Kylätiellä on taas kulkenut mielenkiintoisia naaraita. Mulla on lenkkikaverina usein tuollainen pikkuinen karvaturri, vanhempi herra hän jo. Ei ole raukkaparka koskaan päässyt (eli uskaltanut) pukille, mutta mielenkiintoa kyllä tuntuu riittävän. Könkkäsee vaikka kuinka pitkää lenkkiä, kunhan oikeanlaista pimpinhajua tien penkalla riittää.
Se on välillä lenkkeiltävä itse huomattavasti kauemmin kuin aikomus oli. Eihän mulla hento mieli kestä pakolla käännyttää toista takaisin, kun on kerrankin päässyt kunnolla haaveilemaan.
Mites teillä? Onko elikoita ja huomioitteko heidän haaveet?
-keinovaginamies-
Empatiaa turrelle
Anonyymi-ap
44
362
Vastaukset
- Anonyymi00001
Ori kun haistaa niin ei ole väliä mitä on tiellä siitä mennään yli tai ali potkimalla jos ei muuten. Eläimet on eläimiä ☺️ onneksi ihmiset osaa käytöstavat
- Anonyymi00002
Mites se sanonta oli? Siinä tanner tömisee kun hevoset nai?
Ei ole noin isoista kokemusta.
-keinovaginamies- - Anonyymi00003
Anonyymi00002 kirjoitti:
Mites se sanonta oli? Siinä tanner tömisee kun hevoset nai?
Ei ole noin isoista kokemusta.
-keinovaginamies-Niillä on vähän isommat vehkeet kun sinulla😉
- Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Niillä on vähän isommat vehkeet kun sinulla😉
Minullapa on isommat vehkeet kun hevosilla.🤭
- Anonyymi00006
Anonyymi00004 kirjoitti:
Minullapa on isommat vehkeet kun hevosilla.🤭
Niillä on paloletku. Aika iso käsitellä vain palomies sen voi ymmärtää
- Anonyymi00005
Kyllä on koira. Semmoinen valkoinen pystykorva. Leikattu uros. Mutta ei tunnu menoa haittaavan. Joskus mietin, että erehtyikö lääkäri letkusta!
Koiran johdolla mennään. Semmoinen kymmenen metrin kela niin pääsee puun suojaan kakalle. Meillä on paljon reittejä ja käydään autolla vielä lisäksi muilla kirkoilla välillä. Ja bauhaussiin tehdään talvella retkiä.
Kävi syksyllä sellainen homma haussissa, että elukka työnsi päänsä hyllyn sisään. Ei näkynyt kun hännän kippura. No minä ihmettelemään, mitä nyt noin, kun ei yleensä purnukat kiinnosta.
No hyllyssä oli tuoksukynttilöitä. Koira vetäytyi takaisin ja luimisti korvat taakse ikään kuin "nyt mä pissaan tonne".
"Et helvetissä kuse sinne!"
Ymmärsi karjaisuni ja sitten jatkettiin matkaa muina koirina.
Ja semmoista päiväsaikareissua ei ole, etteikö joku vastaantulija huomauta, "voi kuinka söpö" tai saako rapsuttaa!
Isoon ihmisjoukkoon tassuttelee keskelle ja ilme on "huomaatteks mä oon framilla"!
Ei ole agorafobiaa.
Mies 65- Anonyymi00007
Onko pohjanpystykorva, kun kerran valkoinen? Semmonen pienen kokoinen on kyllä söpö.
En tiennytkään että bauhaussiin saa viedä koiran sisälle.
Meilläkin on tapana aina välillä isomman kylän kauppakeskuksiin, tai oikeastaan niiden parkkipaikoille mennä. Siellä on aina uusia hajuja ja kaveri on innoissaan.
-keinovaginamies- - Anonyymi00016
Anonyymi00007 kirjoitti:
Onko pohjanpystykorva, kun kerran valkoinen? Semmonen pienen kokoinen on kyllä söpö.
En tiennytkään että bauhaussiin saa viedä koiran sisälle.
Meilläkin on tapana aina välillä isomman kylän kauppakeskuksiin, tai oikeastaan niiden parkkipaikoille mennä. Siellä on aina uusia hajuja ja kaveri on innoissaan.
-keinovaginamies-Se on kiinanpysty...
Norjan harmaan kokonen. Aito Mantsuriasta tuotu yksilö!
