Poliisi organisaationa näyttää elävän useissa länsimaissa ikäänkuin itseään varten ja saa elämänenergiaa valtaoikeuksista yli kansalaisyhteiskunnan ja yksilöiden. Valta viehättää myös poliiseja yksilöinä.
Alunperinhän armeija/poliisi oli kuninkaitten väkivaltamonopoli oman valta-aseman turvaamiseksi, mutta tehtävä on laajentunut demokratian myötä.
Mutta yhä esim. tapauksissa joissa kansalainen kuolee epäselvässä tilanteessa polisiin toiminnan vuoksi, suora virheen tunnustaminen ei sovi ja virhe kiistetään, koska poliisi ei koe olevan tilivelvollinen kansalaisyhteiskunnalle tai yksilöille, vaan ylemmälle vallalle. Päästöstä asiasta odotetaan sitten oikeusjärjestelmältä (joka on poliisin auktoriteetti), johon poliisi tyytyy. Poliisi ei siis kuuntele "sydäntä", vaan auktoriteettia.
Eli onko poliisilla jäänyt levy päälle keskiajalta, vai onko ilmiö psykologinen, joka heijastuu organisaatiossa (tietynlaisen psykologisen profiilin kaltaiset yksilöt haluavat valtaa ja toisaalta palvella auktoriteettia, jolloin heidän muodostamansa organisaatio käyttäytyy samoin)?
Alunperinhän armeija/poliisi oli kuninkaitten väkivaltamonopoli oman valta-aseman turvaamiseksi, mutta tehtävä on laajentunut demokratian myötä.
Mutta yhä esim. tapauksissa joissa kansalainen kuolee epäselvässä tilanteessa polisiin toiminnan vuoksi, suora virheen tunnustaminen ei sovi ja virhe kiistetään, koska poliisi ei koe olevan tilivelvollinen kansalaisyhteiskunnalle tai yksilöille, vaan ylemmälle vallalle. Päästöstä asiasta odotetaan sitten oikeusjärjestelmältä (joka on poliisin auktoriteetti), johon poliisi tyytyy. Poliisi ei siis kuuntele "sydäntä", vaan auktoriteettia.
Eli onko poliisilla jäänyt levy päälle keskiajalta, vai onko ilmiö psykologinen, joka heijastuu organisaatiossa (tietynlaisen psykologisen profiilin kaltaiset yksilöt haluavat valtaa ja toisaalta palvella auktoriteettia, jolloin heidän muodostamansa organisaatio käyttäytyy samoin)?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se takaa funktionaalisesti ottaen varman vallan hallituksille, josta syystä siitä pidetään kiinni, siitä puhutaan propagandalla noteeraten sitä jotenkin luonnollisena ja väistämättömänä instituutiona ja järjestäytyneen yhteiskunnan osana. Mikä olikaan funktionalismin vastakohtapari?
on kausaalinen selitys.
Valtion ja mafian ainoat oleelliset erot ovat mittakaava, ja se että suurin osa ihmisistä kannattaa valtiota mutta vastustaa mafiaa.
Eipä pysyisi yhteiskunta montaa päivää pystyssä ilman poliisia, kun anarkistit alkaisivat häärätä vapaasti. Yhteiskunta tarvitsee aivan välttämättä tiettyjä tukirakenteita.
Suhteessa väkilukuun on Euroopan alueella ylivoimaisesti vähiten poliiseja Suomessa ja eniten Valko-Venäjällä.
Olisikohan tämä jotenkin kuvaavaa: suorastaan oireellista valtakunnan tilassa?
Melko huvittavaa, ellei peräti sarkastista, kun poliisin ylijohtajat, sanovat: olemme syyttömiä :D::D
- Ja valtionsyyttäjä syyttää heitä virkarikoksista :D:D
Jotain olisi nyt uudistettavaakin ehkä :D:D
Kun tavalliselta kaduntallaajalta kysytään, niin poliisien määrän ja valtaoikeuksien lisääminen on tehokkain tapa vähentää rikollisuutta ja epäjärjestystä. Jokainen henkisesti yli 10-vuotiaaksi kasvanut tietenkin ymmärtää tämän olevan täyttä bullshittia.