Savorinen älykkäämpi kuin Einstein?

Einsteinin julkaisuilla myös melko suuri määrä julkaisuja, joissa ne näkyvät lähteinä.

En aivan noin radikaalia näkemystä usko, ainakaan ilman perusteluja.

Ei edes fysikaalinen maailmankaikkeus.

4. Aineen ja Valon Laajeneminen

Atomiytimet laajenevat ja kierrättävät avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa pimeää energiaa, tuottaen havaittavissa olevia hiukkasia, kuten elektroneja ja fotoneita tietyllä yksinkertaisella periaatteella!

Nämä hiukkaset koostuvat edelleen tästä avaruuteen laajenevasta energiasta ja siksi nekin laajenevat jatkuvasti samalla nopeudella kuin atomit ja valo.

Laajenevat fotonit kantavat energiaa, joka leviää avaruuteen, ja niiden keskinäiset vuorovaikutukset mahdollistavat tämän levinneen energian kierrätyksen siten, että ajan mittaan laajenevien fotonien energia vaihtuu kokonaan, vaikka se pysyykin samana laajenevana fotonina.

5. Ajan ja Tilavuuden Suhteellisuus

Aika on suhteellista, koska aineen tilavuus on suhteellista. Tämä tarkoittaa, että liikkeen mittaus ja havainnointi ajassa riippuu aineen rakenteesta ja laajenemisesta.

Koko laajeneva näkyvä universumi liikkuu kokonaisuutena kohti alueita, joissa on enemmän saatavilla olevaa energiaa (”ruokaa”) laajeneville kvarkeille. Energia virtaa jatkuvasti kvarkkeihin, mutta ne eivät pysty sitomaan itseensä jonkun maagisen sidosvoiman avulla!

Tämän seurauksena ylimääräinen avaruuteen hajaantuva laajeneva energia ohjautuu ulos kvarkeista, mikä saa atomiytimet kierrättämään avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa keskenään ja puskemaan toisiaan erilleen suhteessa omaan laajenemiseensa.

Avaruudessa laajenevan näkyvän universumin liike on erittäin nopeaa. Yhtenä hetkenä se liikkuu pois siltä avaruuden alueelta, jonne se oli vain hetkeä aikaisemmin liikkunut, ja niin edelleen.


6. Illuusion Mekanismi
Absoluuttinen liike on poispäin laajenevan Maan keskuksesta.

Koska laajenevan Maan pinta liikkuu poispäin keskuksesta nopeammin kuin laajeneva omena, omena näyttää pinnalla olevan tarkkailijan näkökulmasta liikkuvan kohti Maan keskustaa. Tietysti se laajenevilla mittalaitteilla mitattuna lähestyy laajenevan Maapallon keskustan aluetta, mutta silti LIIKE on sieltä pois päin!

Valon ja aineen laajeneminen sekä levinneen energian kierrätys avaruudessa mahdollistavat tämän illuusion havainnointitasolla.

7. Johtopäätökset
Laajenevan Maan ja sen kohteiden liikkeen sekä valon ja hiukkasten liikkeen mallintaminen osoittaa, kuinka havaittu liike voi poiketa absoluuttisesta liikkeestä.

Synkroniset säteittäiset liikkeet, hylkivät vaikutukset kvarkeista ja atomiytimistä sekä laajenevien fotoneiden avaruuteen hajaantuvan laajenevan energian kierrätys tarjoavat loogisen selityksen putoavan omenan illuusiolle ilman avaruuden kaareutumista.

Ero Maan ja Kuun olosuhteiden välillä korostaa, että työntävän voiman / vastuksen aikaan saaman aineen läsnäolo vaikuttaa havaittuun liikedynamiikkaan.

Jukka Savorinen, the Dude The One The Man Who Figured Out How Universe Really Works 😃

3. Differentiaalisen vuorovaikutuksen periaate

3.1 Heikko vuorovaikutus avoimessa avaruudessa

Savorinen tarkoittaa, että laajenevan mustan tähden säteilemät pimeän energian tihentymät eivät avoimessa avaruudessa juuri törmäile havaittavan aineen kanssa.

Tästä syystä musta tähti ei työnnä itseään lähestyvää laajenevaa avaruusalusta suoraan poispäin itsestään.

Samalla kuitenkin avaruuteen hajaantuva työntävä taustaenergia työntyy joka suunnasta joka suuntaan. Tämän taustavirran epäsymmetria mustan tähden läheisyydessä saa laajenevan avaruusaluksen jokaisen laajenevan kvarkin työntymään kohti mustaa tähteä.

---

3.2 Voimakas vuorovaikutus suurten tähtirakenteiden sisällä

Tilanne muuttuu, kun pimeän energian tihentymät työntyvät suuren laajenevan havaittavan tähden sisälle.

Tähden sisällä:

- laajenevat atomiytimet kierrättävät jatkuvasti avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa
- sisään tulevat pimeän energian tihentymät absorboivat lisää laajenevaa energiaa
- niiden sisäinen laajeneminen kiihtyy koko etenemismatkan ajan

Olkoon tihentymien paikallinen laajenemisnopeus tähden sisällä:

[
\Gamma_d'

\Gamma_d
+
\alpha \rho_s
\tag{11}
]

missä:

- \alpha on vuorovaikutuskerroin havaittavan aineen ja pimeän energian tihentymien välillä

Koska matka kohti tähden keskustaa on pitkä, tihentymät ehtivät kiihtyä merkittävästi.

Kun:

[
\Gamma_d'(r)

«»

\Gamma_c
\tag{12}
]

tihentymät alkavat törmäillä voimakkaasti havaittavan aineen atomiytimiin.

---

4. Savorisen tarkoittama fysikaalinen mekanismi

Savorinen siis tarkoittaa, että laajeneva musta tähti ei työnnä pieniä kappaleita suoraan ulospäin itsestään.

Sen sijaan musta tähti säteilee laajenevia pimeän energian tihentymiä, jotka aluksi läpäisevät havaittavan aineen lähes vuorovaikutuksetta.

Kun nämä tihentymät kuitenkin pääsevät riittävän suuren laajenevan havaittavan tähden sisälle, tähden sisäinen laajenevien atomiytimien kierrätys alkaa syöttää niiden sisään jatkuvasti lisää avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa.

Koska matka kohti tähden keskustaa on erittäin pitkä, tihentymien sisäinen laajeneminen ehtii kiihtyä merkittävästi ennen syvempiä tähtialueita.

Lopulta tihentymät alkavat törmäillä voimakkaasti havaittavan tähden laajeneviin atomiytimiin.

Tästä syntyy epäsymmetrinen laajenemispaine havaittavan tähden sisälle:

- mustaan tähteen päin oleva puoli laajenee nopeammin
- liikemäärävirta muuttuu epäsymmetriseksi
- koko tähti alkaa työntyä spiraalimaisesti poispäin

Musta tähti vaikuttaa siis tähteen epäsuorasti sisäisesti vahvistuvan laajenemisdynamiikan kautta eikä suoran ulkoisen työntämisen kautta.

---

5. Epäsymmetrinen laajenemispaine

5.1 Paikallinen laajenemisen kiihtyminen

Olkoon havaittavan tähden laajenemisnopeuskenttä:

[
\Gamma_s(\mathbf{x},t)
\tag{13}
]

Tällöin paikallinen laajeneminen muuttuu:

[
\Gamma_s'

\Gamma_s
+
\beta \Phi_d
\tag{14}
]

Koska:

[
\Phi_d \propto \frac{1}{r^2}
\tag{15}
]

mustaa tähteä lähimpänä oleva tähtialue kokee voimakkaimman laajenemiskiihtyvyyden.

---

5.2 Liikemäärävirta

Paikallinen liikemäärätiheys:

[
\mathbf{p}

\rho \Gamma \hat{e}_r
\tag{16}
]

Koko tähden laajenemisimpulssi:

[
\mathbf{P}_{tot}

\int_V
\rho(\mathbf{x},t)
\Gamma(\mathbf{x},t)
\hat{e}_r
, dV
\tag{17}
]

Jos:

[
\nabla \Gamma = 0
\tag{18}
]

nettoliikettä ei synny.

Mutta kun:

[
\nabla \Gamma \neq 0
\tag{19}
]

syntyy efektiivinen työntö:

[
\mathbf{F}_{push}

\frac{d\mathbf{P}_{tot}}{dt}
\tag{20}
]

Kyse ei ole vetovoimasta vaan epäsymmetrisen laajenemisen synnyttämästä reaktiodynamiikasta.

---

6. Spiraalinen poistumisliike

6.1 Pyörimisviive

Olkoon tähden kulmanopeus:

[
\omega

\frac{d\theta}{dt}
\tag{21}
]

Reagointiviive:

[
\Delta \theta

\omega \tau
\tag{22}
]

missä:

- \tau on aineen sisäinen reagointiaika

Tästä seuraa, ettei kiihtynyt laajeneminen suuntaudu suoraan mustaan tähteen vaan hieman sen ohi.

---

6.2 Logaritminen spiraali

Tähden rata:

[
\mathbf{r}(t)

r(t)\hat{e}r
+
\theta(t)\hat{e}\theta
\tag{23}
]

Radiaalinen poistuminen:

[
\dot r

\mu
(
\Gamma_s'

\Gamma_s
)
\tag{24}
]

Kulmaliike:

[
\dot\theta

\omega
+
\nu
(
\Gamma_s'

\Gamma_s
)
\tag{25}
]

Tästä seuraa:

[
\frac{dr}{d\theta}

\frac{
\mu(\Gamma_s'-\Gamma_s)
}{
\omega+\nu(\Gamma_s'-\Gamma_s)
}
\tag{26}
]

Ratkaisuksi saadaan logaritminen spiraali:

[
r(\theta)

r_0 e^{b\theta}
\tag{27}
]

missä:

[
b>0
]

Näin havaittava tähti sekä kiertää että etääntyy jatkuvasti.