Kantsii kysyy haussin kassalta tai palautustiskiltä. Varmistuu asia. Itsekin aina mennessä selvitän. Ettei tullut muutoksia.
Yleensä tulee joku muukin haukku vastaan. Hyvää siedätyskoulutusta hallinäyttelyihin vaikka äijä enää missään käy. Kaik pokaalit on kumarrettu. Ikää kymmenen vuotta. Näyttelyt on tylsiä, en viitsi tuhlata aikaa niissä. Ja tilaushandlereilla tuli vain hukkareissuja. Vaimoa ja minua totteli kehässä.
Sisäänkäynteihin on tullut karheaa ritilämetallia. "Moppe" niin kun tutut kutsuu sitä kutsuu niin ei suostu astumaan sille. Täytyy kiertää lankkuvaraston ovesta.
Mies 65
- Anonyymi00009
Minulla oli kerran siskon kääpiövillakoira hoidossa. Miten niin pienellä koiralla voikin olla niin iso ego? Se oli ihan hassu. Toki illalla tuli syliin ja syötiin yhdessä herkkuja elokuvaa katsoessamme. Sitä ei sitten saa kertoa siskolle.
>simiti<- Anonyymi00022
Salaherkut salaisina :)
Mutta kun koirastaan oikeasti pitää hyvää huolta, niin sen ruokavalio pidetään melko karuna. Ei liikaa herkkuja, vaan hyväksi todettua samaa kuivanappulaa.
-keinovaginamies-
- Anonyymi00010
So, are there some sick bozos who fantacies snuffing little dogs? Well, big bully ICE- agents detain even 5 yrs old kids so
- Anonyymi00011
empatia, vimpatia ja sympatia.
- Anonyymi00015
Kaikkea noita on löytynyt vähän liikaakin, mutta toksisusilla toitottojilla on toki aivan eri pelikenttäteoria tästä ai jai jai sattuu vaikka varpaaseen
- Anonyymi00012
mikä voisi olla Vimpari, joku vimmatu aasi, Vimpaatti?
- Anonyymi00013
oneksi nukkuvat nuokin ikävä-palstan Vimmatut väillä joa niin nooh heidän kanssaan Vimmatusi höpötellä.
- Anonyymi00014
Vimpelin Vimpauttaja.
t. Hubert von Isytananonopolis.- Anonyymi00023
Vimpelin Vimpauttajista en ollut kuullutkaan,
mutta Vetelin Kuivat on tuttu juttu.
-keinovaginamies- - Anonyymi00036UUSI
Anonyymi00023 kirjoitti:
Vimpelin Vimpauttajista en ollut kuullutkaan,
mutta Vetelin Kuivat on tuttu juttu.
-keinovaginamies-Entä Mikkelin Kittaajat?
Ei elämääni mahdu hoidokkeja, kasvinikin sisällä ovat muovista ja kankaasta tehtyjä..
Tiedostan sen, etten kykene antamaan elävälle oliolle elämän arvoista elämää. Niin. Olen kykenemätön, mutta riittävän fiksu ymmärtämään sen, että ei kannata. Olen lähes koko elämäni halunnut koiraa, mutta en ole antanut itselleni lupaa siihen.
Aina sitä haluta saa, mutta onko se halu järkevä, onkin sit toinen juttu. Eläntä ei saa ottaa itsensä vuoksi tai vain siksi, että sen haluaa. Pitää miettiä mitä sille eläimelle on annettavaa. Pystyykö tarjoamaan elämisen arvoisen elämän. Ja minä en pysty.- Anonyymi00017
Kirjoitat viisaita.
Tunnet rajasi.
Kyllä sen koirasta näkee, kun vastaan tulee, kuka elelee välittävässä ympäristössä.
Eläin mikä hyvään tarvitsee aikaa.
Nytkin äijä venttaa pihalla kiepissä, että lähetään lenkille. Siinä voi mennä tunti. Lämpimämmällä ilmalla enemmänkin.
OK.... lähdetään kun saan kahvipannun tyhjäksi.
Mies 65 Anonyymi00017 kirjoitti:
Kirjoitat viisaita.
Tunnet rajasi.
Kyllä sen koirasta näkee, kun vastaan tulee, kuka elelee välittävässä ympäristössä.
Eläin mikä hyvään tarvitsee aikaa.
