesti, mutta sitten ne kaikki romahtaa ympäriltä, ja lopputulemana on kummallakin (jokunen nolla sinne tänne) tilanne että edes omaan oletettuun lähipiiriin ei voi luottaa varauksetta. Vähemmästäkin pistää ihmisen katkeraksi kun omalla takapihalla on uusia kukkoja tunkiolla.

        Onnea kirjaprojektiin. Itse lähetin vuonna 2019 yhden kirjahankkeeni kahdelle kustantajalle. Ei kelvannut kummallekaan. Kirjoja voi olla vaikea saada julkaistuksi. Kilpailu on kovaa. Kannattaa harkita omakustannusta, jos todella haluaa kirjailijaksi.

        Hyvää yötä. Kirjoita lisää tänne, jos siltä tuntuu. Kaksi ainakin oli tykännyt tekstistäsi olivat äänestäneet tekstiäsi väkäsellä. Hyvää yötä! :)


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Jasu2025: "Kannattaa ollakin. Minustakin olis kiva tietää miten erilaista elämä olis, jos olisin ollut terve lapsena edes. Eikä aina kipuja ja oksentelua joka saakelin viikko.

        Mutta kai se on mun osani tässä elämässä, oppia selviämään rajoitteiden kanssa.
        Hyvää ruokaa, kana ja riisi. 🤤👍"

        Minä ymmärsin, että olit jokseenkin terve alle 10-vuotiaana. Se oli siis vääräkäsitys? Toivottavasti saamasi apu auttaa! Tsemppiä iltaan! :)

        Pahempaahan mun kipuelämäni kaikki muukin lapsena oli. Lapsella kun ei ole paljon millä vaikuttaa mihinkään, aikuisella jo on.
        Ja juu, on paljon vaikeampiakin elämiä ja terveydentiloja kun mulla, kaikilla on taistelunsa. Eikä vertailu ole tarpeen kuin silloin, jos joku mitätöi vailla ymmärrystä toisen helvetin.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Pahempaahan mun kipuelämäni kaikki muukin lapsena oli. Lapsella kun ei ole paljon millä vaikuttaa mihinkään, aikuisella jo on.
        Ja juu, on paljon vaikeampiakin elämiä ja terveydentiloja kun mulla, kaikilla on taistelunsa. Eikä vertailu ole tarpeen kuin silloin, jos joku mitätöi vailla ymmärrystä toisen helvetin.

        Lapsena sitä on ihan muitten, aikuisten armoilla kaikessa. Jopa avun saamisessa, kuunteleeko sua kukaan, ymmärtääkö sua kukaan ja osaatko elämää kokemattomana edes puhua kaikesta, kun ei ole vertailupohjaa mihinkään. Meet vaan minne käsketään satoi tai paistoi.


        Ainuisena voi jo itse vaikuttaa elämäänsä, vaikka silloinkin on ihmisiä jotka koittaa säätää päin vittua elämääsi. Aikuisella on kuitenkin valtaa, jota lapsella ei ole.

        Laosi jää helpisti aikuisen oletusten varaan yksinään.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Lapsena sitä on ihan muitten, aikuisten armoilla kaikessa. Jopa avun saamisessa, kuunteleeko sua kukaan, ymmärtääkö sua kukaan ja osaatko elämää kokemattomana edes puhua kaikesta, kun ei ole vertailupohjaa mihinkään. Meet vaan minne käsketään satoi tai paistoi.


        Ainuisena voi jo itse vaikuttaa elämäänsä, vaikka silloinkin on ihmisiä jotka koittaa säätää päin vittua elämääsi. Aikuisella on kuitenkin valtaa, jota lapsella ei ole.

        Laosi jää helpisti aikuisen oletusten varaan yksinään.

        Lapselle aikuinen voi sanoa aina viimeisen sanan joka sinetöi lapsen kohtaloa. Aikuisena voi aina sanoa viimeisen sanan sanojalle, ei noin vaan teen näin. Jättää huomiotta ja toimia kuten tahtoo.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Lapselle aikuinen voi sanoa aina viimeisen sanan joka sinetöi lapsen kohtaloa. Aikuisena voi aina sanoa viimeisen sanan sanojalle, ei noin vaan teen näin. Jättää huomiotta ja toimia kuten tahtoo.

        Ellei ole holhottavaksi alistettu.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Pahempaahan mun kipuelämäni kaikki muukin lapsena oli. Lapsella kun ei ole paljon millä vaikuttaa mihinkään, aikuisella jo on.
        Ja juu, on paljon vaikeampiakin elämiä ja terveydentiloja kun mulla, kaikilla on taistelunsa. Eikä vertailu ole tarpeen kuin silloin, jos joku mitätöi vailla ymmärrystä toisen helvetin.

        Jasu2025"Pahempaahan mun kipuelämäni kaikki muukin lapsena oli. Lapsella kun ei ole paljon millä vaikuttaa mihinkään, aikuisella jo on.
        Ja juu, on paljon vaikeampiakin elämiä ja terveydentiloja kun mulla, kaikilla on taistelunsa. Eikä vertailu ole tarpeen kuin silloin, jos joku mitätöi vailla ymmärrystä toisen helvetin."

        Minä ymmärsin jostain, että lapsena sinulla ei ollut kipuja, mutta nyt huomaan erehtyneeni? Minä sain jostain sellaisen kuvan, että varhaislapsuus oli parempaa sinulla ja kivut tulivat vasta myöhäislapsuudessa? En tiedä mistä tällainen kuva sinusta on syntynyt?


