Mitä olet saanut aikaan elämässäsi?

Tärkein aikaan saamiseni elämässä on ollut keksiä viihdyttävää tekemistä. Sillä tavalla olen kestänyt tätä elämisenmenoa jo useita kymmeniä vuosia.

Jos elämässä ei ole leikkiä, siinä ei ole mitään.
Tämä on yhden miehen mielipide elämän tärkeysjärjestyksistä :)

-keinovaginamies-

No itse olen saanut aikaan yhtä jos toista, mutta enemmän mua tässä aloituksessa kiinnostaa, että miksi mitata elämää jollain saavutuksilla?

Lapset ei ole saavutus kyllä. Ne on upeita ihmisiä, jotka olet tai et ole saanut elämääsi.

Vähän jopa ap;na olisin huolissani ajatuksenkulusta...🤔

Kakai vaimoa kolme lasta.

Se ei ole tärkeintä mitä olet saanut aikaan, vaan se että olet uskaltanut elää.

Liian moni ei uskalla elää. Liian moni ei uskalla toteuttaa unelmiaan. Aika täällä kuitenkin on rajallista ja hiekka tiimalasissa hupenee koko ajan.

Aina voi valehdella ;).

Hyvä että on ikäeroa.....

melko hölmöläiseltä vaikutat? pienet piirit… vs muu maailma…

No nyt lähtee kuin vesi hanhen selästä, väärä skaala sori 😁

Jeps. Siksipä pitääkin pyrkiä saamaan jotakin aikaisiksi. Jälleen, kun on nähnyt kenen kanssa yritetään niputtaa yhteen, motivaatio kasvaa entistä suuremmaksi.

Eipä kävisi mielessä tänne kertoilla yhtään mitään henkilökohtaisempaa 😀

-Thinksy

Olen juurikin tuollainen +40 ikisinkku, yksi lapsi, autoton vuokralla asuja. Se mitä olen saavuttanut on juuri ne asiat joihin olen panostanut lapsesta saakka. Ne eivät ehkä ole noita yleisiä samaan muottiin tungettujen saavutuksia, mutta minulle ne ovat merkityksellisiä.
Lapsuudesta n.26 vuotiaaksi saakka harjoittelin joka päivä useita tunteja päivässä erilaisia kuvataiteen muotoja. Piirustusta, maalaamista, valokuvausta. Tavoitteeni oli päästä kirjaan ja tulla hyväksi niissä. Kun tavoitteeni täyttyi 26vuotiaana, olin pitänyt n.20 taidenäyttelyä, olin jo kolmessa kirjassa ja opettanut elävänmallin piirustusta. Oli tullut aika kehittäö toista osa-aluetta jota olin työstänyt jo lapsesta saakka. Luovuin kaikesta ja hyppäsin tuntemattomaan. Muutin Intiaan. Oli tullut aika kohdata itseni syvemmin ja sukeltaa mieleni syvimpiin sopukoihin. Jo lapsena aloittamani henkisen kasvun tie alkoi kukoistamaan. Lapsena kirjastosta lainaamani ja lukemani kirjat mielen voimasta olivat muuttaneet sisimpäni. Elin Himalajalla, elin Sadhujen kanssa, asuin ashrameissa, meditoin tunteja ja tunteja. Koko elämäni pyöri ja pyörii edelleen sisäisen kasvun ja kehityksen ympärillä. Viiden vuoden jälkeen palasin suomeen. Perustin perheen mutta perheonni hajosi. Nyt elän henkisesti rikasta ja onnellista elämää lapseni kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa nuo aloittajan asettamat normit sillä voin sanoa eläneeni, kokeneeni ja rakastaneeni elämässä niin paljon. En vaihtaisi tätä kaikkea mistään hinnasta noihin. Minun saavutukseni ovat monien silmiltä piilossa. Minun elämän tavoite on onnellisuus eikä hyväksyntä muiden silmissä.
Rakastan elämää.
Onneni ole sidottu muiden määritelmiin.
Sn

Oli mulla Jaguar ja neljä eri Mersua, 19-32 ikäisenä autopurkaamo, islaminuskoinen tyttö vei poikuuteni, ja ennen kaikkea olen päässyt itse tatuoitukaluisen penetraattorin Bicky Royal miehen keulivan Chevy Silveradon kyytiin 😊😊😊

Itseasiassa perhesuhteet ja niistä kysyminen eivät kuulu työhaastatteluun.

Aikaansaamisen ja elämän merkityksen pohtiminen on turhaa. Loppujen lopuksi ihminen ainoastaan syö, nukkuu, ulostaa ja osa lisääntyy.

Tietääkseni en mitään mitä sitte yrittäny päästä hengestäni onnistumatta siinäkin

Onnelliset lapset, kaksi yritystä, pitkän liiton ja suhteellisen terveen elämän. Kiitollisuuden siitä kaikesta ja tilanteesta, jossa saan vielä ainakin toistaiseksi elää pelkäämättä monia asioita (esim. sotaa).

Riippuu ihan ihmisestä millaiset asiat kiinnostavat.

En oikeastaan ikinä puhu tuntemattomammille parisuhteestani, saati sitten jostain seurusteluistani. On paljon ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut useamman vuodenkin, joilla ei ole tietoa parisuhdestatuksestani. Hittojako se muille kuuluu? Vielä vähemmän puhun omaisuudestani tai rahatilanteestani. En edes halua seuraa, jota tuollainen kiinnostaisi.

Ihan totta ja lisäksi elämisistä jää ulottuvuus, jossa Jeesus Kristus kantaa ikuisesti haavojaan. Näin siis minkäänlaista parannusta tekemättömät eläisi elämänsä kun se pitäisi etukäteen tietää. Mitä tapahtuu seuraavaksi. Parempi pidättäytyä turhalta tuntemattomien parjaamiselta varmaankin vai luuketteko yhä vuonna 2026.

Mitä sinä ap olet? Pelkkä internetkirjoittelija vailla sielua? Eikö sinulla ole pokkaa mustamaalata ihmisiä naamatusten?

En mieti asioita noin, teen elämässäni asiat niin kun oikeaksi ja toimivaksi koen. Ihan sama miten ne muilla toimii tai kelpaa tai ei kelpaa. Olen saanu aikaan itseni näköisen elämän ja arjen.

Olen suht kova runkkari ja hyvä siinä. Lastia on ammuttu varmaan jo yli 15 000 tuhatta kertaa.

Mies 42v

Kyllä 40 ikävuoteen on jo oltava CV sellainen jota voi häpeilemättä esitellä.
Ja tässä tarkoitan CV:tä elämän alueella kautta linjan. Koulutus, työt, omaisuus, harrastukset ja elämäntavat sekä tietenkin ihmissuhteet.
Jos ei 40 ikävuoteen ole saanut edes ammattia hankittua, niin on selvää ettei plakkarissa ole mitään muutakaan.
Eli koulutus on oltava hankittuna, vähintään toisen asteen koulutus. Työtä tuohon 40 ikään on oltava tehtynä vähintäänkin 15 vuotta.
Ihmissuhteista sen verran että seurustelu ja parisuhteita pitää löytyä, jos ei niitäkään ole niin kyseessä on kyllä henkilö jonka kohdalla jotakin on mennyt pahasti pieleen. Mitä taas omaisuuteen tulee niin minulla ainakin oli jo alle 40 vuotiaana kokonaan maksettu omistusasunto.
Jo nelikymppinen on vailla oikeaa ammattia ja koulutusta, asuu vuokralla kunnan talossa, on ikisinkku joka ei ole kellee kelvannut, niin se on kyllä ehdoton ei potentiaalisena kumppanina kellekään.

Olen syyllistynyt useaan perskännien vetoon julkisella paikalla. Sitä voi pitää rohkeutensa olla oma itsensä. Yksinäinen + kaljamahainen + tumputtava puliukkoj.