Nytkin äijä venttaa pihalla kiepissä, että lähetään lenkille. Siinä voi mennä tunti. Lämpimämmällä ilmalla enemmänkin.
OK.... lähdetään kun saan kahvipannun tyhjäksi.
Mies 65Myös ihmisistä näkee ne, jotka oikeasti välittävät oikeista asioista. Toiset ottavat eläimen omien tarpeiden tyydyttämiseksi ja toiset taas tyydyttävät ne eläimen tarpeet. Hyvää lenkkiä.
- Anonyymi00018
Pikku-pirpana kirjoitti:
Myös ihmisistä näkee ne, jotka oikeasti välittävät oikeista asioista. Toiset ottavat eläimen omien tarpeiden tyydyttämiseksi ja toiset taas tyydyttävät ne eläimen tarpeet. Hyvää lenkkiä.
Kirjoitit lisää viisasta asiaa.
Kiitos.
Mies 65 - Anonyymi00021
Sulla taitaa olla se poitsu, mihin liikenevät panokset menee.
Jospa eläkkeellä sitten olis mahkuja?
-keinovaginamies- Anonyymi00021 kirjoitti:
Sulla taitaa olla se poitsu, mihin liikenevät panokset menee.
Jospa eläkkeellä sitten olis mahkuja?
-keinovaginamies-No paukut menee arkeen, itsensä löytämiseen ja naapuriin. Arjessa herään jo aamuviideltä, koiran kanssa pitäisi heräta jo aikaisemmin. En halua pikkutunneillä lähteä yöhön koiraa ulkoluttamaan. Ei olisi kivaa koirallekaan. Lempirotuni on bulmastiffi enkä voisi tilan puutteen takia ottaa sellaista. Terrierejä olisi sen kokoisia jotka sopisivat, luonne ei sovi kerrostaloasutukseen.. mopsia nyt en halua terveysongelmien ja liikajalostuksen takia, kaikki pitkäkarvaiset on nou, nou.. liikaa huolenpitoa. Cihuahuat on äkäisiä.. yms yms..
Paree vaan tyytyä siihen, että aina ei saa mitä haluaa.
Ja toisekseen, en halua hurahtaa koiraan ja haluan olla vapaa. Koira tarkoittaisi sitoutumista ja siihen en pysty. Jos mieleeni tulee lähtä reissuun, koira estäisi sen. En voisi jättää koiraa kotiin ja lähteä. Mitään tukiverkostoja minulla ei ole joihin voisin asiassa luottaa. Eli ei. Ei edes eläkkeellä.
Kolmannekseen.. en tarvitse jotakin jota rakastaa, minä osaan nauttia siitä tunteesta ilman konkreettista kohdettakin. Olisi itsekästä ottaa koira vain esmes tyhjän pesän syndroomaan. Ja minullahan ei tule koskaan pesä olemaan tyhjä.. poitsu on todellakin vastuullani siihen päivään kun kuolen, ellei kuolo korjaa häntä ensin.- Anonyymi00034UUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
No paukut menee arkeen, itsensä löytämiseen ja naapuriin. Arjessa herään jo aamuviideltä, koiran kanssa pitäisi heräta jo aikaisemmin. En halua pikkutunneillä lähteä yöhön koiraa ulkoluttamaan. Ei olisi kivaa koirallekaan. Lempirotuni on bulmastiffi enkä voisi tilan puutteen takia ottaa sellaista. Terrierejä olisi sen kokoisia jotka sopisivat, luonne ei sovi kerrostaloasutukseen.. mopsia nyt en halua terveysongelmien ja liikajalostuksen takia, kaikki pitkäkarvaiset on nou, nou.. liikaa huolenpitoa. Cihuahuat on äkäisiä.. yms yms..
Paree vaan tyytyä siihen, että aina ei saa mitä haluaa.
Ja toisekseen, en halua hurahtaa koiraan ja haluan olla vapaa. Koira tarkoittaisi sitoutumista ja siihen en pysty. Jos mieleeni tulee lähtä reissuun, koira estäisi sen. En voisi jättää koiraa kotiin ja lähteä. Mitään tukiverkostoja minulla ei ole joihin voisin asiassa luottaa. Eli ei. Ei edes eläkkeellä.
