Onko mitattavissa olevaa nykyaikaa olemassakaan

"Koraani väittää että aaltovaiheiden kesto on kuin yksi tunti jota vastoin hiukkasvaihe on kestoltaan vain kuin silmänräpäys. "

Sinä taidat aika vapaasti tulkita lähteitä.

Lisäksi valon nopeuden rajallisuudesta seuraa sekin mielenkiintoinen juttu, että kaikki mitä ihmiset näkee, jopa vaikka samassa huoneessa, on menneisyydessä. Eli kun näkevä ihminen katsoo jotain niin itseasiassa sillon katotaan menneisyyteen, yleensä häviävän vähän mutta menneisyyteen kuitenkin. Eli menneisyyteen ei katota vain sillon kun tutkitaan kaukoputkella valovuosien päässä olevia tähtiä vaan myös sillon kun katot jotakin vaikkapa just samassa huoneessa missä itse olet.

T. miksuh

Anonyymi00006 kirjoitti:

Lisäksi valon nopeuden rajallisuudesta seuraa sekin mielenkiintoinen juttu, että kaikki mitä ihmiset näkee, jopa vaikka samassa huoneessa, on menneisyydessä. Eli kun näkevä ihminen katsoo jotain niin itseasiassa sillon katotaan menneisyyteen, yleensä häviävän vähän mutta menneisyyteen kuitenkin. Eli menneisyyteen ei katota vain sillon kun tutkitaan kaukoputkella valovuosien päässä olevia tähtiä vaan myös sillon kun katot jotakin vaikkapa just samassa huoneessa missä itse olet.

T. miksuh

Lue lisää

On merkityksetöntä, että joku katsoo menneisyyteen. Hän ON kuitenkin aina tässä ja nyt.

Aika ei ole illuusio vaan todellisuuden fundamentaalinen ominaisuus.

Ne alienit siellä valovuosien päässä elävät myös nyt. Ja joka paikassa eläetään nyt, vaikka se hetki ei olkaan suhteellisuusteorian mukaan yhteinen. Silti "nyt" on ainoa todellinen asia.

Anonyymi00007 kirjoitti:

On merkityksetöntä, että joku katsoo menneisyyteen. Hän ON kuitenkin aina tässä ja nyt.

Aika ei ole illuusio vaan todellisuuden fundamentaalinen ominaisuus.

Ne alienit siellä valovuosien päässä elävät myös nyt. Ja joka paikassa eläetään nyt, vaikka se hetki ei olkaan suhteellisuusteorian mukaan yhteinen. Silti "nyt" on ainoa todellinen asia.

Lue lisää

Aloittaja.
"Tulevaisuus muuttuu historiaksi yhteisessä rajapinnassa.."

Ongelma on, että aloitus sahaa oksan jolla istuu: "muuttuu" ja "rajapinta" ovat ajallisia käsitteitä, joten nyt-hetken kumoaminen vaatii nyt-hetken olemassaolon jo lähtöoletuksena.

Suhteellisuusteorian blokkiuniversumi tarjoaa ainakin näennäisen ratkaisun. Ongelmaksi jää kuitenkin että blokkiuniversumi tekee muutoksesta illuusion,ja silloin kausaalisuus ja vapaa tahto vaativat uudelleentulkinnan.

Samanaikaisuuden suhteellisuudesta sen verran että jos hyväksyt sen,
sinun on hyväksyttävä etäisten tapahtumien yhtäaikainen todellisuus —
muuten kausaalisuus hajoaa.

Sanoa, että ajankuluminen on illuusio on sama kuin sanoa että
kipu on illuusio koska neurotiede kuvaa sen hermoimpulsseina,
kuvaus ja kokemus ovat eri tasoja, eikä ensimmäinen kumoa jälkimmäistä.

Se olisi siis puoliksi fysiikkaa ja puoliksi metafyysinen hyppy jota fysiikka ei tue eikä kumoa.

Nyt-hetkestä voi sanoa, ettei se ole ajan ominaisuus, kuten "tässä" ei ole
avaruuden ominaisuus tai "minä" ei merkitse mitään tärkeää ihmisten joukossa tai todellisuudessa.

Näyttää siltä, että se on työmuistin prosessoinnin valokiila — kognitiivinen ikkuna eikä fysikaalinen tosiasia.