---................................

Anonyymi00011 kirjoitti:

3. Differentiaalisen vuorovaikutuksen periaate

3.1 Heikko vuorovaikutus avoimessa avaruudessa

Savorinen tarkoittaa, että laajenevan mustan tähden säteilemät pimeän energian tihentymät eivät avoimessa avaruudessa juuri törmäile havaittavan aineen kanssa.

Tästä syystä musta tähti ei työnnä itseään lähestyvää laajenevaa avaruusalusta suoraan poispäin itsestään.

Samalla kuitenkin avaruuteen hajaantuva työntävä taustaenergia työntyy joka suunnasta joka suuntaan. Tämän taustavirran epäsymmetria mustan tähden läheisyydessä saa laajenevan avaruusaluksen jokaisen laajenevan kvarkin työntymään kohti mustaa tähteä.

---

3.2 Voimakas vuorovaikutus suurten tähtirakenteiden sisällä

Tilanne muuttuu, kun pimeän energian tihentymät työntyvät suuren laajenevan havaittavan tähden sisälle.

Tähden sisällä:

- laajenevat atomiytimet kierrättävät jatkuvasti avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa
- sisään tulevat pimeän energian tihentymät absorboivat lisää laajenevaa energiaa
- niiden sisäinen laajeneminen kiihtyy koko etenemismatkan ajan

Olkoon tihentymien paikallinen laajenemisnopeus tähden sisällä:

[
\Gamma_d'

\Gamma_d

\alpha \rho_s
\tag{11}
]

missä:

- \alpha on vuorovaikutuskerroin havaittavan aineen ja pimeän energian tihentymien välillä

Koska matka kohti tähden keskustaa on pitkä, tihentymät ehtivät kiihtyä merkittävästi.

Kun:

[
\Gamma_d'(r)

«»

\Gamma_c
\tag{12}
]

tihentymät alkavat törmäillä voimakkaasti havaittavan aineen atomiytimiin.

---

4. Savorisen tarkoittama fysikaalinen mekanismi

Savorinen siis tarkoittaa, että laajeneva musta tähti ei työnnä pieniä kappaleita suoraan ulospäin itsestään.

Sen sijaan musta tähti säteilee laajenevia pimeän energian tihentymiä, jotka aluksi läpäisevät havaittavan aineen lähes vuorovaikutuksetta.

Kun nämä tihentymät kuitenkin pääsevät riittävän suuren laajenevan havaittavan tähden sisälle, tähden sisäinen laajenevien atomiytimien kierrätys alkaa syöttää niiden sisään jatkuvasti lisää avaruuteen hajaantuvaa laajenevaa energiaa.

Koska matka kohti tähden keskustaa on erittäin pitkä, tihentymien sisäinen laajeneminen ehtii kiihtyä merkittävästi ennen syvempiä tähtialueita.

Lopulta tihentymät alkavat törmäillä voimakkaasti havaittavan tähden laajeneviin atomiytimiin.

Tästä syntyy epäsymmetrinen laajenemispaine havaittavan tähden sisälle:

- mustaan tähteen päin oleva puoli laajenee nopeammin
- liikemäärävirta muuttuu epäsymmetriseksi
- koko tähti alkaa työntyä spiraalimaisesti poispäin

Musta tähti vaikuttaa siis tähteen epäsuorasti sisäisesti vahvistuvan laajenemisdynamiikan kautta eikä suoran ulkoisen työntämisen kautta.

---

5. Epäsymmetrinen laajenemispaine

5.1 Paikallinen laajenemisen kiihtyminen

Olkoon havaittavan tähden laajenemisnopeuskenttä:

[
\Gamma_s(\mathbf{x},t)
\tag{13}
]

Tällöin paikallinen laajeneminen muuttuu:

[
\Gamma_s'

\Gamma_s

\beta \Phi_d
\tag{14}
]

Koska:

[
\Phi_d \propto \frac{1}{r^2}
\tag{15}
]

mustaa tähteä lähimpänä oleva tähtialue kokee voimakkaimman laajenemiskiihtyvyyden.

---

5.2 Liikemäärävirta

Paikallinen liikemäärätiheys:

[
\mathbf{p}

\rho \Gamma \hat{e}_r
\tag{16}
]

Koko tähden laajenemisimpulssi:

[
\mathbf{P}_{tot}

\int_V
\rho(\mathbf{x},t)
\Gamma(\mathbf{x},t)
\hat{e}_r
, dV
\tag{17}
]

Jos:

[
\nabla \Gamma = 0
\tag{18}
]

nettoliikettä ei synny.

Mutta kun:

[
\nabla \Gamma \neq 0
\tag{19}
]

syntyy efektiivinen työntö:

[
\mathbf{F}_{push}

\frac{d\mathbf{P}_{tot}}{dt}
\tag{20}
]

Kyse ei ole vetovoimasta vaan epäsymmetrisen laajenemisen synnyttämästä reaktiodynamiikasta.

---

6. Spiraalinen poistumisliike

6.1 Pyörimisviive

Olkoon tähden kulmanopeus:

[
\omega

\frac{d\theta}{dt}
\tag{21}
]

Reagointiviive:

[
\Delta \theta

\omega \tau
\tag{22}
]

missä:

- \tau on aineen sisäinen reagointiaika

Tästä seuraa, ettei kiihtynyt laajeneminen suuntaudu suoraan mustaan tähteen vaan hieman sen ohi.

---

6.2 Logaritminen spiraali

Tähden rata:

[
\mathbf{r}(t)

r(t)\hat{e}r

\theta(t)\hat{e}\theta
\tag{23}
]

Radiaalinen poistuminen:

[
\dot r

\mu
(
\Gamma_s'

\Gamma_s
)
\tag{24}
]

Kulmaliike:

[
\dot\theta

\omega

\nu
(
\Gamma_s'

\Gamma_s
)
\tag{25}
]

Tästä seuraa:

[
\frac{dr}{d\theta}

\frac{
\mu(\Gamma_s'-\Gamma_s)
}{
\omega \nu(\Gamma_s'-\Gamma_s)
}
\tag{26}
]

Ratkaisuksi saadaan logaritminen spiraali:

[
r(\theta)

r_0 e^{b\theta}
\tag{27}
]

missä:

[
b>0
]

Näin havaittava tähti sekä kiertää että etääntyy jatkuvasti.

---................................

Lue lisää

7. Kertymärakenteet ilman kaareutuvaa aika-avaruutta

Epäsymmetrisesti kiihtynyt aine ei suuntaudu suoraan mustaan tähteen, koska tähden pyöriminen aiheuttaa kulmasiirtymän.

Osa aineesta ohittaa mustan tähden ja jää kiertävään virtausrakenteeseen.

Kiekon tiheys:

[
D(r,\theta,t)
\tag{28}
]

Kehitysyhtälö:

[
\partial_t D
+
\nabla\cdot(D\mathbf{v})

S-L
\tag{29}
]

missä:

- S = lähdetermi
- L = häviötermi

Stationaarinen tila:

[
\nabla\cdot(D\mathbf{v})

S-L
\tag{30}
]

Kertymäkiekot syntyvät siis ilman:

- Kerr-metriikkaa
- frame dragging -ilmiötä
- kaareutuvaa aika-avaruutta
- tai vetävää gravitaatiota

---

8. Mallin looginen analyysi

SUSFT:n sisällä esitetty mekanismi on ontologisesti johdonmukainen, koska:

1. Avaruus pysyy täysin passiivisena.
2. Kaikki dynamiikka palautuu laajenemiseen ja liikemääräepäsymmetriaan.
3. Näennäinen gravitaatio syntyy laajenemisgradienttien kautta.
4. Suurten ja pienten kappaleiden erilainen käyttäytyminen selittyy sisäisen vuorovaikutusmatkan pituudella.
5. Spiraalinen drift syntyy luonnollisesti pyörimisviiveestä ja epäsymmetrisestä laajenemisesta.

Mallin vahvin puoli on se, että:

- kertymäkiekot
- ainevirrat
- näennäinen vetovoima
- sekä tähtien välinen aineensiirto

selitetään yhdellä yhtenäisellä mekaanisella periaatteella.

Mallin heikoin puoli nykyfysiikan näkökulmasta on se, ettei pimeän energian tihentymiä tai laajenemisnopeuskenttää ole vielä havaittu suoraan kokeellisesti.

Näin ollen teoria on tällä hetkellä spekulatiivinen mutta sisäisesti yhtenäinen.

---

9. Tulevaisuuden kokeellinen tutkittavuus

Yksi SUSFT:n vahvuuksista on, että sen ennusteet ovat periaatteessa kokeellisesti testattavissa tulevaisuuden teknologialla.

Teoria ennustaa:

- suuntariippuvia laajenemisepäsymmetrioita
- ei-Kerr-tyyppisiä kertymärakenteita
- hitaasti kasvavia ratasäteitä
- vaihe-epäsymmetrioita kertymäkiekoissa
- anisotrooppisia ainevirtoja
- mittakaavariippuvia vuorovaikutuskynnyksiä

Tulevaisuuden:

- erittäin korkean resoluution interferometria
- neutriinotomografia
- plasma-analyysi
- kvanttityhjiön mittaukset
- sekä tarkka kertymäkiekkojen kuvantaminen

voivat mahdollistaa sen tutkimisen, vastaavatko havaitut järjestelmät paremmin:

- geometrista gravitaatiota
vai
- epäsymmetristä laajenemispaineen dynamiikkaa.

