Mä menetin oman isoveljen 4vuotta sitten kesällä. Itse olin silloin just täyttänyt 12vuotta. Olihan se sen ikäiselle ihan todella järkyttävä kokemus. Yht äkkiä se elämän tärkein henkilö mitä mun veli silloin mulle oli ei ollut enää siinä. Oon jo käsitellyt asian joten sen takia pystyn siitä nyt jo puhumaan. Mun veli teki aina kaiken jotta mun elämä olisi helpompaa. Pahinta oli se vaihe kun aloin unohtaa pieniä juttuja veljistäni. Enää enää muista miltä hänen ääni kuulosti tai minkä väriset silmät hänellä oli. Jos täällä on muita jotka ovat kokeneet saman tulkaa kertomaan. Jos joku kaipaa apua ja neuvoa miten itse olen päässyt ”yli” asiasta. Kaipaan veljeäni vieläkin ihan helvetisti
Vastaukset 26
- Anonyymi00001
Läheisen muistikuvien hämärtyminen kuolleesta ihmisestä on luonnollinen osa suruprosessia ja mielen tapaa etäisyyden kasvaessa sietää menetystä. Aivot alkavat etäännyttää traumaattisia ja voimakkaita tunteita, jotta surevan on helpompi jatkaa omaa elämäänsä. Yksityiskohdat, kuten silmien väri tai äänensävy, saattavat sumentua, mutta perustunne ja rakkaus säilyvät.
Reaktiosi ovat ihan normaaleja ja sinun ei tarvitse kantaa siitä huonoa omaatuntoa. Se ettet muista veljesi silmien väriä tai ääntä on ihan normaalia. Turhaan stressaat ja ahdistut kyseistä asiasta.
Sanoit käsitelleesi asin, Omassa mielessä vai jonkun toisen henkilön kanssa?
Kaipaus on aivan normaalia. Kuhan se ala huonontaa sun omaa oloa ja vointia.- Anonyymi00003
Asiaa käsiteltiin perheen kanssa ja koulussa jonkun psykologin jolle en suostunut puhumaan.
- Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Asiaa käsiteltiin perheen kanssa ja koulussa jonkun psykologin jolle en suostunut puhumaan.
No miten perheesi suhtautui?
- Anonyymi00005
Anonyymi00004 kirjoitti:
No miten perheesi suhtautui?
Tietysti se kaikille oli ihan järkyttävä shokki. Eihän nyt kukaan vanhempi halua haudata omaa lasta. Mutta siis vanhempien ja muiden sisarusten kanssa juteltiin asiasta. Yhdessä suunniteltiin hautajaisia. Käytiin veljen tavarat läpi. Olin sen verta pieni että yllättävän nopeasti totuin siihen ettei veli ole. Sille koulu psykologille en halunnut puhua yhtään mitään. Vanhemmille se oli okei etten halua mutta sen psykologin mielestä mun olis pitänyt kertoa sille kaikki jotta voin päästä yli tapahtuneesta. Silti pääsin kaikesta yli vaikka en sille puhunut.
- Anonyymi00006
Anonyymi00005 kirjoitti:
Tietysti se kaikille oli ihan järkyttävä shokki. Eihän nyt kukaan vanhempi halua haudata omaa lasta. Mutta siis vanhempien ja muiden sisarusten kanssa juteltiin asiasta. Yhdessä suunniteltiin hautajaisia. Käytiin veljen tavarat läpi. Olin sen verta pieni että yllättävän nopeasti totuin siihen ettei veli ole. Sille koulu psykologille en halunnut puhua yhtään mitään. Vanhemmille se oli okei etten halua mutta sen psykologin mielestä mun olis pitänyt kertoa sille kaikki jotta voin päästä yli tapahtuneesta. Silti pääsin kaikesta yli vaikka en sille puhunut.
Kun rakas läheine kuolee niin suru on inhimillinen tunne. Saako kysyä kuka sinut sinne koulupsykologille neuvoi menemään?