R.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Aloittaja.
"Tulevaisuus muuttuu historiaksi yhteisessä rajapinnassa.."

Ongelma on, että aloitus sahaa oksan jolla istuu: "muuttuu" ja "rajapinta" ovat ajallisia käsitteitä, joten nyt-hetken kumoaminen vaatii nyt-hetken olemassaolon jo lähtöoletuksena.

Suhteellisuusteorian blokkiuniversumi tarjoaa ainakin näennäisen ratkaisun. Ongelmaksi jää kuitenkin että blokkiuniversumi tekee muutoksesta illuusion,ja silloin kausaalisuus ja vapaa tahto vaativat uudelleentulkinnan.

Samanaikaisuuden suhteellisuudesta sen verran että jos hyväksyt sen,
sinun on hyväksyttävä etäisten tapahtumien yhtäaikainen todellisuus —
muuten kausaalisuus hajoaa.

Sanoa, että ajankuluminen on illuusio on sama kuin sanoa että
kipu on illuusio koska neurotiede kuvaa sen hermoimpulsseina,
kuvaus ja kokemus ovat eri tasoja, eikä ensimmäinen kumoa jälkimmäistä.

Se olisi siis puoliksi fysiikkaa ja puoliksi metafyysinen hyppy jota fysiikka ei tue eikä kumoa.

Nyt-hetkestä voi sanoa, ettei se ole ajan ominaisuus, kuten "tässä" ei ole
avaruuden ominaisuus tai "minä" ei merkitse mitään tärkeää ihmisten joukossa tai todellisuudessa.

Näyttää siltä, että se on työmuistin prosessoinnin valokiila — kognitiivinen ikkuna eikä fysikaalinen tosiasia.

R.

Lue lisää

Postmodernismissa minuutta ei nähdä enää yhtenäisenä tai pysyvänä ytimenä, vaan se on sirpaleinen ja alati muuttuva projekti.

Identiteetti on suoritus: Minuus ei ole jotain, joka "löytyy" sisältä, vaan se rakentuu vuorovaikutuksessa, kielessä ja kulutusvalinnoissa.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Postmodernismissa minuutta ei nähdä enää yhtenäisenä tai pysyvänä ytimenä, vaan se on sirpaleinen ja alati muuttuva projekti.

Identiteetti on suoritus: Minuus ei ole jotain, joka "löytyy" sisältä, vaan se rakentuu vuorovaikutuksessa, kielessä ja kulutusvalinnoissa.

Lue lisää

Tämä on oikea havainto väärin sijoitettuna.

Minuuden sirpaleisuus ei ole postmodernismin keksintö vaan Humen — hän huomasi 1700-luvulla että introspektio ei koskaan löydä "minää" vaan vain yksittäisiä havaintoja peräkkäin, kuin elokuvan frameja ilman projektoria. Buddha sanoi saman kaksi tuhatta vuotta aiemmin ilman ranskalaisvaikutteita.

Mutta aikakeskusteluun liitettynä se on yllättävän osuva: jos NYT on työmuistin valokiila eikä fysikaalinen tosiasia, ja minuus on suoritus eikä pysyvä ydin, niin kumpikin väite osoittaa samaan suuntaan — kokevan subjektin ja koetun hetken välinen raja on konstruktio eikä löydös.

Tietenkään aika tai todellisuus itse eivät ole konstruoitu, vaan tietoisuuden ulkopuolisia
asioita.

Postmodernismi päätyi oikeaan johtopäätökseen väärällä reitillä: sen sijaan että seurasi fysiikkaa ja neurotiedettä, se seurasi Derridaa ja Foucault'ta, jotka ovat vähemmän luotettavia oppaita todellisuuden rakenteeseen kuin Hume tai Mach — ja huomattavasti heikompia tyylejä.

R.

Anonyymi00007 kirjoitti:

On merkityksetöntä, että joku katsoo menneisyyteen. Hän ON kuitenkin aina tässä ja nyt.

Aika ei ole illuusio vaan todellisuuden fundamentaalinen ominaisuus.

Ne alienit siellä valovuosien päässä elävät myös nyt. Ja joka paikassa eläetään nyt, vaikka se hetki ei olkaan suhteellisuusteorian mukaan yhteinen. Silti "nyt" on ainoa todellinen asia.