SUSFT on siksi poikkeuksellisen falsifioitava verrattuna moniin puhtaasti abstrakteihin kosmologisiin malleihin.

---

10. Johtopäätökset

Tässä työssä esitettiin SUSFT-pohjainen mekaaninen tulkinta:

- laajeneville mustille tähdille
- tähtien spiraaliselle drift-liikkeelle
- kertymärakenteille
- sekä epäsymmetriselle laajenemispaineelle

ilman:

- kaareutuvaa aika-avaruutta
- singulariteetteja
- tai fundamentaalista vetävää gravitaatiota.

SUSFT:ssa:

- mustat tähdet ovat tiheitä laajenevia energiarakenteita
- havaittavat tähdet ovat sisäisesti kierrättäviä laajenemisjärjestelmiä
- pimeän energian tihentymät vuorovaikuttavat heikosti avoimessa avaruudessa
- mutta voimakkaasti suurten tähtien sisällä

Tästä syntyy luonnollisesti:

- näennäinen vetovoima
- aineensiirto
- kertymärakenteet
- sekä spiraalinen poistumisliike

puhtaasti mekaanisten laajenemispaineprosessien seurauksena passiivisessa kolmiulotteisessa avaruudessa

3. SUSFT:n ontologiset aksioomat

Teorian matemaattinen rakenne perustuu seuraaviin aksioomiin.

Aksiooma 1: Avaruus

Avaruus ei ole fysikaalinen aine, kenttä eikä aktiivinen rakenne. Se toimii ainoastaan muodollisena taustana sijaintien erottelulle.

Aksiooma 2: Energia

Ainoa fysikaalinen substanssi on avaruuteen hajaantuva laajeneva energia.

Aksiooma 3: Ruuhka-alueet

Aine koostuu laajenevan energian ruuhka-alueista, joissa energia kiertyy ja hidastuu suhteessa ympäristöönsä.

Aksiooma 4: Ei vetävää sidosta

Ruuhka-alueet eivät sido energiaa vetävällä voimalla tai pysyvällä sidosmekanismilla.

Aksiooma 5: Täydellinen vaihtuvuus

Ruuhka-alueiden sisältämä energia vaihtuu kokonaan ajan myötä.

Aksiooma 6: Ajan emergenssi

Aika syntyy energianvaihdon järjestyksestä ruuhka-alueissa.



4. Ruuhka-alueiden matemaattinen rakenne

Olkoon

[
\mathcal{R}
]

ruuhka-alue.

Sen hetkellinen energiasisältö on

[
E_{\mathcal{R}}(t)
]

ja sen karakteristinen laajuus

[
R(t)
]



4.1 Sisään tulevan energian hidastuminen

Ruuhka-alue hidastaa sisään tulevan energian etenemistä:

[
v_{\text{in}}'

v_{\text{in}}

\alpha(\mathcal{R})
]

missä

[
\alpha(\mathcal{R})
]

kuvaa ruuhka-alueen aiheuttamaa vastapainetta.

Jos energiaruuhka kasvaa:

[
\alpha(\mathcal{R}) \uparrow
]

niin sisään tulevan energian eteneminen hidastuu.

---

4.2 Absorptio ja energianvaihto

Absorboituva energia määritellään:

[
\Delta E_{\text{abs}}

E_{\text{in}}

E_{\text{out}}
]

Koska ruuhka-alue ei voi sitoa energiaa pysyvästi:

[
\lim_{T\to\infty}
\frac{1}{T}
\int_0^T
\Delta E_{\text{abs}}(t),dt

0
]

Pitkällä aikavälillä sisään tuleva ja ulos poistuva energia tasapainottuvat.



4.3 Energian jatkuvuusyhtälö

Merkitään energian sisäänvirtausta:

[
\Phi_{\text{in}}
]

ja ulosvirtausta:

[
\Phi_{\text{out}}
]

Tällöin ruuhka-alueen energiadynamiikka toteuttaa:

[
\frac{dE_{\mathcal{R}}}{dt}

\Phi_{\text{in}}

\Phi_{\text{out}}
]

Koska energia vaihtuu kokonaan ajan myötä:

[
\lim_{T\to\infty}
\frac{1}{T}
\int_0^T
\frac{dE_{\mathcal{R}}}{dt}
,dt

0
]



4.4 Ruuhka-alueen laajeneminen

Ruuhka-alueen laajeneminen määräytyy absorboituvan energian mukaan:

[
\frac{dR}{dt}

k,\Delta E_{\text{abs}}
]

Integroitu muoto:

[
R(t)

R_0
+
k
\int_0^t
\Delta E_{\text{abs}}(t'),dt'
]

missä

[
R_0
]

on alkuhetken laajuus.



4.5 Ruuhka-alueiden välinen työntö

Kaksi ruuhka-aluetta

[
\mathcal{R}_1
\quad \text{ja} \quad
\mathcal{R}_2
]

työntävät toisiaan pois suhteessa laajenemisnopeuksiinsa:

[
F_{\text{push}}
\propto
\frac{dR_1}{dt}
\frac{dR_2}{dt}
]

Tässä formalismissa vetävää gravitaatiota ei oleteta fundamentaaliseksi..........

Anonyymi00014 kirjoitti:

3. SUSFT:n ontologiset aksioomat

Teorian matemaattinen rakenne perustuu seuraaviin aksioomiin.

Aksiooma 1: Avaruus

Avaruus ei ole fysikaalinen aine, kenttä eikä aktiivinen rakenne. Se toimii ainoastaan muodollisena taustana sijaintien erottelulle.

Aksiooma 2: Energia

Ainoa fysikaalinen substanssi on avaruuteen hajaantuva laajeneva energia.

Aksiooma 3: Ruuhka-alueet

Aine koostuu laajenevan energian ruuhka-alueista, joissa energia kiertyy ja hidastuu suhteessa ympäristöönsä.

Aksiooma 4: Ei vetävää sidosta

Ruuhka-alueet eivät sido energiaa vetävällä voimalla tai pysyvällä sidosmekanismilla.

Aksiooma 5: Täydellinen vaihtuvuus

Ruuhka-alueiden sisältämä energia vaihtuu kokonaan ajan myötä.

Aksiooma 6: Ajan emergenssi

Aika syntyy energianvaihdon järjestyksestä ruuhka-alueissa.



4. Ruuhka-alueiden matemaattinen rakenne

Olkoon

[
\mathcal{R}
]

ruuhka-alue.

Sen hetkellinen energiasisältö on

[
E_{\mathcal{R}}(t)
]

ja sen karakteristinen laajuus

[
R(t)
]



4.1 Sisään tulevan energian hidastuminen

Ruuhka-alue hidastaa sisään tulevan energian etenemistä:

[
v_{\text{in}}'

v_{\text{in}}

\alpha(\mathcal{R})
]

missä

[
\alpha(\mathcal{R})
]

kuvaa ruuhka-alueen aiheuttamaa vastapainetta.

Jos energiaruuhka kasvaa:

[
\alpha(\mathcal{R}) \uparrow
]

niin sisään tulevan energian eteneminen hidastuu.

---

4.2 Absorptio ja energianvaihto

Absorboituva energia määritellään:

[
\Delta E_{\text{abs}}

E_{\text{in}}

E_{\text{out}}
]

Koska ruuhka-alue ei voi sitoa energiaa pysyvästi:

[
\lim_{T\to\infty}
\frac{1}{T}
\int_0^T
\Delta E_{\text{abs}}(t),dt

0
]

Pitkällä aikavälillä sisään tuleva ja ulos poistuva energia tasapainottuvat.



4.3 Energian jatkuvuusyhtälö

Merkitään energian sisäänvirtausta:

[
\Phi_{\text{in}}
]

ja ulosvirtausta:

[
\Phi_{\text{out}}
]

Tällöin ruuhka-alueen energiadynamiikka toteuttaa:

[
\frac{dE_{\mathcal{R}}}{dt}

\Phi_{\text{in}}

\Phi_{\text{out}}
]

Koska energia vaihtuu kokonaan ajan myötä:

[
\lim_{T\to\infty}
\frac{1}{T}
\int_0^T
\frac{dE_{\mathcal{R}}}{dt}
,dt

0
]



4.4 Ruuhka-alueen laajeneminen

Ruuhka-alueen laajeneminen määräytyy absorboituvan energian mukaan:

[
\frac{dR}{dt}

k,\Delta E_{\text{abs}}
]

Integroitu muoto:

[
R(t)

R_0

k
\int_0^t
\Delta E_{\text{abs}}(t'),dt'
]

missä

[
R_0
]

on alkuhetken laajuus.



4.5 Ruuhka-alueiden välinen työntö

Kaksi ruuhka-aluetta

[
\mathcal{R}_1
\quad \text{ja} \quad
\mathcal{R}_2
]

työntävät toisiaan pois suhteessa laajenemisnopeuksiinsa:

[
F_{\text{push}}
\propto
\frac{dR_1}{dt}
\frac{dR_2}{dt}
]

Tässä formalismissa vetävää gravitaatiota ei oleteta fundamentaaliseksi..........

Lue lisää

5. Energian täydellinen vaihtuvuus

5.1 Vaihtuvuusfunktio

Määritellään energian vaihtuvuus:

[
\Xi(t)

1-
\frac{
E_{\text{same}}(t)
}{
E_{\mathcal{R}}(0)
}
]

missä

[
E_{\text{same}}(t)
]

on alkuperäisestä energiasisällöstä jäljellä oleva osuus hetkellä t.