- Anonyymi00007
Anonyymi00005 kirjoitti:
Tietysti se kaikille oli ihan järkyttävä shokki. Eihän nyt kukaan vanhempi halua haudata omaa lasta. Mutta siis vanhempien ja muiden sisarusten kanssa juteltiin asiasta. Yhdessä suunniteltiin hautajaisia. Käytiin veljen tavarat läpi. Olin sen verta pieni että yllättävän nopeasti totuin siihen ettei veli ole. Sille koulu psykologille en halunnut puhua yhtään mitään. Vanhemmille se oli okei etten halua mutta sen psykologin mielestä mun olis pitänyt kertoa sille kaikki jotta voin päästä yli tapahtuneesta. Silti pääsin kaikesta yli vaikka en sille puhunut.
Minusta kuitenkin tuntuu aloituksesi perusteella, ettet ole päässyt yli vieläkään. Jos olisit sinut asian kanssa, et kokisi tarvetta purkaa ja keventää mieltäsi tällaisella palstalla. Ehkä voit vielä palata psykologin puheille.
- Anonyymi00008
Anonyymi00007 kirjoitti:
Minusta kuitenkin tuntuu aloituksesi perusteella, ettet ole päässyt yli vieläkään. Jos olisit sinut asian kanssa, et kokisi tarvetta purkaa ja keventää mieltäsi tällaisella palstalla. Ehkä voit vielä palata psykologin puheille.
Toisaalta kyllä surua saa kantaa koko elämänsä.
- Anonyymi00009
Anonyymi00008 kirjoitti:
Toisaalta kyllä surua saa kantaa koko elämänsä.
Mutta se muuttaa muotoaan. Ei sitä läheistä tarvitse unohtaa. Mutta jos suru sairastuttaa surijan niin sitten kannattaa hakea apua.
- Anonyymi00011
Anonyymi00007 kirjoitti:
Minusta kuitenkin tuntuu aloituksesi perusteella, ettet ole päässyt yli vieläkään. Jos olisit sinut asian kanssa, et kokisi tarvetta purkaa ja keventää mieltäsi tällaisella palstalla. Ehkä voit vielä palata psykologin puheille.
Ei noista pääse yli koskaan, suru helpottaa, mutta muistot on mukana.
- Anonyymi00014
Anonyymi00006 kirjoitti:
Kun rakas läheine kuolee niin suru on inhimillinen tunne. Saako kysyä kuka sinut sinne koulupsykologille neuvoi menemään?
Äiti mut sinne ”ilmoitti” koska ei hän tiennyt etten sille halua puhua.
- Anonyymi00016
Anonyymi00007 kirjoitti:
Minusta kuitenkin tuntuu aloituksesi perusteella, ettet ole päässyt yli vieläkään. Jos olisit sinut asian kanssa, et kokisi tarvetta purkaa ja keventää mieltäsi tällaisella palstalla. Ehkä voit vielä palata psykologin puheille.
Kyllä mä yli olen päässyt. Sen takia nyt pystyin kirjoittamaan asiasta. Tiedän että tällä hetkellä varmaan moni käy samaa asiaa läpi mitä itse kävin silloin 4vuotta sitten.
- Anonyymi00019
Anonyymi00007 kirjoitti:
Minusta kuitenkin tuntuu aloituksesi perusteella, ettet ole päässyt yli vieläkään. Jos olisit sinut asian kanssa, et kokisi tarvetta purkaa ja keventää mieltäsi tällaisella palstalla. Ehkä voit vielä palata psykologin puheille.
To ei ole asiallista. Ihminen voi kertoa kuin keissinä asiaa, eikä se ole mitään purkamista.
Miksei voisi kertoa tapautumia?
- Anonyymi00002
Aino Hyöky on pierumaakari
- Anonyymi00010
Voi miten surullista. Otan osaa vaikka aikaa on kulunut, sitä ei unohda ikinä, mutta niin kliseiseltä kuin kuullostaa, aika tekee tehtävänsä.
Otan osaa, ihan sydämestäni. Ymmärsin menetyksen, kun oma äitini hiipui, se tuntui niin luonnolliselta, mutta kun lapseni koulukaveri menehtyi huumeisiin, en ymmärrä vieläkään sitä. Ainoa, jonka muistin lapsen leikki- ja koulukavereista, se pieni enkelikasvoinen, iloinen poika. Vieläkin itkettää. - Anonyymi00012
Haluat jakaa neuvoja miten päästä läheisen kuolemasta yli. Niin kerro miten sinä pääsit yli.