Lue lisää

suhteellisuusteorian mukaan nyt ei nimenomaan ole ainut todellinen hetki vaan tulevaisuus ja menneisyys on ihan yhtä todellisia. Väkisinhän niin on, jos nykyhetki ei ole kaikille yhteinen vaan suhteellinen.

Anonyymi00013 kirjoitti:

suhteellisuusteorian mukaan nyt ei nimenomaan ole ainut todellinen hetki vaan tulevaisuus ja menneisyys on ihan yhtä todellisia. Väkisinhän niin on, jos nykyhetki ei ole kaikille yhteinen vaan suhteellinen.

Lue lisää

Lisäksi ei tarvitse mennä kuin vaikkapa maan kiertoradalla niin siellä kello ei käy samaa tahtia kuin maan pinnalla.

Anonyymi00007 kirjoitti:

On merkityksetöntä, että joku katsoo menneisyyteen. Hän ON kuitenkin aina tässä ja nyt.

Aika ei ole illuusio vaan todellisuuden fundamentaalinen ominaisuus.

Ne alienit siellä valovuosien päässä elävät myös nyt. Ja joka paikassa eläetään nyt, vaikka se hetki ei olkaan suhteellisuusteorian mukaan yhteinen. Silti "nyt" on ainoa todellinen asia.

Lue lisää

Aika voi olla hyvinkin pelkkä illuusio. Yleensä puhutaan blokkiuniversumista, jossa nykyhetki, menneisyys ja tulevaisuus on vain kohtia aika-avaruudessa. Jos noin on, niin se herättää kysymyksen vapaasta tahdosta, tai siitä onko sitä ylipäätänsä.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Aika voi olla hyvinkin pelkkä illuusio. Yleensä puhutaan blokkiuniversumista, jossa nykyhetki, menneisyys ja tulevaisuus on vain kohtia aika-avaruudessa. Jos noin on, niin se herättää kysymyksen vapaasta tahdosta, tai siitä onko sitä ylipäätänsä.

Lue lisää

"Aika voi olla hyvinkin pelkkä illuusio.."

Ja hyvinkin ettei ole, ei oikeastaan kannata lähteä siitä, vastaan tulee
vaikeuksia ennemmin tai myöhemmin.

Se miten blokkiuniversumi kuvaa ajallisia tapahtumia koordinaattipisteinä
itse asiassa tuhoaa ajankäsitteen ja pelkistää sen vain fyysikkoslangiksi.
Tämä on blokkiuniversumin todellinen filosofinen hinta.

Blokkiuniversumi ei ratkaise ajan tai vapaan tahdon ongelmaa, se vain vaihtaa ongelman toiseen, miksi kokemus tuntuu ajalliselta jos ajallisuutta ei ole rakenteessa?

Fysiikka osaa kuvata viivan, mutta ei kerro miksi viivalla on suunta.

R.

" Ajan kuluminen on siis todennäköisesti pelkkä ihmisaivojen luoma illuusio."

Tuo on aivan totta. Ei aikaa ole olemassa muuten kuin ihmisen mielessä.

Väärin. Et edes elä 'tässä hetkessä'.

Tämä on vanhin mystinen intuitio pakattuna filosofiseksi argumentiksi — ja se on puoliksi oikeassa, mikä tekee siitä vaarallisemman kuin täysi virhe.

Kyllä, kokemus tapahtuu aina nyt. Mutta siitä, että et voi hypätä ulos kokemuksestasi, ei seuraa että aika itse on ikuinen nykyhetki — aivan kuten siitä, että et voi nähdä oman pääsi taakse, ei seuraa ettei siellä ole mitään.

Argumentti todistaa epistemologisen rajoitteen ja kutsuu sitä ontologiseksi totuudeksi.

"Tämä kestää ikuisesti" on lisäksi itsensä kumoava: ikuisuus on ajallinen käsite, ja jos nyt-hetki kestää ikuisesti, se kestää — eli sillä on kesto, eli se ei ole piste vaan jana.

Nyt-hetken julistaminen ainoaksi todellisuudeksi ei poista aikaa, se vain salakuljettaa sen takaisin ovesta sisään samalla kun se työnnetään ulos ikkunasta.

