Kun aikuinen nainen sanoo, että mies saa hänet tuntemaan itsensä “taas 15‑vuotiaaksi”, hän ei yleensä viittaa ikään kirjaimellisesti. Useimmiten hän tarkoittaa jotakin näistä:
Hän tuntee itsensä kevyeksi, innostuneeksi ja eläväksi, kuten teini-iässä.
Perhosia vatsassa, jännitystä ja kipinää.
Nuoruuden huolettomuutta ja flirttiä, joka ei ole arjessa aina läsnä.
Vahvaa vetovoimaa, joka tuntuu harvinaiselta ja siksi merkitykselliseltä.
Tuo on siis yleensä positiivinen ja imarteleva kommentti – jopa aika vahva kehu.
..noin ehkä ollut mutta eipä siinä ole muuten edennyt.
onko Nuorekas vaikutus ollut?
Anonyymi-ap
21
294
Vastaukset
- Anonyymi00001
Toinen melko sama, että jos "naiseksi taas tuntemaan". Ettei olisi nainen muuten??
Miköli nainen sanoo, ettö mies saa hönet tuntemaan itsensö nuoreksi, se varmaan tarkoittaa huolettomuutta, keveyttä ja innostuneisuutta. Mielestäni mies voi ottaa tuon kohteliaisuutema.
Jos itse sanoisin, että tunnen itseni 15-vuotiaaksi, se tarkoittaa minun tapauksessani umpityhmää, kokematonta, voimakastahtoista ja välinpitämätöntä. Nuo luonteenpiirteet olivat pinnalla juuri silloin. Olin itsekäs ja koppava. Myönnän sen.
Huusin enemmän kuin kuuntelin.
Onneksi elämä opettaa ja jokaiselle tulee vastaan (jossain vaiheessa) henkisen kasvun paikka. 😊👍
Meidän äidillä oli tapana sanoa:- " vielä sinäkin opit hiljaa kävelemään".
Tietysti äiti oli oikeassa. ☝️👵Pahoittelut, teksti korjaa itseään. Joku autocorrect päällänsä vetää ääät ööööksi.
Korjattu.
Sorry taas!
(aina sattuu ja tapahtuu) 😁- Anonyymi00007
"Huusin enemmän kuin kuuntelin." 🙀
Tuosta tuli mieleen monta asiaa.. mutta ennen kaikkea se, että lapsuudessa ja nuoruudessa sitä iloitsi täysillä, lähellä oli ihmisiä, jotka olivat samalla taajuudella, oltiin nokkelia ja ketteriä henkisesti.
Muistan kun ystävien/kavereiden naurettiin kippurassa lattialla aika monet kerrat ja keksittiin tajuttomia (siis älykkäitä ja hauskoja) juttuja.. Sitten tuli aikuisuus, parisuhde, lapset syntyi, kaikkea tapahtui, eikä naurattanut kovin paljon, etenkään kotosalla. Se kerta, kun henkilökohtainen oma ilo löytyi uudestaan silloisen uuden ystäväni kanssa (niin ja eikä ollut mies), voi mahdoton. Se oli kasvun ja tilannekatsauksen paikka (kuka olen/olinkaan, mistä tulen(kaan) ja minne menossa).
- Sheena Anonyymi00007 kirjoitti:
"Huusin enemmän kuin kuuntelin." 🙀
Tuosta tuli mieleen monta asiaa.. mutta ennen kaikkea se, että lapsuudessa ja nuoruudessa sitä iloitsi täysillä, lähellä oli ihmisiä, jotka olivat samalla taajuudella, oltiin nokkelia ja ketteriä henkisesti.
Muistan kun ystävien/kavereiden naurettiin kippurassa lattialla aika monet kerrat ja keksittiin tajuttomia (siis älykkäitä ja hauskoja) juttuja.. Sitten tuli aikuisuus, parisuhde, lapset syntyi, kaikkea tapahtui, eikä naurattanut kovin paljon, etenkään kotosalla. Se kerta, kun henkilökohtainen oma ilo löytyi uudestaan silloisen uuden ystäväni kanssa (niin ja eikä ollut mies), voi mahdoton. Se oli kasvun ja tilannekatsauksen paikka (kuka olen/olinkaan, mistä tulen(kaan) ja minne menossa).
- SheenaLapsuudessa ja nuoruudessa oli huoleton ja kevyt tunnelma. Ei huolta, eikä vastuuta mistään. Koska olin muutaman vuoden sisartani ja veljeäni vanhempi, livahdin yleensä omille teilleni ja palasin omia aikojani. Tästä kävin vanhempieni kanssa monet keskustelut. Tuloksetta.
Koulu meni omalla painollaan, en panostanut, mutta en myöskään epäonnistunut. Hoidin koulun vähän kuin "vasemmalla kädellä". Olisin kyennyt parempaan ja saanut opiskelusta enemmän irti, jos olisin viitsinyt omistautua enemmän.
Näin jälkeenpäin tuo harmittaa eniten.
Minua yritettiin aikatauluttaa ja vaatia vastuuta, mutta nuoruus oli sellaista "tuuliviiri" aikaa.
Järki kasvoi päähän vasta myöhemmin, kun jouduin tosissani miettimään tulevaisuuttani ja velvollisuuksiani. Kasvun paikka.
Parempi myöhään, kun ei milloinkaan.tosi.typy kirjoitti:
Lapsuudessa ja nuoruudessa oli huoleton ja kevyt tunnelma. Ei huolta, eikä vastuuta mistään. Koska olin muutaman vuoden sisartani ja veljeäni vanhempi, livahdin yleensä omille teilleni ja palasin omia aikojani. Tästä kävin vanhempieni kanssa monet keskustelut. Tuloksetta.
Koulu meni omalla painollaan, en panostanut, mutta en myöskään epäonnistunut. Hoidin koulun vähän kuin "vasemmalla kädellä". Olisin kyennyt parempaan ja saanut opiskelusta enemmän irti, jos olisin viitsinyt omistautua enemmän.
Näin jälkeenpäin tuo harmittaa eniten.
Minua yritettiin aikatauluttaa ja vaatia vastuuta, mutta nuoruus oli sellaista "tuuliviiri" aikaa.
Järki kasvoi päähän vasta myöhemmin, kun jouduin tosissani miettimään tulevaisuuttani ja velvollisuuksiani. Kasvun paikka.
Parempi myöhään, kun ei milloinkaan.Hassua. Minä ainakin olen juuri nyt monta kertaa huolettomampi kuin nuorena, jolloin ei voinut valita millaisilla ihmisillä itsensä ympäröi.
- Anonyymi00010
scrg kirjoitti:
Hassua. Minä ainakin olen juuri nyt monta kertaa huolettomampi kuin nuorena, jolloin ei voinut valita millaisilla ihmisillä itsensä ympäröi.
Sama tilanne. Lapsuus ja nuoruus oli täynnä vastuuta jotenkin. Aloin nauttimaan elämästä vasta kun tapasin miehen, jonka kanssa muutimme yhteen. Olemme jo eronneet, mutta silti. Se vapaus, tasapaino ja onnellisuuden tunne. En tiedä haluaisinko välttämättä tuotakaan enää :)
scrg kirjoitti:
Hassua. Minä ainakin olen juuri nyt monta kertaa huolettomampi kuin nuorena, jolloin ei voinut valita millaisilla ihmisillä itsensä ympäröi.