- Anonyymi00015
Isoin asia on aika. Ajan kanssa et enää joka ilta itke sen rakkaimman perään. Ihan myös konkretia mulle helpointa oli etten säästä mitään tavaroita jotka kuuluivat mun veljelle. Toisille taas voi auttaa se että säästää vaikka yhden paidan.
- Anonyymi00017
Anonyymi00015 kirjoitti:
Isoin asia on aika. Ajan kanssa et enää joka ilta itke sen rakkaimman perään. Ihan myös konkretia mulle helpointa oli etten säästä mitään tavaroita jotka kuuluivat mun veljelle. Toisille taas voi auttaa se että säästää vaikka yhden paidan.
Miksi siinä näet 16 vuotiaana tehtävänä neuvoa miten surusta pääsee yli. No hyvä jos joku läheisen menettänyt löytää tämän ketjun ja ei saa muualta apua surun käsittelyyn.
- Anonyymi00013
puhut miten päästä yli eli miten käsittelet surua ja sen tuomia tunteita
- Anonyymi00018
Eikö elämässä ole muuta kuin päivystää täällä mahdollisia ihmisiä jotka on menettänyt läheisen .Meinaatko päivystää jos joku haluaa sulta terapiaa.
- Anonyymi00020
Täähän on avoin palsta.
On loukkaavaa arvostella surun ja menetyksen alla olevia. - Anonyymi00021
Anonyymi00020 kirjoitti:
Täähän on avoin palsta.
On loukkaavaa arvostella surun ja menetyksen alla olevia.En ole arvostellut vaan ihmettelen eikö 16 vuotiaalla ole muuta tekemistä. Hän haluaa neuvoa muita surun käsittelyssä eli hän onko hän palstalla odottamassa avun hakijoita? Hän on itse selvinnyt surusta.
- Anonyymi00022
Anonyymi00021 kirjoitti:
En ole arvostellut vaan ihmettelen eikö 16 vuotiaalla ole muuta tekemistä. Hän haluaa neuvoa muita surun käsittelyssä eli hän onko hän palstalla odottamassa avun hakijoita? Hän on itse selvinnyt surusta.
Loukkaava kommentti.
Kyllä 16-vuotias saa kirjoittaa vapaasti. Tämä on vapaa, Suomi24 foorumi. On täysin normaalia, että ihminen kertoo, jakaa asioita. Jakaa surua, siihen liittyviä asioita.
Mutta missä roolissa sinä olet? Neuvomassako mitä JOKU toinen saa kirjoittaa, kertoa?
Jos -kun - joku on selvinnyt surusta, tällainen voi kertoa omaa kokemustaan... - Anonyymi00023
Anonyymi00021 kirjoitti:
En ole arvostellut vaan ihmettelen eikö 16 vuotiaalla ole muuta tekemistä. Hän haluaa neuvoa muita surun käsittelyssä eli hän onko hän palstalla odottamassa avun hakijoita? Hän on itse selvinnyt surusta.
"En ole arvostellut vaan ihmettelen eikö 16 vuotiaalla ole muuta tekemistä."
Ihmettele omaa asiaasi, jätä toiset rauhaan!
Kukin tekee mitä tekee... - Anonyymi00024
Anonyymi00022 kirjoitti:
Loukkaava kommentti.
Kyllä 16-vuotias saa kirjoittaa vapaasti. Tämä on vapaa, Suomi24 foorumi. On täysin normaalia, että ihminen kertoo, jakaa asioita. Jakaa surua, siihen liittyviä asioita.
Mutta missä roolissa sinä olet? Neuvomassako mitä JOKU toinen saa kirjoittaa, kertoa?