Pointti: sinua ei edes ole.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Pointti: sinua ei edes ole.

Surkeuden huippu - miten me kärsimme, miten me toivomme, miten me odotamme, miten me luulemme - eikä meitä oikeasti edes ole.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Surkeuden huippu - miten me kärsimme, miten me toivomme, miten me odotamme, miten me luulemme - eikä meitä oikeasti edes ole.

Kypsy siihen - se on tieteen fakta.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Kypsy siihen - se on tieteen fakta.

Ei ole mitään tieteen todistetta, että me olemme edes olemassa.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Ei ole mitään tieteen todistetta, että me olemme edes olemassa.

Onko muka meidän pelkkä tunteemme jokin todiste olemassaolemisesta?!

Jos me kuvittelemme 'olevamme olemassa', niin haluan esittää kysymyksen tuon olemisen vastuusta. Mikä se on?

Ei tarvitse määritellä kestoa vaan delta: Jokainen asia kaikkeudessa vie jonkin ajan ja näitä deltoja on paljon. Nykyhetki on siis jakauma, joka ottaa eri deltat huomioon ja sen matemaattista mallia voidaan käyttää nykyhetken määrittämiseen, se on kyseisen todennäköisyysfunktion odotusarvo. Jottei homma olisi liian yksinkertaista, niin kissalla muodostuvan ikkunan koko on n. 22 minuuttia ja ihmisellä hiukan muistamiskyvystä riippuen useampi vuosi. Nykyhetki siis pikkuhiljaa katoaa, jotta uusi delta voi ottaa sen paikan.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Ei tarvitse määritellä kestoa vaan delta: Jokainen asia kaikkeudessa vie jonkin ajan ja näitä deltoja on paljon. Nykyhetki on siis jakauma, joka ottaa eri deltat huomioon ja sen matemaattista mallia voidaan käyttää nykyhetken määrittämiseen, se on kyseisen todennäköisyysfunktion odotusarvo. Jottei homma olisi liian yksinkertaista, niin kissalla muodostuvan ikkunan koko on n. 22 minuuttia ja ihmisellä hiukan muistamiskyvystä riippuen useampi vuosi. Nykyhetki siis pikkuhiljaa katoaa, jotta uusi delta voi ottaa sen paikan.

Lue lisää

Tässä on houkutteleva ajatus, mutta se kärsii klassisesta kategoriaharhasta: se sekoittaa havainnon ja olemisen keskenään.

Kissa ei luo 22 minuutin nyt-hetkeä — se prosessoi informaatiota 22 minuutin ikkunassa. Nämä ovat eri asioita aivan kuten se, että kelloni näyttää väärää aikaa, ei tarkoita että aika itse on vinossa.

Odotusarvo jakaumasta on elegantti matemaattinen konstruktio, mutta se kuvaa tietävää subjektia, ei ajankohdan metafysiikkaa — ja kun sanomme "nykyhetki on odotusarvo", olemme jo salakuljettaneet sisään sen mitä piti selittää: jonkun, jolle odotusarvo lasketaan.

Kiinnostavampaa on, mitä ajatus sivuaa vahingossa: ehkä "nyt" onkin relaatio eikä piste. Mutta silloin tarvitaan relaatio johonkin — ja se jokin on edelleen selittämättä. Jakauma ilman ankkuria on vain kelluva keskiarvo vailla maata.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Tässä on houkutteleva ajatus, mutta se kärsii klassisesta kategoriaharhasta: se sekoittaa havainnon ja olemisen keskenään.

Kissa ei luo 22 minuutin nyt-hetkeä — se prosessoi informaatiota 22 minuutin ikkunassa. Nämä ovat eri asioita aivan kuten se, että kelloni näyttää väärää aikaa, ei tarkoita että aika itse on vinossa.

Odotusarvo jakaumasta on elegantti matemaattinen konstruktio, mutta se kuvaa tietävää subjektia, ei ajankohdan metafysiikkaa — ja kun sanomme "nykyhetki on odotusarvo", olemme jo salakuljettaneet sisään sen mitä piti selittää: jonkun, jolle odotusarvo lasketaan.