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Jasu2025"Pahempaahan mun kipuelämäni kaikki muukin lapsena oli. Lapsella kun ei ole paljon millä vaikuttaa mihinkään, aikuisella jo on.
        Ja juu, on paljon vaikeampiakin elämiä ja terveydentiloja kun mulla, kaikilla on taistelunsa. Eikä vertailu ole tarpeen kuin silloin, jos joku mitätöi vailla ymmärrystä toisen helvetin."

        Minä ymmärsin jostain, että lapsena sinulla ei ollut kipuja, mutta nyt huomaan erehtyneeni? Minä sain jostain sellaisen kuvan, että varhaislapsuus oli parempaa sinulla ja kivut tulivat vasta myöhäislapsuudessa? En tiedä mistä tällainen kuva sinusta on syntynyt?

        Jaa-a, 7 iässä alkoi migreenikierre. Sen jälkeen ei ole kivutonta arkea elettykkään. Ehkä muutamia päiviä korkeintaan. Joku kipujärjestelmässäni on hajonnut ja se on jäänyt sattuu asentoon.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Jaa-a, 7 iässä alkoi migreenikierre. Sen jälkeen ei ole kivutonta arkea elettykkään. Ehkä muutamia päiviä korkeintaan. Joku kipujärjestelmässäni on hajonnut ja se on jäänyt sattuu asentoon.

        Se on pitkä aika, vaikka kipujen laatu ja paikka vaihtuu ja muuttuu. Kun miettii, ettvä olen pian jo 50. Siksi mä usein sanonkin kipujen korkeimmankoulun käyneeni. Tiiän mitä kivut on.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Se on pitkä aika, vaikka kipujen laatu ja paikka vaihtuu ja muuttuu. Kun miettii, ettvä olen pian jo 50. Siksi mä usein sanonkin kipujen korkeimmankoulun käyneeni. Tiiän mitä kivut on.

        Tai terve sielu on ollut ikänsä vankina sairaassa kehossa, yleensä sen ymmärtää parhaiten muut kipukroonikot. Joilla kivut on arkea, eikä poikkeusta.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Tai terve sielu on ollut ikänsä vankina sairaassa kehossa, yleensä sen ymmärtää parhaiten muut kipukroonikot. Joilla kivut on arkea, eikä poikkeusta.

        Silleen toivon, että he joille kipu on poikkeys enemmän kuin sääntö ei minua kauheesti neuvoisi. Yhtään vähättelemättä heudän satunnaisempia kipuja. Mutta elämme eri helvettiä ja se muokkaa meitä.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Jaa-a, 7 iässä alkoi migreenikierre. Sen jälkeen ei ole kivutonta arkea elettykkään. Ehkä muutamia päiviä korkeintaan. Joku kipujärjestelmässäni on hajonnut ja se on jäänyt sattuu asentoon.

        Jasu2025: "Jaa-a, 7 iässä alkoi migreenikierre. Sen jälkeen ei ole kivutonta arkea elettykkään. Ehkä muutamia päiviä korkeintaan. Joku kipujärjestelmässäni on hajonnut ja se on jäänyt sattuu asentoon."

        Tuota minä aloin muistella, että aivan varhaislapsuudessa kipuja ei ollut samassa määrin kuin nyt. Oliko se parasta aikaa elämässä?


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Jasu2025: "Jaa-a, 7 iässä alkoi migreenikierre. Sen jälkeen ei ole kivutonta arkea elettykkään. Ehkä muutamia päiviä korkeintaan. Joku kipujärjestelmässäni on hajonnut ja se on jäänyt sattuu asentoon."

        Tuota minä aloin muistella, että aivan varhaislapsuudessa kipuja ei ollut samassa määrin kuin nyt. Oliko se parasta aikaa elämässä?

        En muista alle kouluiästä paljonkaan. Satunnaisia juttuja. No silloin podin angiinakierrettä ja lopulta puhkottiin korvat ja poistettiin risat.

        Muistan jotain ikäviä asioita. Riitoja, ahdisteluani yms. Mua ei ole kovin nätisti ihmiset pitäneet.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        En muista alle kouluiästä paljonkaan. Satunnaisia juttuja. No silloin podin angiinakierrettä ja lopulta puhkottiin korvat ja poistettiin risat.

        Muistan jotain ikäviä asioita. Riitoja, ahdisteluani yms. Mua ei ole kovin nätisti ihmiset pitäneet.

        Ja kahvit kaatui päälle, vesirokko, pusutauti. Joo ei ollu kivoja nekään muistot alle kouluiän.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Ja kahvit kaatui päälle, vesirokko, pusutauti. Joo ei ollu kivoja nekään muistot alle kouluiän.

        Ainoot kivat muistot liittyy lemmikkeihin, luontoon ja kun sain mennä iskän mukana pitkin maailmaa. Mönkiä vanhempieni väliin nukkumaan. 😊


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Ainoot kivat muistot liittyy lemmikkeihin, luontoon ja kun sain mennä iskän mukana pitkin maailmaa. Mönkiä vanhempieni väliin nukkumaan. 😊

        Ja mummuun ja pappaan. Äidin vanhempiin.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Ja mummuun ja pappaan. Äidin vanhempiin.

        Kaikki muu on enimmäkseen kylmää kyytiä.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        En muista alle kouluiästä paljonkaan. Satunnaisia juttuja. No silloin podin angiinakierrettä ja lopulta puhkottiin korvat ja poistettiin risat.

        Muistan jotain ikäviä asioita. Riitoja, ahdisteluani yms. Mua ei ole kovin nätisti ihmiset pitäneet.

        Jasu2025: "En muista alle kouluiästä paljonkaan. Satunnaisia juttuja. No silloin podin angiinakierrettä ja lopulta puhkottiin korvat ja poistettiin risat.

        Muistan jotain ikäviä asioita. Riitoja, ahdisteluani yms. Mua ei ole kovin nätisti ihmiset pitäneet."

        Minä muistan alle kouluiästä vaikka mitä positiivisia asioita, mutta hyvin vähän negatiivisia. Kiva oli kuulla, että pääsit vanhempien väliin ja isän kanssa matkustelemaan.

        Tämä aihe taitaa olla kohta kuopattu, kun ei enää tule paljon kirjoituksia kuin lähinnä sinulta. Huomenna lähden käymään Joensuussa, joten en ole täällä kirjoittelemassa. Hyvää loppuviikkoa sinulle. Törmätään viikonloppuna.


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Jasu2025: "En muista alle kouluiästä paljonkaan. Satunnaisia juttuja. No silloin podin angiinakierrettä ja lopulta puhkottiin korvat ja poistettiin risat.

        Muistan jotain ikäviä asioita. Riitoja, ahdisteluani yms. Mua ei ole kovin nätisti ihmiset pitäneet."

        Minä muistan alle kouluiästä vaikka mitä positiivisia asioita, mutta hyvin vähän negatiivisia. Kiva oli kuulla, että pääsit vanhempien väliin ja isän kanssa matkustelemaan.

        Tämä aihe taitaa olla kohta kuopattu, kun ei enää tule paljon kirjoituksia kuin lähinnä sinulta. Huomenna lähden käymään Joensuussa, joten en ole täällä kirjoittelemassa. Hyvää loppuviikkoa sinulle. Törmätään viikonloppuna.

        Juu, luulen, että ne positiiviset asiat on kuitenkin olleet ne mitkä minua nytkin sitoo, luontoon, eläimiin ja vanhempiin. Mennyt mieluiten kohti niitä positiivisia juttuja ja vältellen negoja. Loutan pitää kii ja haalia elämääni ne mukavat asiat, karttaa haalimasta kurjuuksia.

        Kiitos, sinulle myös viikonloppuja. Hyviä sellaisia. 🙂


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Juu, luulen, että ne positiiviset asiat on kuitenkin olleet ne mitkä minua nytkin sitoo, luontoon, eläimiin ja vanhempiin. Mennyt mieluiten kohti niitä positiivisia juttuja ja vältellen negoja. Loutan pitää kii ja haalia elämääni ne mukavat asiat, karttaa haalimasta kurjuuksia.

        Kiitos, sinulle myös viikonloppuja. Hyviä sellaisia. 🙂

        Toivotan hyvöt yötkin. Otin hetki sitten pari Triptyliä ja ne alkaa aina noin tunnin kuluttua väsyttämään, tekee mieli sukeltaa sänkyyn. 😴


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Toivotan hyvöt yötkin. Otin hetki sitten pari Triptyliä ja ne alkaa aina noin tunnin kuluttua väsyttämään, tekee mieli sukeltaa sänkyyn. 😴

        Täytyy vielä tehdä kierros eläinystävien luona ja tsekata, että kaikki ok, ruokaa, juomaa, pissanurkat siistit ja eläimet terveenoloisina, sitten nukkumaan. Halipusut niille jotka haluaa ja muille hyvät yöt, eläimilleni. 🙂


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Toivotan hyvöt yötkin. Otin hetki sitten pari Triptyliä ja ne alkaa aina noin tunnin kuluttua väsyttämään, tekee mieli sukeltaa sänkyyn. 😴

        Hyvää yötä sinullekin Jasu2025. Kiitos kirjoittelusta - olen alkanut arvostamaan sitä, että itselläni ei oikeastaan mitään paikkaa edes kolota.

        Törmätään viikonloppuna! :)


    • Anonyymi00008

      Itse halusin erota kauan kestäneestä parisuhteesta ja sen jälkeen en ole uutta parisuhdetta halunnut kenenkään kanssa. Näin vanhempana ihmisenä yksin oleminen ja eläminen ovat juuri sitä elämää, minkä koen olevan minulle parasta elämää! Ainoat tärkeät ihmiset elämässäni ovat omat lapseni!

      • Anonyymi00008: "Itse halusin erota kauan kestäneestä parisuhteesta ja sen jälkeen en ole uutta parisuhdetta halunnut kenenkään kanssa. Näin vanhempana ihmisenä yksin oleminen ja eläminen ovat juuri sitä elämää, minkä koen olevan minulle parasta elämää! Ainoat tärkeät ihmiset elämässäni ovat omat lapseni!"

        Lapsilla on siis paljonkin merkitystä, mutta paras aika onkin sinkkuna? Ymmärsinkö oikein?


    • Anonyymi00009

      Nuori, hoikka, kaunis, tatuoimaton, nöyrä ynnä tottelevainen nainen määrittää miehen elämän parhaan aikakauden. Minulla se oli kun olin 13-33v. Toiseksi paras oli kun olin 34-54v.

      • Anonyymi00009: "Nuori, hoikka, kaunis, tatuoimaton, nöyrä ynnä tottelevainen nainen määrittää miehen elämän parhaan aikakauden. Minulla se oli kun olin 13-33v. Toiseksi paras oli kun olin 34-54v."

        Olipa siinä sinulla määritelmää. Vähän ihmetyttää tuo "nöyrä ynnä tottelevainen nainen".


