Naisille ja miehille kysymys, mikä on vastauksenne

Anonyymi-ap

Palstalla on ajottain kirjoituksia siitä miten ihana on olla vapaa. Sinkkuna ilman parisuhdetta voi joitain vapauksia toki enemmän olla, mutta myös tiedostamattomia rajotteita.

Parisuhteessa tulee ottaa huomioon kumppanin mieltymykset ja tarpeet, näin tulee tehdä, oliko sitten lapsia tai ei.

Olennainen kysymys aiheeseen kuuluu seuraavasti.

Kumman valitset, puolison vai lapsen(lapset). Oletteko koskaan ajatelleet kumpi kahdesta vaihtoehdosta on, tai olisi syvemmällä sydämessänne? Kummasta olisi henkisesti helpompi luopua, kumpaiseen olisi henkisesti vahvemmat siteet?
Itse ajattelen lapsen olevan tärkeämpi mitä puolison, onhan lapsi minusta tullut ja puoliso ei ole.


AV

75

563

1Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lapsi on tärkeämpi. Hänen kanssaan vietetyt onnistumisen ja epäonnistumisen hetket eivät vain ikinä voi korvaantua omassa elämässäni naisen ja miehen välisellä suhteella.

      Lapset ovat kuitenkin melkein aikuisia tällä hetkellä ja itsehän olen ikuinen kaksvitonen, joten rakkaudelle on aikaa myöskin. Kunhan ei työn puolesta pidä itseään liian kiireisenä.

      • Anonyymi00003

        Niin, itse ajattelen elämää tavallaan elämän pelinä.

        Sinkun elämän saa jokainen, parisuhteen harvemmat ja parisuhteen joissa lapsi vieläkin harvemmat. Lapsiperheen isänä tai äitinä olisi säädyllisesti noussut sille kolmannelle "levelille" elämänsä janassa. Osa jää, hyväksyy, ja haluaa jäädä ensimäiselle tai toiselle tasolle.

        Kun on elänyt elämää johon liittyy tuo kolmas taso, on jo tärkeysjärjestykset heittäneet häränpyllyä. Tärkeysjärjestys voi hyvinkin muuttua suhteessa ihmiset.

        AV


      • Anonyymi00003 kirjoitti:

        Niin, itse ajattelen elämää tavallaan elämän pelinä.

        Sinkun elämän saa jokainen, parisuhteen harvemmat ja parisuhteen joissa lapsi vieläkin harvemmat. Lapsiperheen isänä tai äitinä olisi säädyllisesti noussut sille kolmannelle "levelille" elämänsä janassa. Osa jää, hyväksyy, ja haluaa jäädä ensimäiselle tai toiselle tasolle.

        Kun on elänyt elämää johon liittyy tuo kolmas taso, on jo tärkeysjärjestykset heittäneet häränpyllyä. Tärkeysjärjestys voi hyvinkin muuttua suhteessa ihmiset.

        AV

        Niin. Yleensä ihminen myös kasvaa henkisesti. Jos vertaan itseäni siihen kolmekymppiseen itseeni, niin ero on valtava.

        Tärkeysjärjestys muuttunee sillä tavalla, että ei ole enää samalla tavalla tarpeellinen aikuisille kuin pienille lapsille.

        Pieni lapsi ei selviä ilman aikuista, kun taas aikuinen lapsi selviää kyllä ilman vanhempaa. Enkä nyt tarkoita, että aikuiset lapset eivät olisi läheisiä kuitenkaan, mutta tarve on erilainen.


      • Anonyymi00006
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Niin. Yleensä ihminen myös kasvaa henkisesti. Jos vertaan itseäni siihen kolmekymppiseen itseeni, niin ero on valtava.

        Tärkeysjärjestys muuttunee sillä tavalla, että ei ole enää samalla tavalla tarpeellinen aikuisille kuin pienille lapsille.

        Pieni lapsi ei selviä ilman aikuista, kun taas aikuinen lapsi selviää kyllä ilman vanhempaa. Enkä nyt tarkoita, että aikuiset lapset eivät olisi läheisiä kuitenkaan, mutta tarve on erilainen.

        Kyllä, voi olla niinkin ettei enää tunne niin suurta tarvetta siihen toisen läheisyyteen?
        Tuntee kyllä, mutta ei niin suurta magneettia enää ole jotta 10 kilometriä pakkasessa polkupyörällä polkisi:)

        AV


      • Anonyymi00016
        Anonyymi00006 kirjoitti:

        Kyllä, voi olla niinkin ettei enää tunne niin suurta tarvetta siihen toisen läheisyyteen?
        Tuntee kyllä, mutta ei niin suurta magneettia enää ole jotta 10 kilometriä pakkasessa polkupyörällä polkisi:)

        AV

        Naiset valitsee aina lapset ja vieraan miehen. Yksi suhde elämässä riittää ja sitten on vapaus.


      • Anonyymi00018

        Kerrohan palstasetä ns juhlavuoden kunniaksi, että niin montako skidiä sinulla olikaan, niin joku viisas voi laskea siitä samalla sivusta


      • Anonyymi00019
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Kerrohan palstasetä ns juhlavuoden kunniaksi, että niin montako skidiä sinulla olikaan, niin joku viisas voi laskea siitä samalla sivusta

        Se olisi nimittäin hyvä olla ensimäinen oikeaan osuva perustieto kun alkaa selostamaan muiden elämästä ja asioista tjsp


      • Anonyymi00019 kirjoitti:

        Se olisi nimittäin hyvä olla ensimäinen oikeaan osuva perustieto kun alkaa selostamaan muiden elämästä ja asioista tjsp

        Mistä näitä harhaisia riittää?


    • Anonyymi00002

      Mikä on vastaus ilman kysymystä?

      • Anonyymi00004

        Kaksi K:ta. Kondomi vai klamydia, kumpi parempi?

        AV


    • Anonyymi00005

      Lapset, siinä kohtaa, kun he ovat pieniä. Vaan sitä kestää vain oman aikansa ja silloin heille pitää osata antaa oma vapautensa. Silloin puoliso onkin se "tärkeämpi", jos nyt haluaa tuollaista sanaa käyttää.

      Itse ylipäänsä vierastan ihmissuhteiden laittamista tuollaiseen järjestykseen, sillä eivät ne ole toisiltaan pois. Lapsi, silloin kun hän on vielä lapsi, on erikoistapaus. Vaan siinä kohtaa kun lapsi onkin jo aikuinen, niin ei hänellä ole silmissäni yhtään sen suurempaa oikeutta kehitellä mitään kilpailuasetelmaa. Heikoilla olisi hän, joka yrittäisi vaatia minua valitsemaan puolta, luopumaan tmv.

