Kaikki perustuu tyhjyyteen

Kaikki virtaa!
Tyhjiöt täyttyvät aina!

Liike ja liikkuminen vaatii valtavasti tyhjää tilaa missä tuo liike voi tapahtua.

Se ei ehkä kuitenkaan selitä kaikkea tyhjän tilan määrästä.
Minne muuten valo menisi jos sille ei olisi tarpeeksi tyhjää tilaa. Avaruus loistaisi kauttaaltaan kirkkaana.

Mitään koskaan ollutkaan; pelkkää mielen kuohuntaa.

“Everything we call real is made of things that cannot be regarded as real. If quantum mechanics hasn't profoundly shocked you, you haven't understood it yet.”
― Niels Bohr

Meille ihmisille, jotka synnymme ja kuolemme ja kaikki ELOLLINEN syntyy ja kuolee, on iskostanut mieleemme ajatuspinttymän, että kaikella olisi alku ja loppu sekä jokin mitattavissa oleva koko.

Fysiikan lainalaisuudet kertovat meille totuuden.
Maailmankaikkeus on ollut aina olemassa ja se tulee aina olemaan. Se toki muuttaa sisältöään uusien räjähdysten ja yhteentörmäysten myötä mutta ei se katoa koskaan. Sama koskee maailmankaikkeuden kokoa. Sillä ei ole mitään kokoa siksi, että se ei ala mistään eikä lopu mihinkään. Koskaan ei tule seinää vastaan johon maailmankaikkeus loppuisi.

Vain elollisella on alku ja loppu ja se mitä nimitämme kuolemaksi on itseasiassa rakennusmateriaalia jollekin toiselle elämänmuodolle.

Tällaiset alkuräjähdyspisteet ovat ihmismielelle kiitollisia sikäli, että sellainen teoria tekee asiasta paljon ymmärrettävämmän kun siinä on alku ja kirjankannet voidaan laittaa kiinni niiltä osin.

Jos haluaa leikkiä ajatuskokeella: kuvittele universumi, jossa on vain yksi hiukkanen. Onko siellä paikkaa? Aikaa? Syy-seuraussuhteita? Vai syntyvätkö nämä vasta moninaisuudesta ja muutoksesta? Tällaiset kokeet pakottavat tarkentamaan, mikä on todella perustavaa.

Harmittaako sinua että jotakin on olemassa?

Toivoisitko että mitään ei olisi koskaan ollut olemassa?