Täydellinen vaihtuvuus saavutetaan kun:

[
\lim_{t\to\infty}
\Xi(t)

1
]



5.2 Rakenteellinen identiteetti

Ruuhka-alueen identiteetti ei määräydy pysyvästä energiasta vaan kiertorakenteesta.

Olkoon

[
\vec{J}_{\mathcal{R}}
]

ruuhka-alueen sisäinen energian kiertovirta.

Tällöin identiteetti voidaan kirjoittaa:

[
\mathcal{I}

\mathcal{F}
\left(
\vec{J}{\mathcal{R}},
R,
\Phi{\text{cycle}}
\right)
]

missä

[
\Phi_{\text{cycle}}
]

on energian kiertonopeus.

Hiukkanen voi siis säilyttää identiteettinsä vaikka kaikki sen sisältämä energia vaihtuu.


5.3 Sisäisen kierron dynamiikka

Ruuhka-alueen paikallinen energiadynamiikka toteuttaa:

[
\nabla\cdot\vec{J}_{\mathcal{R}}

\sigma_{\text{emit}}

\sigma_{\text{abs}}
]

missä

- \sigma_{\text{abs}} = absorptiotiheys
- \sigma_{\text{emit}} = emissiotiheys

Dynaaminen tasapaino saavutetaan kun:

[
\langle \sigma_{\text{emit}} \rangle

\langle \sigma_{\text{abs}} \rangle
]



6. Ajan matemaattinen määritelmä

SUSFT:n mukaan aika ei ole fundamentaalinen muuttuja. Aika syntyy energianvaihdon järjestyksestä.



6.1 Ajan perusyhtälö

Aika määritellään energianvaihdon funktionaalina:

[
\mathcal{T}

\int
f(\Delta E_{\text{abs}})
,dt
]

Yksinkertaisimmassa muodossa:

[
\frac{d\mathcal{T}}{dt}

\beta
\Delta E_{\text{abs}}
]



6.2 Ajan emergenssi vaihtuvuudesta

Koska energianvaihto synnyttää ajan:

[
d\mathcal{T}
\propto
d\Xi
]

Integroitu muoto:

[
\mathcal{T}(t)

\gamma
\int_0^t
\frac{d\Xi}{dt'}
,dt'
]

Tästä seuraa:

- ilman energianvaihtoa ei synny aikaa
- täysin pysähtynyt energiadynamiikka tarkoittaisi ajan katoamista
- aika on energian vaihtuvuuden järjestys



6.3 Paikallinen ajan tiheys

Määritellään paikallinen ajan tiheys:

[
\tau(\mathbf{x})

\beta
\frac{
\Phi_{\text{cycle}}(\mathbf{x})
}{
E_{\mathcal{R}}(\mathbf{x})
}
]

Tästä seuraa:

- suuri energiaruuhka → hitaampi aika
- pieni energiaruuhka → nopeampi aika



6.4 Ajan hidastuminen

Jos absorboituva energia kasvaa:

[
\Delta E_{\text{abs}}
\uparrow
]

niin:

[
\frac{d\mathcal{T}}{dt}
\downarrow
]

Täten suurempi energiaruuhka hidastaa paikallista aikaa.



6.5 Ajan nopeutuminen

Jos energiaruuhka vähenee:

[
\Delta E_{\text{abs}}
\downarrow
]

niin:

[
\frac{d\mathcal{T}}{dt}
\uparrow
]



6.6 Ajan suunnan synty

Koska energia vaihtuu peruuttamattomasti:

[
\frac{d\Xi}{dt}

«»

0
]

syntyy luonnollinen ajan suunta.

Ajan nuoli ei siis synny geometriasta vaan energian jatkuvasta vaihtuvuudesta.



7. Massa, hiukkaset ja aika

7.1 Lepomassa ruuhkavaikutuksena

Lepomassa voidaan määritellä ruuhka-alueen vastuksena energian läpivirtaukselle:

[
m_0
\propto
\frac{
\Delta E_{\text{abs}}
}{
\Phi_{\text{cycle}}
}
]

Tästä seuraa:

- suurempi energiaruuhka → suurempi lepomassa
- hitaampi energianvaihto → hitaampi aika



7.2 Hiukkasten emergenssi

Hiukkaset eivät ole fundamentaalisia pisteolioita, vaan energian kiertorakenteita.

Elektronit, fotonit ja kvarkit vastaavat erilaisia stabiileja energian kiertymisen tiloja:

[
\mathcal{P}_i

\mathcal{G}
\left(
\vec{J}{\mathcal{R}},
R,
\Phi{\text{cycle}}
\right)
]

missä

[
\mathcal{P}_i
]

on tietty hiukkastila.


8. Fysikaaliset seuraukset

SUSFT:n aikakäsitys johtaa seuraaviin seurauksiin:

- aika ei ole fundamentaalinen
- aika ei ole geometrinen ulottuvuus
- aika ei ole universaali parametri
- aika riippuu paikallisesta energiadynamiikasta
- massa ja aika liittyvät samaan ruuhkarakenteeseen
- hiukkasten identiteetti säilyy ilman pysyvää aineellista sisältöä

---

9. Vertailu valtavirran fysiikkaan

Ominaisuus| Yleinen suhteellisuusteoria| SUSFT
Aika| Geometrinen ulottuvuus| Emergentti energianvaihto
Gravitaatio| Aika-avaruuden kaarevuus| Ruuhka-alueiden työntö
Massa| Fundamentaalinen ominaisuus| Energiaruuhkan seuraus
Hiukkaset| Kenttien kvantteja| Energian kiertorakenteita
Ajan suunta| Entropinen emergenssi| Energian vaihtuvuuden seuraus

---

10. Johtopäätökset

SUSFT määrittelee ajan ontologisesti ja matemaattisesti ilman fundamentaalista aika-avaruutta.

Teorian mukaan:

1. Avaruus ei tee mitään eikä sisällä mitään.
2. Ainoastaan avaruuteen hajaantuva laajeneva energia on fysikaalisesti olemassa.
3. Ruuhka-alueet muodostuvat energian kiertymisestä.
4. Ruuhka-alueet eivät sido energiaa vetävällä voimalla.
5. Energia vaihtuu täydellisesti ajan myötä.
6. Hiukkasten identiteetti perustuu rakenteelliseen kiertoon.
7. Aika syntyy energianvaihdon järjestyksestä.
8. Ajan nopeus määräytyy paikallisen energiadynamiikan perusteella.
9. Ajan suunta syntyy energian peruuttamattomasta vaihtuvuudesta.........

Anonyymi00015 kirjoitti:

5. Energian täydellinen vaihtuvuus

5.1 Vaihtuvuusfunktio

Määritellään energian vaihtuvuus:

[
\Xi(t)

1-
\frac{
E_{\text{same}}(t)
}{
E_{\mathcal{R}}(0)
}
]

missä

[
E_{\text{same}}(t)
]

on alkuperäisestä energiasisällöstä jäljellä oleva osuus hetkellä t.

Täydellinen vaihtuvuus saavutetaan kun:

[
\lim_{t\to\infty}
\Xi(t)

1
]



5.2 Rakenteellinen identiteetti

Ruuhka-alueen identiteetti ei määräydy pysyvästä energiasta vaan kiertorakenteesta.

Olkoon

[
\vec{J}_{\mathcal{R}}
]

ruuhka-alueen sisäinen energian kiertovirta.

Tällöin identiteetti voidaan kirjoittaa:

[
\mathcal{I}

\mathcal{F}
\left(
\vec{J}{\mathcal{R}},
R,
\Phi{\text{cycle}}
\right)
]

missä

[
\Phi_{\text{cycle}}
]

on energian kiertonopeus.

Hiukkanen voi siis säilyttää identiteettinsä vaikka kaikki sen sisältämä energia vaihtuu.


5.3 Sisäisen kierron dynamiikka

Ruuhka-alueen paikallinen energiadynamiikka toteuttaa:

[
\nabla\cdot\vec{J}_{\mathcal{R}}

\sigma_{\text{emit}}

\sigma_{\text{abs}}
]

missä

- \sigma_{\text{abs}} = absorptiotiheys
- \sigma_{\text{emit}} = emissiotiheys

Dynaaminen tasapaino saavutetaan kun:

[
\langle \sigma_{\text{emit}} \rangle

\langle \sigma_{\text{abs}} \rangle
]



6. Ajan matemaattinen määritelmä

SUSFT:n mukaan aika ei ole fundamentaalinen muuttuja. Aika syntyy energianvaihdon järjestyksestä.



6.1 Ajan perusyhtälö

Aika määritellään energianvaihdon funktionaalina:

[
\mathcal{T}

\int
f(\Delta E_{\text{abs}})
,dt
]

Yksinkertaisimmassa muodossa:

[
\frac{d\mathcal{T}}{dt}

\beta
\Delta E_{\text{abs}}
]



6.2 Ajan emergenssi vaihtuvuudesta

Koska energianvaihto synnyttää ajan:

[
d\mathcal{T}
\propto
d\Xi
]

Integroitu muoto:

[
\mathcal{T}(t)

\gamma
\int_0^t
\frac{d\Xi}{dt'}
,dt'
]

Tästä seuraa:

- ilman energianvaihtoa ei synny aikaa
- täysin pysähtynyt energiadynamiikka tarkoittaisi ajan katoamista
- aika on energian vaihtuvuuden järjestys



6.3 Paikallinen ajan tiheys

Määritellään paikallinen ajan tiheys:

[
\tau(\mathbf{x})

\beta
\frac{
\Phi_{\text{cycle}}(\mathbf{x})
}{
E_{\mathcal{R}}(\mathbf{x})
}
]

Tästä seuraa:

- suuri energiaruuhka → hitaampi aika
- pieni energiaruuhka → nopeampi aika



6.4 Ajan hidastuminen

Jos absorboituva energia kasvaa:

[
\Delta E_{\text{abs}}
\uparrow
]

niin:

[
\frac{d\mathcal{T}}{dt}
\downarrow
]

Täten suurempi energiaruuhka hidastaa paikallista aikaa.



