Täydellinen yhteiskunta?

Entä jos jonkun onnellisuus vaatii toisen epäonnellisuutta.Esim satuttaminen,henkinen väkivalta?-niinkuin ihmiskunnassa aika useasti asia on.
Enkä nyt tarkoita mitään materiaalista asiaa,esim varastamista tarpeeseen,vaan ihan absoluuttista tyydytyksen saamista nöyryytyksestä tai toisen kivusta.

R.T kirjoitti:

Entä jos jonkun onnellisuus vaatii toisen epäonnellisuutta.Esim satuttaminen,henkinen väkivalta?-niinkuin ihmiskunnassa aika useasti asia on.
Enkä nyt tarkoita mitään materiaalista asiaa,esim varastamista tarpeeseen,vaan ihan absoluuttista tyydytyksen saamista nöyryytyksestä tai toisen kivusta.

Jos kaikki ihmiset olisivat onnellisia, ( eikä saatanaa olisi ) niin eihän olisi tarvetta luoda onnettomuutta...? Uskon pahan olemassa-oloon, ja kaikki se pahuus kiteytyy ihmisessä. Kuvoan sadisteja, jotka satuttavat satuttamisen ilosta, vain koska pystyvät. Sellaisia ihmisiä ei tarvitsisi olla, ja juuri sellaisten ihmisten takia kaltaiseni ns. "normaalit" ihmiset joutuvat kärsimään monenlaista vääryyttä.

Milena kirjoitti:

Jos kaikki ihmiset olisivat onnellisia, ( eikä saatanaa olisi ) niin eihän olisi tarvetta luoda onnettomuutta...? Uskon pahan olemassa-oloon, ja kaikki se pahuus kiteytyy ihmisessä. Kuvoan sadisteja, jotka satuttavat satuttamisen ilosta, vain koska pystyvät. Sellaisia ihmisiä ei tarvitsisi olla, ja juuri sellaisten ihmisten takia kaltaiseni ns. "normaalit" ihmiset joutuvat kärsimään monenlaista vääryyttä.

No se oli vaan hypoteettista ajattelua.
Mutta silti,ei jossittelu auta,kun totuus on toinen.

"Kuvoan sadisteja, jotka satuttavat satuttamisen ilosta, vain koska pystyvät."
-etkö itse ole paha,kun kuvoat toisenlaista elämäntyyliä?
En usko että on olemassa universaalia etiikkaa joka antaa oikeuden kuvota 'niiden tyyliä' ja pitää 'oikeana'tai 'normaalina' meidän tyyliä.

Sanot myöskin(ylemmyyden tuntoisestiko?) että 'sellaisia ihmisiä ei tarvitsisi olla'.Kuka ylipäätään 'tarvitsee' minkäänlaisia ihmisiä?Luonnonkiertokulku saa(joskaan ei välttämättä tarvitse)samat ainekset niin sadistin kuin tekopyhänkin ihmisten maatuneesta tomumajasta.

R.T kirjoitti:

No se oli vaan hypoteettista ajattelua.
Mutta silti,ei jossittelu auta,kun totuus on toinen.

"Kuvoan sadisteja, jotka satuttavat satuttamisen ilosta, vain koska pystyvät."
-etkö itse ole paha,kun kuvoat toisenlaista elämäntyyliä?
En usko että on olemassa universaalia etiikkaa joka antaa oikeuden kuvota 'niiden tyyliä' ja pitää 'oikeana'tai 'normaalina' meidän tyyliä.

Sanot myöskin(ylemmyyden tuntoisestiko?) että 'sellaisia ihmisiä ei tarvitsisi olla'.Kuka ylipäätään 'tarvitsee' minkäänlaisia ihmisiä?Luonnonkiertokulku saa(joskaan ei välttämättä tarvitse)samat ainekset niin sadistin kuin tekopyhänkin ihmisten maatuneesta tomumajasta.

Koen olevani suvaitsematon, ja kyllä, myös osaltani paha, jossen nyt kuitenkaan tekopyhä.
Ja jep, kyllä minulla on mielestäni oikeus "herjata" asioita ja ihmisiä, jotka koen uhaksi omalle olemassaololleni. Se, onko se oikeutettua vai ei, niin enpä kommentoi. Jos kyse on ihmisistä, jotk saavat "onnensa" riistämällä tavalla tai toisella muita, niin en todellakaan haluasi sellaisia ihmisiä olemaan missään muodossa.
Mikä nyt sitten on normaalia, ja mikä sitten ei...? Sen tiedän mikä on minulle normaalia, ja se on enemmän kuin moni muu tietää, ja se riittää minulle.
Ihmisen jatkumohan on täysin kiinni ihmisen riippuvaisuudesta, siis toisesta ihmisestä. Mitenköhän ihmeessä meitä on näin helvetisti, jos emme toinen toistamme tarvitsisi? Ja koen, että juuri osaksi siksi elämämme on tuskallista.