Pystyisitkö tutustuu kaverina tai alkaa parisuhteeseen skitsofreenikon kanssa?
T.Skitosoaffektiivinen (parantunut)
Ois kiva tietää ollaanko me muitten mielestä ihan turn off, eikä mitään toivoa olisi enää mihinkään suhteisiin normaalien kanssa?
T.Skitosoaffektiivinen (parantunut)
Ois kiva tietää ollaanko me muitten mielestä ihan turn off, eikä mitään toivoa olisi enää mihinkään suhteisiin normaalien kanssa?
Vastaukset 327
Vanhimmat
Kyllä, helpostikin. Ollut sekä kaverina että suhteessa vastaavaan.
Okei kiva tietää, että toivoa on
Kyllä sitä on. Tsemiä matkallasi!
Riippuu ihan siitä kuin paha
Tietysti pystyn tutustumaan ja hyvin todennäköisesti pystyisin olemaan kaveri/ystäväkin. Parisuhde on sitten mutkikkaampi asia, eikä se tokikaan ole pelkästään sairaudesta kiinni.
Itse en ollut edes tietoinen, että skitsofresiasta voisi parantua. Olen ollut siinä käsityksessä, että skitsofrenialääkitys olisi elinikäinen. Tai näin se ainakin on ollut skitsofreniaan sairastuneella sukulaisellani. Jos todella on noin, että voi olla kokonaan parantunut, niin ei sen silloin pitäisi vaikuttaa mahdolliseen parisuhteeseen millään tavalla. Elinikäisessä lääkityksessä on mieleen vaikuttavissa sairauksissa kuitenkin se puoli, että tarvitaan luottamusta toisen kykyyn ja haluun hoitaa lääkityksensä jatkossakin asianmukaisesti. Sen luottamuksen rakentaminen voi viedä aikaa, mutta ei se mahdotonta ole.
Aijaa, olikohan mulla ees sitä tautia sitten, ei oo siihen lääkitystä enää. Kiva juttu jos uskoteltu mulle tuommoista 20 vuotta
Eihän se, että minä en jostain tiedä, tarkoita sitä etteikö se olisi mahdollista. Ei minulla ole skitsofreniasta kokemusta muualta kuin tätini kautta. Hänkin on sairastunut kauan aikaa sitten, ennen kun minua oli edes olemassa. Olen vain kuullut joitain tarinoita siltä ajalta kun hän oireili ja tiedän hänellä olevan jatkuva lääkitys. En tarkoittanut viestiäni mitenkään loukkaavaksi.
En, vaikka olisin toivoton
Näitä ymmärrän hyvin, jos on ikävää kokemaa menneisyydestä. Itsekin totean, ettei mun luonne oikein sovi skitsofreeniselle. Aistin asioita ja epäilen, jos vähänkin sille on aihetta? Olen epäkelpo skitsofreeniselle siksi. Luottamus merkkaa paljon.
Skitsofreeniselle syntyy näistä helpommin harhoja, jotka ei anna hyviä lähtökohtia hyvälle yhdessä ololle. Epäsopivat toisille, silloin on turha yrittää mitään pakonomaisesti muuttaa näyttämään paremmalta kuin on.
Mitä tuo tarkoittaa ja miten se näkyy parisuhteessa?
🦄
Ohikulkijana, 62 v aviossa olleena,
Meillä lähes kaikilla on suuria vaikeuksia yhdessä elämässä.
En, kyse on vähän kun tässä https://spankbang.party/99qtd/video/cr+0681. Ikinä ei tiedä mikä päivä on.
Vai tämä https://spankbang.party/929me/video/porn. Maailmassa on niin paljon naisia että kyllä sieltä joku muu kuin sekopää löytyy jos haluaa.
No mikäs juttu tämä nyt on? 😅 Sanoit, ettei sinulla ole mutta halusit puhua aiheesta. Tiedät vastaukseni jo.
Ei, en kykenisi sillä minulla on myös omakin rajallinen elämäni enkä maallikkona kykene enkä ole oikeutettukkaan skitsofreenikkoa "parantamaan".
Rakas tietty. https://spankbang.party/7ihha/video/sbc+0076
Isoäiti sairasti paranoidista muotoa ja oli vaikea läpi elämänsä harhojen takia. Lääkitystä ei ikinä saatu niin toimivaksi reilun 60 vuoden aikana etteikö olis ollut päivittäin harhoja. Itsetuhoisuuttakin.