6.5 Ajan nopeutuminen

Jos energiaruuhka vähenee:

[
\Delta E_{\text{abs}}
\downarrow
]

niin:

[
\frac{d\mathcal{T}}{dt}
\uparrow
]



6.6 Ajan suunnan synty

Koska energia vaihtuu peruuttamattomasti:

[
\frac{d\Xi}{dt}

«»

0
]

syntyy luonnollinen ajan suunta.

Ajan nuoli ei siis synny geometriasta vaan energian jatkuvasta vaihtuvuudesta.



7. Massa, hiukkaset ja aika

7.1 Lepomassa ruuhkavaikutuksena

Lepomassa voidaan määritellä ruuhka-alueen vastuksena energian läpivirtaukselle:

[
m_0
\propto
\frac{
\Delta E_{\text{abs}}
}{
\Phi_{\text{cycle}}
}
]

Tästä seuraa:

- suurempi energiaruuhka → suurempi lepomassa
- hitaampi energianvaihto → hitaampi aika



7.2 Hiukkasten emergenssi

Hiukkaset eivät ole fundamentaalisia pisteolioita, vaan energian kiertorakenteita.

Elektronit, fotonit ja kvarkit vastaavat erilaisia stabiileja energian kiertymisen tiloja:

[
\mathcal{P}_i

\mathcal{G}
\left(
\vec{J}{\mathcal{R}},
R,
\Phi{\text{cycle}}
\right)
]

missä

[
\mathcal{P}_i
]

on tietty hiukkastila.


8. Fysikaaliset seuraukset

SUSFT:n aikakäsitys johtaa seuraaviin seurauksiin:

- aika ei ole fundamentaalinen
- aika ei ole geometrinen ulottuvuus
- aika ei ole universaali parametri
- aika riippuu paikallisesta energiadynamiikasta
- massa ja aika liittyvät samaan ruuhkarakenteeseen
- hiukkasten identiteetti säilyy ilman pysyvää aineellista sisältöä

---

9. Vertailu valtavirran fysiikkaan

Ominaisuus| Yleinen suhteellisuusteoria| SUSFT
Aika| Geometrinen ulottuvuus| Emergentti energianvaihto
Gravitaatio| Aika-avaruuden kaarevuus| Ruuhka-alueiden työntö
Massa| Fundamentaalinen ominaisuus| Energiaruuhkan seuraus
Hiukkaset| Kenttien kvantteja| Energian kiertorakenteita
Ajan suunta| Entropinen emergenssi| Energian vaihtuvuuden seuraus

---

10. Johtopäätökset

SUSFT määrittelee ajan ontologisesti ja matemaattisesti ilman fundamentaalista aika-avaruutta.

Teorian mukaan:

1. Avaruus ei tee mitään eikä sisällä mitään.
2. Ainoastaan avaruuteen hajaantuva laajeneva energia on fysikaalisesti olemassa.
3. Ruuhka-alueet muodostuvat energian kiertymisestä.
4. Ruuhka-alueet eivät sido energiaa vetävällä voimalla.
5. Energia vaihtuu täydellisesti ajan myötä.
6. Hiukkasten identiteetti perustuu rakenteelliseen kiertoon.
7. Aika syntyy energianvaihdon järjestyksestä.
8. Ajan nopeus määräytyy paikallisen energiadynamiikan perusteella.
9. Ajan suunta syntyy energian peruuttamattomasta vaihtuvuudesta.........

Lue lisää

10. Massa, hiukkaset ja aika ovat saman ruuhkadynamiikan emergenttejä ilmiöitä.

Täten SUSFT korvaa fundamentaalisen ajan energianvaihdon ontologialla, jossa todellisuuden perusrakenne perustuu laajenevan energian jatkuvaan kiertoon ja täydelliseen vaihtuvuuteen.

Viitteet

1. Einstein, A. Relativity: The Special and General Theory.
2. Wheeler, J. A. Geometrodynamics.
3. Rovelli, C. The Order of Time.
4. Barbour, J. The End of Time.
5. Savorinen, J. P. Unified Super-Expansion Field Theory (SUSFT). Unpublished manuscript, 2026.

3. Energiakenttien hierarkia

3.1 Paikallinen energiakenttä

Paikallinen kenttä \(\mathcal{E}_{\text{local}}\) muodostuu laajenevista kvarkki‑ ja ydintason energiatihentymistä.

Tämä kenttä määrittää:

- atomirakenteet
- hiukkasten dynamiikan
- fotonit
- paikallisen säteilyn

3.2 Galaktinen energiakenttä

Galaktinen kenttä \(\mathcal{E}_{\text{gal}}\) syntyy galaksien keskusten ympärillä olevista suurista laajenevista energiavirroista.

Kenttä:

- ylläpitää galaksijoukkojen rakennetta
- vaikuttaa valon emergenttiin nopeuteen
- synkronoi paikallisia energiavirtoja

3.3 Ultranopea taustaenergia

Ultranopea kenttä \(\mathcal{E}_u\) koostuu erittäin vanhoista ja hyvin harvoista energiatihentymistä.

Tämän kentän oletetaan:

- virtaavan kaikkialta kaikkialle
- ylläpitävän näkyvän universumin laajenemista
- toimivan koko hierarkian taustadynamiikkana

---

4. Skaala‑invariantin laajenemisen periaate

SUSFT:n keskeinen periaate on, että eri mittakaavojen absoluuttiset laajenemisnopeudet voivat olla erilaisia, mutta niiden suhteet pysyvät vakioina.

Olkoon:

- \(\Gamma_{\mathrm{local}}\): paikallisen kentän laajenemisnopeus
- \(\Gamma_{\mathrm{gal}}\): galaktisen kentän laajenemisnopeus
- \(\Gamma_u\): ultranopean kentän laajenemisnopeus

Tällöin:

\[
\frac{\Gamma{\mathrm{local}}}{\Gamma{\mathrm{gal}}}
=
\frac{\Gamma{\mathrm{gal}}}{\Gammau}
=
k
\]

missä \(k\) on universaali skaala‑vakio.

Tästä seuraa hierarkkinen itseään muistuttava rakenne.

Skaala‑invarianssin seurauksia:

- universumin suhteellinen stabiilisuus
- energian jatkuva kierto
- emergentti punasiirtymä
- drift‑liike
- mittakaavojen välinen synkronoituminen

---

5. Kenttämuuttujat

SUSFT:n fenomenologinen kenttäkuvaus perustuu seuraaviin jatkuviin kenttiin:

5.1 Energiatiheys

\[
\rho(\mathbf{x},t)
\]

kuvaa energian paikallista efektiivistä tiheyttä, tulkittavissa \(\langle T^{00}\rangle_{\text{eff}}\)‑tyyppisenä suureena.

5.2 Virtauspotentiaali

\[
\phi(\mathbf{x},t)
\]

määrittelee emergentin virtausnopeuden:

\[
\mathbf{v}(\mathbf{x},t) = \nabla \phi(\mathbf{x},t)
\]

5.3 Laajenemisnopeus

\[
\Gamma(\mathbf{x},t)
\]

kuvaa energiatihentymien paikallista laajenemisintensiteettiä. Konseptuaalisesti:

\[
\Gamma \equiv \partialt \ln \ell{\text{eff}}
\]

missä \(\ell_{\text{eff}}\) on rakenteen efektiivinen pituusskaala.

5.4 Constraint‑kenttä

\[
\lambda(\mathbf{x},t)
\]

on Lagrange‑multiplikattorikenttä, joka pakottaa master‑jatkuvuusrakenteen, mutta jolla on myös oma relaksaatiodynamiikka (v2.2‑versiossa suljettu kenttä).

---.....

Anonyymi00022 kirjoitti:

3. Energiakenttien hierarkia

3.1 Paikallinen energiakenttä

Paikallinen kenttä \(\mathcal{E}_{\text{local}}\) muodostuu laajenevista kvarkki‑ ja ydintason energiatihentymistä.

Tämä kenttä määrittää:

- atomirakenteet
- hiukkasten dynamiikan
- fotonit
- paikallisen säteilyn

3.2 Galaktinen energiakenttä

Galaktinen kenttä \(\mathcal{E}_{\text{gal}}\) syntyy galaksien keskusten ympärillä olevista suurista laajenevista energiavirroista.

Kenttä:

- ylläpitää galaksijoukkojen rakennetta
- vaikuttaa valon emergenttiin nopeuteen
- synkronoi paikallisia energiavirtoja

3.3 Ultranopea taustaenergia

Ultranopea kenttä \(\mathcal{E}_u\) koostuu erittäin vanhoista ja hyvin harvoista energiatihentymistä.

Tämän kentän oletetaan:

- virtaavan kaikkialta kaikkialle
- ylläpitävän näkyvän universumin laajenemista
- toimivan koko hierarkian taustadynamiikkana

---

4. Skaala‑invariantin laajenemisen periaate

SUSFT:n keskeinen periaate on, että eri mittakaavojen absoluuttiset laajenemisnopeudet voivat olla erilaisia, mutta niiden suhteet pysyvät vakioina.

