Piilotettu minuutesi

Kuten taiteessa joskus käytetään termiä valo ja varjo, aika useinkin toki. Sama koskee henkilön minuutta. Siinä on kaksi puolta, se mitä haluamme näyttää, se on ns. Hyvä puoli, joka on myös yleisesti hyväksytty ja moraalisella tavalla oikein katsottu ja määritelty. Varjo taas on se puoli minuudesta, missä on usein syvimmät tuntemuksemme, kätketyt tuskan, vihan , katkeruuden tunteet. Sitä ei sovi näyttää muualle, koska se on se pelottava puolemme, itse asiassa todellinen minämme, jonka esiintulo on virgeliikku ja ns. Synti. Uskomuksemme määrittelevät paljon , millainen tulee olla. Tuleeko olla hymytyttö tai poika, eikö negatiivista, sinänsä normaaleja myös varjominön tunteita saisi näyttää ollenkaan? Vihan ja katkeruuden näyttäminen kun on normaalia. Aina ei ole kukaan illinen eikä hymyilevä, positiivinen valoisa ihminen. Elämään kuuluu ikuinen sota näiden kahden ihmisyyden puolen välillä. Annanko vallan valolle, annanko sen varjolle? Ripottäydynkö pahoista teoistani, rukoilenko? Tuleeko minulle huono omatunto jos en niin tee. Olenko Jumalalle kelvollinen, mikäli toteutan varjopuoltani? Olenko kelvollinen ilman katumusta? Näitä asioita moni miettii. Myös yleinen hyväksyntö riippuu joillakin siitä, mikä näkyy ulospäin. Mikäli negatiivisia tunteita ei saa yhteisössä tai ystäväpiirissä lainkaan näyttää, niin kätkeminen ja iloisen, valoisan ihmisen "näytteleminen"vooi olla haastavaa, onkin. Välillä on hyvä purkautua ja ilmaista vaikka elämän haasteellisuuksia avoimesti kertomalla niistä muillekin, omasta tuskastaan. Sen ei pitäisi olla mikään tabu. Myös se, että kieltää omat tunteet, se tuo tuskaa. Eli niinsanotun varjopuolensa, negatiivisiksi määritellyt ominaisuudet. Silloinkin näytellään valheellisesti minää, eli naamari on päässä ja esitetään muuta kuin mitä ollaan. Omana itsenään pienine vikoineen ja ominaisuuksineen lienee parhain vaihtoehto eikä ole mikään häpeä olla ei niin iloinen ja jaksavainen aina, sillä ihmisenä olo on niinsanotusti "kaksijakoista" välillä tosiaankin , kuten taiteessa, varjo tulee vahvuudellaan valon eteen.
1337
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Voihan päivänsäde ja menninkäinen.......ihmisellä kun vaan tuppaa olemaan paripuolta:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Kuten taiteessa joskus käytetään termiä valo ja varjo, aika useinkin toki. Sama koskee henkilön minuutta. Siinä on kaksi puolta, se mitä haluamme näyttää, se on ns. Hyvä puoli, joka on myös yleisesti hyväksytty ja moraalisella tavalla oikein katsottu ja määritelty. Varjo taas on se puoli minuudesta, missä on usein syvimmät tuntemuksemme, kätketyt tuskan, vihan , katkeruuden tunteet. Sitä ei sovi näyttää muualle, koska se on se pelottava puolemme, itse asiassa todellinen minämme, jonka esiintulo on virgeliikku ja ns. Synti. Uskomuksemme määrittelevät paljon , millainen tulee olla. Tuleeko olla hymytyttö tai poika, eikö negatiivista, sinänsä normaaleja myös varjominön tunteita saisi näyttää ollenkaan? Vihan ja katkeruuden näyttäminen kun on normaalia. Aina ei ole kukaan illinen eikä hymyilevä, positiivinen valoisa ihminen. Elämään kuuluu ikuinen sota näiden kahden ihmisyyden puolen välillä. Annanko vallan valolle, annanko sen varjolle? Ripottäydynkö pahoista teoistani, rukoilenko? Tuleeko minulle huono omatunto jos en niin tee. Olenko Jumalalle kelvollinen, mikäli toteutan varjopuoltani? Olenko kelvollinen ilman katumusta? Näitä asioita moni miettii. Myös yleinen hyväksyntö riippuu joillakin siitä, mikä näkyy ulospäin. Mikäli negatiivisia tunteita ei saa yhteisössä tai ystäväpiirissä lainkaan näyttää, niin kätkeminen ja iloisen, valoisan ihmisen "näytteleminen"vooi olla haastavaa, onkin. Välillä on hyvä purkautua ja ilmaista vaikka elämän haasteellisuuksia avoimesti kertomalla niistä muillekin, omasta tuskastaan. Sen ei pitäisi olla mikään tabu. Myös se, että kieltää omat tunteet, se tuo tuskaa. Eli niinsanotun varjopuolensa, negatiivisiksi määritellyt ominaisuudet. Silloinkin näytellään valheellisesti minää, eli naamari on päässä ja esitetään muuta kuin mitä ollaan. Omana itsenään pienine vikoineen ja ominaisuuksineen lienee parhain vaihtoehto eikä ole mikään häpeä olla ei niin iloinen ja jaksavainen aina, sillä ihmisenä olo on niinsanotusti "kaksijakoista" välillä tosiaankin , kuten taiteessa, varjo tulee vahvuudellaan valon eteen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu