Tieteenfilosofiassa ja yleisesti tiedonmuodostuksessa kannatan tieteellistä pluralismia. Karkeasti erotellen sosiaalisten ilmiöiden tutkimusta ja teorianmuodostusta ei voi mitenkään kuljettaa eteenpäin samoilla periaatteilla kuin fysikaalista teorianmuodostusta. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että vastaavien tutkimuskohteiden toimintaa ja liikkeitä hallitsevat tyystin erilaiset lainalaisuudet. Lisäksi hämärät metafyysiset tarkastelut ja apriorinen tiedonmuodostus voidaan (tässä tilanteessa)puolestani pyyhkiä harjalla roskalaatikkoon.
Fysikaalisia havaittavia ilmiöitä edustavat representationaaliset teoriat ovat empirian nojalla löydettyjen lainalaisuuksien systematisointeja. Yhteensopivuus totuuden ja kokeellisten tulosten kanssa on fysikaalisen teorianmuodostuksen kriteeri. Valinta on se, että kaikki tiede kuvaa aistimuksissa tavattavia säännönmukaisuuksia. Maailma koostuu aistimuksista, jotka ovat toistaiseksi tulkitsemattomia, ja niiden matemaattisista suhteista. Aistimukset ovat käsitteellisestämisestä puhtaita elementtejä, joiden annettut yhteydet ovat tutkimuksen kohteena. Uusien tieteellisten tulosten valossa aiemmat luonnonfilosofiset välttämättömät totuudet ajautuivat hataralle maaperälle. Siksi käsitteen- ja teorianmuodostus ankkuroitiin välittömään havaintoon ja siihen liittyvän todennettavuuden periaatteeseen. Ulkomaailman objektien liikkeet tai tilat ilmenevät tietoisuudelle aistimuksina ja niiden matemaattisina suhteina. Tiede pyrkii näiden havainnonsisältöjen todentamisella paljastamaan niitä hallitsevia säännönmukaisuuksia ja pelkistämällä niitä tavoittelee todellisuuden mahdollisimman tarkkaa ja yksinkertaista kuvailua. Tiede pyrkii siten neutraalissa perusolevassa esiintyvien sielullisten ja fysikalisten suhteiden paljastamiseen, muodostamalla niistä havaintoja. Todellisuutta koskevat päätelmät ja tapahtumien ennustaminen nojaavat sitten kerättyihin havaintoaineistoihin.
Fysikaalisia havaittavia ilmiöitä edustavat representationaaliset teoriat ovat empirian nojalla löydettyjen lainalaisuuksien systematisointeja. Yhteensopivuus totuuden ja kokeellisten tulosten kanssa on fysikaalisen teorianmuodostuksen kriteeri. Valinta on se, että kaikki tiede kuvaa aistimuksissa tavattavia säännönmukaisuuksia. Maailma koostuu aistimuksista, jotka ovat toistaiseksi tulkitsemattomia, ja niiden matemaattisista suhteista. Aistimukset ovat käsitteellisestämisestä puhtaita elementtejä, joiden annettut yhteydet ovat tutkimuksen kohteena. Uusien tieteellisten tulosten valossa aiemmat luonnonfilosofiset välttämättömät totuudet ajautuivat hataralle maaperälle. Siksi käsitteen- ja teorianmuodostus ankkuroitiin välittömään havaintoon ja siihen liittyvän todennettavuuden periaatteeseen. Ulkomaailman objektien liikkeet tai tilat ilmenevät tietoisuudelle aistimuksina ja niiden matemaattisina suhteina. Tiede pyrkii näiden havainnonsisältöjen todentamisella paljastamaan niitä hallitsevia säännönmukaisuuksia ja pelkistämällä niitä tavoittelee todellisuuden mahdollisimman tarkkaa ja yksinkertaista kuvailua. Tiede pyrkii siten neutraalissa perusolevassa esiintyvien sielullisten ja fysikalisten suhteiden paljastamiseen, muodostamalla niistä havaintoja. Todellisuutta koskevat päätelmät ja tapahtumien ennustaminen nojaavat sitten kerättyihin havaintoaineistoihin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tietoteorian alkeista: "Tiedolla" oletetaan olevan kaksi perustaa. Toinen näistä on "järki" ja toinen "havainto". Jos tieto perustuu "puhtaaseen" järkeen, kyse on apriori-tietosta. Jos taas tieto nousee "puhtaasta" havainnosta, tai kokemuksesta, tieto on aposteriorista.