      • Anonyymi00010
        Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Anonyymi00009: "Nuori, hoikka, kaunis, tatuoimaton, nöyrä ynnä tottelevainen nainen määrittää miehen elämän parhaan aikakauden. Minulla se oli kun olin 13-33v. Toiseksi paras oli kun olin 34-54v."

        Olipa siinä sinulla määritelmää. Vähän ihmetyttää tuo "nöyrä ynnä tottelevainen nainen".

        Nöyrä ynnä tottelevainen nainen on yhtä kuin perusluonteeltaan feminiini nainen.


      • Anonyymi00010 kirjoitti:

        Nöyrä ynnä tottelevainen nainen on yhtä kuin perusluonteeltaan feminiini nainen.

        anonyymi: "Nöyrä ynnä tottelevainen nainen on yhtä kuin perusluonteeltaan feminiini nainen."

        Tämän palstan naiset voivat olla eri mieltä? Kuulostaa alistussuhteelta?


      • Anonyymi00015
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Nöyrä ynnä tottelevainen nainen on yhtä kuin perusluonteeltaan feminiini nainen.

        Onpa käsityksesi epärealistisia.

        - Sheena


      • Anonyymi00016
        Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        anonyymi: "Nöyrä ynnä tottelevainen nainen on yhtä kuin perusluonteeltaan feminiini nainen."

        Tämän palstan naiset voivat olla eri mieltä? Kuulostaa alistussuhteelta?

        Nimenomaan alistussuhteesta on kyse "nöyrän ja tottelevaisen" naisen kohdalla. Kirjoittajalle sopii naisrobotti paremmin kuin oikea nainen.

        - Sheena


      • Anonyymi00015 kirjoitti:

        Onpa käsityksesi epärealistisia.

        - Sheena

        "Onpa käsityksesi epärealistisia.

        - Sheena"

        Niin se väitti, että hänellä oli 13-33-vuotiaana. Teoriassa sellainen nainen on olemssa, vaikka kirjoitus ei ole uskottava. Olen samaa mieltä kanssasi, että kyseessä olisi alistussuhde, jos väite olisi totta - mitä se todennäköisesti ei ole.


    • Anonyymi00011

      Ehdottamasti ensimmäinen vuosikymmenen. Silloin vanhemmat pitivät huolta ja ei ollut huolia. Tai ehkä aika kultaa lapsuuden kuvan. Paras vuosikymmen siis 0-9 vuotta.

      • Saatan olla samaa mieltä tarkemmin ajateltuna - elämän ensimmäinen kymmenluku on paras!


      • Anonyymi00014

        Minulla oli huolia ihan lapsesta lähtien. Ne huolet olivat myös tavallaan pahimpia, koska itse ei voinut kovin mihinkään vaikuttaa.

        - Sheena


      • Anonyymi00014 kirjoitti:

        Minulla oli huolia ihan lapsesta lähtien. Ne huolet olivat myös tavallaan pahimpia, koska itse ei voinut kovin mihinkään vaikuttaa.

        - Sheena

        "Minulla oli huolia ihan lapsesta lähtien. Ne huolet olivat myös tavallaan pahimpia, koska itse ei voinut kovin mihinkään vaikuttaa.

        - Sheena"

        Saako olla utelias - mitkä huolet varjostivat lapsuuttasi? Moni kirjoitti täällä, että se oli huoletonta aikaa.


    • Anonyymi00013

      Ihan simppelisti: vuosikymmenten paremmuutta ei voi määrittää, kaikki parhaita 😎

      - Sheena

      • "Ihan simppelisti: vuosikymmenten paremmuutta ei voi määrittää, kaikki parhaita 😎

        - Sheena"

        Kyllä voi. Esimerkiksi monelle saattaa olla lapsuuden ensimmäinen vuosikymmen kultaista aikaa. Moni saattaa olla onnellinen naimisissa lapsien keran, mutta elämä muuttuu, kun lapset muuttavat pois kotoa. Elämä on pitkä projekti ja minusta elämän vuosikymmenet eroavat toisistaan. Aluksi itse olin sitä mieltä, että elämäni paras vuosikymmen oli 2010-lukuni, mutta myöhemmin aloin palautteen takia miettimään, että se olikin ensimmäinen elämän vuosikymmen, joka on paras. Olen eri mieltä, mutta näkemyksesi voi pitää paikkansa aivan hyvin sinun elämässäsi. :)


      • Anonyymi00017
        Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        "Ihan simppelisti: vuosikymmenten paremmuutta ei voi määrittää, kaikki parhaita 😎

        - Sheena"

        Kyllä voi. Esimerkiksi monelle saattaa olla lapsuuden ensimmäinen vuosikymmen kultaista aikaa. Moni saattaa olla onnellinen naimisissa lapsien keran, mutta elämä muuttuu, kun lapset muuttavat pois kotoa. Elämä on pitkä projekti ja minusta elämän vuosikymmenet eroavat toisistaan. Aluksi itse olin sitä mieltä, että elämäni paras vuosikymmen oli 2010-lukuni, mutta myöhemmin aloin palautteen takia miettimään, että se olikin ensimmäinen elämän vuosikymmen, joka on paras. Olen eri mieltä, mutta näkemyksesi voi pitää paikkansa aivan hyvin sinun elämässäsi. :)

        Toki voi, jos haluaa, vieläpä ihan vapaasti :)

        Onhan eletyt vuosikymmenet hyvinkin erilaisia, ja se juuri on ihaninta. Jos nyt jotain muuta vastaisin, niin ehdottomasti 18v alkoi parhaat vuodet, koska silloin sai päättää omista asioista. Ei sillä että lapsuuteni olisi ollut kamala, ei ollenkaan. Minulla vain on luonnostaan taipumus ottaa liikaa vastuuta, olla liian syvällinen, ottaa kuormaa muiden asioista ja selvitellä ongelmia. Olen myös huippuintuitiivinen.