Mutta ihmisenä rakkain sukulainen mitä ikinä on ollu omien vanhempien ja lasten lisäksi. Muutaman vaikeasti mielenterveyden kanssa kamppailevan kanssa parusuhteessa olleena, en omien sairauksieni ohessa jaksaisi olla tukena. Tää tulee kokemustietona, ei mutuna.
Ja kaverina on nytkin eriasteisista mielenterveyden häiriöistä kärsiviä. Monisairaitakin. Ne parhaimmat kaverit nimenomaan on heitä.
Mulla on kyllä semmoinen käsitys, että kyllä siitä voi parantua, mutta aika harva lääkkettömäksi
Alttius säilyy läpi elämän
Juu ja periytyvää sorttia.
Kyllä, mutta ei aina.
https://spankbang.party/a4tkq/video/old Rakkaus auttaa.
Ei se suoraa periydy. Geeneillä on iso merkitys. Nykytiedon mukaan skitsofrenia voisi lähteä kehittyy jo sikiöaikana. Muun muassa odottavan äidin voimakas stressi, odotus aikana sairastettu influenssa, myös synnytykseen liittyvät ongelmat, vois olla altistavia tekijöitä, jos on geneettinen alttius sairauteen. Lisäksi tarvitaan epäsuotuisia ympäristötekijöitä, traumoja yms., sillai skitsofrenia pikku hiljaa kehittyy. Lopulta tulee laukaiseva tekijä, joka ensimmäinen psykoosi puhkeaa. Laukaisevat tekijät johtuu yleensä voimakkaasta stressistä esim. avioero parisuhteen ongelmat, rakastuminen, muutto opiskelemaan, itsenäistyminen ym. milloin elämä käy liian stressaavaksi, sairastunut kokee, ettei tilanteesta ole ulospääsyä. Ajoissa aloitettu hoito parantaa ennustetta, jossain tapauksissa ensimmäinen psykoosi on saatu estettyä, kun on aloitettu varhainen hoito. Tapauksia voi olla monenlaisia, kaikki ei sovi kaikkiin siarastuneisiin, jotkut on jopa sanonu, että hyvä elämä oli, mut sairaus kuitenki tuli. Ottaapa tuosta nyt selvää, kun skitsofreniaa sairastavasta kyse.
Jos sairastat skitsofreniaa ensimmäisen asteen sukulaisellasi vanhemmallasi sisaruksellasi, lapsellasi on n. 10% sairastua. Jos isovanhempasi sairastaa skitsofreniaa luku putoaa n. 5% riskiin.
Jos molemmat vanhemmat sairastaa skitosfreniaa lasten sairastumis riski muistaakseni oli jotain 40-50%. Eli n. joka toinen lapsista sairastuisi. Voi, voi, ja sit vielä lasten lastenkin riski säilyy tietysti korkeana, huh, sitä sukua sitten! En muista oliko nuo luvut ihan noin korkeat, mutta jokatapauksessa korkea se riski sairastumiseen kuitenkin oli.
Huh, tämmönen tieto löyty duodecimista Perimällä on keskeinen merkitys skitsofrenian etiologiassa. Skitsofrenian periytyvyys on 65-85 %. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että sairastumisessa on noin isossa roolissa geenit?
Joo, kait sitä se tarkoittaa.
On kyllä lottovoitto geeneissä jos jollain olisi 85% riski sairastua skitsofreniaan. Tauti olisi lähes väistämätön. Kenenkään elämä ei voi olla niin auvoista, että noilla prosenteilla sairaus olisi ehkäistävissä.
En tiedä. Kun ei ole mitään kokemuksia,. Piti netistä selvittää ihan perusteet aiheesta.
Rohkeus puuttuu multa normaaliin ihmiseen tutustumiseen taustani perusteella, vaikka olen parantunut. Koska tämä on tabu sairaus vielä, mihin liitetään ikäviä mielikuvia. Eli en haluais avautua. Mitä jos skitsahtais ja kaikki paljastuis? Siks pelottaa parisuhteet terveisiin. AP
Ei kaikki ole samasta puusta tehtyjä. Itsekin sain tietää vähän jälkijunassa sen aikaisen naisystäväni sairastamisesta ja en säikähtänyt. Juteltiin ja ymmärsin, että sen kanssa voi elää, kunhan hoito on balanssissa ja silloin kun ei ole, silloin saattaa tulla niitä osastojaksoja. Siellä voi kuten tiedät vierailla ja kotiinkin pääsee välillä. Terapia ja lääkitys kun on kohillaan, niin ei se eroa mitenkään muulla tavalla. Ainakin itselläni riitti ymmärrystä ja se, joka ei ymmärrä, on minun mielestäni ja siis vain minun mielestäni ehkä ennakkoluuloinen ja/tai itse kenties vähän "outo". Se sairaus saattaa tulla kelle tahansa missä vaiheessa tahansa, joten ei pitäisi tuomita.
Niin ja yli 11 vuotta oltiin yhdessä. Avoparina.
Mielenterveyden sairauksia on niin paljon muitakin. Älä huoli, oikeat ihmiset näkevät sinut persoonana eivätkä sairautenasi. En itse koe sitä esteenä ihmiseen tutustumisessa, oli se sitten ystävänä tai muuna. Teot paljolti merkkaa.
Pelkosi on ymmärrettävää, mutta se ratkaisee myös paljon, miten itse suhtaudut ja puhut sairaudestasi. Arvosta itseäsi, olet hyvä sellaisena kuin olet. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta se tekee sinusta sinut, se on vain hyvä jos väärät ihmiset lähtevät heti kättelyssä. Vaikka se satuttaakin.
Ja vielä tämäkin unohtui mainita, että olen ollut alalla myös töissä.
No minunkin ex kumppani yksi niistä joutui osastolle pitemmäksi aikaa, eikä mua ollut kukaan varoittanut, hänkään mistään sellaisesta. Oli aika järkytys.
Mielummin kertoo ennemmin, kun että paljastuu sitten myöhemmin kuten mulle kävi. Se kun ei voi olla vaikuttamatta molempiin.
https://spankbang.party/8e8wa/video/lionrickyhash Kokeilkaa!
Ja olen säätänyt 20 vuodessa elämäni aika pahasti solmuun joittenkin tahojen kanssa. No kyllähän asiat ois ratkaistavissa, mut jos tahot ei anna periksi, että olisin tervehtynyt. Tai kyl ne näkee, mut alan tietyille ihmisille olee liian suuri uhka. nämä ihmiset vaikuttaa mun suurimpiin asioihin elämässä. Ne voi tehdä edelleen elämästäni h lvettiä, eikä halua antaa periksi, että menee paremmin. Eli Hu. Llu läpi elämän kai sit
Se on väärin, mut taistelu jatkuu!
Enkä tajua miks edes perusihmisoikeudet toteudu, vaikka yrittää järkevästi perustella. Ennakkoluuloja
Yhteiskunnassa monella saralla. Tietoa ei ole ja tyhmiä työntekijöitä, joilta puuttuu äly nähdä, kuka on älykäs. Näin ajattelen
Niin no. Sekin kuuluu siihen tervehtymiseen, että ymmärtää sen, ettei toisilla ole mitään velvoitetta antaa kaikkea anteeksi ja unohtaa. Se on toki väärin, jos sellainen ihminen voi jotenkin kontrolloida elämääsi. Siitä kannattaa pyrkiä eroon. Kannattaa tosiaan kuitenkin pitää mielessä se, etteivät ne menneet ja tehdyt pyyhkiydy taikaiskusta pois, vaikka oletkin tervehtynyt. Jos olet satuttanut jotakuta, kenties vieläpä useita kertoja, niin ne "arvet" ovat edelleen olemassa. Kerran rikottu peili, ei ole enää koskaan särötön, vaikka sen korjaisi.
Niin, mut tässä mun asiassa olisi kyse sossun työntekijöistä, jotka pitäisi lain mukaan antaa nyt mahdollisuuksia. Mutta se on täysin poissuljettu ja nyt on alkanut valheen verkosto, että asiat saatais jatkumaan ennallaan. Olen aika pieni ihminen sen järjestelmän edessä. Jos laitan vastaan kiristysote kiristyy vaan, ja keksitään lisää keinoja pilata toisen elämä. Ihan mun reaktiot laitetaan jo tukemaan, että olisi edelleen sairas, siis jos sanon, että paremmin menee, sitä ei hyväksytä
Kuten todettua, niin jos kyse on ihmisistä, joilla on valta kontrolloida elämääsi, niin silloin tuosta kannattaa pyrkiä eroon. Kannattaa esimerkiksi pyrkiä vaihtamaan sitä omaa vastuuhenkilöä jne. Alkuun voi pyrkiä vaikkapa keskustelemalla niistä ongelmista ensiksi hoitavan tahon kanssa. Jos omat voimasi eivät riitä niin hae mahdollisimman nopeasti apua tuohon tilanteeseen. Jollei mikään muu auta, niin sitten kannattaa pyrkiä muuttamaan esimerkiksi jonkun sukulaisen avulla.
