Mitä tekisitte umpirikkaana?

Eläinsuojaa. Hah, mitä kirjoitusvirheitä kännykällä saa aikaan. 😂

Jasu2025 kirjoitti:

Eläinsuojaa. Hah, mitä kirjoitusvirheitä kännykällä saa aikaan. 😂

Välillä lukee karmeita kohtaloita eläinten kokevan. Jätetään heitteille, hylätään ties minne ja missä kunnossa. Ymmärrän, että jos ihmisellä on holtti pois elämästään, ei kykene kunnolla itsestään huolta pitämään, kaikki on mitä sattuu elämässä, niin ei ne eläimet ole silloin hyvissä käsissä. Eikä osaa ajatella eläimenkään parasta. Mutta paljon on niitäkin jotka ei vaan pidä eläimen elämää minkään arvoisena. Eikä ymmärrä, että eläin kärsii. Tai ei välitä, silloin tunnen vihaa ja olen valmis vaikka pieksämään eläimen ihmiseltä pois.

Älä ota mitään eläintä jos elät tuuliviiri elämää.

Joku kommareitten keksintö. Toveri pulla 🤣

Joku mister simitin eli palstsäijän ikioma keksintö luovuta jo

Taustana punainen kuorrutus ja sit keltaisella sirppi ja vasara sekä Leninin sivuprofiili.

Se on natsi berliinin munkki.

Peruspulla, jossa on kirsikka päällä

Natsimunkki. Berliinin munkki. Persujen suosikki sieg hail.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Natsimunkki. Berliinin munkki. Persujen suosikki sieg hail.

Taidat olla munkkirinkelimiehiä vai haluutko kera möhnän?

Kommunistien piirijohtaja korkkaa rasvatapit uusilta jäseniltä, ja siinä tapissa on voitelu jo valmiiksi mukana. Kesäkurpitsan saa vasta kun rasvatappi on korkattu.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kommunistien piirijohtaja korkkaa rasvatapit uusilta jäseniltä, ja siinä tapissa on voitelu jo valmiiksi mukana. Kesäkurpitsan saa vasta kun rasvatappi on korkattu.

https://spankbang.com/9l4ft/video/asiann1254299

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kommunistien piirijohtaja korkkaa rasvatapit uusilta jäseniltä, ja siinä tapissa on voitelu jo valmiiksi mukana. Kesäkurpitsan saa vasta kun rasvatappi on korkattu.

Persu lestahomo kiljuu kommunistia. Vammanaama luulee kommunismin hokemisen olevan hienoa. Jo siitä huomaa, että persuus on idiotismiia, mutua, luuloa ja mistään mitään tajuamattomuutta. Hyi vittu mitä umpijunttiutta.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kommunistien piirijohtaja korkkaa rasvatapit uusilta jäseniltä, ja siinä tapissa on voitelu jo valmiiksi mukana. Kesäkurpitsan saa vasta kun rasvatappi on korkattu.

Lestapedofiili persu junttitrolli kiljuu kommunistia.

Anonyymi00047 kirjoitti:

https://spankbang.com/9l4ft/video/asiann1254299

Olen viimeaikaisten sattumien vuoksi mietiskellyt, suhtautuuko terveydenhuolto itsetuhoisuuteen liikaa tunneongelmana sen sijaan että se hyväksyisi, että joidenkin elämä saattaa olla tarkoituksetonta ihan vain sinänsä.

Jos ihminen kerta kaikkiaan kokee, ettei oravanpyörän puuduttava pyörittäminen siihen sisältyvine arvoasetelmineen tarjoa elämään elämisen arvoista sisältöä, eikä vaihtoehtona ole kuin toinen oravanpyörä, onko kysymyksessä mielenterveysongelma vai sittenkin maailmankatsomuksellinen umpikuja.

Sanoin lääkärille pakkokärräyksen jälkeen, että en tiedä, miten pitkä matka tunteista on tekoihin. Oikeasti olisi pitänyt sanoa, että arvojeni ja yhteiskunnan piilo-opetussuunnitelman ristiriita on niin suuri, että todellisuus nokkii minut pala palalta hengiltä.

En minä toivottomuuden tunteisiini tule kuolemaan vaan arvoristiriitojen luomaan väsymykseen, henkiseen kodittomuuteen ja loputtomaan yksinäisyyteen, johon eivät auta muut ihmiset. Maailma on minulle irstas, mieletön kaaos, johon en pysty rakentamaan pesää omilla arvoillani.

Ja demari on kriisissä. Hands up, baby hands up!

Tässä on kahden viime vuoden aikana kovastikkin nähty kaikenlaista liittyen naisasioihin. Edellinen ns. suhde on päättynyt muutama vuosi sitten ja sen jälkeiset jutut ovatkin sitten loppuneet jo alkuunsa. Toiset vähän aiemmin, toiset myöhemmin. On tullut purtua hammasta ja murehdittua naisiin liittyen sitä sun tätä. Nyt kuitenkin mielipiteet ja tilaneet ovat muuttuneet.

Parin viime kuukauden aikana on takaraivoon alkanut tulla ajatus, että miksi? Miksi pitäisi haaveilla kauniista vaimosta ja lapsista, kun yksin tässä on eletty kuitenkin koko tähän astinen elämä ja hyvin on pärjätty tähänkin asti. Jotenkin minusta on alkanut tuntumaan, että voisi vaan antaa olla ja elää yksikseen eikä yrittää etsiä mitään itselleen tarpeetonta. Itse olen muutenkin sellainen persoona joka viihtyy hyvin paljon yksikseen ja tykkään olla omissa oloissani. Siksi mietinkin, että kun johonkin henkilöön tulee joskus ihastuttua, niin mikä tarkoitus sillä on tämmöisen minun kaltaiseni persoonan kannalta? Ei se minun henkilökohtaista elämääni juurikaan paranna. Jotenkin vaan tulee jonkinlaisia ongelmia, kun tyttöystäväkokelaat alkavat lähentelemään ja vaatimaan yhdessä oloa, kun sitä nimenomaan on tottunut olemaan lähes aina yksin, poissa muiden arvosteltavissa ja valvovien silmien alta. Totta kai joskus tulee muunlaisia ongelmia kuin nämä äsken mainitsemani, mutta jotenkin minulle on tullut viime aikoina myös tällaisia mainitsemiani tuntemuksia. Jotenkin etoo ajatus, että pitäisin rinnallani ihmistä joka ei välttämättä eräänä päivänä olisikaan siinä enää.

Ja sinä tyhmä!

Ja sinä et, olet alaikäinen!

Mulla on tästä olemassaolemattomuudesta jonkinlainen näkökulma, olin nelisen viikkoa viime vuonna "ulkona" tästä maailmasta. Tätä kaikkea edelsi monien vuosien masennus/ahdistusperiodi joka oli monen asian summa; kliseiset epäonnistuneet parisuhteet, huono työllistyminen, 30 -kriisi etunenässä.. Asiat alkavat ja jatkuvat usein eri syistä ja niin omalla kohdalla myös, lumipalloefekti. 2019 helmikuussa brakasi kroppa, iski paha keuhkokuume, mutta lääkäriin en ymmärtänyt ajoissa mennä, kelasin muistaakseni että "ihan sama, tsiigaillaan".

Seuraavat muistikuvat on maaliskuun 2019 lopulta kun heräsin Meilahden teholta letkuissa. Mulla ei ollut käytännössä ilmapitoisia keuhkoja enää jäljellä+ sen päälle verenmyrkytys, joten olin unessa koko sen ajan, kun niitä fiksailtiin kondikseen mm. Ecmo nimisen laitteen avulla (se viimeinen keino kun edes hengityskone ei enää auta.)

Kokemus antoi itselle arvokasta perspektiiviä elämään, asioiden tiedostaminen sen yhden ihmiselämän verran (vaikka ~ 80 vuotta) iloineen ja suruineen on mielestäni kuitenkin elämisen arvoista, kyllä siellä "pimeässä tiedostamattomuudessa" ehtii olla sitten sen ikuisuuden ajan(?). Sitä se ajanjakso itselle oli, täydellistä tiedostamattomuutta. Helppoa itselle, painajaista läheisille. Oma painajainen oli sitten ne kuntoutuksen ensimmäiset viikot..

Anonyymi00078 kirjoitti:

Mulla on tästä olemassaolemattomuudesta jonkinlainen näkökulma, olin nelisen viikkoa viime vuonna "ulkona" tästä maailmasta. Tätä kaikkea edelsi monien vuosien masennus/ahdistusperiodi joka oli monen asian summa; kliseiset epäonnistuneet parisuhteet, huono työllistyminen, 30 -kriisi etunenässä.. Asiat alkavat ja jatkuvat usein eri syistä ja niin omalla kohdalla myös, lumipalloefekti. 2019 helmikuussa brakasi kroppa, iski paha keuhkokuume, mutta lääkäriin en ymmärtänyt ajoissa mennä, kelasin muistaakseni että "ihan sama, tsiigaillaan".

