Pumppuvoimaloista on myös laulu tulossa.

Kemijärvi ei ole kaupan

Hiljaa seisoo Ailangantunturi,
tuuli käy yli järven maan.
Piirustukset pöydillä kasvavat suuriksi,
lupaa antamaan huomiseen taas.
Mutta rannalla vanhat verkot kysyy,
kuka kuuntelee veden ääntä?
Jos virrat muuttuu ja jäät käy heikoiksi,
mitä jää meille käteen enää?

Kemijärvi ei ole kaupan,
ei jokainen euro kultaa tee.
Jos luonto maksaa laskun lopulta,
kuka silloin voiton vie?
Kemijärvi ei ole kaupan,
ei tunturi pyydä koneiden valtaa.
Kun kaikki muu mitataan rahassa,
me mitataan kotiseutua.

Sanotaan että sähköä varastoidaan,
että verkko saa turvaa ja voimaa.
Mutta me nähdään tiet ja louhinnat,
vuosien rakennusajan kuormaa.
Kalastaja katsoo selälle päin,
missä ennen talvella kuljettiin.
Jos jää ei kanna niin kuin ennen,
mitä vanhoista tavoista muistettiin?
Pumppaus tuo virtaamiin vaihtelua,
niin selvityksissäkin kerrotaan.
Ja juuri sitä moni täällä pelkää,
kun kotivesi annetaan koeteltavaksi.

Kemijärvi ei ole kaupan,
ei jokainen euro kultaa tee.
Jos luonto maksaa laskun lopulta,
kuka silloin voiton vie?
Kemijärvi ei ole kaupan,
ei tunturi pyydä koneiden valtaa.
Kun kaikki muu mitataan rahassa,
me mitataan kotiseutua.

Poropolut, metsät, hiljaisuus,
ei niitä takaisin osteta.
Kun maisema kerran muuttuu,
sitä harvoin ennalleen palauteta.
Ja vaikka luvataan lieventää haittoja,
ja vaikutukset tutkia tarkkaan,
on oikeus myös sanoa ääneen:
"Ei meidän järveämme tähän vaihtaa."

Kemijärvi ei ole kaupan,
sen aallot kertoo vanhempaa tarinaa.
Ennen meitä ja meidän jälkeen,
tämä maa ei ole vain lainassa.
Kemijärvi ei ole kaupan,
niin rannalta kuuluu laulamaan.
Jos kehitys vaatii kaiken uhriksi,
silloin joku sanoo: "Ei anneta."