Vaikka valittaa asoista hallinto-oikeuteen, sieltä tulee lämmin käden puristus sossuille. Hallinto oikeudessa uskotaan sossujen valheisiin. Mä oon siis tosi pieni sen jyrän edessä. Ihmistä voidaan levittää pskaa oikeuteen asti, mulla ei siis mitään lain suojaa. Poliisitkaan ei puutu näihin asioihin. Eli pskan puhuminen jatkukoon ja sossut luottaa siihen, että kukaan ulkopuolinen ei usko minuun, että he tekisivät virheitä. No mun läheiset näkee kyl et ne sossut on pskoja, mut hekin on voimattomia
Onko tämä siis ap:lta?
Kuuluuko sairauteen, että kuvittelee olevansa uhka jollekulle toiselle?
Tai että kuvittelee joidenkin "tahojen" kontrolloivan omaa elämäänsä?
🦄
Oletko kuullut sellaista sanontaa kuin "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat"?
Kuuluu yleissivistyksen olla kritisoimatta rahoittajia.
🦄
Juurikin sen vuoksi kannattaa pyrkiä vaihtamaan niitä ihmisiä.
Lisään. Ihmisten ja vastuuhenkilöiden vaihtaminen on huomattavasti helpompi ja kevyempi tie pyrkiä pääsemään ettenpäin kuin jäädä hakkaamaan päätään seinää samojen naamojen kanssa vuosikausia tapellen. Jos kus täytyy vain hyväksyä. että on saanut omasta mielestään epäreiluja päätöksiä, eikä niitä pysty muuttamaan ja etsi muita teitä päästä eteenpäin.
Turha niitä ihmisiä vaihtaa, ei sossuja vastaan mikään auta. Ei sitä mitään asianajajaa palavereihin saa noin vaan ilmatteeksi. Se vois olla kyllä ainut tie jonkinlaiseen pelastukseen, mutta tehottoman kallista lystiä.
Aahaa. No sittenpä voit vain luovuttaa ja ilmeisesti jatkaa valittamistasi. Ei siitä tosin mitään hyötyä ole, siis siitä valittamisesta, kun et kerta aio asialle yrittää mitään tehdä. Kun olet sitä mieltä, ettei kannata mitään tehdä, niin paljon järkevämpää itsesi (ja terveytesi) kannalta olisi hyväksyä tilanne ja elää sen mukaan.
Senkö takia sinä tuota kaveria ja parisuhdetta etsit, että joku toinen hoitaisi elämäsi raiteilleen?
Oletko kuullut oikeusavusta? Voit myös etsiä asianajajaa, joka olisi valmis ajamaan asiaasi pro bono. Sellaisiakin löytyy, kun vain etsii.
Ei sekään auttaisi luultavasti, siis parisuhde terveeseen. Tilanne on nyt mikä on. Sen suhteen ei enää toivoa. Eli sossuasiakin heikentää mun itseluottamusta terveeseen parisuhteeseen, valitettavasti.
Ja niin kauanei kun kannat sisälläsi ja pidät kiinni katkeruudesta (vaikka se olisi oikeutettuakin) olet hyvin raskasta seuraa myös toiselle mielenterveysongelmista kärsivälle. Hyvin todennäköisesti pikemmin niin päin, että juuri itsekin mielenterveysongelmista kärsivä/kärsinyt erityisesti kokisi liian raskaaksi kantaa myös sinun taakkaasi.
Itselläkin on masennustausta jne. ja ystävistäni löytyy paljon sekä mielenterveyden haasteista, että kroonisita terveyshaasteista kärsineitä. Nuo itsessään eivät siis ole mikään ongelma, mutta oma asenne siihen omaan tilanteeseen, voi hyvinkin olla. Katkeruudessa vellominen on hirvittävän raskasta kuunneltavaa, kunettä kuitenkin itse pyrkii pitämään omat asiansa kasassa ja hoitamaan niitä. Saa olla väsynyt ja turhautunut ja katkerakin, mutta tätä elämää nyt pitäisi kuitenkin elääkin.
Minä en puhu ikinä ulkopuolisille ongelmistani. En halua kuormittaa ketään. haluan näyttää ihmisille vain sen positiivisen puoleni mikä minussa on. He ei edes tajua, että miten vaikeista asioista elämässäni kärsin, jos en kerro. Jos kerron ihmiset kaikkoaa aika nopeasti, sen olen huomannut. Läheiset vain tietää ja ammattilaiset
Tuokin kuulostaa kovinbrankalt tvalta,elää. Tietenkään kaikkin ei tarvitse tietää, mutta jatkuva esittäminenkään ei tee hirveän hyvää mielenterveydelle. Tiedätkö ... ei aina tarvita juuri positiivisuutta. Neutraalius on usein ihan hyvä tapa lähestyä asiaa, ettei tarvitse hypätä ääripäästä toiseen. Ääripäät ovat kuluttavia.