      • Anonyymi00007

        Itse en muuten näe tuolla "minusta tullut" osuudella juurikaan arvoa. Minulle olisi hyvin käynyt adoptiokin ja nuorempana se oli juurikin se mitä olisin preferoinut. Se prosessi on kuitenkin paljon rankempi, kuin nuori ja naiivi minä kuvitteli.


      • Anonyymi00009
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        Itse en muuten näe tuolla "minusta tullut" osuudella juurikaan arvoa. Minulle olisi hyvin käynyt adoptiokin ja nuorempana se oli juurikin se mitä olisin preferoinut. Se prosessi on kuitenkin paljon rankempi, kuin nuori ja naiivi minä kuvitteli.

        "Dopamiiniriippuvuus" voi tulla myös lapsen kasvatustyöstä, onhan se parhaimmillaan todella palkitsevaa.
        Aika jolloin se kasvatustyö on tullut tavallaan päätökseensä, muuttaa myös osin tärkeysjärjestyksiä.

        Ei elämän ole tarkoituskaan pysyä samana, muuttuu ihan jokainen päivä.

        AV


      • Anonyymi00011
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        "Dopamiiniriippuvuus" voi tulla myös lapsen kasvatustyöstä, onhan se parhaimmillaan todella palkitsevaa.
        Aika jolloin se kasvatustyö on tullut tavallaan päätökseensä, muuttaa myös osin tärkeysjärjestyksiä.

        Ei elämän ole tarkoituskaan pysyä samana, muuttuu ihan jokainen päivä.

        AV

        Tuo on sinun näkemyksesi. Minä en ajattele sitä lainkaan noin. En tuon "palkitsevuuden", mutten myöskään päätökseen tulemisen kohdalta. Tai no, päätös tulee, samalla kuin kuolema. Jokaisella on omat motiivinsa ja meidän ajatuksemme eivät mene tässäkään asiassa ihan yksiin.


    • Anonyymi00008

      Kun olen saanut äidiksi tulla, niin lapseni menee luonnollisesti kaiken yli. Äidinrakkaus on syvällä, murtumaton, ehdoton. Mikään ei horjuta tuota tunnetta.

      Lapseni ei voi täyttää romanttisen rakkauden tarpeita eikä romanttinen rakkaus äitinä olemisen kaipuuta. Näin ollen näitä kahta ei ole mielekästä edes asettaa vastakkain, vaikka vastaus onkin selvä. Minulla on kyllä tilaa sydämessäni kummallekin rakkaudelle ilman, että kumpikaan joutuu tekemään tilaa toiselle.

      Aletheias

      • Anonyymi00010

        Totta, mutta luulen että olet kokenut myös sen romanttisen rakkauden.
        Sen voi joskus kadottaa, löytää uusia kun tuntee olevansa valmis sellaiseen.
        Vai tulisiko ajatella "vastaanottava". Usein ne omat totutut tiedostamattomat rajat jo estävät...en tiedä.

        AV


      • Anonyymi00026
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Totta, mutta luulen että olet kokenut myös sen romanttisen rakkauden.
        Sen voi joskus kadottaa, löytää uusia kun tuntee olevansa valmis sellaiseen.
        Vai tulisiko ajatella "vastaanottava". Usein ne omat totutut tiedostamattomat rajat jo estävät...en tiedä.

        AV

        Romanttinen rakkaus eroaa vanhemmanrakkaudesta siinä, että romanttinen rakkaus saattaa roihahtaa, kestää aikansa ja sitten sammua. Äidinrakkaus ei sammu koskaan. Jotkut romanttiset rakkaudet kestää toki läpi elämän, myös siinä tapauksessa vaikkei oltaisi yhdessä eli en sano, etteikö romanttinenkin rakkaus voisi kestää, mutta ainakin itselläni romanttinen rakkauden tunne entisiä kumppaneita kohtaan on poissa. Tietysti voi ajatella, että koettu rakkaus ei koskaan häviä, vaikka se ei enää olisi läsnä nykypäivässä, mutta menneisyyttä se joka tapauksessa on.

        Rakkaudelle täytyy olla vastaanottavainen, jotta se saa jalansijaa sydämessä. Tässä asiassa tunnistan, että itselläni on ollut ja on haasteita. Siinä missä romanttinen rakkaus saattaa antaa ihmissielua värisyttäviä tuntemuksia, saattaa se myös jättää jälkeensä pelkkää tuhkaa.

        Aletheias


      • Anonyymi00052
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Romanttinen rakkaus eroaa vanhemmanrakkaudesta siinä, että romanttinen rakkaus saattaa roihahtaa, kestää aikansa ja sitten sammua. Äidinrakkaus ei sammu koskaan. Jotkut romanttiset rakkaudet kestää toki läpi elämän, myös siinä tapauksessa vaikkei oltaisi yhdessä eli en sano, etteikö romanttinenkin rakkaus voisi kestää, mutta ainakin itselläni romanttinen rakkauden tunne entisiä kumppaneita kohtaan on poissa. Tietysti voi ajatella, että koettu rakkaus ei koskaan häviä, vaikka se ei enää olisi läsnä nykypäivässä, mutta menneisyyttä se joka tapauksessa on.

        Rakkaudelle täytyy olla vastaanottavainen, jotta se saa jalansijaa sydämessä. Tässä asiassa tunnistan, että itselläni on ollut ja on haasteita. Siinä missä romanttinen rakkaus saattaa antaa ihmissielua värisyttäviä tuntemuksia, saattaa se myös jättää jälkeensä pelkkää tuhkaa.

        Aletheias

        Hmm...tulisiko siis lähteä jollekin "romanttiselle elpymiskurssille", tai jotain?
        Onhan elämä oppimista, eikä itseäänkään tunne. Tekee vain ns. parhaan kykynsä mukaan, eikä sitä edes kyseenalaista.

        AV


      • Anonyymi00056
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        Hmm...tulisiko siis lähteä jollekin "romanttiselle elpymiskurssille", tai jotain?
        Onhan elämä oppimista, eikä itseäänkään tunne. Tekee vain ns. parhaan kykynsä mukaan, eikä sitä edes kyseenalaista.