Leif

Riittävän koulutuksen, jonka turvin saa töitä. Oman asunnon, auton ja vähän hätävaraa. Pari lasta. Miehiä on tullut ja mennyt, ei ihan niin kuin busseja, mutta kuitenkin. Terveelliset elämäntavat, vastuullisen ja ahkeran luonteenlaadun - perinnöksi ja kiinnostuksen ja valppauden moneen asiaan, josta seuraa, että elämä on aika mielenkiintoista. No on sinne matkaan jotain kurjaa mahtunut, mutta pinnalle olen taas pullahtanut.

Olen tässä odotellut, että oikea elämä alkaisi ja jonain päivänä vihdoin kelpaisin naisille. Mutta ei taida tulla tapahtumaan tässä gamerfobisessa yhteiskunnassa joka vihaa kaltaisiani kunnollisia ja kilttejä miehiä.

Aivan kauhea kysymys, mitä joku ihminen olisi kertonut vastaukseksi 20 sukupolvea sitten?

AV

No ainakin tämä palstakirjoitteluroska saa nyt riittää.

” Työnantajakin yrittää selvittää työhaastattelussa että minkälainen hakija on ja mitä on saanut elämässään aikaan. ” mitä se niil kuuluupi?

En halua kenenkään tietävän minusta mitään, koska ei ole vielä yhtäkään sellaista ihmistä johon haluaisin tutustua! Se on varmaa, että ilman korvauksia mitään ei tule koskaan tapahtumaan!

No mulla on aika kova ja kestävä pää.

Olen saavuttanut jotakin korvaamattoman upeaa, johon kaikki eivät pääsekään.

Sisäisen rauhan. Rakkauden itseäni ja elämää kohtaan.

Rakentanut legoista talon.

Ja pitkistä ja paksuista Dubloista.

Tasapainoisen raittiin aikuisen lapsen ja toisen maitohampaita odotan... hih!

Olen saanut rakastaa ja minua on rakastettu, se on paras saavutukseni. En kyllä mainitsisi työhaastattelussa...

Omakohtaisesti myös tiedän, että vaikkapa tietyn ikäiset henkilö, jolla on esimerkiksi tutkinto ja lapsia voivat olla minkälaisia vaan. Ihmisiin pitää tutustua ennen kuin tietää millaisia he ovat.

Ehkä vain luuserit pitävät autottomia luusereina... On vain ikävää, jos arvioidaan ihmisiä tuolla tavoin.

- Sheena

Tuo viimeinen kappale osuu minuun, paitsi että en omista autoa ollenkaan, koska asun kaupungissa. Masennus vei minulta viimeiset 15 vuotta ja työkyvyttömyys on syönyt tähän mennessä kolmasosan säästöistä. Onneksi on vielä joitakin kymmeniä tuhansia säästöjä takana, että en nyt nälkään kuole vähään aikaan.

En tosin välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat, elän vain päivä kerrallaan. En elä tätä elämää muiden vuoksi vaan yritän tehdä arjesta itselleni jotenkin merkityksellisen. Pyrin tuomaan muille iloa elämään (juuri tänään juttelin terapiassa siitä, miten voin levittää hyvää mieltä ympärilleni pienin teoin) ja elämään siten, että en ainakaan tuo muille pahaa mieltä. En haluaisi tätä kärsimystä kenellekään.

En oikeastaan mitään merkittävää. Olen oysynyt hengissä. Se on aika paljon se...

Valkolakin ja pari oppiarvoa ja pienen eläkkeen. Siinä se on mitä Suomessa voi saada tavallisen työläisen jälkeläinen. Ei perhettä, ei jälkeläisiä, ei enää sukulaisiakaan, ei harrastuksia, mutta sairauksia kylläkin, koska Suomessa ei terveydenhuolto ole toiminut enää pitkään aikaan. Pelkkää hukkaan heitettyä aikaa koko elämä ja vain siksi, että tuli uskottua poliitikkoja, jotka kehoittivat vaan opiskelemaan ja hankkimaan oppiarvoja. No, töitä ei sitten löytynytkään, kuin surkeita pestejä, joissa tuli kymmenkunta vuotta tehtyä, kunnes eläkeikä tulikin vastaan.

Mua kiinnostaa ihan liian vähän miten muut ihmiset haluavat mun arvoni määritellä.

xLiner