No joo joo
Eiköhän sitä kaikki ole suurimman ajan, kun ihmisten kanssa kanssakäymisessä on, niin ole ihan neutraalisti, jos yhtään normaalisakkkiin kuuluu
Hän kyllä juuri antoi itse tuossa edellä ymmärtää toisin. Luotan mielummin henkilön omaan sanomiseen, kun jonkun muun "väliintuloon".
Luuletko tosiaan että just asiakas voisi tämän sossutahon vastuuhenkilöt vaihtaa? Hoh, hoh! Että asiakas päättäis asioista. Varmaan moni ehdottanut tuota, mutta päätä puuhun lyönyt vain.
Joo mulla kokemuskia kans just tuosta tahosta. Tuollaista se on. Tästä toiminnasta pitäisi puhua julkisesti enemmän mielestäni. Jotenkin tuntuu, että se on piilossa oleva aihe, ainakin vanhempien osalta.
Kyllä, nimenomaan juuri asiakkaalla on oikeus vaihtaa hänen asiotaan sossupuolella hoitavaa henkilöä, samoin kuin terveydenhoidossa. Se on ihan lakisääteinen oikeus.
Ei kuule ole. Lastensuojelun puolella se lapsi on asiakas, ei vanhempi. Jos lapsi on huostassa hänenhän asioista suurimmaksi osaksi päättää yhteiskunta. Eli sossu päättää kuka lapsen asioita hoitaa. Lastensuojelun puolella tuo vaihtosysteemi ei vois edes toimia, että vanhempi päättää asioista vastaavat, koska se ei olisi kaikissa tilanteissa välttämättä lapsen edunmukaista, silloin on vaara, että työntekijöitä koko ajan vaihdeltais. Se polkis lapsen oikeuksia hyvään sosiaaalihuoltoon
Mitä vittua taas. Lakisääteistä rahaa ihan oikeasti pimitetään.
Jos siitä valittaa, sosiaalityöntekijä valehtelee kirkkain silmin.
Saa valittaa. Ja juuri tuo, ettei asiakasta uskota.
Sulla on ihme tarve päteä asioissa joista et tiedä yhtään mitään.
Kyllä on. Nimenomaan tuo asioita hoitavan tahon vaihto on lakisääteinen oikeus. Se ei tietenkään takaa sitä, että päätökset muuttuisivat mitenkään, mutta sen tarkoitus on estää mahdollisten tulehtuneiden henkilösuhteiden vaikutusta. Pienillä paikkakunnilla ja muutenkin huonon resurssoinnin takia tuo on usein hankalaa, mutta silti se on lakisääteinen oikeus. Ota selvää.
Ja tietysti se uusikin henkilö on väistämättä sossun puolelta. En ole missään sanonut, että voisit vaikka kadulta napata siihen hommaan kenet haluat. Vaihtoa voit silti vaatia, jos jonkun tietyn henkilön kanssa on sukset toivottomasti ristissä. Tietysti jos olet vetänyt suksesi ristiin koko sosiaalitoimen kanssa, niin sitten ei auta kuin vaihtaa paikkakuntaa.
Lapsen asioita hoidettaessa tosiaan se lapsi on asiakas. Vanhemmat, joiden kykenevyyttä huoltajiksi ehkä jopa kyseenalaistetaan, eivät tosiaan voi tuolle asialle mitään tehdä, koska lapsi on se asiakas ei vanhempi. Lapsen ulkopuolinen edunvalvoja voisi tuota vaatia lapsen puolesta.
Ei mee noin. Asiasta on otettu selvää, vaihtoa on pyydetty, mutta sitä ei asioita tehdä vedoten lapsen etuun. Lapset on huostassa.
Ja muita sossuja olis kyllä siellä toimistossa
Ja nythän on nää hyvinvointialueetkin, mutta silti ei suostuta lasten asioita hoitavaa tahoa muuttamaan, vaikka vanhempi on muuttanut paikkakunnalle missä lapset asuu, saman hyvinvointialueen sisällä kuitenkin siis ollaan. Että näin
En lukenut kaikkia kommentteja,
enkä siksi ota kantaa kokonaisuuteen vaan ainoastaan noihin loppu osan asioihin.
Ensin tuohon ulkopuoliseen edunvalvojaan lapselle ja siitäkään en voi sanoa 100% varmuudella että miten asia on yleisesti.