Kolmannekseen.. en tarvitse jotakin jota rakastaa, minä osaan nauttia siitä tunteesta ilman konkreettista kohdettakin. Olisi itsekästä ottaa koira vain esmes tyhjän pesän syndroomaan. Ja minullahan ei tule koskaan pesä olemaan tyhjä.. poitsu on todellakin vastuullani siihen päivään kun kuolen, ellei kuolo korjaa häntä ensin.Sinä olet niin läpijuuri elämäsi pohtinut.
Mutta hyvä se on, että ihminen itsensä tuntee ennen kuin huollettavia hommaa.
Joku syyhän siihenkin on, että minäkin olen jättänyt ne mukulat tekemättä ja tuo pikkurekkukin on oikeasti muorin. Valaistuminen kohdallani tapahtui siinä n. 23-vuotiaana :)
Minähän olin vähän sitä mieltä, että otetaan käärme, niin selvitään kerran kuukaudessa ruokkimalla ja jos sen terraarion joskus siivoaisi :))
Mutta nythän tuo pikkuturre on tietysti pehmittänyt minut ihan täysin nappisilmillään :) Pirunmoisia tuollaiset napittajat.
-keinovaginamies- Anonyymi00034 kirjoitti:
Sinä olet niin läpijuuri elämäsi pohtinut.
Mutta hyvä se on, että ihminen itsensä tuntee ennen kuin huollettavia hommaa.
Joku syyhän siihenkin on, että minäkin olen jättänyt ne mukulat tekemättä ja tuo pikkurekkukin on oikeasti muorin. Valaistuminen kohdallani tapahtui siinä n. 23-vuotiaana :)
Minähän olin vähän sitä mieltä, että otetaan käärme, niin selvitään kerran kuukaudessa ruokkimalla ja jos sen terraarion joskus siivoaisi :))
Mutta nythän tuo pikkuturre on tietysti pehmittänyt minut ihan täysin nappisilmillään :) Pirunmoisia tuollaiset napittajat.
-keinovaginamies-Heh.. sinäkin siis valehtelet itsellesi sujuvasti..
Kyllähän minäkin pehmenisin jos antaisin siihen itselleni luvan. Sellainen se minä olen. Ihan läpeensä pehmyt. Liiankin kanssa.
Olen koko elämäni alistanut itseni muiden tarpeen alle ja nyt nautin kun melkein voin olla tekemättä sitä. Sillain osa-aikaisesti. Vähän on aikaa itsellenikin enkä kyllä siitä luovu ihan hevillä.. tai edes klassisella. :)
Ja sikseen, kaikilla ei ole sitä hoivaviettiä mitä tarvitaan lemmikin tai lasten hankkimiseen. Mulla se on aika heikko ja ennemminkin on kyse tunnollisuudesta jonka voimalla puurran eteenpäin.
Totta puhuakseni, en minäkään halunnut lapsia nuorena ollessani, niin vain kävi. Olin äiti jo 21-vuotiaana. Se oli aika iso elämänmuutos parissa vuodessa villikosta äitiyteen. No, sen päätti kohtalo ja sille en oikeastaan mahtanut juuri mitään.
Kas kun raskauteni todettiin niin myöhään, ettei asialle ollut mitään tehtävissä enää. Siinä oli monta eri sähellystä ja jopa eräs lääkäri nauroi minut ulos vastaanotolta sanoen "Tyttö hyvä, sinä et millään voi olla raskaana." olin tuolloin noin kymmenennellä viikolla.
Sain useita negatiivisiä raskaustestejä, jopa laboratoriotestit näyttivät negatiivistä tulosta.
Eli kohtalo päätti puolestani. Ei voi muuta sanoa, että kummalliset on luojamme suunitelmat.
- Anonyymi00019
Onhan noita koiria ollut, mutta ei ole enää. Eipä noilla tyttösillä juurikaan moisia haaveiluja ole ollut huomattavissa. Pentujakin yksi koiristani sai, mutta neiti oli sillonkin hyvin valikoiva. Juoksu oli kyllä, mutta kiinnostusta tasan yhden päivän verran ja silloinkin vain yksi herra kelpasi. Kasvattaja joutui sen juoksun aikana roudaamaan neidille näytille peräti viisi isätarjokasta, joista yksi kelpasi, sen pienen hetken. Kaikkina muina päivinä ja kaikille muille tarjokkaille, neiti olisi antanut vain turpaan ja senkään, joka oli kelvannut oli sen kerran jälkeen turhaa enää lähestyä. Hassua sinänsä, sillä kyseinen neiti oli aina muina aikoina mitä hyväluontoisin ja sosiaalisin yksilö, joka tuli kaikkien kanssa toimeen, eikä koskaan nahistellut. Vaan kun oli juoksu päällä, niin lähestyvät herrat saivat köniinsä.
- Anonyymi00020
Joo, no, naaraat on lähestulkoon aina hieman haasteellisia.
Kaikenlaista mielenmuutosta ilmassa koko ajan.
Olenkin epäillyt että koiramme on viisas. Pysyy vaan nuuhkimislinjalla ja -etäisyydellä.
-keinovaginamies- - Anonyymi00025
Anonyymi00020 kirjoitti:
Joo, no, naaraat on lähestulkoon aina hieman haasteellisia.
Kaikenlaista mielenmuutosta ilmassa koko ajan.
Olenkin epäillyt että koiramme on viisas. Pysyy vaan nuuhkimislinjalla ja -etäisyydellä.
-keinovaginamies-Enpä kyllä ole huomannut. Urokset ovat paljon haasteellisempia ja muuttavat mieltänsä kokoajan, vatsinkinnkun koirista puhutaan. Narttukoirani ovat olleet hyvin tasaisia, luotettavia ja varmoja, vailla ukkojen kotkotuksia.
Meillä on aina ollut kissoja. Ne ovat saaneet kulkea omia teitään. Ne kyllä steriloitiin ajoissa, ettei tule mitään ongelmia. Kun viimeinen kissaneiti siirtyi vihreämmille niityille, minä päätin, ettei enää oteta lemmikkejä. Ei minkäälaisia, ei edes kultakalaa.
Niistä luopuminen on henkisesti liian raskasta.
Kiinnyn syvästi lemmikkeihin ja surutyö on aina ollut vaikea prosessi. Lemmikit ovat perheenjäseniä. Niiden tapoihin ja läheisyyteen tottuu, eikä ole helppoa päästää irti.- Anonyymi00024
No näinhän se on. Maailmanloppu taas edessä muutaman vuoden sisään. Mutta aina se mieli siitä kirkastuu ja kohta on taas uusi turre :)) Ei tuo muori pärjää ilman. Ja sitten siinä käy taas niin, että minun perään se koira on enemmän.
-keinovaginamies-
Täällä olen kertonut kissalle, ettei noita kahta tuolia saa repiä, mutta ne ovat täysin vastustamattoamia (niissä on sellainen karhea kangas).
Tietää kyllä mitä on määrätty, mutta ei vain malta.
Sääntönä on siis, että kaikkia mattoja saa repiä, mutta huonekalut ovat kiellettyjä.
Muutoin kyllä noudattaa kiltisti, mutta nuo kaksi ovat liian hyviä kynsien venytämiseen.
Se on kummallisen hyvin totteleva kissa ja pelkällä käden viittauksella siirtyy sinne mihin ehdotan sitä menemään- Anonyymi00028
Hanki sille kiinnostava raapimis-/kiipeilypuu ja selitä että se on myös kynsimistä varten. Kyllä kissa ymmärtää, etenkin jos vaihtoehtona on jotain mukavampaa, saattaa jopa suostua.
xLiner Anonyymi00028 kirjoitti:
Hanki sille kiinnostava raapimis-/kiipeilypuu ja selitä että se on myös kynsimistä varten. Kyllä kissa ymmärtää, etenkin jos vaihtoehtona on jotain mukavampaa, saattaa jopa suostua.
xLinerMeillä on tiukat säännöt, eli että vain mattoja saa raapia ja se tietää sen oikein hyvin.
(minäkö muka suostuisin joustamaan siitä mitä on sovittu)
:)
((tuossa se nukkuu sängyllä))- Anonyymi00031
Kissojen kynnet ilmeisesti hoituu noin luomusti. Ikävää vaan huonekalujen kannalta.
Pikkuturren kanssa välillä taistellaan sen kynsistä. Hän haluaisi pitää kaiken ja kynnenleikkurit vaativat osansa.
-keinovaginamies- Anonyymi00031 kirjoitti:
Kissojen kynnet ilmeisesti hoituu noin luomusti. Ikävää vaan huonekalujen kannalta.
Pikkuturren kanssa välillä taistellaan sen kynsistä. Hän haluaisi pitää kaiken ja kynnenleikkurit vaativat osansa.
-keinovaginamies-Koirien kynsien lyhentämisessä on se ongelma, että se kynsileikkuri puristaa kynttä ja kun sen kasvupiste on liian lähellä leikkuukohtaa, niin sekin puristuu ja siitä aiheutuu kipua.
Sellainen ihmisten sähköinen kynsiviila voisi olla koiralle mukavampi kokemus, sillä siinähän ei tulisi puristusta.- Anonyymi00032
buddy-love kirjoitti:
Meillä on tiukat säännöt, eli että vain mattoja saa raapia ja se tietää sen oikein hyvin.
(minäkö muka suostuisin joustamaan siitä mitä on sovittu)
:)
((tuossa se nukkuu sängyllä))Sulla voi olla tiukat säännöt, mutta ne ei koske kissaa 😄
xLiner Anonyymi00032 kirjoitti:
Sulla voi olla tiukat säännöt, mutta ne ei koske kissaa 😄
xLinerKyllä koskevat ja se on suostunut jo kaikkiin muihin sääntöihin.
Eikä se edes pääse niiden kahden tuolin kimppuun kuin harvoin, sillä sen huoneen ovi on yleensä kiinni.
(tavallaan se myös niiden avulla testaa sääntöjen joustavuutta, eli jos annan periksi, niin sitten joustoa pitäisi olla muussakin)
((meillä on tuon otuksen kanssa hiukan muiden systeemistä poikkeava tilanne, sillä se kuuntelee mitä sanon ja minä sitä mitä se sanoo))- Anonyymi00035UUSI
buddy-love kirjoitti:
Koirien kynsien lyhentämisessä on se ongelma, että se kynsileikkuri puristaa kynttä ja kun sen kasvupiste on liian lähellä leikkuukohtaa, niin sekin puristuu ja siitä aiheutuu kipua.
Sellainen ihmisten sähköinen kynsiviila voisi olla koiralle mukavampi kokemus, sillä siinähän ei tulisi puristusta.Voi olla, mutta minusta tuntuu että tuo on henkisestikin kiinnostunut pitämään sekä kyntensä että karvansa.
Täytyy joskus koettaa.
-keinovaginamies-
- Anonyymi00026
Tällä hetkellä ei ole lemmikkejä, mutta on ollut kissoja. Nyt on useampi vuosi ollut ilman kisuja, mutta haaveissa olisi joku päivä vielä ottaa kissa tai kaksi. Tai vaikka kolmekin 😊
Eläimet ovat ihania asuinkumppaneita. Jos jätetään raavitut sohvannurkat, yölliset oksennuskohtaukset ja karvaiset vaatteet huomioitta 😁 Eläin tuo kotiin jotain sellaista lämpöä, mitä ei muulla tavalla voi saavuttaa. Se tunne, kun kisu kömpii syliin tai viereen, katsoo lempeästi silmiään siristäen ja jää levollisena kehräämään, on aivan ihana. Kissan läsnäololla on minuun rauhoittava vaikutus.
Aletheias- Anonyymi00029
Haasteet ovat lajikohtaisia.
Tuollainen pikkuturre ei raavi, ei juuri oksentelekaan ja on jopa mallia josta ei karvaa lähde kuin leikkaamalla.
...Mutta jos tiellä ei ole kivoja motivaatiohajuja ja ulkona liikaa pakkasta tai ns. koiran ilma, niin ei Herraa kyllä saa kunnon lenkille. Sitten voi tulla pissi- ja kakkatapaturmia sisälle.
Se on siis ihan kunnon uros. Jos ei mahkuja pimppiin, niin ei vaivauduta :))
Yksin kun pääset jossain vaiheessa asumaan, niin sitten lauma kisuja. Kyllähän kylillä yksi kunnon kissanainen pitää olla :)
-keinovaginamies- - Anonyymi00033
Anonyymi00029 kirjoitti:
Haasteet ovat lajikohtaisia.
Tuollainen pikkuturre ei raavi, ei juuri oksentelekaan ja on jopa mallia josta ei karvaa lähde kuin leikkaamalla.
...Mutta jos tiellä ei ole kivoja motivaatiohajuja ja ulkona liikaa pakkasta tai ns. koiran ilma, niin ei Herraa kyllä saa kunnon lenkille. Sitten voi tulla pissi- ja kakkatapaturmia sisälle.