        AV

        Romanttinen elpymiskurssi kuulostaa sellaiselta, joka täytyisi pitää jossain Italian auringossa, lähellä viinitiloja ja vanhoja kyliä. Lähden heti tuollaiselle 😅

        Aletheias


    • Anonyymi00012

      Kyse on veren kautta rakkaudesta. Siinä missä meille tärkeitä on omat vanhemmat, koko suku, on omat lapset myös veren kautta tärkeämpiä, kuin muusta syystä tärkeä kumppani.

      Vaikka lapset olisivat adoptoitu, luultavasti sama kävisi silti, että ei se oikeastaan olisi se "oms veri".

      Eläimilläkin aika alkeellisillakin se poikasten suojelu menee pitkälle. Luultavammin mitä kehittyneempi laji, sitä intensiivisempää on suojelu.

    • Anonyymi00013

      hämärää toimintaa kuin kummitukset yön pimeydessä, varjoja kerrassaan.

      tienviittojen nimetkin mikähän olisi; Outikikkelintönpolku, tien nimenä.

    • Anonyymi00014

      jooh no ei todellakaan näytä ikävä-palsta kovin masunteelle enää ehkä ylivirkeällekin..

      mikä olisi normaalipalkka niin no tuo nettio 89euroa tunissa. kaikille

    • Anonyymi00015

      vastaus johon ei ole olemassa kysymystä olisiko 0?

      ..hmmh niin noniin huvittaa kyllä itseäkin kun otin asiakseni piristää ikävä-palstaa kun niin joku klanin negotiastor, ei näy masennukren merkkejä enää..

    • Anonyymi00017

      Itsellä käynyt tuuri etten ole kelvannut yhdellekkään naiselle siinä mielessä täytyy olla onnellinen että saa olla yksin, on siinä mielessä ongelmat pienemmät .

    • On minusta aivan päivänselvää että lapselliset aina tai lähes aina valitsevat lapset riippumatta näiden iästä.

      Tästä sitten seuraa että itse lapsettomana omaa aikaansa ja itseään ei kannata hukata lapsellisiin, koska mitään vastaavaa ei kuitenkaan saa takaisin. Ei välttämättä saa muutenkaan, mutta lapsettomalle sillä kuitenkin on enemmön arvoa.

      • Olet oikeassa. Noin se varmasti menisi. 👍
        On toki ihmisiä jotka ei piittaa lapsistaan, kunhan itsellä on kivaa. Mutten usko, että tykkäisit sellaisestakaan, jolta puuttuu tunteet lapsiinsa.
        Mutta järkevästi huomioitu.


      • Anonyymi00021
        Jasu2025 kirjoitti:

        Olet oikeassa. Noin se varmasti menisi. 👍
        On toki ihmisiä jotka ei piittaa lapsistaan, kunhan itsellä on kivaa. Mutten usko, että tykkäisit sellaisestakaan, jolta puuttuu tunteet lapsiinsa.
        Mutta järkevästi huomioitu.

        Mutta aikuisena ei lapsetkaan aina kivoja ole esim voi olla että vanhemmilla ja lapsilla tulee usein riitaa tai lapset ei käy aikuisina kylässä mutta kumppani voi pysyä vierellä koko elämän ellei erota mutta muuten kun lapsen muuttaa omaan kotiinsa niin puoliso jää viekkuun elämään lapsilla oma elämä


      • Anonyymi00022
        Jasu2025 kirjoitti:

        Olet oikeassa. Noin se varmasti menisi. 👍
        On toki ihmisiä jotka ei piittaa lapsistaan, kunhan itsellä on kivaa. Mutten usko, että tykkäisit sellaisestakaan, jolta puuttuu tunteet lapsiinsa.
        Mutta järkevästi huomioitu.

        Eli en osaa paremmin sanoa mutta vanhemmiten ymmärtänyt ettei kaikissa perheissä esim vanhustentalossa ei kaikki aina ole lastensa perään eikä lapsensa vanhempansa perään eli kummassakin vikaa eli mikä on syy ja vanhemmat kotonaan lapsi tai lapset käy useasti kylässä niin vanhemmat sanoo vois harvemmin käydä hekin haluu omaa aikaa


      • Anonyymi00021 kirjoitti:

        Mutta aikuisena ei lapsetkaan aina kivoja ole esim voi olla että vanhemmilla ja lapsilla tulee usein riitaa tai lapset ei käy aikuisina kylässä mutta kumppani voi pysyä vierellä koko elämän ellei erota mutta muuten kun lapsen muuttaa omaan kotiinsa niin puoliso jää viekkuun elämään lapsilla oma elämä

        Ei kukaan aina kiva ole, se kuuluu ihmisyyteen. Oma lapsi on silti rakkain ja tärkein aina, ei kahta sanaa.


      • Anonyymi00022 kirjoitti:

        Eli en osaa paremmin sanoa mutta vanhemmiten ymmärtänyt ettei kaikissa perheissä esim vanhustentalossa ei kaikki aina ole lastensa perään eikä lapsensa vanhempansa perään eli kummassakin vikaa eli mikä on syy ja vanhemmat kotonaan lapsi tai lapset käy useasti kylässä niin vanhemmat sanoo vois harvemmin käydä hekin haluu omaa aikaa

        En edes oleta olevani aikuiselle lapselle tärkein ihminen, vanhempien kuuluu väistyä ja oman elämän lapsilla kehittyä irti itsenäisyyteen ja löytyy ne omat rakkaimmat. Ei vanhempana silti asia muuksi muutu tai oma järjestys. Se oma lapsi on aina oma lapsi ja rakkain.


      • Anonyymi00023
        Jasu2025 kirjoitti:

        Ei kukaan aina kiva ole, se kuuluu ihmisyyteen. Oma lapsi on silti rakkain ja tärkein aina, ei kahta sanaa.

        Niin en tarkoittanut sinua eli henkilökohtaisesti vaan yleisesti keskustella


      • Anonyymi00023 kirjoitti:

        Niin en tarkoittanut sinua eli henkilökohtaisesti vaan yleisesti keskustella

        Yleisestikin. Ihmiset on välillä hankalia nekin, jotka enimmäkseen eivät ole. Se on elämää.


      • Anonyymi00024
        Jasu2025 kirjoitti:

        Yleisestikin. Ihmiset on välillä hankalia nekin, jotka enimmäkseen eivät ole. Se on elämää.