Käsitykseni mukaan, sekä se mitä olen ihan itse nähnyt asiaan liittyen, huostaanotettujen lasten kohdalla se edunvalvoja on itsekin sosiaaliviraston ihminen.
Ei siis "ulkopuolinen" henkilö.
Lapsi on kyllä joo se asiakas, mutta lasu asioissa käsitellään myös koko perheen asioita, jolloin se on asiakas perhe..
Eikä aina lasu asioissa tai huostaanotoissa ole syynä ne vanhemmat, tai se ettei ne vanhemmat kykene huolehtimaan lapsesta.
Kun lapsi huostaanotetaan, liiankin usein käy niin ettei vanhemmilla ole mitään sanomista mihinkään, vaikka kuinka siihen olisikin lain mukaan oikeus. Ei siihen että kuka lapsen asioista määrää, missä lapsi asuu, kuinka siellä sijaispaikassa asioita hoidetaan,
eikä siihen edes että lapsi pääsee lääkäriin.
Eipä ole ihan mustavalkoista nuo jutut,
ei tosiaankaan.
Eikä voi mitenkään yleistää mitään.
Jokainen tapaus on ihan oma tapauksensa.
J.k. Ihmettelen kyllä kovasti kuinka tässä siirryttiin johkin lasu asioihin 🤔
Vaikka olisi miten ihana ihminen mutta laitoksessa vähintään kerran vuodessa niin ei tule mitään. lisäksi lääkitys jos on vahva niin elämä ei tule olemaan kuin syklistä toiseen menemistä.
Toki kokeilla voi, erot voivat olla suuria siinä miten pärjätään arkielämässä sairaudesta huolimatta
Olen nähnyt läheltä koko ikäni erään sukulaisen kohdalla mitä se mielensairaus todellisuudessa on, ja ihan sen perusteella en haluaisi olla kaverina tai varsinkaan parisuhteessa skitson kanssa mistään hinnasta. Se on vaan ihan liian pelottavaa kun ei tiedä että mitä ihmeen ajatuksia toisen päässä liikkuu, kun ne ajatukset ei todellakaan ole mitään normaaleita ihmisten ajatuksia vaan jotain täysin muuta. Ja lisäksi niiden lääkkeiden sivuvaikutukset on kovia, voi olla täysin taju kankaalla monta tuntia päivästä.
Mutta kun teitä skitsoja on ties miten useita tuhansia suomessa, ja käytte lääkärissä ym. paikossa missä näette toisianne, ei pitäisi olla mikään ongelma löytää niitä samanlaisia ystäviksi ja ehkä myös parisuhteeseen. Ei se mahdotonta pitäisi mtenkään olla.
Tuo mielen vamma on vastaava kuin se että istuu rullatuolissa eikä pääse siitä pois, se vammauttaa ihmisen mielen vastaavalla tavalla. Joku terve ihminen kyllä osaa hyväksyä tuollaisenkin asian, mutta ne on tosi harvassa ketkä siihen pystyy.
Täytyy todeta tähän sivusta, että kehon vammat ovat kyllä rankkoja, mutta en lähtisi lainkaan suoraan vertaamaan niitä mielen vammoihin. Mielen vammat ovat huomattavasti henkisesti rankempia ulkopuolisille, kehon vammat suurimmassa määrin vain sille itse niiden kanssa elävälle. Mielen vammat ovat myös potentiaalisesti hengenvaarallaisia läheisille, kun taas joku muu pesyvää lääkitystä syövä yleensä tappaa korkeintaan itsensä, jos jättää lääkkeensä ottamatta.
Tarkoitukseni oli verrata muiden ihmisten suhtautumista vammaiseen vrt. mielenterveysongelmaiseen. Samanlainen suhtautuminen on odotettavissa molemmissa tapauksissa. Tai nyt tarkemmin ajatellen oikeastaan mielenterveysongelmainen on vielä huonommassa asemassa kuin rullatuolissa istuva halvaantunut henkilö.
Juuri tämä pelko mitä kokee siitä kun ei tiedä mitä sen toisen päässä liikkuu milloinkin. Se ei ystävyyttä edistä, ja parisuhteesta se tekee lähes mahdottoman.
Tiedän kyllä tapauksen missä eräs rikas mieshenkilö jolla oli skitsofrenia tapaili aina naisia, ja oli naimisissakin useamman kanssa, mutta kaikki nämä parisuhteet kaatuivat henkilön mielenterveysongelmiin, kun mieli sekosi ja yhteiselämästä tuli mahdotonta. Naiset kyllä varmasti olisivat halunneet jatkaa elämäänsä tuon miehen seurassa, mutta eivät kertakaikkiaan pystyneet siihen.