Jos -kun - joku on selvinnyt surusta, tällainen voi kertoa omaa kokemustaan...Kyllä. En ole edelleenkään arvostellut hänen menetystään ja surua vaan se että hän haluaa 16 vuotiaan päivystää täällä jos joku haluaa suruunsa apua. Lue hänen viestinsä loppuun asti. En ole siis arvosttellut hänen menetystään vaan sitä ihmettelen kun hän haluaa jakaa täällä neuvoja miten päästä surusta yli kun hän itse on päässyt surusta yli .
"Oon jo käsitellyt asian joten sen takia pystyn siitä nyt jo puhumaan. "
"Jos joku kaipaa apua ja neuvoa miten itse olen päässyt ”yli” asiasta. " - Anonyymi00025
Anonyymi00022 kirjoitti:
Loukkaava kommentti.
Kyllä 16-vuotias saa kirjoittaa vapaasti. Tämä on vapaa, Suomi24 foorumi. On täysin normaalia, että ihminen kertoo, jakaa asioita. Jakaa surua, siihen liittyviä asioita.
Mutta missä roolissa sinä olet? Neuvomassako mitä JOKU toinen saa kirjoittaa, kertoa?
Jos -kun - joku on selvinnyt surusta, tällainen voi kertoa omaa kokemustaan...Ei hän ole vastannut miten hän on käsitellyt tunteita joita kuolema herätti ja silti tarjoaa apuaan. Missä hänen vinkkinsä ovat?
- Anonyymi00026
Anonyymi00023 kirjoitti:
"En ole arvostellut vaan ihmettelen eikö 16 vuotiaalla ole muuta tekemistä."
Ihmettele omaa asiaasi, jätä toiset rauhaan!
Kukin tekee mitä tekee...No kysy häneltä jotain niin katsotaan vastaako hän sinulle kysymyskiin surun käsittelystä kun hän niin sanoi että häneltä voi saada apua ja neuvoja,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Törkeä petosepäily Suomussalmella
Uutisoi maikkari. Uhrin nimiin on nostettu pankkilainaa, hänet on saatu sijoittamaan hevosiin ja ostamaan autoja. Ei ta923937Poliisi etälamautti, sitten pahoinpiteli
Vaikeasti kehitysvammaisen niin vakavasti että kuoli pian sairaalassa. Ei osannut kehitysvammainen heti noudattaa polii4121442Anni Ihamäki saa tylyä kommenttia TTK:sta - Erityisesti tämä "vääryys" ärsyttää
Kaikille ei ole mieleen se, että Anni Ihamäki on mukana uudella Tanssii Tähtien Kanssa -kaudella. Ihamäki saa varsin ty391127Päivän Riikka: Pandan suklaatehdas Jyväskylästä Viroon
Menkää töihin! Viroon! --- Liki sata vuotta kestänyt suklaantuotanto makeisvalmistaja Pandan tehtaalla Vaajakoskella pä230944Mies, olen pahoillani kun olen kuvitellut
Että pitäisit minusta. En sitä mistään tähdistä kuitenkaan lukenut, mulle vaan tuli jostain semmoinen tunne, kun itse ty72933Mitä et ole valmis sietämään ihmissuhteissasi ja miksi?
Aiemmin jo kyseltiin mitkä vaatimukset olivat mielestänne liiallisia. Kyselläänkin nyt sitä, että millaisilla asioilla s292845Tiesitkö? Vappu Pimiän ensimmäinen aviomies ei ole Teemu-rakas
Vappu Pimiä on tätä nykyä naimisissa Teemu Huuhtasen kanssa. Pimiä on toista kertaa naimisissa, sillä ensimmäinen liitto24822Sysmä tarvitsee päätöksiä
Sysmä tarvitsee päätöksiä – ei p*anjauhantaa** Kirjoitan kuntapolitiikan ulkopuolisena tarkkailijana. Sysmän poliittinen25747Älä nyt ylikuormitu vaikka sinusta pidänkin rakas nainen
Tiedän, että olet minulle oikea. En halua pilata tätä juttua malttamattomuudella, mutta epäilen. Haluan vain olla lähel33721Älä katoa elämästäni
Kävelyllä mietin olisitpa varjo takanani vierelläni sivullani Älä katoa koskaan ole siinä pidä kädestäni kiinni ole kan42712