        Jos mennään esim ääripäähän esim 15v teini lyö äitiä nyrkillä kasvoihin niin kyllä kakara lentää ovesta ulos samoin aikuisena lyö isäänsä tai äitiänsä niin lapsi lähtee ovesta ulos eikä takaisin tarvi tulla eli ei isää tai äitiä lyödä tai tapeta


      • Anonyymi00024 kirjoitti:

        Jos mennään esim ääripäähän esim 15v teini lyö äitiä nyrkillä kasvoihin niin kyllä kakara lentää ovesta ulos samoin aikuisena lyö isäänsä tai äitiänsä niin lapsi lähtee ovesta ulos eikä takaisin tarvi tulla eli ei isää tai äitiä lyödä tai tapeta

        Ei lennä. Lapsi ei lyö jollei ole jotain häikkää psyykessä tai ymmärryksessä. Ja jollei vanhemmat ole itse olleet vittumaisia pitkin lapsen elämää lapselle. Saa katsoa peiliin jos lapset lyö, eikä mielenterveyden ongelmista ole kyse.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Ei lennä. Lapsi ei lyö jollei ole jotain häikkää psyykessä tai ymmärryksessä. Ja jollei vanhemmat ole itse olleet vittumaisia pitkin lapsen elämää lapselle. Saa katsoa peiliin jos lapset lyö, eikä mielenterveyden ongelmista ole kyse.

        Tai päihdekäyttäjä joka lyö, siinä on silloinkin psyykessä ongelma, ettei ilman päihteitä ole kyennyt elämää elämään ja ongelmia setvimään. Ei niihin päihteisiin ihmiset niin helposti retkahda joilla asiat on reilassa ja kyky setviä ilman päihteitä elämäänsä.

        Kokeiluhalu on ainoo syy miten voi retkahtaa ja addiktoitua mutta sen myötä se psyykekin menee päihteiden mukana epäkuntoon.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Tai päihdekäyttäjä joka lyö, siinä on silloinkin psyykessä ongelma, ettei ilman päihteitä ole kyennyt elämää elämään ja ongelmia setvimään. Ei niihin päihteisiin ihmiset niin helposti retkahda joilla asiat on reilassa ja kyky setviä ilman päihteitä elämäänsä.

        Kokeiluhalu on ainoo syy miten voi retkahtaa ja addiktoitua mutta sen myötä se psyykekin menee päihteiden mukana epäkuntoon.

        Tulee impulsiivisuutta mukana.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Tulee impulsiivisuutta mukana.

        Siellä puhuu silloin sairastunut mieli, kun lyömään lähdetään muussa kuin itsepuolustuksessa lyöjiä vastaan.


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Siellä puhuu silloin sairastunut mieli, kun lyömään lähdetään muussa kuin itsepuolustuksessa lyöjiä vastaan.

        Muksu tarvii apua, ei kenkää.


      • Anonyymi00028
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Jos mennään esim ääripäähän esim 15v teini lyö äitiä nyrkillä kasvoihin niin kyllä kakara lentää ovesta ulos samoin aikuisena lyö isäänsä tai äitiänsä niin lapsi lähtee ovesta ulos eikä takaisin tarvi tulla eli ei isää tai äitiä lyödä tai tapeta

        Kommentoin tähän teinipojan äitinä, että jos poikani löisi minua, hän ei todellakaan lentäisi ovesta ulos, vaan asiaa lähdettäisiin selvittämään yhdessä ammattilaisten kanssa. Tuollainen käyttäytyminen kertoo siitä, että jotain on pahasti vialla. Vanhemman tehtävänä ei ole hylätä lasta vaan tukea ja auttaa löytämään ratkaisuja tilanteeseen.

        Tietysti, jos tilanne on niin paha, ettei kotona voi olla turvallisesti, täytyy miettiä esim jonkinlaista muuta asumiskuviota, mutta silloinkaan lasta ei hylätä, vaan tuetaan. On ok asettaa rajat ja pitää niistä kiinni ja itseasiassa näin täytyykin tehdä, vaikkei lapsella mitään ongelmakäyttäytymistä olisikaan, mutta ei lasta silti hylätä. Sen ymmärrän jollain tasolla, että vålit katkeaa aikuiseen lapseen, jos tilanteeseen liittyy jotain äärimmäistä.

        Aletheias


      • Anonyymi00029
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        Kommentoin tähän teinipojan äitinä, että jos poikani löisi minua, hän ei todellakaan lentäisi ovesta ulos, vaan asiaa lähdettäisiin selvittämään yhdessä ammattilaisten kanssa. Tuollainen käyttäytyminen kertoo siitä, että jotain on pahasti vialla. Vanhemman tehtävänä ei ole hylätä lasta vaan tukea ja auttaa löytämään ratkaisuja tilanteeseen.

        Tietysti, jos tilanne on niin paha, ettei kotona voi olla turvallisesti, täytyy miettiä esim jonkinlaista muuta asumiskuviota, mutta silloinkaan lasta ei hylätä, vaan tuetaan. On ok asettaa rajat ja pitää niistä kiinni ja itseasiassa näin täytyykin tehdä, vaikkei lapsella mitään ongelmakäyttäytymistä olisikaan, mutta ei lasta silti hylätä. Sen ymmärrän jollain tasolla, että vålit katkeaa aikuiseen lapseen, jos tilanteeseen liittyy jotain äärimmäistä.

        Aletheias

        No normaali lapsi ei äitiä lyö ja jos pienenä lyö niin opetetaan ettei äitiä lyödä ja vähän isompana vitsaa jos lyö tai satuttaa äitiä ja teininä jos tekee noin niin lähtee väkivalloin pihalle ja miettikööt sitten miksi löi äitiä ja jos aikuisena tekee sen niin kirves tulee mukaan niin äitiä ei lyödä tai satuteta mutta normaali ihminen ei niin tee mut nyt olikin puhe ääripäästä ja kotona asuessaan lapsi tottelee isäänsä ja äitiänsä


      • Anonyymi00031

        TikTokissa näkee livettäjiä joille omat lapset ei merkitse. Iippadaa,rivettiii,paukku Snellman ,Pipsa jne


      • Anonyymi00032
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Jos mennään esim ääripäähän esim 15v teini lyö äitiä nyrkillä kasvoihin niin kyllä kakara lentää ovesta ulos samoin aikuisena lyö isäänsä tai äitiänsä niin lapsi lähtee ovesta ulos eikä takaisin tarvi tulla eli ei isää tai äitiä lyödä tai tapeta

        Ei kyllä lentänyt ulos ovesta vaan hain apua ja on nyt osastolla! Ei lasta nyt ulos heittää voi!