Ei ole rullatuoli,vaan pyörätuoli!Taiat itsekki olla skitso!
Riippuu pitkälti siitä, miten sairaus vaikuttaa arkeen ja ihmissuhteisiin. Skitsofreniasta voi parantua, mutta se on melko harvinaista. Sairastuneista vain n. 10-15% paranee niin, että toimintakyky on ennallaan, mutta alttius sairauden uusiutumiseen ei poistu. Siinä mielessä ei skitsofreniasta voi koskaan täysin parantua.
Suhtaudun parisuhteeseen skitsofreenikon kanssa siis hyvin varauksellisesti. En kaipaa elämääni mitään pelkoa tai jatkuvaa huolta aiheuttavaa. Tämä pätee myös esim päihderiippuvaisiin eli tieten tahtoen en aloittaisi parisuhdetta miehen kanssa, jolla on vakavia mielenterveys- tai päihdeongelmia. Olen aivan liian turvallisuushakuinen sellaiseen.
Aletheias
Tässä keskustelussa on nyt vissiin menneet jotkin käsitteet sekaisin. Skitsofreniasta ei voi parantua, ja se alkaa jo nuoruudessa ja kestää läpi elämän.
Skitsoaffektiivinen häiriö taas voi olla luonteeltaan ohimenevä episodi, ehkä jopa kertaluonteinen olosuhteista johtuva häiriötila joka voi mennä ohitse eikä toistu ehkä koskaan, mikäli stressaavat elämänolosuhteet eivät palaa. Tuo häiriö toki voi olla jatkuvasti mukana aiheuttaen episodeja jaksoittain, täysin henkilöstä riippuen. Joten mikään diagnoosi ei takaa yhtään mitään varmuutta näissä tapauksissa.
Jos joskus meinaat alkaa parisuhteeseen jonkun tälläisen henkilön kanssa, niin keskustele ensin tämän henkilön läheisten kanssa sen tilanteesta ja ongelmista, ne kyllä kertovat mikä se tilanne on. Ja joka tapauksessa näet heti niiden naamasta että onko tilanne vaikea ja vakava, kun kysyt asiaa.
Kiitos tarkennuksista. Hyvin voi olla mennyt käsitteet keskustelussa sekaisin. Ja myös se, että mitä paranemisella tarkoitetaan, oireettomuutta vai täydellistä paranemista.
Hyvä vinkki tuo läheisten kanssa keskustelu. Heillä on se paras tieto, miten sairaus näyttäytyy sairastuneen itsensä sekä läheisten elämässä.
Aletheias
Kiitos selvennyksestä. Kirjoittelinkin jo tuolla ketjun alkupäässä, olleeni siinä käsityksessä, ettei skitsofreniasta voi kokonaan parantua. En kuitenkaan viitsinyt alkaa googlailemaan ja asiaa sen enempää kyselemään, koska joku (ehkä ap) tuntui hieman loukkaantuvan viestistäni.
Olen samaa mieltä, että lähesten kanssa keskusteleminen on paras keino päästä selville todellisesta tilanteesta. Sairastunut ei itse useinkaan aidosti tunnista tilannetta ja voi aivan vilpittömästi kertoa kaiken olevan kohdallaa kunnossa, vaikkei niin todellisuudessa olisikaan. Tuokin kokemus kun on kovin subjektiivinen.
Skitsoaffektiivisesta häiriöstä ei yleensä voi täysin parantua siinä mielessä, että se katoaisi lopullisesti, mutta elämänsä saattaa saada kuntoon.
100% varmuudella en halua suhdetta skitsofreenikon kanssa, jos sen vuoksi kun on lapsia usein samassa taloudessa.
AV
Ööö, siis mitä lapsia, miten ne lapset on sinne samaan talouteen eksyneet?
Ymmärsin AV:n kommentin niin, ettei hän haluaisi skitsofreenikkoa lastensa tai näiden kavereiden lähelle. Kyllähän sitä parisuhteessa yleensä jossain vaiheessa toisten kodeissa oleillaan ja esitellään kumppani lapsille.
Äitinä ymmärrän tämän. En ikinä toisi poikani lähelle miestä, joka voisi olla vaaraksi hänelle henkisesti tai fyysisesti. Mies lentäisi ulos kuin leppäkeihäs, jos hän osoittaisi pieniäkin merkkejä siitä, että hänestä voisi olla vaaraa pojalleni. Tässä asiassa rima on todella korkealla enkä sitä tule koskaan laskemaan. En edes nyt kun poikani on jo aikuisen miehen kokoinen.