Olkoon:

- \(\Gamma_{\mathrm{local}}\): paikallisen kentän laajenemisnopeus
- \(\Gamma_{\mathrm{gal}}\): galaktisen kentän laajenemisnopeus
- \(\Gamma_u\): ultranopean kentän laajenemisnopeus

Tällöin:

\[
\frac{\Gamma{\mathrm{local}}}{\Gamma{\mathrm{gal}}}
=
\frac{\Gamma{\mathrm{gal}}}{\Gammau}
=
k
\]

missä \(k\) on universaali skaala‑vakio.

Tästä seuraa hierarkkinen itseään muistuttava rakenne.

Skaala‑invarianssin seurauksia:

- universumin suhteellinen stabiilisuus
- energian jatkuva kierto
- emergentti punasiirtymä
- drift‑liike
- mittakaavojen välinen synkronoituminen

---

5. Kenttämuuttujat

SUSFT:n fenomenologinen kenttäkuvaus perustuu seuraaviin jatkuviin kenttiin:

5.1 Energiatiheys

\[
\rho(\mathbf{x},t)
\]

kuvaa energian paikallista efektiivistä tiheyttä, tulkittavissa \(\langle T^{00}\rangle_{\text{eff}}\)‑tyyppisenä suureena.

5.2 Virtauspotentiaali

\[
\phi(\mathbf{x},t)
\]

määrittelee emergentin virtausnopeuden:

\[
\mathbf{v}(\mathbf{x},t) = \nabla \phi(\mathbf{x},t)
\]

5.3 Laajenemisnopeus

\[
\Gamma(\mathbf{x},t)
\]

kuvaa energiatihentymien paikallista laajenemisintensiteettiä. Konseptuaalisesti:

\[
\Gamma \equiv \partialt \ln \ell{\text{eff}}
\]

missä \(\ell_{\text{eff}}\) on rakenteen efektiivinen pituusskaala.

5.4 Constraint‑kenttä

\[
\lambda(\mathbf{x},t)
\]

on Lagrange‑multiplikattorikenttä, joka pakottaa master‑jatkuvuusrakenteen, mutta jolla on myös oma relaksaatiodynamiikka (v2.2‑versiossa suljettu kenttä).

---.....

Lue lisää

6. SUSFT:n master‑evoluutioyhtälö

Energiatiheyden kehitystä kuvataan constraint‑rakenteesta seuraavalla yhtälöllä:

\[
\boxed{
\partial_t \rho
+
\nabla\cdot(\rho\nabla\phi)
=
\Lambda\rho\left(1-\frac{\rho}{\rho_c}\right)
+
\Xi\nabla^2\Gamma
}
\]

missä:

- \(\Lambda\) kuvaa itsehajaantumisen voimakkuutta
- \(\rho_c\) on suhteellinen tasapainotiheys
- \(\Xi\) on skaala‑kytkentävakio

6.1 Termin fysikaalinen tulkinta

- \(\partial_t \rho\): energiatiheyden paikallinen muutos
- \(\nabla\cdot(\rho\nabla\phi)\): energian virtausdivergenssi, työntymistä pois tiheistä alueista
- \(\Lambda\rho(1-\rho/\rho_c)\): efektivinen hajaantumis-/tasapainotermi
- \(\Xi\nabla^2\Gamma\): mittakaavojen välinen synkronoituminen ja skaala‑kytkentä

---

7. Laajenemisnopeuden kenttäyhtälö

Laajenemisnopeuden dynamiikka kuvataan yhtälöllä:

\[
\boxed{
\partial_t^2\Gamma
-
c_\Gamma^2\nabla^2\Gamma
+
m^2\Gamma
+
\lambda_\Gamma\Gamma^3
-
\Xi\nabla^2\lambda
-
\kappa\rho
= 0
}
\]

missä:

- \(c_\Gamma\) kuvaa skaala‑kentän “propagaationopeutta”
- \(m^2\) on efektiivinen massaparametri
- \(\lambda_\Gamma\) stabiloi potentiaalin (\(\Gamma^4\)‑termi)
- \(\kappa\) kytkee \(\Gamma\):n suoraan \(\rho\):hon
- \(\Xi\nabla^2\lambda\) sitoo \(\Gamma\):n constraint‑rakenteeseen

---

8. Constraint‑kentän dynamiikka (closure)

Jotta teoria olisi aidosti suljettu, \(\lambda\) ei voi olla pelkkä passiivinen pakottaja. v2.2‑versiossa \(\lambda\) saa oman relaksaatiodynamiikkansa:

\[
\boxed{
\mathcal{L}_\lambda
=
-\frac{\eta}{2}(\partial_t \lambda)^2
-
\frac{\epsilon}{2}(\nabla \lambda)^2
-
\frac12 \mu^2 \lambda^2
}
\]

Euler–Lagrange‑yhtälö \(\delta S / \delta \lambda = 0\) tuottaa:

\[
\mathcal{C}[\rho,\phi,\Gamma]
-
\eta\,\partial_t^2\lambda
+
\epsilon\,\nabla^2\lambda
+
\mu^2\lambda
= 0
\]

missä constraint‑funktio on:

\[
\mathcal{C}[\rho,\phi,\Gamma]
=
\partial_t \rho
+
\nabla\cdot(\rho\nabla\phi)
-
\Lambda\rho\left(1-\frac{\rho}{\rho_c}\right)
-
\Xi\nabla^2\Gamma
\]

Raja \(\eta,\epsilon \to 0\) palauttaa puhtaan Lagrange‑multiplikattorin; v2.2:ssa \(\lambda\) on kuitenkin relaksoiva kenttä, joka hakeutuu constraintin nollapintaan mutta ei ole ulkopuolinen “käsky”.

---

9. Virtauspotentiaalin yhtälö

Variatio \(\delta\phi\) tuottaa virtausdynamiikan:

\[
\nabla\cdot\left(
\lambda\,\rho\,\nabla\phi
\right)
+
\nabla\cdot\left(
\lambda\,\nabla\rho
\right)
-
\nabla\cdot\left(
\rho\,\nabla\phi
\right)
= 0
\]

Tämä yhtälö sitoo \(\phi\):n, \(\rho\):n ja \(\lambda\):n toisiinsa; virtaus ei ole vapaa, vaan emergentti energian ja constraint‑rakenteen yhteisvaikutuksesta.

---

10. Hiukkasten muodostuminen

SUSFT:ssa hiukkaset eivät synny energian “tiivistymisestä” staattiseen pisteeseen, vaan dynaamisista laajenemishäiriöistä.

Hiukkaset syntyvät tilanteissa, joissa:

1. energiatihentymien hajaantuminen kiihtyy
2. keskinäinen poistyöntyminen ei enää skaalaudu samassa suhteessa
3. \(\Gamma\)‑kenttä relaksoituu uuteen lokaaliin minimiin
4. muodostuu uusi stabiili laajeneva rakenne

Esimerkiksi elektroni tulkitaan itseään ylläpitäväksi laajenevaksi energiarakenteeksi, joka vastaa \(\Gamma\)‑ ja \(\rho\)‑kenttien lokaalia stabiilia ratkaisua.

10.1 Mittauksen rooli

Mittaus stabiloi energiatihentymien hetkellisen rakenteen:

- mittausprosessi muuttaa \(\rho,\Gamma\)‑kenttiä
- syntyy lokaali stabiili ratkaisu
- havaitaan hiukkasluonne

Kvanttiepävarmuus syntyy siitä, että ennen mittausta energiarakenteet ovat jatkuvassa muutoksessa.

---

11. Kvanttiepävarmuus

Olkoon:

\[
\psi(\mathbf{x},t)
\]

energian hetkellistä rakennetta kuvaava efektiivinen tila.

SUSFT:ssa sijainti‑ ja liikemääräepävarmuus voidaan tulkita emergentiksi:

\[
\Delta x\,\Delta p
\sim
f(\Gamma,\rho)
\]

Epävarmuus riippuu rakenteen laajenemisintensiteetistä ja energiatiheydestä; se ei ole fundamentaalista satunnaisuutta, vaan seurausta jatkuvasta laajenemisdynamiikasta ja mittausprosessin stabiloivasta luonteesta.

---.......