        - Sheena


      • Anonyymi00017 kirjoitti:

        Toki voi, jos haluaa, vieläpä ihan vapaasti :)

        Onhan eletyt vuosikymmenet hyvinkin erilaisia, ja se juuri on ihaninta. Jos nyt jotain muuta vastaisin, niin ehdottomasti 18v alkoi parhaat vuodet, koska silloin sai päättää omista asioista. Ei sillä että lapsuuteni olisi ollut kamala, ei ollenkaan. Minulla vain on luonnostaan taipumus ottaa liikaa vastuuta, olla liian syvällinen, ottaa kuormaa muiden asioista ja selvitellä ongelmia. Olen myös huippuintuitiivinen.

        - Sheena

        "Toki voi, jos haluaa, vieläpä ihan vapaasti :)

        Onhan eletyt vuosikymmenet hyvinkin erilaisia, ja se juuri on ihaninta. Jos nyt jotain muuta vastaisin, niin ehdottomasti 18v alkoi parhaat vuodet, koska silloin sai päättää omista asioista. Ei sillä että lapsuuteni olisi ollut kamala, ei ollenkaan. Minulla vain on luonnostaan taipumus ottaa liikaa vastuuta, olla liian syvällinen, ottaa kuormaa muiden asioista ja selvitellä ongelmia. Olen myös huippuintuitiivinen.

        - Sheena"

        Kiitos tarkennuksesta. Itse tosissaan alan kallistua sen puolelle, että monella lapsuus ja nuoruus ovat parasta aikaa? Jostain muistelen, että kaikkein onnettomia ovat kuulemma 20-24-vuotiaat miehet, sillä heillä on paljon paineita elämän suhteen. Myös murrosikäisten lasten vanhemmilla on lapsistaan huolia. En yhtään yllättyisi, jos joku ilmoittaisi parhaimmaksi ajaksi vajaan n. 65-70 ikävuodet tuoreena eläkeläisenä. Paljon vapaa-aikaa harrastaa, talous turvattu eläkkeellä ja terveys on monella vielä hyvä. Elämä on pitkä projekti ja näkemyksiä on monia. Kiitos siitä, että kannoit oman näkemyksesi tänne.


    • Anonyymi00018

      Itse pääsin eläkkeelle 2014. Sen jälkeen talouteni on ollut turvattu, vaikka eläke ei ole valtava. Siitä seurasivat parhaimmat vuodet viime vuosikymmenellä. Itse olin jokseenkin terve ja samoin sukulaiseni. Eläkkeellä oli paljon vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia harrastaa. Lapsuuden jälkeen viime vuosikymmenen loppu on ollut parasta aikaa elämässäni. Onko muita persoonia täällä, jotka pitävä juuri eläkevuosien alkua parhaimpana aikana elämässään?

      • Kiitos ilmeisesti vähän vanhemman ihmisen vastauksesta. Eläkkeellä on siis aikaa nauttia harrastuksista, kun on vapaa-aikaa paljon? Ilmeisesti silloin on oman elämänsä herra tai lady?


    • Anonyymi00019

      Vuosikymmen on jo melkoinen pötkylä.
      Mieluummin ajattelen niin, että noihin pötkylöihin sisältyy huippuja ja tasanteita.
      Lapsuudessa, nuoruudessa, keski-iässä ja syvemmässä iässä on hyvin erilaisia vaiheita.
      On huolettomuutta ja kepeyttä. Ja välillä sielua raastetaan eli hankaliakin aikoja on.
      Kaikissa vaiheissa on harjoitusaika ja se että näkee itsensä osana jossain muiden kanssa ja se on vähän kuin uisi altaassa, järvessä, meressä.
      Vilma

      • "Vuosikymmen on jo melkoinen pötkylä.
        Mieluummin ajattelen niin, että noihin pötkylöihin sisältyy huippuja ja tasanteita.
        Lapsuudessa, nuoruudessa, keski-iässä ja syvemmässä iässä on hyvin erilaisia vaiheita.
        On huolettomuutta ja kepeyttä. Ja välillä sielua raastetaan eli hankaliakin aikoja on.
        Kaikissa vaiheissa on harjoitusaika ja se että näkee itsensä osana jossain muiden kanssa ja se on vähän kuin uisi altaassa, järvessä, meressä.
        Vilma"

        Tuo oli mielenkiintoinen ajatus - pötkylöihin sisältyy huippuja ja tasanteita. Sinä taidat olla vastauksen vahvan näkemyksen takia syvemmässä iässä? Ainakin rikkaan elämänkokemuksesi paistaa läpi vastauksestasi.

        Hyvää tammikuuta sinne ja kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! :)


    • Anonyymi00020

      Viimeisin vuosikymmen on ollut parasta aikaa.

      Lapsena oli huoletonta aikaa vanhempien huolehtiessa tarpeista ja velvollisuuksista.
      Ei huolta huomisesta.
      Nyt voi aikuisena yrittää tuottaa samaa omalle lapselleen, siirtää menneisyydessä luotu seuraavalle sukupolvelle, tähän hetkeen ja tulevaan.

      Tasapainoinen olotila, jossa ristiriitoja harvoin kohtaa.

      Muutoin jokaisessa vuosikymmenessä on ollut niitä tähtihetkiä, myös suuria menetyksiä ja pettymyksiä.