Seuraavat muistikuvat on maaliskuun 2019 lopulta kun heräsin Meilahden teholta letkuissa. Mulla ei ollut käytännössä ilmapitoisia keuhkoja enää jäljellä sen päälle verenmyrkytys, joten olin unessa koko sen ajan, kun niitä fiksailtiin kondikseen mm. Ecmo nimisen laitteen avulla (se viimeinen keino kun edes hengityskone ei enää auta.)

Kokemus antoi itselle arvokasta perspektiiviä elämään, asioiden tiedostaminen sen yhden ihmiselämän verran (vaikka ~ 80 vuotta) iloineen ja suruineen on mielestäni kuitenkin elämisen arvoista, kyllä siellä "pimeässä tiedostamattomuudessa" ehtii olla sitten sen ikuisuuden ajan(?). Sitä se ajanjakso itselle oli, täydellistä tiedostamattomuutta. Helppoa itselle, painajaista läheisille. Oma painajainen oli sitten ne kuntoutuksen ensimmäiset viikot..

Lue lisää

Aluksi suunnittelin katoavani vain jonnekkin kadulle asumaan. Lähtisin maasta, jonnekin missä olisi talvisin hiukan lämpimämpää ja elelisin kerjäten ja keräten pulloja. Luin kuitenkin espanjalaisesta lakimiehestä, joka katosi ja löydettiin vuosikymmenien jälkeen elelemässä vuorilla. Omaisten tuska oli edelleen kova ja erityisen kovaa tuntui olleen ne vuodet, kun eivät tietäneet mitä lähimmäiselle oli tapahtunut. Seuraavaksi suunnittelin kirjoittavani kirjeen, jossa selitän miksi teen itsemurhan. Kirjoitin jo valmiiksi runoja. Ei sellaiseen voi kuitenkaan kirjoittaa, että teen tämän siksi ettei teidän tarvitse kärsiä takiani. Sehän tuottaisi aivan kauhean syyllisyyden tunteen. Ajattelin sitten valehdella kirjeessä, muuttua muutenkin kusipääksi ja ajaa kaikki pois luotani, mutta se ei sopinut luonteeseeni enkä osannut sillä tavalla kovettaa itseäni.

Ja sinä himoitset äitiäs!

Ja sinä vanhoja harppuja, ettet vaan mummoas haluu.

Meillä kun aiheestakin monessa asiassa katsotaan Ruotsin suuntaan ja ehkäpä erityisesti elinkeino- ja talouskehityksessä se on paikallaankin - jätetään nyt kiitos edes tässä ketjussa pois öyhkäys kaupunginosista jne. - Ruotsin työperäistä maahanmuuttoakin on tutkittu taannoin.

Ruotsi ei ehkä maailmanmitassa ole mallimaa sekään, mutta rakenteissa ja tarpeissa on paljon samaa kuin meillä. Luvut ovat sielläkin kohtalaisen karut: Jos katsotaan vaikkapa ajankohtaa kahdeksan vuotta, Ruotsiin EU-ETA-ulkopuolelta opiskelemaan tulleista on maassa alle kymmenen prosenttia. Työperäisen maahanmuuton statuksella tulleista noin 20 prosenttia. Kumpikin luku laskee edelleen tuosta reippaasti.

Huomioiden, että me menetämme jo esimerkiksi hoitoalan kohdalla maahantulossa muihin Pohjoismaihin erinäisistä syistä ison osan joukkoa - Ruotsi kuuluu noillakin luvuilla voittajiin vrt. Suomi - voi miettiä, kuinka realistista tämä työperäisellä maahanmuutolla tilanteen ratkaiseminen on.

Perheenyhdistämisen perusteella sama luku on Ruotsissa noin 70 %, humanitaarisella perusteella liki 100

Ei ollenkaan huono suunitelma. Sitten kännissä kirjoittelisi sinkut palstalle.

>simiti<

Mielenkiintoinen vastaus.
Miten ajattelit tuon?

Rakentaisitko/ostaisitko jonkun oman maailman jonne umpioituisit?

-keinovaginamies-

Tai en ihmettele, siksihän maailmassa kaikki paska velloo ja pahoinvointi. Jotka vois, ei vittuakaan piittaa ja jotka piittaisi, ei ole resursseja.