      • Anonyymi00034
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        TikTokissa näkee livettäjiä joille omat lapset ei merkitse. Iippadaa,rivettiii,paukku Snellman ,Pipsa jne

        Myös miehiä löytyy.


      • Anonyymi00036
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Ei kyllä lentänyt ulos ovesta vaan hain apua ja on nyt osastolla! Ei lasta nyt ulos heittää voi!

        Hyvä ja osasto huolehtii hänestä siitä eteen päin kotiin ei palaa ja miettiköön miksi löi sinua mutta voi olla että kieroutunut mieli miettii kun pääsee pois niin tappaa äitinsä eli menkööt minne tykkää eli osasto hoitaa hänelle kaikki mut kotiin ei tule


      • Anonyymi00037
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        No normaali lapsi ei äitiä lyö ja jos pienenä lyö niin opetetaan ettei äitiä lyödä ja vähän isompana vitsaa jos lyö tai satuttaa äitiä ja teininä jos tekee noin niin lähtee väkivalloin pihalle ja miettikööt sitten miksi löi äitiä ja jos aikuisena tekee sen niin kirves tulee mukaan niin äitiä ei lyödä tai satuteta mutta normaali ihminen ei niin tee mut nyt olikin puhe ääripäästä ja kotona asuessaan lapsi tottelee isäänsä ja äitiänsä

        Ei tietenkään ole normaalia lyödä vanhempaansa. Jos lapsella/nuorella on kaikki hyvin, hän ei vanhempiaan (tai ketään muutakaan) lyö kuin korkeintaan itsepuolustustarjoituksessa.

        Kasvatuksella on tietysti myös vaikutuksensa siihen, miten hyvin lapsi oppii käsittelemään tunteitaan ja kunnioittamaan muita. Joskus kyse voi ollakin kasvatuksellisesta ongelmasta, jolloin lapsi ei ole saanut vanhemmiltaan riittävää opastusta tunteidensa ja reaktioidensa hallintaan. Aika usein kyse on silti jostain muusta. Taustalla voi olla henkistä pahoinvointia, koulukiusaamista, nepsy-oireita.. Kaikki vanhemmatkaan eivät ole mitään pyhimyksiä, jolloin vanhempi itse saattaa aiheuttaa lapsen pahoinvoinnin. Mikä tahansa aiheuttaakin väkivaltaisen käytöksen, niin on vanhempien vastuulla huolehtia siltä, että lapsi/nuori saa tarvitsemansa avun.

        Aletheias


      • Anonyymi00038
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Ei tietenkään ole normaalia lyödä vanhempaansa. Jos lapsella/nuorella on kaikki hyvin, hän ei vanhempiaan (tai ketään muutakaan) lyö kuin korkeintaan itsepuolustustarjoituksessa.

        Kasvatuksella on tietysti myös vaikutuksensa siihen, miten hyvin lapsi oppii käsittelemään tunteitaan ja kunnioittamaan muita. Joskus kyse voi ollakin kasvatuksellisesta ongelmasta, jolloin lapsi ei ole saanut vanhemmiltaan riittävää opastusta tunteidensa ja reaktioidensa hallintaan. Aika usein kyse on silti jostain muusta. Taustalla voi olla henkistä pahoinvointia, koulukiusaamista, nepsy-oireita.. Kaikki vanhemmatkaan eivät ole mitään pyhimyksiä, jolloin vanhempi itse saattaa aiheuttaa lapsen pahoinvoinnin. Mikä tahansa aiheuttaakin väkivaltaisen käytöksen, niin on vanhempien vastuulla huolehtia siltä, että lapsi/nuori saa tarvitsemansa avun.

        Aletheias

        Mutta itselläni tulis äkkiä raja vastaan jos äitiä lyö ehkä muuten noin kun sanot eli ongelma lapselle jo ennen apua hoitolaitoksesta eli ennen kuin lyö äitiään tai vanhempiaan mutta jos lyö niin siitä tehdään loppu äitiä ei lyödä


      • Jasu2025 kirjoitti:

        Olet oikeassa. Noin se varmasti menisi. 👍
        On toki ihmisiä jotka ei piittaa lapsistaan, kunhan itsellä on kivaa. Mutten usko, että tykkäisit sellaisestakaan, jolta puuttuu tunteet lapsiinsa.
        Mutta järkevästi huomioitu.

        Kyllä, arvioin mielessäni äitien tapaa hoitaa vanhemmuuttaan. Mutta ei sillä minulle mitään käytännön merkitystä, koska lapset joka tapauksessa tarvitsevat äitiään paljon enemmän kuin minä.


      • Anonyymi00039
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Mutta itselläni tulis äkkiä raja vastaan jos äitiä lyö ehkä muuten noin kun sanot eli ongelma lapselle jo ennen apua hoitolaitoksesta eli ennen kuin lyö äitiään tai vanhempiaan mutta jos lyö niin siitä tehdään loppu äitiä ei lyödä

        Kyllä minullakin äkkiä raja tulee vastaan siinä, millaista käytöstä lapselta hyväksyn. Olen rento vanhempi, mutta tiukka tietyissä asioissa ja muiden kunnioittaminen on yksi niistä.

        Lapsen ollessa pieni on äärimmäisen tärkeää pitää rajoista kiinni ja opettaa lapselle muiden kunnioittamista. Jos lapsi saa tehdä mitä lystää eikä vanhempi puutu mihinkään, on ongelmakäyttäytymistä todella vaikea korjata lapsen ollessa teini. Tässä joillain vanhemmilla tuntuu olevan haasteita, sillä he antavat liikaa päätösvaltaa liian pienille lapsille. Jotkut eivät halua aiheuttaa lapselle pettymyksen tai harmituksen tunteita, vaikka niitäkin lapsen pitäisi opetella sietämään. Jos vanhempi tasoittaa kaikki lapsen pettymykset, ei lapsi koskaan opi kestämään vaikeampia tunteita, joita väistämättä meille kaikille tulee elämän aikana.

        Aletheias


      • Anonyymi00040
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        Kyllä minullakin äkkiä raja tulee vastaan siinä, millaista käytöstä lapselta hyväksyn. Olen rento vanhempi, mutta tiukka tietyissä asioissa ja muiden kunnioittaminen on yksi niistä.