      Varminta on se, että jokaisen eletyn vuosikymmenen jälkeen ne tulevat vuosikymmenet vähenevät.

      AV

      • "Viimeisin vuosikymmen on ollut parasta aikaa.

        Lapsena oli huoletonta aikaa vanhempien huolehtiessa tarpeista ja velvollisuuksista.
        Ei huolta huomisesta.
        Nyt voi aikuisena yrittää tuottaa samaa omalle lapselleen, siirtää menneisyydessä luotu seuraavalle sukupolvelle, tähän hetkeen ja tulevaan.

        Tasapainoinen olotila, jossa ristiriitoja harvoin kohtaa.

        Muutoin jokaisessa vuosikymmenessä on ollut niitä tähtihetkiä, myös suuria menetyksiä ja pettymyksiä.

        Varminta on se, että jokaisen eletyn vuosikymmenen jälkeen ne tulevat vuosikymmenet vähenevät.

        AV"

        Millä tavalla viimeinen vuosikymmen on ollut parasta aikaa? Voisitko tarkentaa? Kiitos näkemyksestäsi.


      • Anonyymi00022
        Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        "Viimeisin vuosikymmen on ollut parasta aikaa.

        Lapsena oli huoletonta aikaa vanhempien huolehtiessa tarpeista ja velvollisuuksista.
        Ei huolta huomisesta.
        Nyt voi aikuisena yrittää tuottaa samaa omalle lapselleen, siirtää menneisyydessä luotu seuraavalle sukupolvelle, tähän hetkeen ja tulevaan.

        Tasapainoinen olotila, jossa ristiriitoja harvoin kohtaa.

        Muutoin jokaisessa vuosikymmenessä on ollut niitä tähtihetkiä, myös suuria menetyksiä ja pettymyksiä.

        Varminta on se, että jokaisen eletyn vuosikymmenen jälkeen ne tulevat vuosikymmenet vähenevät.

        AV"

        Millä tavalla viimeinen vuosikymmen on ollut parasta aikaa? Voisitko tarkentaa? Kiitos näkemyksestäsi.

        Ihmiset "etsivät itseään" kunnes tarkoitus elämälle löytyy.
        Vanhempana on selkeää miten tulisi elää, ei ole enää niitä villejä itsekkäitä haaveita.
        Elää enemmän reaalimaailmassa ja tässä hetkessä, se tuo tasapainoisuutta arkielämään.

        Se tunne, kun tuntee normaalin arjen olevan luksusta.

        AV


      • Anonyymi00022 kirjoitti:

        Ihmiset "etsivät itseään" kunnes tarkoitus elämälle löytyy.
        Vanhempana on selkeää miten tulisi elää, ei ole enää niitä villejä itsekkäitä haaveita.
        Elää enemmän reaalimaailmassa ja tässä hetkessä, se tuo tasapainoisuutta arkielämään.

        Se tunne, kun tuntee normaalin arjen olevan luksusta.

        AV

        Kiitos tarkennuksesta AV - vanhempana oppii elämään, kun nuorempana on villejä itsekkäitä haaveita sen sijaan?


      • Anonyymi00023
        Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        Kiitos tarkennuksesta AV - vanhempana oppii elämään, kun nuorempana on villejä itsekkäitä haaveita sen sijaan?

        Ihminen kasvaa henkisesti vasta sitten kun on/on ollut vastuussa toisista ihmisistä.
        Ymmärtää sen jälkeen paremmin myös itseään. Nuorempana voi olla se vastuun ottaminen itsestäänkin jo haasteellista:) Toisille se on sitä aikuisenakin, eikä ole vanhemmuuteen henkisesti kykenevä. Toivotaan nyt että jokainen vanhempi kasvaisi nopeammin ihmisenä, mitä ristiriidat kumppanin kanssa kärjistyisivät.

        AV


      • Anonyymi00023 kirjoitti:

        Ihminen kasvaa henkisesti vasta sitten kun on/on ollut vastuussa toisista ihmisistä.
        Ymmärtää sen jälkeen paremmin myös itseään. Nuorempana voi olla se vastuun ottaminen itsestäänkin jo haasteellista:) Toisille se on sitä aikuisenakin, eikä ole vanhemmuuteen henkisesti kykenevä. Toivotaan nyt että jokainen vanhempi kasvaisi nopeammin ihmisenä, mitä ristiriidat kumppanin kanssa kärjistyisivät.

        AV

        "Ihminen kasvaa henkisesti vasta sitten kun on/on ollut vastuussa toisista ihmisistä.
        Ymmärtää sen jälkeen paremmin myös itseään. Nuorempana voi olla se vastuun ottaminen itsestäänkin jo haasteellista:) Toisille se on sitä aikuisenakin, eikä ole vanhemmuuteen henkisesti kykenevä. Toivotaan nyt että jokainen vanhempi kasvaisi nopeammin ihmisenä, mitä ristiriidat kumppanin kanssa kärjistyisivät.

        AV"

        Eli henkinen kasvu mahdollistaa menestyksen parisuhteessa ja vanhemmuudessa? Ikä tuo esiin kypsyyttä, jota nuorempana on vähemmän?


      • Anonyymi00025
        Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        "Ihminen kasvaa henkisesti vasta sitten kun on/on ollut vastuussa toisista ihmisistä.
        Ymmärtää sen jälkeen paremmin myös itseään. Nuorempana voi olla se vastuun ottaminen itsestäänkin jo haasteellista:) Toisille se on sitä aikuisenakin, eikä ole vanhemmuuteen henkisesti kykenevä. Toivotaan nyt että jokainen vanhempi kasvaisi nopeammin ihmisenä, mitä ristiriidat kumppanin kanssa kärjistyisivät.

