Marcus Aurelius saattoi kertoa että
pitäisi elää päivänsä niinkuin se oli viimeinen
ja tehdä jokainen työnsä kuin se olisi viimeinen.
Wikipedia tietää kertoa _--> Caesar Marcus Aurelius Antoninus Augustus (synt. Marcus Annius Catilius Severus, myöh. Marcus Annius Verus, ))
yleisesti Marcus Aurelius; (26. huhtikuuta 121 – 17. maaliskuuta 180) oli Rooman keisari 8. maaliskuuta 161 – 17. maaliskuuta 180.
Valtakautensa alusta vuoteen 169 hän hallitsi kanssahallitsijana adoptioveljensä Lucius Veruksen kanssa.
pitäisi elää päivänsä niinkuin se oli viimeinen
ja tehdä jokainen työnsä kuin se olisi viimeinen.
Wikipedia tietää kertoa _--> Caesar Marcus Aurelius Antoninus Augustus (synt. Marcus Annius Catilius Severus, myöh. Marcus Annius Verus, ))
yleisesti Marcus Aurelius; (26. huhtikuuta 121 – 17. maaliskuuta 180) oli Rooman keisari 8. maaliskuuta 161 – 17. maaliskuuta 180.
Valtakautensa alusta vuoteen 169 hän hallitsi kanssahallitsijana adoptioveljensä Lucius Veruksen kanssa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä minä tartun hetkeen, mutta teen myös pitkän ajan suunnitelmia.
Tuo carpeDiem oli Horatius - hetkee aiemmin - Wikipedia tietää kertoo että vapautetun orjan poika. Mullei oo suunnitelmia, enää. Nyt elän niinku tätäpäivää. ilman huomista. Mistä lie johtuukaan!
Päivä kerrallaan eläminen ja jatkuva työn tekeminen on rasittavampaa kuin suunnitellut projektit. Niin päätyy 10 vuodessa täyteen Burn Out tilaan. Eli kun elää päivä kerrallaan. Burn Outin lisäksi on stressi melkoinen.
Kaikille työtä tekeville ja raskautetuille pitäisi jonkun hankkia lepo. Yllättävää on että kun ei murehdi huomisesta niin olo käy juuri silloin raskaimmaksi muutamassa vuodessa.
Projekti digitoida joku kirja tai tehdä tohtorin väitöskirja on rentouttavaa ja vapauttavaa.
Niinku saada päätökseen joku työ. ...alku ja loppu ja :)
seuraava ... > uusi työ!
Seuraavaa projektia ei ehkä kannata aloittaa heti yhden valmistuttua. Projekteissa on omat turhauttavat vaaransa. Jos hukkaa pitkään valmistellun tiedoston tai on käyttänyt ohjelmaa jota vain harva moderni ohjelma kykenee avaamaan.
Mulla oli 2006-2009 joka vuosi kaksi projektia kumpikin puolen vuoden kestolla. Laiskottelin suuren osan ajasta. Mutta sain kuitenkin aikaan jotakin. Palkintona projekteista oli pääsy Herra Zebaotin palvelukseen jos olisin tehnyt hyvää tulosta. En päässyt läpi kuitenkaan. Mutta projektityö oli parempaa kuin jos olisi elänyt vain päivän kerrallaan.
Tiesin tekeväni tilattua ja arvokasta suoritusta, vaikka epäonnistuin.
Kun oli puoli vuotta aikaa kullakin projektilla pyrin tekemään työtä tunnin päivässä ja välillä pidin muutaman päivän taukoja. Niin olin vapaa ja rento eikä tapahtunut mitään Burn Out ilmiötä. Kun 2013-2020 tein työtä päivä kerrallaan edeten välittämättä huomisesta niin tuli lopulta Burn Out.
Jos mummunen olet oikeasti seniori niin kannattaa pitää ihmissuhteista kiinni ja ehkä vielä löytää lisääkin ihmissuhteita.
Minun ympärillä seniorit on aika yksinäisiä.
Liittyykö toi yksinäisyys siihen, että ovat senioreja?
Vai liittyykö yksinäisyys kaikkiin ikäryhmiin ja sitä kautta kaiken ikäisten ihmissuhteisiin??
Mitä mieltä olet ?
Sanoisin ,että senioreilla se yksinäisyys ainakin korostuu.
Mutta voi olla että minun lähipiiriotokseni on vinoutunut.
Juu, ja on tärkeetä että se korostuu: Seniorit ovat jo eläneet suurimman osan elämästään, miksi viime metreillä heidän tulisi olla yksinäisiä:) Sanoppppas se!
Levätä nyt ja tehdä töitä myöhemmin vai tehdä töitä nyt ja levätä myöhemmin.
Noniin... tästä on lähdettävä että jotakin on tehtävä että saisi aikaan edes jonkinlaista Hyväämieltä, joka kannustaisi tekee uutta työtä , vaikka vapaaehtoistyötä - mitälie!?
Kai sitä viimeisenä päivänään tekisi mieluummin jotain muuta kuin työtä.
Viimeisinä päivinä tulee hengittää syvään!
Hei mummunen!
Huumoria:
Juotko joka päivä pullakahvit ja heräät aamulla viideltä?
:-) 😀