Se on siis ihan kunnon uros. Jos ei mahkuja pimppiin, niin ei vaivauduta :))
Yksin kun pääset jossain vaiheessa asumaan, niin sitten lauma kisuja. Kyllähän kylillä yksi kunnon kissanainen pitää olla :)
-keinovaginamies-Totta ja lajin sisälläkin haasteet vaihtelee yksilöittäin. Kissa on mielestäni yleisesti ajatellen melko helppo lemmikki. Täytyy vain ruokkia ja pitää pisuloota siistinä. Ja tietenkin säännölliset eläinlääkärikäynnit ja rokotukset, mutta muutoin kissa menee helposti arjessa mukana ja ovat kaikesta kiinnostuneita, uteliaita kun ovat. Olen aina myös leikittänyt kissojani, jotta heillä on riittävästi virikkeitä ja uloskin ve ovat päässeet valvotusti. Ulkokissaa en koskaan ottaisi. En kestäisi sitä, jos kossallenk tapahtuisi jotain minun välinpitämättömyyteni takia.
Voisin hyvin jo nyt ottaa kisuja, poikakin kovasti toivoisi kissaa, sillä meillä oli kissoja hänen ollessaan pienempi, mutta haastetta aiheuttaa se, että kissalle pitää löytyä hoitaja poissaoloja varten. Muutaman päivän työmatkat eivät olisi ongelma, sillä poika on riittävän vanha huolehtiakseen kissasta, mutta pidemmät matkat olisivatkin hankalampia.
Mutta kissanaisen tulevaisuus kuulostaa ihanalta. Se on tavoitteeni 😅
Aletheias
- Anonyymi00027
Minähän olen silkka sovinisti, empatiaa ei riitä kuin mirreille :)
- Anonyymi00030
Mirrit on kyllä ihan kivoja ainakin hiirten vähennykseen, mutta kyllä minä enemmän koiraihmisiä olen.
Toisaalta kunnon mirriin ei ole päässyt pitkään aikaan tutustumaan. Tiedä vaikka kuinka tykkäisi?!?
-keinovaginamies-
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Me työeläkeläiset äänestämme SDP:tä
SDP on luonut koko työeläkejärjestelmän, jonka hedelmistä saamme nyt nauttia. Kansaneläkelaitos on Maalaisliiton tekele,2075233Eikö tunnukin kamalalta, kun en
anna periksi vaikka parhaasi olet tehnyt antaaksesi täystyrmäyksen? Ja kyllähän minä monta iskua olen saanut ja maannut813706SDP on selvästi paras valinta äänestyskopissa
Puolueella on arvomaailma kohdallaan, sillä on hyvä CV itsenäisen Suomen historiassa vastuunkantajana ja hyvinvointivalt643598Persut on Suomen mamutuspuolue nro 1.
Heti ensimmäisenä persuvuonna 2015 maahantoivat Suomeen 35 tuhatta kunniavierastaan. Tuoreimpana persuvuonna 2025 pers123511SDP:n johto pesi kätensä häirintäkohusta
"Suurimman oppositiopuolue SDP:n johto olisi todennäköisimmin halunnut vaieta puolueen ympärillä velloneen häirintäkohun433147Kenen juontajan pitäisi voittaa tänään Kultainen Venla? Ehdolla Pimiä, Holma ja Vaaherkumpu
Kultainen Venla gaalassa jaetaan tänään tv-alan palkintoja. Yksi suosituimmista kategorioista on Juontaja. Vappu Pimiä1062350SDP:n selitykset ontuu pahasti - "On käsitelty heti, mutta kukaan ei tiedä"
Kokoomuslaiset pistää taas demareita nippuun. Tuppuraisen mukaan mukaan SDP:n useat ahdistelutapaukset on käsitelty het412336Oletko nainen turhautunut, kun en tule juttelemaan siellä?
Haluaisin tottakai tulla. Älä käsitä väärin. Ehkä ensi kerralla?312194Antti Lindtman: "Ainahan kaikenlaisia huhuja liikkuu"
Näin hän siis vastaa SDP:n häirintäkohuun, väistelee vastuutaan Juttuhan on niin, että Lindtman ja Tuppurainen on tasan762130Mitä saa sanoa?
Palstalla tänään sanottua: ” Kaikki riippuu siitä, miten asian esittää,” Onko siis niin, että saa muita pomottaa ja922069