Mä menetin oman isoveljen 4vuotta sitten kesällä. Itse olin silloin just täyttänyt 12vuotta. Olihan se sen ikäiselle ihan todella järkyttävä kokemus. Yht äkkiä se elämän tärkein henkilö mitä mun veli silloin mulle oli ei ollut enää siinä. Oon jo käsitellyt asian joten sen takia pystyn siitä nyt jo puhumaan. Mun veli teki aina kaiken jotta mun elämä olisi helpompaa. Pahinta oli se vaihe kun aloin unohtaa pieniä juttuja veljistäni. Enää enää muista miltä hänen ääni kuulosti tai minkä väriset silmät hänellä oli. Jos täällä on muita jotka ovat kokeneet saman tulkaa kertomaan. Jos joku kaipaa apua ja neuvoa miten itse olen päässyt ”yli” asiasta. Kaipaan veljeäni vieläkin ihan helvetisti
Isoveljen menetys
Anonyymi-ap
18
53
Vastaukset
- Anonyymi00001
Läheisen muistikuvien hämärtyminen kuolleesta ihmisestä on luonnollinen osa suruprosessia ja mielen tapaa etäisyyden kasvaessa sietää menetystä. Aivot alkavat etäännyttää traumaattisia ja voimakkaita tunteita, jotta surevan on helpompi jatkaa omaa elämäänsä. Yksityiskohdat, kuten silmien väri tai äänensävy, saattavat sumentua, mutta perustunne ja rakkaus säilyvät.
Reaktiosi ovat ihan normaaleja ja sinun ei tarvitse kantaa siitä huonoa omaatuntoa. Se ettet muista veljesi silmien väriä tai ääntä on ihan normaalia. Turhaan stressaat ja ahdistut kyseistä asiasta.
Sanoit käsitelleesi asin, Omassa mielessä vai jonkun toisen henkilön kanssa?
Kaipaus on aivan normaalia. Kuhan se ala huonontaa sun omaa oloa ja vointia.- Anonyymi00003
Asiaa käsiteltiin perheen kanssa ja koulussa jonkun psykologin jolle en suostunut puhumaan.
- Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Asiaa käsiteltiin perheen kanssa ja koulussa jonkun psykologin jolle en suostunut puhumaan.
No miten perheesi suhtautui?
- Anonyymi00005
Anonyymi00004 kirjoitti:
No miten perheesi suhtautui?
Tietysti se kaikille oli ihan järkyttävä shokki. Eihän nyt kukaan vanhempi halua haudata omaa lasta. Mutta siis vanhempien ja muiden sisarusten kanssa juteltiin asiasta. Yhdessä suunniteltiin hautajaisia. Käytiin veljen tavarat läpi. Olin sen verta pieni että yllättävän nopeasti totuin siihen ettei veli ole. Sille koulu psykologille en halunnut puhua yhtään mitään. Vanhemmille se oli okei etten halua mutta sen psykologin mielestä mun olis pitänyt kertoa sille kaikki jotta voin päästä yli tapahtuneesta. Silti pääsin kaikesta yli vaikka en sille puhunut.
- Anonyymi00006
Anonyymi00005 kirjoitti:
Tietysti se kaikille oli ihan järkyttävä shokki. Eihän nyt kukaan vanhempi halua haudata omaa lasta. Mutta siis vanhempien ja muiden sisarusten kanssa juteltiin asiasta. Yhdessä suunniteltiin hautajaisia. Käytiin veljen tavarat läpi. Olin sen verta pieni että yllättävän nopeasti totuin siihen ettei veli ole. Sille koulu psykologille en halunnut puhua yhtään mitään. Vanhemmille se oli okei etten halua mutta sen psykologin mielestä mun olis pitänyt kertoa sille kaikki jotta voin päästä yli tapahtuneesta. Silti pääsin kaikesta yli vaikka en sille puhunut.
Kun rakas läheine kuolee niin suru on inhimillinen tunne. Saako kysyä kuka sinut sinne koulupsykologille neuvoi menemään?
- Anonyymi00007
Anonyymi00005 kirjoitti:
Tietysti se kaikille oli ihan järkyttävä shokki. Eihän nyt kukaan vanhempi halua haudata omaa lasta. Mutta siis vanhempien ja muiden sisarusten kanssa juteltiin asiasta. Yhdessä suunniteltiin hautajaisia. Käytiin veljen tavarat läpi. Olin sen verta pieni että yllättävän nopeasti totuin siihen ettei veli ole. Sille koulu psykologille en halunnut puhua yhtään mitään. Vanhemmille se oli okei etten halua mutta sen psykologin mielestä mun olis pitänyt kertoa sille kaikki jotta voin päästä yli tapahtuneesta. Silti pääsin kaikesta yli vaikka en sille puhunut.