        AV"

        Eli henkinen kasvu mahdollistaa menestyksen parisuhteessa ja vanhemmuudessa? Ikä tuo esiin kypsyyttä, jota nuorempana on vähemmän?

        Näin tämän asian näkisin.
        Kokemukset ja vaikeudet kasvattavat yleensä ihmistä.

        Mutta, vain silloin jos on pystynyt käsittelemään ne mahdolliset pettymyksen tunteensa tulevaisuuttaan tukevasti ja rakentavasti. Helposti voi käydä toisinkin, ja syyttää toisia epäonnistumisistaan. Eli, ikä ja kokemukset ovat tuoneet negatiivisen vaikutuksen, vanhenee, mutta ei viisastu.

        AV


      • Anonyymi00025 kirjoitti:

        Näin tämän asian näkisin.
        Kokemukset ja vaikeudet kasvattavat yleensä ihmistä.

        Mutta, vain silloin jos on pystynyt käsittelemään ne mahdolliset pettymyksen tunteensa tulevaisuuttaan tukevasti ja rakentavasti. Helposti voi käydä toisinkin, ja syyttää toisia epäonnistumisistaan. Eli, ikä ja kokemukset ovat tuoneet negatiivisen vaikutuksen, vanhenee, mutta ei viisastu.

        AV

        "Näin tämän asian näkisin.
        Kokemukset ja vaikeudet kasvattavat yleensä ihmistä.

        Mutta, vain silloin jos on pystynyt käsittelemään ne mahdolliset pettymyksen tunteensa tulevaisuuttaan tukevasti ja rakentavasti. Helposti voi käydä toisinkin, ja syyttää toisia epäonnistumisistaan. Eli, ikä ja kokemukset ovat tuoneet negatiivisen vaikutuksen, vanhenee, mutta ei viisastu.

        AV"

        30-vuotiaana aioin papiksi. Virassa oleva pappi sanoi, että elämänkokemusta tarvitaan virassa eli ikäni ei ollut sille alalle rasite. Minusta ei kumminkaan tullut pappia, vaikka kävin muutamalla teologian luennolla. Tuosta sinun "ikä ja kokemukset ovat tuoneet negatiivisen vaikutuksen, vanhenee, mutta ei viisastus" - tuli mieleen yksi maailmankorkeimman ÅO:n saanut amerikkalainen, joka toimi kenkien myyjänä ja syytti muistaakseni isäänsä jostain asiasta sekä hänen elämänsä pilaamisesta. Psykologiaa opiskelleena tiedän, että Mensan testit eivät kerro koko kuvaa ihmisestä. Joku on määritellyt korkean älykkyyden hyväksi arkisessa elämässä pärjäämiseksi.


    • Anonyymi00021

      Olisiko 1-10v.... ennen sitä, kun hormonitoiminta alkoivat määritellä, mitä halusin. Sen jälkeen ollut pitkään sinkkuna ja pitkään parisuhteessa. Kyllä se lapsuus kuitenkin oli ihanan huoletonta aikaa.

      • Kiitos näkemyksestäsi eli sinäkin olet sitä mieltä, että se lapsuus, joka on parasta aikaa. Jos tarkkaan lukee niin kaikki ajankohdat taitavat saada jotain kannatusta.


    • Anonyymi00024

      Tais olla 80-luku.- Poika syntyi,ostettiin talo,aika uus Volvo ja asuntovaunu , ja vaimo oli ajokunnossa :-*

      Gubbe 76

      • Jos olet 76-vuotias niin se 30-ikävuosilukuasi on 80-luku? Hienoa aikaa Teillä? Taisit tiivistää aika osuvasti hyviä asioita. Kiitos näkemyksen


    • Hyvä kysymys. En tiedä varmasti. Mutta kun joku mainitsi vuodet 2-6, niin itsekin muistan ajan 4-7 vuotiaana hyvin huolettomana ja onnellisena. Ei ensimmäisissä kouluvuosissakasn mitään vikaa ollut silloin kun ei tarvinnut olla koulussa. Ja ei kouluunkaan mitään suuria ongelmia liittynyt, mutta en vain tykännyt olla siellä, koska kaikki piti tehdä ohjatusti ja tylsästi tai jotain. Mun päässälaskutaitoni kehittyi valtavasti koska melkein aina näki kellon ja olisin kysyttäessä aina osannut vastata montako minuuttia on siihen että saa lähteä pois. Ja käänteisesti kotiin liittyi juttuja joihin varsinkin nykyään saatettaisiin reagoida huoli-ilmoituksilla.

      • scrg: "Hyvä kysymys. En tiedä varmasti. Mutta kun joku mainitsi vuodet 2-6, niin itsekin muistan ajan 4-7 vuotiaana hyvin huolettomana ja onnellisena. Ei ensimmäisissä kouluvuosissakasn mitään vikaa ollut silloin kun ei tarvinnut olla koulussa. Ja ei kouluunkaan mitään suuria ongelmia liittynyt, mutta en vain tykännyt olla siellä, koska kaikki piti tehdä ohjatusti ja tylsästi tai jotain. Mun päässälaskutaitoni kehittyi valtavasti koska melkein aina näki kellon ja olisin kysyttäessä aina osannut vastata montako minuuttia on siihen että saa lähteä pois. Ja käänteisesti kotiin liittyi juttuja joihin varsinkin nykyään saatettaisiin reagoida huoli-ilmoituksilla."