Jos tyydymme puhtaasti "havaintotietoon" ilman järjen valoa tai ymmärrystä, tieto on "sokeaa". Vastaavasti puhtaalla apriori-tiedolla ei ole sisältöä. Se on siis pelkkää muotoa. Lisäksi "puhdas" järki tuottaa helposti mielteitä ja ideoita, joilla ei ole todellisuuspohjaa.
Jotta tieto olisi oikeaa ja käyttökelpoista, sen tulisi sisältää niin järjen, ymmärryksen kuin myös havaintokokemuksen aineksia. Pelkkä havaintoaines ei ole kuitenkaan vielä tietoa tai silloin meidän on laskettava alkeellisinkin havainnoitsija, siis esimerkiksi kastemato tietäjäksi. Tämän lisäksi kaikki olevainen ei ole sen enempää havaittavissa kuin aistittavissakaan. Esimerkkinä vaikkapa pienhiukkaset, joiden olemassaolo voidaan todeta pelkästään niiden aiheuttamien seurausten avulla. Tällöin kyse onkin jo pitkälti apriorisesta tiedosta, sillä pelkät "seuraukset" eivät riitä empiirisen tiedon perusteeksi. Kuitenkin "jokin" noita seurauksia kai aiheuttaa.
Havainnointi ja aistiminen on muutenkin epävarmaa. Eri ihmiset aistivat eri asioita eri tavoin kaikenlaisista muista "mittavirheistä" puhumattakaan. Tuskimpa näin ollen aistimisen ja havainnoinnin lainalaisuuksistakaan voidaan puhua.
Tietoteoreettiselta kannalta katsoen teorioista ja jäsentämisestä vapaata havainnointia ei siis ole olemassa. Tai jos on, silloin kyse ei ole enää tiedosta, vaan jostain aivan muusta.
Puhutaan ns. havaitsemisen kehästä, jossa tehdyt havainnot muokkaavat mieltä ja muuttavat ihmistä niin että hän näkee maailmansa uutena ja tekee siitä myös uusia havaintoja, jotka muokkaavat mieltä...
Tällainen kehä-ajattelu kannattaa omaksua tiedonfilosofiaankin. Psykologiassahan David Kolb taisi olla se joka esitti idean lähinnä oppimista koskien. Hänen kehämallinsa yksityiskohdista on syntynyt keskustelua - mutta itse lähtökohtahan on tärkeä, ei mallin kehittely täydelliseksi.
Kriittinen positivismi oli yksi kantokykyinen näkemys tieteenteosta aikanaan. Sen joitakin hedelmälliseksi koettuja piirteitä siirtyi myöhempien aikojen tieteenfilosofiaan. "Järjen voima" sai tieteenfilosofiassa sijansa erityisesti modernin matemaattisen ja filosofisen logiikan muodossa myöhemmin ja asettui luontevasti laajempaan analyyttisen filosofian perinteeseen. Logiikkaa tarvitaan juuri silloin kuin (yksinkertaistaen) havaintotiedon pohjalta lähdetään kehittelemään uutta teoriaa. Mutta halusinkin historiallisessa tilannekatsauksessani avata erään oven uudelle keskustelulle. Se ei siis kuvaa mitään lopullista ontologista tai epistemologista sitoutumistani radikaaliin kriittiseen positivismiin. Kiitokset kommenteista, niitä todella tarvitaan!