        Lapsen ollessa pieni on äärimmäisen tärkeää pitää rajoista kiinni ja opettaa lapselle muiden kunnioittamista. Jos lapsi saa tehdä mitä lystää eikä vanhempi puutu mihinkään, on ongelmakäyttäytymistä todella vaikea korjata lapsen ollessa teini. Tässä joillain vanhemmilla tuntuu olevan haasteita, sillä he antavat liikaa päätösvaltaa liian pienille lapsille. Jotkut eivät halua aiheuttaa lapselle pettymyksen tai harmituksen tunteita, vaikka niitäkin lapsen pitäisi opetella sietämään. Jos vanhempi tasoittaa kaikki lapsen pettymykset, ei lapsi koskaan opi kestämään vaikeampia tunteita, joita väistämättä meille kaikille tulee elämän aikana.

        Aletheias

        Nyt puhut asiaa noin se on


      • Anonyymi00041
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        Kyllä minullakin äkkiä raja tulee vastaan siinä, millaista käytöstä lapselta hyväksyn. Olen rento vanhempi, mutta tiukka tietyissä asioissa ja muiden kunnioittaminen on yksi niistä.

        Lapsen ollessa pieni on äärimmäisen tärkeää pitää rajoista kiinni ja opettaa lapselle muiden kunnioittamista. Jos lapsi saa tehdä mitä lystää eikä vanhempi puutu mihinkään, on ongelmakäyttäytymistä todella vaikea korjata lapsen ollessa teini. Tässä joillain vanhemmilla tuntuu olevan haasteita, sillä he antavat liikaa päätösvaltaa liian pienille lapsille. Jotkut eivät halua aiheuttaa lapselle pettymyksen tai harmituksen tunteita, vaikka niitäkin lapsen pitäisi opetella sietämään. Jos vanhempi tasoittaa kaikki lapsen pettymykset, ei lapsi koskaan opi kestämään vaikeampia tunteita, joita väistämättä meille kaikille tulee elämän aikana.

        Aletheias

        Ja lapselle tai lapsille rajat niin lapsikin tykkää siitä eli ymmärtää että heistä välitetään ja rakastetaan


      • Anonyymi00042
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        Ja lapselle tai lapsille rajat niin lapsikin tykkää siitä eli ymmärtää että heistä välitetään ja rakastetaan

        Kyllä, rajat ovat välittämistä. Moni lapsi eritoten teini-iässä saattaa kapinoida rajoja vastaan, mutta on vanhemman tehtävänä silti pitää niistä kiinni. Lasta voi ja pitää kuunnella ja hänen tulee voida vaikuttaa itseään koskeviin asioihin mutta vanhemman tehtävänä on silti pysyä "päättävänä elimenä".

        Aletheias


      • Anonyymi00043
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        Kommentoin tähän teinipojan äitinä, että jos poikani löisi minua, hän ei todellakaan lentäisi ovesta ulos, vaan asiaa lähdettäisiin selvittämään yhdessä ammattilaisten kanssa. Tuollainen käyttäytyminen kertoo siitä, että jotain on pahasti vialla. Vanhemman tehtävänä ei ole hylätä lasta vaan tukea ja auttaa löytämään ratkaisuja tilanteeseen.

        Tietysti, jos tilanne on niin paha, ettei kotona voi olla turvallisesti, täytyy miettiä esim jonkinlaista muuta asumiskuviota, mutta silloinkaan lasta ei hylätä, vaan tuetaan. On ok asettaa rajat ja pitää niistä kiinni ja itseasiassa näin täytyykin tehdä, vaikkei lapsella mitään ongelmakäyttäytymistä olisikaan, mutta ei lasta silti hylätä. Sen ymmärrän jollain tasolla, että vålit katkeaa aikuiseen lapseen, jos tilanteeseen liittyy jotain äärimmäistä.

        Aletheias

        Sanon tähän näin sivusta ja jonkin verran tuollaista sivusta seuranneena, että kyllä se vanhemman rakkauskin jossain kohtaa väistyy. Joskus on tilanteita, joissa sen on pakko väistyä. Kun vaihtoehtona on joko hajota lopullisesti tai selviytyä, niin minkäs teet. Omaan lapseenkin voi pettyä niin pahasti, että rakkaus loppuu. Vanhemman rakkaus on myytti, jonka muka kestää ihan kaiken, mutta se(kin) on epäterve myytti. Se ei tarkoita etteikö se sattuisi. Rakkauden loppuminen sattuu aina. On tilanteita, joissa apua ei ole. On tilanteita, jotka toistuvat loputtomiin. Ja sitten on myös niitä tilanteita, joissa läheinen ei voi tukea, joissa läheisen läsnäolo on negatiivinen vaikutin. Niissä tilanteissa ainoa apu, jonka voit antaa, on väistyä ja poistua. Edes vanhemman rakkaus ei ole loputon ja ikuinen, vaikka menetuksen kipu ei koskaan katoa.


      • Anonyymi00044
        Anonyymi00042 kirjoitti:

        Kyllä, rajat ovat välittämistä. Moni lapsi eritoten teini-iässä saattaa kapinoida rajoja vastaan, mutta on vanhemman tehtävänä silti pitää niistä kiinni. Lasta voi ja pitää kuunnella ja hänen tulee voida vaikuttaa itseään koskeviin asioihin mutta vanhemman tehtävänä on silti pysyä "päättävänä elimenä".

        Aletheias

        Totta kyllä sinä hyvältä äityliltä vaikutat eli nostan peukkua sinulle


      • Anonyymi00046
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Sanon tähän näin sivusta ja jonkin verran tuollaista sivusta seuranneena, että kyllä se vanhemman rakkauskin jossain kohtaa väistyy. Joskus on tilanteita, joissa sen on pakko väistyä. Kun vaihtoehtona on joko hajota lopullisesti tai selviytyä, niin minkäs teet. Omaan lapseenkin voi pettyä niin pahasti, että rakkaus loppuu. Vanhemman rakkaus on myytti, jonka muka kestää ihan kaiken, mutta se(kin) on epäterve myytti. Se ei tarkoita etteikö se sattuisi. Rakkauden loppuminen sattuu aina. On tilanteita, joissa apua ei ole. On tilanteita, jotka toistuvat loputtomiin. Ja sitten on myös niitä tilanteita, joissa läheinen ei voi tukea, joissa läheisen läsnäolo on negatiivinen vaikutin. Niissä tilanteissa ainoa apu, jonka voit antaa, on väistyä ja poistua. Edes vanhemman rakkaus ei ole loputon ja ikuinen, vaikka menetuksen kipu ei koskaan katoa.

        Olet oikeassa siinä, että on tilanteita, joissa vanhempi joutuu tekemään vaikean ratkaisun väistyä tilanteesta. Silloin yleensä kaikki keinot on jo kokeiltu ja tietenkin vanhemman on ajateltava myös omaa sekä muun perheen hyvinvointia. Nämä ovat äärimmäisen surullisia tilanteita eikä sellaista soisi kenellekään, mutta ei vanhemmanrakkaus tietystikään ole mikään automaattisesti kaikkea parantava voima.

        Voin vain kuvitella, miltä tuollainen tilanne tuntuisi ja millaisen kivun se vanhemman sydämeen jättää. Tietysti myös lapsen sydämeen, harvapa valitsee päätyä tuollaiseen tilanteeseen perheensä kanssa vaan kyllä siellä taustalla on yleensä mielenterveydellisiä ongelmia, päihderiippuvuutta jne.

        Aletheias


      • Anonyymi00048
        scrg kirjoitti:

        Kyllä, arvioin mielessäni äitien tapaa hoitaa vanhemmuuttaan. Mutta ei sillä minulle mitään käytännön merkitystä, koska lapset joka tapauksessa tarvitsevat äitiään paljon enemmän kuin minä.

        Tälleen sivusta totean, että ensiksi pitää aidosti tuntea se lapsi, ennen kun suuremmin arvioi kenenkään vanhemmuutta. Sillä millainen se lapsi on on myös hyvin paljon merkitystä siihen kuinka toimia juuri sen kyseisrn lapsen vanhempana. Omista vanhemmistani esimerkiksi toinen kykeni olemaan vanhempi molemmille lapsilleen, jotka ovat kovin erilaisia persoonaltaan. Toinen taas kykeni olemaan vanhempi vain toiselle, jonka persoona sopi hänen tapaansa kasvattaa. Sama tapa kasvattaa ei vain toimi kaikkien lasten kanssa. Se mikä yhdessä tilanteessa luo hyvän lopputuloksen, voi toisessa tilanteessa johtaa suuriin ongelmiin.


      • Anonyymi00055
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Sanon tähän näin sivusta ja jonkin verran tuollaista sivusta seuranneena, että kyllä se vanhemman rakkauskin jossain kohtaa väistyy. Joskus on tilanteita, joissa sen on pakko väistyä. Kun vaihtoehtona on joko hajota lopullisesti tai selviytyä, niin minkäs teet. Omaan lapseenkin voi pettyä niin pahasti, että rakkaus loppuu. Vanhemman rakkaus on myytti, jonka muka kestää ihan kaiken, mutta se(kin) on epäterve myytti. Se ei tarkoita etteikö se sattuisi. Rakkauden loppuminen sattuu aina. On tilanteita, joissa apua ei ole. On tilanteita, jotka toistuvat loputtomiin. Ja sitten on myös niitä tilanteita, joissa läheinen ei voi tukea, joissa läheisen läsnäolo on negatiivinen vaikutin. Niissä tilanteissa ainoa apu, jonka voit antaa, on väistyä ja poistua. Edes vanhemman rakkaus ei ole loputon ja ikuinen, vaikka menetuksen kipu ei koskaan katoa.

        Tuo on totta. Yksi lapsistani on hyvin omaehtoinen. Hänen on todettu testeissä olevan hyvin älykäs ja hän on hyvin luova ihminen, mutta hän haluaa aina tietää kaiken paremmin kuin muut, eikä ota neuvoja vastaan juuri koskaan. Hän on autismin kirjolla ja hänellä on myös ADHD ja se aiheutti hänen ollessa nuorempi impulsiivista käyttäytymistä ja yhä hänen on vaikeaa keskittyä sellaisiin asioihin joiden tekeminen ei kiinnosta. Uskoo sellaisiin asioihin joita ei voi oikeaksi todistaa, kuten planeetat ja niiden vaikutus ihmisen luonteeseen. Hänellä on ilmennyt samoja reumasairauden oireita kuin minulla, mutta ei kuuntele minun neuvoja ollenkaan. Haluaa aina tehdä omalla tavallaan. Välit ovat nyt huonot.


    • Anonyymi00020

      Eläimet tärkeimmät tietysti. Kukaan mies ei huolinut minua lastensa äidiksi joten eläimet ensin. Muutoin tietysti lapset. Uusiosuhteisiin en lähde kirveelläkään toisten lapsosia passaamaan tai edes sietämään. Näin on hyvä.

    • Lapset on tärkeimmät, minuakin tärkeämmät ja menee etusijalle. Täytyykö edes perustella?

    • Anonyymi00025

      Nainen ja lapsi ovat kummatkin tärkeitä! Heidän hyvinvointi ja terveys etusijalla.

    • Anonyymi00027

      Ihminen ei arvosta vapautta ennen kun on menettänyt sen. Ihminen ei tunnista vapautta ennen kun on menettänyt sen.

      Vasta sen jälkeen, kun ihminen on ottanut menetetyn vapauden takaisin itselle, on ihminen valmis olemaan toisen kanssa menettämättä vapauttaan.

    • Anonyymi00030

      Valitsin lapset ja yksinhuoltajuuden,puoliso oli ilkeä, aggressiivinen ym. Ja nyt elän sinkkuna ,lapset aikuisia. En halua enää olla kenenkään kynnysmatto. Minulla ei ole yhtään syytä mihin tarvitsisin puolisoa.

      • Anonyymi00033

        Menit tekemään lapsia sellaisen ihmishirviön kanssa, geenit periytyy!

        Tuossa on myös syy, miksi ei koskaan kannata alkaa seurustelemaan YH kanssa.


    • Anonyymi00035

      Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä tuollaista valintaa.
      Jos olisi tarvinnut, niin toivoisin että se olisi ollut lapset.

      Oman sukuni miehet tuntien ja tietäen asiaa voi kyllä perustellusti epäillä. Vahva panogeeni on aina ajanut palvomaan naista, vaikka hän ei sukua olekaan. Siinä on voinut jäädä omat lapset lapsipuolen asemaan.

      -keinovaginamies-

    • Onhan toi vaikee kysymys. Puolisohan voi tietenkin lähtee käpytteleen koska tahansa. Lapset taas on pysyvämpiä. Toki lapsikin voi laittaa välit poikki. Niin siltä kantilta, on todella paljon raskaampaa, jos välit lapseen katkeaa.