        Kiva, kun lapsuus oli huoleton ja onnellinen. Kiitos vastauksesta, jolla liityit monen kuoroon, jotka pitivät lapsuutta parhaimpana aikana.

        Hyvät tammikuut! :)


      • Usko.Tojvo.Rakkaus kirjoitti:

        scrg: "Hyvä kysymys. En tiedä varmasti. Mutta kun joku mainitsi vuodet 2-6, niin itsekin muistan ajan 4-7 vuotiaana hyvin huolettomana ja onnellisena. Ei ensimmäisissä kouluvuosissakasn mitään vikaa ollut silloin kun ei tarvinnut olla koulussa. Ja ei kouluunkaan mitään suuria ongelmia liittynyt, mutta en vain tykännyt olla siellä, koska kaikki piti tehdä ohjatusti ja tylsästi tai jotain. Mun päässälaskutaitoni kehittyi valtavasti koska melkein aina näki kellon ja olisin kysyttäessä aina osannut vastata montako minuuttia on siihen että saa lähteä pois. Ja käänteisesti kotiin liittyi juttuja joihin varsinkin nykyään saatettaisiin reagoida huoli-ilmoituksilla."

        Kiva, kun lapsuus oli huoleton ja onnellinen. Kiitos vastauksesta, jolla liityit monen kuoroon, jotka pitivät lapsuutta parhaimpana aikana.

        Hyvät tammikuut! :)

        Hyvää tammikuuta ja kaikkia muitakin kuita! Mutta vastaukseni jäi vähän kesken. Elän varsin hyvää aikaa myös nyt. Suunnilleen yhtä huoletonta kuin lapsena ja paljon enemmän mahdollisuuksia ja vapauksia. En keksi mihinkään asiaan mitään sitku tai mutku -syitä vaan jos jotain haluan niin se on nytku.


      • scrg kirjoitti:

        Hyvää tammikuuta ja kaikkia muitakin kuita! Mutta vastaukseni jäi vähän kesken. Elän varsin hyvää aikaa myös nyt. Suunnilleen yhtä huoletonta kuin lapsena ja paljon enemmän mahdollisuuksia ja vapauksia. En keksi mihinkään asiaan mitään sitku tai mutku -syitä vaan jos jotain haluan niin se on nytku.

        scrg: "Hyvää tammikuuta ja kaikkia muitakin kuita! Mutta vastaukseni jäi vähän kesken. Elän varsin hyvää aikaa myös nyt. Suunnilleen yhtä huoletonta kuin lapsena ja paljon enemmän mahdollisuuksia ja vapauksia. En keksi mihinkään asiaan mitään sitku tai mutku -syitä vaan jos jotain haluan niin se on nytku."

        Hieno, että elät hyvää aikaa myös nyt. Moni täällä eli hyvänä aikana nykyhetkeä. Tuo mainitsevat aikuisen vapaudet ja mahdollisuudet tuli myös joltain esiin, että oli hieno täyttää 18 ja mitä sen jälkeen tuli.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. PropsApp Koodi

      Haluatko ansaita ja kilpailla fiksusti samalla kun seuraat urheilua? Props tekee sen mahdolliseksi. Sovelluksessa pääset
      2
      3478
    2. Persut yrittävät epätoivon vimmalla

      kiertää häirintä asian https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5389f072-60d9-4ef8-aa7b-c11f0eda66cf jonka muut puolueet a
      Maailman menoa
      72
      3231
    3. "Skandaali muhii SDP:ssä" - "pelon ilmapiiri vallitsee"

      Puolueen johto on vähintään vastuussa ilmapiiristä, jossa häirinnän uhrit eivät ole saaneet ääntään kuuluviin. Vyyhdin
      Maailman menoa
      50
      2756
    4. IL: "Kyykyttämistä, alistamista, painostamista, huutamista ja tiuskimista SDP:n

      eduskuntaryhmässä." Häirintäkohu puolueen ympärillä paisuu. Iltalehden haastattelemien SDP-lähteiden mukaan eduskunta-
      Maailman menoa
      54
      2578
    5. Riikka runnoo: konkursseja eniten 30 vuoteen

      Vuonna 2025 Suomessa haettiin konkurssiin yhteensä 3 906 yritystä. Konkurssiluku oli suurin sitten vuoden 1996.
      Maailman menoa
      89
      2397
    6. Taas nuoren kuolema

      Vasunmäentiellä paha onnettomuus. Nuori nainen menehtyi. Niiin sydäntä riipaisevaa 😭
      Lapua
      29
      1300
    7. Jari Sillanpää isossa leikkauksessa - Paljastaa, mitä uralle tapahtuu!

      Palaako Siltsu keikoille? Artisti, ex-tangokuningas Jari Sillanpää on ollut lonkkaleikkauksessa ja kotiinpaluu on edessä
      Suomalaiset julkkikset
      21
      1207
    8. Kuinka paljon teillä

      on ikäeroa?
      Ikävä
      95
      1172
    9. Raamatun kanta homoseksuaaliseen käytökseen on selvä

      On oma mielipiteesi mikä tahansa on hyvä muistaa, mikä on Jumalan mielipide. Edelliset ketjut ovat tulleet täyteen joten
      Luterilaisuus
      337
      1053
    10. Hämmentävä muutos tv:ssä: Roope Salminen OUT, Sointu Borg IN!

      Roope OUT, Sointu IN! Mitä tykkäät tästä muutoksesta? Suositun Myyrä-seikkailusarjan alusta asti juontohommissa on oll
      Suomalaiset julkkikset
      14
      946
    Aihe