Kiinnostavampaa on, mitä ajatus sivuaa vahingossa: ehkä "nyt" onkin relaatio eikä piste. Mutta silloin tarvitaan relaatio johonkin — ja se jokin on edelleen selittämättä. Jakauma ilman ankkuria on vain kelluva keskiarvo vailla maata.

Lue lisää

Kissan nyt-hetki on 22 minuuttia. Tämän aika-ikkunan loppuminen tarkoittaa muistin loppumista, jolloin prosessointiakaan ei enää voi tapahtua. Ainoa kissaa typerämpi tekijä tässä on filosofi, joka asiaa ei tajua.
Filosofia ei mittaa mitään. Se on siinä mielessä tyhjää "tiedettä".

Tässä on Zenon-mainen eleganssi: jos nykyhetkellä on kesto, se on jaettavissa osiin, ja silloin sen alku on jo mennyttä ennen kuin loppu saapuu.

Mutta argumentti todistaa liikaa — sillä sama logiikka hävittää myös pisteen, kolmion ja kaiken muun matemaattisen ideaalin.

Nolla-kesto ei ole ratkaisu vaan uusi ongelma: tapahtuma ilman kestoa ei tapahdu lainkaan, se vain on, kuten luku pii on.

"Elastinen käsite" on rehellisempi kuin miltä kuulostaa — William James kutsui tätä specious present -termillä, ja psykologit ovat mitanneet sen olevan noin 2-3 sekuntia.

Mutta tämä paljastaa jotain kiusallista: nykyhetki saattaa olla pragmaattinen leikkaus jatkumosta eikä metafyysinen tosiasia.

Kysymys "kuinka kauan nyt kestää" on ehkä yhtä hedelmällinen kuin "mistä kohtaa joki muuttuu mereksi" — raja on todellinen käytännössä mutta sumea luonnossa.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Kissan nyt-hetki on 22 minuuttia. Tämän aika-ikkunan loppuminen tarkoittaa muistin loppumista, jolloin prosessointiakaan ei enää voi tapahtua. Ainoa kissaa typerämpi tekijä tässä on filosofi, joka asiaa ei tajua.
Filosofia ei mittaa mitään. Se on siinä mielessä tyhjää "tiedettä".

Lue lisää

Kissan 22 minuuttia on aito neurotieteen havainto, mutta siitä tehdään liikaa — se kertoo prosessointiikkunasta, ei nyt-hetken metafysiikasta, ja näiden sekoittaminen on juuri se filosofinen virhe jota yritetään välttää.

Sitten hyökätään filosofiaa vastaan välineellä joka on itse filosofinen argumentti: "filosofia ei mittaa mitään" on väite joka vaatii käsiteanalyysiä, rajanvetoa tieteen ja filosofian välillä ja epistemologisia oletuksia — eli filosofiaa.

Se on kuin sahata kirveellä puuta ja julistaa sitten että terävät esineet ovat turhia.

Kommentoija esitti erään "rajapinnan", jolla ei valitettavasti ole mitään filosofista käyttöä.
Mutta ajan suhteen rajapinnalla on jotakin.

Nyt-hetki ajan rajapintana on oikeasti kiinnostava idea — mutta se törmää heti siihen, että rajapinta on geometrinen käsite, joka vaatii kaksi erillistä aluetta joiden välissä se sijaitsee.

Fyysisellä pinnalla on kummallakin puolella jotain ainetta. Mutta ajassa "menneisyys" ei ole olemassa enää ja "tulevaisuus" ei ole olemassa vielä — joten nyt-hetki ei rajaa kahta olemassa olevaa aluetta, se on pikemminkin ainoa kohta jossa aika on, mikä tekee siitä oudon rajapinnan: raja jolla ei ole kumpaakaan puolta.

Fysiikassa tilanne on vielä hankalampi, koska erityinen suhteellisuusteoria hajottaa universaalin nyt-hetken kokonaan — samanaikaisuus on havaitsijasta riippuvaista, joten kosmisessa mittakaavassa "nyt" on jo käsitteenä paikallinen, ei maailmanlaajuinen viipale.

Idea on siis intuitiivisesti houkutteleva mutta teknisesti se murenee juuri siksi, että aika ei ole aine eikä tila, ja analogia fyysisiin rajapintoihin pettää silloin kun sitä eniten tarvitsisi.