Meillä menee sinun kanssa nämä nuoruuden kokemukset täysin ristiin. Eikä minulle sitä vapautta kukaan antanut, tein itsenäisesti asioita, enkä välittänyt asetetuista rajoista. Niiltä nuoruusajoilta on jäljellä vielä tiivis ystävärinki. Yhdessä kasvettiin, kipuiltiin ja jaettiin elämän ilot ja surut. Heidän kanssaan monesti muistelemme menneitä ja ihmettelemme hyvää onneamme, ettei koskaan sattunut mitään ikävää. Olimme onnekkaita.
tosi.typy kirjoitti:
Meillä menee sinun kanssa nämä nuoruuden kokemukset täysin ristiin. Eikä minulle sitä vapautta kukaan antanut, tein itsenäisesti asioita, enkä välittänyt asetetuista rajoista. Niiltä nuoruusajoilta on jäljellä vielä tiivis ystävärinki. Yhdessä kasvettiin, kipuiltiin ja jaettiin elämän ilot ja surut. Heidän kanssaan monesti muistelemme menneitä ja ihmettelemme hyvää onneamme, ettei koskaan sattunut mitään ikävää. Olimme onnekkaita.
Minä en ole millään tavalla tekemisissä yhdenkään lapsuus- tai nuoruusajan tutun kanssa. Minä en kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Oli minulla vapautta, mutta lähinnä siten ettei ketään kovin paljon kiinnostanut mitö tein. Yritin olla aiheuttamatta lisää huoli kenellekään. Menen varmaan edelleen ihan hämilleni, jos joku kysyy mitä minä haluan. Eikä niin että asia minua vaivaisi, koska enimmäkseen haluan vain olla rauhassa.scrg kirjoitti:
Minä en ole millään tavalla tekemisissä yhdenkään lapsuus- tai nuoruusajan tutun kanssa. Minä en kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Oli minulla vapautta, mutta lähinnä siten ettei ketään kovin paljon kiinnostanut mitö tein. Yritin olla aiheuttamatta lisää huoli kenellekään. Menen varmaan edelleen ihan hämilleni, jos joku kysyy mitä minä haluan. Eikä niin että asia minua vaivaisi, koska enimmäkseen haluan vain olla rauhassa.En minäkään välttämättä halunnut aiheuttaa huolta kenellekään, en vaan suostunut elämään rajoitettua elämää. Olin lapsellinen ja välinpitämätön. Ymmärsin tämän vasta aikuisena.
Jokainen tarvitsee omaa tilaa. Se on suorastaan välttämätöntä hyvinvoinnille ja palautumiselle. Usein vetäydyn omiin oloihini ja lataan "akkuja" rauhassa.
Ymmärrän, että myös sinulle oma rauha on erittäin tärkeää.tosi.typy kirjoitti:
En minäkään välttämättä halunnut aiheuttaa huolta kenellekään, en vaan suostunut elämään rajoitettua elämää. Olin lapsellinen ja välinpitämätön. Ymmärsin tämän vasta aikuisena.
Jokainen tarvitsee omaa tilaa. Se on suorastaan välttämätöntä hyvinvoinnille ja palautumiselle. Usein vetäydyn omiin oloihini ja lataan "akkuja" rauhassa.
Ymmärrän, että myös sinulle oma rauha on erittäin tärkeää.No näin jälkikäteen ajateltunakaan en oikein tiedä mikä on ollut kiinni suostumisesta, koska paljon riippuu ihan vaan sattumasta ja olosuhteista. Ja toisaalta minä olisin joka tapauksessä minä, vähän erikoinen niin hyvässä kuin pahassakin, joten en tiedä millaiseksi elämäni olisi muotoutumut vähän huolettomammalla nuoruudella.
Introverttinä tietysti palaudun yksin, mutta se on vasta toinen puoli eristäytymistäni. Olen kuitenkin myös aika herkkä vaistoamaan ihmisten tunnetiloja mutta toisaalta myös kyvytön jakamaan niitä, niin ihmisten huolet vain ja ainoastaan kuormittavat. Viihdyn kyllä ihan hyvin ihmisten kanssa, kunhan eivät odota että heitä viihdytetään jatkuvasti.