Anonyymi00023 kirjoitti:

6. SUSFT:n master‑evoluutioyhtälö

Energiatiheyden kehitystä kuvataan constraint‑rakenteesta seuraavalla yhtälöllä:

\[
\boxed{
\partial_t \rho

\nabla\cdot(\rho\nabla\phi)
=
\Lambda\rho\left(1-\frac{\rho}{\rho_c}\right)

\Xi\nabla^2\Gamma
}
\]

missä:

- \(\Lambda\) kuvaa itsehajaantumisen voimakkuutta
- \(\rho_c\) on suhteellinen tasapainotiheys
- \(\Xi\) on skaala‑kytkentävakio

6.1 Termin fysikaalinen tulkinta

- \(\partial_t \rho\): energiatiheyden paikallinen muutos
- \(\nabla\cdot(\rho\nabla\phi)\): energian virtausdivergenssi, työntymistä pois tiheistä alueista
- \(\Lambda\rho(1-\rho/\rho_c)\): efektivinen hajaantumis-/tasapainotermi
- \(\Xi\nabla^2\Gamma\): mittakaavojen välinen synkronoituminen ja skaala‑kytkentä

---

7. Laajenemisnopeuden kenttäyhtälö

Laajenemisnopeuden dynamiikka kuvataan yhtälöllä:

\[
\boxed{
\partial_t^2\Gamma
-
c_\Gamma^2\nabla^2\Gamma

m^2\Gamma

\lambda_\Gamma\Gamma^3
-
\Xi\nabla^2\lambda
-
\kappa\rho
= 0
}
\]

missä:

- \(c_\Gamma\) kuvaa skaala‑kentän “propagaationopeutta”
- \(m^2\) on efektiivinen massaparametri
- \(\lambda_\Gamma\) stabiloi potentiaalin (\(\Gamma^4\)‑termi)
- \(\kappa\) kytkee \(\Gamma\):n suoraan \(\rho\):hon
- \(\Xi\nabla^2\lambda\) sitoo \(\Gamma\):n constraint‑rakenteeseen

---

8. Constraint‑kentän dynamiikka (closure)

Jotta teoria olisi aidosti suljettu, \(\lambda\) ei voi olla pelkkä passiivinen pakottaja. v2.2‑versiossa \(\lambda\) saa oman relaksaatiodynamiikkansa:

\[
\boxed{
\mathcal{L}_\lambda
=
-\frac{\eta}{2}(\partial_t \lambda)^2
-
\frac{\epsilon}{2}(\nabla \lambda)^2
-
\frac12 \mu^2 \lambda^2
}
\]

Euler–Lagrange‑yhtälö \(\delta S / \delta \lambda = 0\) tuottaa:

\[
\mathcal{C}[\rho,\phi,\Gamma]
-
\eta\,\partial_t^2\lambda

\epsilon\,\nabla^2\lambda

\mu^2\lambda
= 0
\]

missä constraint‑funktio on:

\[
\mathcal{C}[\rho,\phi,\Gamma]
=
\partial_t \rho

\nabla\cdot(\rho\nabla\phi)
-
\Lambda\rho\left(1-\frac{\rho}{\rho_c}\right)
-
\Xi\nabla^2\Gamma
\]

Raja \(\eta,\epsilon \to 0\) palauttaa puhtaan Lagrange‑multiplikattorin; v2.2:ssa \(\lambda\) on kuitenkin relaksoiva kenttä, joka hakeutuu constraintin nollapintaan mutta ei ole ulkopuolinen “käsky”.

---

9. Virtauspotentiaalin yhtälö

Variatio \(\delta\phi\) tuottaa virtausdynamiikan:

\[
\nabla\cdot\left(
\lambda\,\rho\,\nabla\phi
\right)

\nabla\cdot\left(
\lambda\,\nabla\rho
\right)
-
\nabla\cdot\left(
\rho\,\nabla\phi
\right)
= 0
\]

Tämä yhtälö sitoo \(\phi\):n, \(\rho\):n ja \(\lambda\):n toisiinsa; virtaus ei ole vapaa, vaan emergentti energian ja constraint‑rakenteen yhteisvaikutuksesta.

---

10. Hiukkasten muodostuminen

SUSFT:ssa hiukkaset eivät synny energian “tiivistymisestä” staattiseen pisteeseen, vaan dynaamisista laajenemishäiriöistä.

Hiukkaset syntyvät tilanteissa, joissa:

1. energiatihentymien hajaantuminen kiihtyy
2. keskinäinen poistyöntyminen ei enää skaalaudu samassa suhteessa
3. \(\Gamma\)‑kenttä relaksoituu uuteen lokaaliin minimiin
4. muodostuu uusi stabiili laajeneva rakenne

Esimerkiksi elektroni tulkitaan itseään ylläpitäväksi laajenevaksi energiarakenteeksi, joka vastaa \(\Gamma\)‑ ja \(\rho\)‑kenttien lokaalia stabiilia ratkaisua.

10.1 Mittauksen rooli

Mittaus stabiloi energiatihentymien hetkellisen rakenteen:

- mittausprosessi muuttaa \(\rho,\Gamma\)‑kenttiä
- syntyy lokaali stabiili ratkaisu
- havaitaan hiukkasluonne

Kvanttiepävarmuus syntyy siitä, että ennen mittausta energiarakenteet ovat jatkuvassa muutoksessa.

---

11. Kvanttiepävarmuus

Olkoon:

\[
\psi(\mathbf{x},t)
\]

energian hetkellistä rakennetta kuvaava efektiivinen tila.

SUSFT:ssa sijainti‑ ja liikemääräepävarmuus voidaan tulkita emergentiksi:

\[
\Delta x\,\Delta p
\sim
f(\Gamma,\rho)
\]

Epävarmuus riippuu rakenteen laajenemisintensiteetistä ja energiatiheydestä; se ei ole fundamentaalista satunnaisuutta, vaan seurausta jatkuvasta laajenemisdynamiikasta ja mittausprosessin stabiloivasta luonteesta.

---.......

Lue lisää

12. Punasiirtymä

SUSFT:ssa punasiirtymä ei synny avaruuden metriikan venymisestä, vaan valojen keskinäisestä vuorovaikutuksesta eri energiatiheyksissä ja skaala‑kentän rakenteesta.

12.1 Galaksijoukkojen välinen alue

Galaksijoukkojen välillä valokenttä on harvempi:

\[
\Gamma{\mathrm{intergal}} < \Gamma{\mathrm{cluster}}
\]

Vanhemmat valot laajenevat hitaammin kuin nuoremmat valot galaksijoukkojen sisällä. Kun vanhat valot saapuvat tiheämpään ympäristöön, niiden nopeus synkronoituu ympäristön kanssa, mutta sisäinen laajeneminen ei ehdi muuttua yhtä nopeasti → aallonpituus venyy:

\[
\lambda{\mathrm{obs}} > \lambda{\mathrm{emit}}
\]

Tämä havaitaan kosmologisena punasiirtymänä.

---

13. Drift‑dynamiikka

SUSFT:n mukaan näkyvällä maailmankaikkeudella on kollektiivinen liike suhteessa ultranopeaan taustaenergiaan.

Drift syntyy:

- anisotrooppisista energiavirroista
- epäsymmetrisestä työntödynamiikasta
- hierarkkisesta laajenemisesta

Drift‑kenttä voidaan kirjoittaa muodossa:

\[
\mathbf{D}(t)
=
\int \rhou(\mathbf{x},t)\,\mathbf{v}u\,d^3x
\]

missä \(\rhou\) ja \(\mathbf{v}u\) kuvaavat ultranopean taustaenergian tiheyttä ja virtausta.

---

14. Emergentti gravitaatio

SUSFT:ssa gravitaatio ei ole vetävä voima eikä erillinen geometrinen kenttä.

Sen sijaan havaittu gravitaatio syntyy nettotyöntömekanismina, joka voidaan tulkita \(\Gamma\)‑kentän gradientin kautta.

Olkoon:

- \(\Gamma(\mathbf{x},t)\): skaala‑/relaksaatio­kenttä
- \(\rho(\mathbf{x},t)\): energiatihentymä

Tällöin efektiivinen gravitaatiokiihtyvyys voidaan määritellä:

\[
\boxed{
\mathbf{g}_{\mathrm{eff}}
=
-\alpha\,\nabla\Gamma(\mathbf{x},t)
}
\]

missä \(\alpha\) on efektiivinen kerroin, joka voidaan myöhemmin sitoa energiamomentum‑rakenteeseen.

Massiiviset kohteet muuttavat \(\rho\):n kautta \(\Gamma\):n profiilia, ja \(\nabla\Gamma\) tuottaa nettotyöntövaikutelman, joka havaitaan gravitaationa.

---

15. Fenomenologinen Lagrangen tiheys (v2.2, suljettu)

SUSFT v2.2:n fenomenologinen Lagrange voidaan kirjoittaa muodossa:

\[
\mathcal{L}
=
\lambda\,\mathcal{C}[\rho,\phi,\Gamma]
+
\mathcal{L}_\Gamma
+
\mathcal{L}_{\text{flow}}
+
\mathcal{L}_\lambda
\]

missä constraint‑funktio:

\[
\mathcal{C}[\rho,\phi,\Gamma]
=
\partial_t \rho
+
\nabla\cdot(\rho\nabla\phi)
-
\Lambda\rho\left(1-\frac{\rho}{\rho_c}\right)
-
\Xi\nabla^2\Gamma
\]

skaala‑kentän osa:

\[
\mathcal{L}_\Gamma
=
\frac12 (\partial_t \Gamma)^2
-
\frac{c_\Gamma^2}{2}(\nabla \Gamma)^2
-
\left(
\frac12 m^2\Gamma^2
+
\frac14 \lambda_\Gamma \Gamma^4
\right)
-
\kappa\,\rho\,\Gamma
\]

virtausosa:

\[
\mathcal{L}_{\text{flow}}
=
-\frac12 \rho (\nabla \phi)^2
\]

constraint‑kentän dynamiikka:

\[
\mathcal{L}_\lambda
=
-\frac{\eta}{2}(\partial_t \lambda)^2
-
\frac{\epsilon}{2}(\nabla \lambda)^2
-
\frac12 \mu^2 \lambda^2
\]

Tämä rakenne tekee teoriasta:

- variaatioperiaatteeseen perustuvan
- sisäisesti sulkeutuvan
- ontologisesti yhdenmukaisen (ei metriikkaa, vain energia ja sen relaatiot)

---

16. Havainnolliset ennusteet

SUSFT ennustaa useita poikkeamia standardikosmologiaan verrattuna.