      Joten oon aikalailla samaa mieltä, kun monetkin tässä ketjussa. Eli puoliso on lopulta kärjistäen sanottuna vieras ihminen, lapset taas itsestä lähtösin.

    • Anonyymi00045

      Sydän on vaan osa vapautta. Sydän teettää moninaista työtä. Sydän on siksi tärkeä. Olemassa. Jumala valitsi sen.

    • Anonyymi00047

      Onhan se outo tunne tälläkin hetkellä, se tunne olla isänä pirteälle tyttölapselle.

      Jo se että tukee, ohjaa ja seuraa lapsen kasvua pienestä imeväisestä 10 vuotiaaksi, se tuo jo sen liiman ja henkisen yhteiden lapseen. Yhteys on vahva, ei sellaista ole oikein olemassa kenenkään toisen ihmisen kanssa.

      Tuleehan se haikea hetki kun lapset aikuistuvat, lähtevät tavallaan omille poluilleen seisoen omilla jaloillaan.
      Toisaalta, sehän on kasvatuksessa se olennaisin tavoite ja ydin.

      Vaihtaisinko nykyisen elämän lapsettomaan, en vaihtaisi. Tulisi aika tyhjä olo, kun ei tarvitsisi tehdä jonkun toisen hyvinvoinnin eteen näin paljon. Tähän olotilaan kun on jo tottunut.

      AV

    • Anonyymi00049

      Hyppäysgtorni niin joku lentomäki hyppääjiwn juttu niimpä.

      ..niin tekoälli-jutuissa en tiedä olenko testaillut vielä kunnolla Elon Muskin juttua miten vastailisi kysymyksiin, kun noita pitäisi testaillakin..

    • Anonyymi00050

      Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lapset ovat tärkeimpiä minulle. Vapaus tulee siitä että saan elää ilman parisuhdetta ja siksi pelkkä ystävyys riittää minulle.

      • Anonyymi00051

        Niin, parisuhde voidaan joskus tulkita kahleina, tai megneettisena vetovoimana, joka pitää palaset lähekkäin. Joskus samassa suhteessa ovat olleet nämä molemmat puolet läsnä. Eri aikautena tosin...

        AV


      • Anonyymi00053
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Niin, parisuhde voidaan joskus tulkita kahleina, tai megneettisena vetovoimana, joka pitää palaset lähekkäin. Joskus samassa suhteessa ovat olleet nämä molemmat puolet läsnä. Eri aikautena tosin...

        AV

        En olisi halunnut erota, mutta koska tilanne kauan kestäneessä parisuhteessa oli aikoinaan kauan hyvin vaikea, minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin laittaa eropaperit menemään! Olin henkisesti ihan loppu sitä parisuhdetta.


      • Anonyymi00054
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        En olisi halunnut erota, mutta koska tilanne kauan kestäneessä parisuhteessa oli aikoinaan kauan hyvin vaikea, minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin laittaa eropaperit menemään! Olin henkisesti ihan loppu sitä parisuhdetta.

        Näin meille eronneille joskus käy.

        AV


    • Anonyymi00057

      Simkkuna tulee huluksi

    • Anonyymi00058

      Hullut viedään hoitoon pous mantereelta.

    • Anonyymi00059

      Olen minä poika ollut neitsytsinkkuna 42 vuotta. Ankeaa on tää muttei voi minkään, en onnsitu edes aseksuaalistamaan itseäni. TÄmäkin päivä meni aktellessa pillunkuvia ja pidellesä paisunutta siitintä vispilänsilmässä. mutta runkannut en, en saatanassakaan

    • Anonyymi00060

      Minusta tumtuu etten voi hyvin yksin mutten kelpaisi avioliittoonkaan. Eina lankeaa haaveilemaan kaikesta aivan alkeellisestakin, joka simmoisista ihan tolkunsiivoista asioloista, niistä jotka moni nykyisin mieliterveesti avioliittossa eläväinen koki jo yläasteiässä

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Porvarimediat paniikissa demareiden huiman kannatuksen vuoksi

      Piti sitten keksiä "nimettömiin lähteisiin" perustuen taas joku satu. Ovat kyllä noloja, ja unohtivat sen, että vaalit
      Maailman menoa
      136
      7580
    2. KATASTROFI - Tytti Tuppurainen itse yksi pahimmista kiusaajista!!!

      STT:n lähteiden mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti
      Maailman menoa
      423
      7051
    3. Mikä siinä on ettei persuille leikkaukset käy?

      On esitetty leikkauksia mm. haitallisiin maataloustukiin, kuin myös muihin yritystukiin. Säästöjä saataisiin lisäksi lei
      Maailman menoa
      69
      3593
    4. Lääppijä Lindtman jäi kiinni itse teosta

      Lindtman kyselemättä ja epäasiallisesti koskettelee viestintäpäällikköä. https://www.is.fi/politiikka/art-2000011780852
      Maailman menoa
      137
      3216
    5. Juuri nyt! Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti

      Ai että mä nautin, Tytti erot vireille! "Käytös on kohdistunut avustajia ja toisia kansanedustajia kohtaan, uutisoi STT
      Maailman menoa
      109
      2754
    6. Huomaatteko Demari Tytti ei esitä pahoitteluitaan

      Samanlainen ilmeisesti kuin Marin eli Uhriutuu no he ovat Demareita ja muiden yläpuolella siis omasta mielestään
      Maailman menoa
      44
      2298
    7. Onko kaivattusi

      liian vetovoimainen seksuaalisesti?
      Ikävä
      126
      1926
    8. Puolen vuoden koeaika

      Voisi toimia meillä. Ensin pitäis selvittää "vaatimukset" puolin ja toisin, ennen kuin mitään aloittaa. Ja matalalla pro
      Ikävä
      23
      1793
    9. Turvaan tulleet lähettävät omia lapsiaan vaaraan - hullua

      MOT-ohjelman jakso ”Loma vaihtui kahleisiin” kertoi, kuinka Suomessa ja muualla Euroopassa asuvat somaliperheet lähettäv
      Maailman menoa
      26
      1556
    10. Tytti Tuppurainen nöyryyttää avustajiaan

      Tytti Tuppurainen nöyryyttää SDP:n eduskuntaryhmän kokouksissa sekä avustajia että kansanedustajia. Hän nolaa ihmisiä ju
      Kotimaiset julkkisjuorut
      182
      1457
    Aihe