Otetaanntällänen hypoteesi. Eli jos nainen sanois tuntevansa oleban 15 vuotias. Niin kyklä se aila peräännyttävää ois. Että mieluummin käyttäs vertausta vaikka 20 vuotias. Kun amiksenkin oppilaat on jo 16 v ja nekin aika ohjattavissa.
- Anonyymi00004
Päätin täyttäessäni 18v että tästä lähtien täytän sen saman aina eteenpäinkin. Vasta viime vuosina on pitänyt luopua tuosta ajatelmasta, se vain ei luonnistu. Rajansa kaikella...
- Sheena - Anonyymi00005
Anonyymi00004 kirjoitti:
Päätin täyttäessäni 18v että tästä lähtien täytän sen saman aina eteenpäinkin. Vasta viime vuosina on pitänyt luopua tuosta ajatelmasta, se vain ei luonnistu. Rajansa kaikella...
- SheenaMutta kikkeliä saatua tunnet uudesti syntyväsi ja että olet yhtä villi ja eloisa kuin 17v ja sitä saatuaan tuntee olevansa nainen nuori nainen
- Anonyymi00003
Merkityksellisyys, innostus, ja vahva kipinä elämästä kannattaisi pitää matkassa mukana aikuisenakin.
- Sheena - Anonyymi00008
Nainen kokee olevansa jälleen semirikollisen jännämiehen kanssa, kun on iän tullessa joutunut tyytymään betaelättäjiin, joihin ei nuorena vilkaisutkaan. Siinä voi mies kysyä itseltään tyytyväisenä, että olenko minä sellainen top10 alfapanomies.
Sellaista miestä ei eteeni tule kuunaan, jonka vuoksi taantuisin teiniksi. Mutta moni on taantunut minun vuoksi teiniksi. Ei päätä ei häntää.
Tossa mainittiin "aikuinen nainen" ja sehän on rekisteröity ja jos sen sanoo tai kirjottaa niin lasku tulee perässä. Että hulluks menee maailma. Mun mielestä nimet voi rekisteröidä kyllä. Mutta sanoja ei. Ne on meidän yhteistä perintöö, ei kenenkään omaisuutta.
Ja muistaakseni tän tänne jo kirjotin, että miksi on poistettu? Mutta ei tästä oo poistettu kun yks väliksen viesti?
- Anonyymi00009
Kenelkä mitenkin. Jos minä, nainen, sanoisin noin jollekulle, niin tarkoittaisin sen negatiivisesti. Siinä kun ei olisi mitään positiivista, jos tuntisin itseni pikkukakaraksi jonkun seurassa.
- Anonyymi00011
Out of my area for sure
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1362051
- 1211425
Atte Harjanne usuttaa eläkeläisvihaan
Karmeeta kuultavaa aamun uutislähetyksessä, kun Atte Harjanne, tunnettu eläkeläisvihaaja, suitsii sukupolvien välistä v3321203Postimerkki kirjeeseen ja kortiin maksaa jo 3 euroa!
https://yle.fi/a/74-20229241 Kyllä tämä on järjetön hinta, Posti tuhoaa itsensä tällä hinnalla, täytyyhän Postin "Herro1401180Keitä oli kunnanjohtajan erottajat?
Kouluja ei ole varaa ylläpitää mutta johtajasopimukseen palaa 100000 euroa ja uuden johtajan hakuprosessi maksaa kymmeni631132IS: Väitöstutkimus - Pyöräilybuumi oli pelkkä kupla!
Pyöräilybuumista paljastui karu totuus Väitöstutkimuksen mukaan suuri suomalainen pyöräilyrenessanssi olikin vain pelkk31131- 1411109
- 491089
Mene perheinesi arkkiin - kasteelle !
Juutalaiset oli hyvin lapsirakkaita, mitään ehkäisyä ei käytetty. Perheissä oli paljon lapsia. Viiden koko perheen kast470947Milloin bikineistä
Tuli juhla tai esiintymis asu? Pikkasen harkintaa vois käyttää. Bikinit kuuluvat uimarannalle. No, mitä maailman tähdet98945