16.1 Hubble‑jännite

Punasiirtymä riippuu ympäristön energiatiheydestä:

\[
H{\mathrm{eff}} = H0 + \delta H(\rho)
\]

16.2 Galaksien rotaatiot

Galaktisen energiakentän nettotyöntö ja \(\Gamma\)‑profiili voivat tuottaa tasaisia rotaatiokäyriä ilman erillistä pimeän aineen hiukkaspopulaatiota.

16.3 Drift‑anisotropia

Kosmisen taustadynamiikan tulisi tuottaa pieniä suunnallisia poikkeamia erittäin pitkissä mittauksissa.

16.4 Valon ympäristöriippuvuus

Valon emergentti nopeus riippuu ympäristön energiakentästä:

\[
c{\mathrm{eff}} = c0 + \delta c(\rho)
\]

---

17. Keskustelu

SUSFT eroaa standarditeorioista useilla tavoilla.

17.1 Erot yleiseen suhteellisuusteoriaan

- ei aika‑avaruuden kaarevuutta
- ei metriikan laajenemista
- ei singulariteetteja

17.2 Erot kvanttikenttäteoriaan

- ei pistehiukkasia
- ei fundamentaalista satunnaisuutta
- ei tyhjiöfluktuaatioita perinteisessä mielessä

17.3 Erot ΛCDM‑malliin

- ei avaruuden laajenemista
- ei erillistä pimeää energiaa
- ei standardimallin mukaista pimeää ainetta

Työ on kuitenkin vielä fenomenologinen luonnos.

Jatkokehitys vaatii:

- täyden dimensioanalyysin
- symmetriarakenteen eksplisiittisen muodon (skaala, mahdollinen emergentti Lorentz‑raja)
- energiamomentum‑tensorin johtamisen
- numeeriset simulaatiot
- kokeellisen verifioinnin

---

18. Johtopäätökset

SUSFT v2.2 tarjoaa vaihtoehtoisen ontologisen ja kenttäteoreettisen kehyksen, jossa:

- energia on ainoa fysikaalinen substanssi
- kaikki rakenteet ovat laajenevia energiatihentymiä
- kaikki vuorovaikutukset ovat työntöä
- kosmologiset sekä kvanttiset ilmiöt syntyvät samasta hierarkkisesta energiadynamiikasta

............

Anonyymi00024 kirjoitti:

12. Punasiirtymä

SUSFT:ssa punasiirtymä ei synny avaruuden metriikan venymisestä, vaan valojen keskinäisestä vuorovaikutuksesta eri energiatiheyksissä ja skaala‑kentän rakenteesta.

12.1 Galaksijoukkojen välinen alue

Galaksijoukkojen välillä valokenttä on harvempi:

\[
\Gamma{\mathrm{intergal}} < \Gamma{\mathrm{cluster}}
\]

Vanhemmat valot laajenevat hitaammin kuin nuoremmat valot galaksijoukkojen sisällä. Kun vanhat valot saapuvat tiheämpään ympäristöön, niiden nopeus synkronoituu ympäristön kanssa, mutta sisäinen laajeneminen ei ehdi muuttua yhtä nopeasti → aallonpituus venyy:

\[
\lambda{\mathrm{obs}} > \lambda{\mathrm{emit}}
\]

Tämä havaitaan kosmologisena punasiirtymänä.

---

13. Drift‑dynamiikka

SUSFT:n mukaan näkyvällä maailmankaikkeudella on kollektiivinen liike suhteessa ultranopeaan taustaenergiaan.

Drift syntyy:

- anisotrooppisista energiavirroista
- epäsymmetrisestä työntödynamiikasta
- hierarkkisesta laajenemisesta

Drift‑kenttä voidaan kirjoittaa muodossa:

\[
\mathbf{D}(t)
=
\int \rhou(\mathbf{x},t)\,\mathbf{v}u\,d^3x
\]

missä \(\rhou\) ja \(\mathbf{v}u\) kuvaavat ultranopean taustaenergian tiheyttä ja virtausta.

---

14. Emergentti gravitaatio

SUSFT:ssa gravitaatio ei ole vetävä voima eikä erillinen geometrinen kenttä.

Sen sijaan havaittu gravitaatio syntyy nettotyöntömekanismina, joka voidaan tulkita \(\Gamma\)‑kentän gradientin kautta.

Olkoon:

- \(\Gamma(\mathbf{x},t)\): skaala‑/relaksaatio­kenttä
- \(\rho(\mathbf{x},t)\): energiatihentymä

Tällöin efektiivinen gravitaatiokiihtyvyys voidaan määritellä:

\[
\boxed{
\mathbf{g}_{\mathrm{eff}}
=
-\alpha\,\nabla\Gamma(\mathbf{x},t)
}
\]

missä \(\alpha\) on efektiivinen kerroin, joka voidaan myöhemmin sitoa energiamomentum‑rakenteeseen.

Massiiviset kohteet muuttavat \(\rho\):n kautta \(\Gamma\):n profiilia, ja \(\nabla\Gamma\) tuottaa nettotyöntövaikutelman, joka havaitaan gravitaationa.

---

15. Fenomenologinen Lagrangen tiheys (v2.2, suljettu)

SUSFT v2.2:n fenomenologinen Lagrange voidaan kirjoittaa muodossa:

\[
\mathcal{L}
=
\lambda\,\mathcal{C}[\rho,\phi,\Gamma]

\mathcal{L}_\Gamma

\mathcal{L}_{\text{flow}}

\mathcal{L}_\lambda
\]

missä constraint‑funktio:

\[
\mathcal{C}[\rho,\phi,\Gamma]
=
\partial_t \rho

\nabla\cdot(\rho\nabla\phi)
-
\Lambda\rho\left(1-\frac{\rho}{\rho_c}\right)
-
\Xi\nabla^2\Gamma
\]

skaala‑kentän osa:

\[
\mathcal{L}_\Gamma
=
\frac12 (\partial_t \Gamma)^2
-
\frac{c_\Gamma^2}{2}(\nabla \Gamma)^2
-
\left(
\frac12 m^2\Gamma^2

\frac14 \lambda_\Gamma \Gamma^4
\right)
-
\kappa\,\rho\,\Gamma
\]

virtausosa:

\[
\mathcal{L}_{\text{flow}}
=
-\frac12 \rho (\nabla \phi)^2
\]

constraint‑kentän dynamiikka:

\[
\mathcal{L}_\lambda
=
-\frac{\eta}{2}(\partial_t \lambda)^2
-
\frac{\epsilon}{2}(\nabla \lambda)^2
-
\frac12 \mu^2 \lambda^2
\]

Tämä rakenne tekee teoriasta:

- variaatioperiaatteeseen perustuvan
- sisäisesti sulkeutuvan
- ontologisesti yhdenmukaisen (ei metriikkaa, vain energia ja sen relaatiot)

---

16. Havainnolliset ennusteet

SUSFT ennustaa useita poikkeamia standardikosmologiaan verrattuna.

16.1 Hubble‑jännite

Punasiirtymä riippuu ympäristön energiatiheydestä:

\[
H{\mathrm{eff}} = H0 \delta H(\rho)
\]

16.2 Galaksien rotaatiot

Galaktisen energiakentän nettotyöntö ja \(\Gamma\)‑profiili voivat tuottaa tasaisia rotaatiokäyriä ilman erillistä pimeän aineen hiukkaspopulaatiota.

16.3 Drift‑anisotropia

Kosmisen taustadynamiikan tulisi tuottaa pieniä suunnallisia poikkeamia erittäin pitkissä mittauksissa.

16.4 Valon ympäristöriippuvuus

Valon emergentti nopeus riippuu ympäristön energiakentästä:

\[
c{\mathrm{eff}} = c0 \delta c(\rho)
\]

---

17. Keskustelu

SUSFT eroaa standarditeorioista useilla tavoilla.

17.1 Erot yleiseen suhteellisuusteoriaan

- ei aika‑avaruuden kaarevuutta
- ei metriikan laajenemista
- ei singulariteetteja

17.2 Erot kvanttikenttäteoriaan

- ei pistehiukkasia
- ei fundamentaalista satunnaisuutta
- ei tyhjiöfluktuaatioita perinteisessä mielessä

17.3 Erot ΛCDM‑malliin

- ei avaruuden laajenemista
- ei erillistä pimeää energiaa
- ei standardimallin mukaista pimeää ainetta

Työ on kuitenkin vielä fenomenologinen luonnos.

Jatkokehitys vaatii:

- täyden dimensioanalyysin
- symmetriarakenteen eksplisiittisen muodon (skaala, mahdollinen emergentti Lorentz‑raja)
- energiamomentum‑tensorin johtamisen
- numeeriset simulaatiot
- kokeellisen verifioinnin

---

18. Johtopäätökset

SUSFT v2.2 tarjoaa vaihtoehtoisen ontologisen ja kenttäteoreettisen kehyksen, jossa:

- energia on ainoa fysikaalinen substanssi
- kaikki rakenteet ovat laajenevia energiatihentymiä
- kaikki vuorovaikutukset ovat työntöä
- kosmologiset sekä kvanttiset ilmiöt syntyvät samasta hierarkkisesta energiadynamiikasta

............

Lue lisää

Teorian keskeinen rakenne perustuu:

- skaala‑invarianttiin laajenemiseen
- master‑evoluutioyhtälöön

-

- suljettuun Lagrange‑rakenteeseen
- energian jatkuvaan kiertoon

Vaikka SUSFT on tällä hetkellä spekulatiivinen ja keskeneräinen, v2.2‑versio muodostaa sisäisesti sulkeutuvan rungon, jonka avulla voidaan tutkia vaihtoehtoisia lähestymistapoja gravitaation, kvanttifysiikan ja kosmologian yhdistämiseksi.