Minusta kuitenkin tuntuu aloituksesi perusteella, ettet ole päässyt yli vieläkään. Jos olisit sinut asian kanssa, et kokisi tarvetta purkaa ja keventää mieltäsi tällaisella palstalla. Ehkä voit vielä palata psykologin puheille.
- Anonyymi00008
Anonyymi00007 kirjoitti:
Minusta kuitenkin tuntuu aloituksesi perusteella, ettet ole päässyt yli vieläkään. Jos olisit sinut asian kanssa, et kokisi tarvetta purkaa ja keventää mieltäsi tällaisella palstalla. Ehkä voit vielä palata psykologin puheille.
Toisaalta kyllä surua saa kantaa koko elämänsä.
- Anonyymi00009
Anonyymi00008 kirjoitti:
Toisaalta kyllä surua saa kantaa koko elämänsä.
Mutta se muuttaa muotoaan. Ei sitä läheistä tarvitse unohtaa. Mutta jos suru sairastuttaa surijan niin sitten kannattaa hakea apua.
- Anonyymi00011
Anonyymi00007 kirjoitti:
Minusta kuitenkin tuntuu aloituksesi perusteella, ettet ole päässyt yli vieläkään. Jos olisit sinut asian kanssa, et kokisi tarvetta purkaa ja keventää mieltäsi tällaisella palstalla. Ehkä voit vielä palata psykologin puheille.
Ei noista pääse yli koskaan, suru helpottaa, mutta muistot on mukana.
- Anonyymi00014
Anonyymi00006 kirjoitti:
Kun rakas läheine kuolee niin suru on inhimillinen tunne. Saako kysyä kuka sinut sinne koulupsykologille neuvoi menemään?
Äiti mut sinne ”ilmoitti” koska ei hän tiennyt etten sille halua puhua.
- Anonyymi00016
Anonyymi00007 kirjoitti:
Minusta kuitenkin tuntuu aloituksesi perusteella, ettet ole päässyt yli vieläkään. Jos olisit sinut asian kanssa, et kokisi tarvetta purkaa ja keventää mieltäsi tällaisella palstalla. Ehkä voit vielä palata psykologin puheille.
Kyllä mä yli olen päässyt. Sen takia nyt pystyin kirjoittamaan asiasta. Tiedän että tällä hetkellä varmaan moni käy samaa asiaa läpi mitä itse kävin silloin 4vuotta sitten.
- Anonyymi00002
Aino Hyöky on pierumaakari
- Anonyymi00010
Voi miten surullista. Otan osaa vaikka aikaa on kulunut, sitä ei unohda ikinä, mutta niin kliseiseltä kuin kuullostaa, aika tekee tehtävänsä.
Otan osaa, ihan sydämestäni. Ymmärsin menetyksen, kun oma äitini hiipui, se tuntui niin luonnolliselta, mutta kun lapseni koulukaveri menehtyi huumeisiin, en ymmärrä vieläkään sitä. Ainoa, jonka muistin lapsen leikki- ja koulukavereista, se pieni enkelikasvoinen, iloinen poika. Vieläkin itkettää. - Anonyymi00012
Haluat jakaa neuvoja miten päästä läheisen kuolemasta yli. Niin kerro miten sinä pääsit yli.
- Anonyymi00015
Isoin asia on aika. Ajan kanssa et enää joka ilta itke sen rakkaimman perään. Ihan myös konkretia mulle helpointa oli etten säästä mitään tavaroita jotka kuuluivat mun veljelle. Toisille taas voi auttaa se että säästää vaikka yhden paidan.
- Anonyymi00017
Anonyymi00015 kirjoitti:
Isoin asia on aika. Ajan kanssa et enää joka ilta itke sen rakkaimman perään. Ihan myös konkretia mulle helpointa oli etten säästä mitään tavaroita jotka kuuluivat mun veljelle. Toisille taas voi auttaa se että säästää vaikka yhden paidan.
Miksi siinä näet 16 vuotiaana tehtävänä neuvoa miten surusta pääsee yli. No hyvä jos joku läheisen menettänyt löytää tämän ketjun ja ei saa muualta apua surun käsittelyyn.
- Anonyymi00013
puhut miten päästä yli eli miten käsittelet surua ja sen tuomia tunteita
- Anonyymi00018
Eikö elämässä ole muuta kuin päivystää täällä mahdollisia ihmisiä jotka on menettänyt läheisen .Meinaatko päivystää jos joku haluaa sulta terapiaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä742170- 1331442
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1331420- 1431102
- 105977
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten366902Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82764Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap55714Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j67674Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist50673