Aletheias
Naiset ja niiden lapset..... Niitä aina kulkee niitte naisten mukana joka paikkaan. Harmillisia ovat.
Näin, kyllä. Kiitos tarkennuksesta.
Lapsen läheisyyteen mahdollisimman tasapainoisia ihmisiä, kiitos.
AV
Minun lapsessani ei ole yhtään mitään harmillista.
Aletheias
Ei sinun mielestäsi, mutta niiden miesten mielestä on jotka p*nevat sinua...
Ei todellakaan ole. Miehet, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, ovat osoittaneet kunnioitusta äitiyttäni ja lastani kohtaan.
Aletheias
Noinhan se normaalisti menee, jotkut, yleensä lapsettomat, palstamiehet karsastavat lapsia.
Niinpä. Eikä siinä mitään, jollei halua deittailla ihmistä, jolla on lapsia, mutta fiksu ihminen ei kuitenkaan halveksu tai hauku ihmisiä, joilla on lapsia tai mikä pahinta, heidän lapsiaan. Raukkamaista käytöstä tuollainen.
Aletheias
" Miehet, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, ovat osoittaneet kunnioitusta äitiyttäni ja lastani kohtaan."
No olisko sellainen mies päässyt sänkyysi joka olisi haukkunut lastasi? Käytä nyt järkeäsi hieman...
Ei tietenkään olisi päässyt. Sitähän tuossa ikään kuin sanoin..
Aletheias
Mä olin mummolla hoidossakin. Tosi paljon lapsena tekemisissä isovanhempieni kanssa ja näin syntymästä asti, en tosin tiedostanut vasta kun leikki-iässä mummon skitsofrenian. En ikinä pelännyt mummia, rakastin kyllä aina. Ainoa rehellinen ihminen sen ikäisistä ja muistakin sukulaisistani.
Ja sen rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi mitä mummoni oli sairauden alla persoonana, hän on yhä ainia jota ikävöin ja itken ikävästä. Muut ei merkkaa mitään, pappa kyllä mutta kieroilun takia ei hänkään niin.
Sinä et taida olla lastesi äiti,lienetkö isäkään!?
Tällaisia kokemuksia on hyvä kuulla eritoten meidän, jotka emme ole tällaisen sairauden kanssa olleet sen enempää tekemisissä.
Myönnän, että itselläni on varauksellisuutta sitä kohtaan, että aloittaisi parisuhteen ihmisen kanssa, jolla on todettu vakava mielenterveydellinen sairaus. Osin tämä johtuu nimenomaan siitä, että minulla ei ole kokemusta ja ajatteluuni valitettavasti vaikuttaa myös jonkin verran ennakkoluulot vaikka miten yritän pitää mieleni avoinna.
Kiitos siis kokemuksesi jakamisesta.
Aletheias
Jääkö psykooseista aina vammoja aivoihin?
Kait niistä voi jotain jäädä, riippuu kuinka syvä on ollut
Lääkkeistä jää.
Kyl mul jäi toimintakykyyn vajautta ja kuormitun helposti, vaikka syviä psykooseja en ole kokenut. Lähinnä vaikea motivoida itseä työntekoon, haluais makoilla vaan päivät pitkät pohdiskellen asioita. Ja keskittymiskykyyn jäi, siis ei jaksa aina lukea asioita alusta loppuun. Mut älyyn ei ole vaikuttanut. Masentuu herkästi kuormituksesta. Kyllä sitä töissä vois käydä osa aikaisesti kyllä. Päikääreitä kyl se siitä
Pahimmillaan laitostuvat, päättele siitä
Jokaine psykoosijakso taannuttaa ihmistä, eli henkisiä- että toimintakykyä. Yleensä seuraava psykoosi on monesti syvempi ja mahdollisesti ennen pitkää jopa pysyvä tila.
Mut jokainen on yksilö, jokaiseen vaikuttaa omalla lailla. Paljon vaikuttaa lähtötaso henkisessä ja fyysisessä toimintakyvyssä. Myös ikä milloin sairastui ja sukupuoli, naisilla helpompi yleensä. Skitsofreniaa sairastavia on monenlaisia ihmisiä vähemmän älykkäistä, jopa erittäin lahjakkaisiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ennusteeseen.
Näin on, persoonallisuuden ja toimintakykyisyyden muutoksia, myöhemmin mahdollisesti muistisairauksia.
Jää aina. Mitä pahempi psykoosi, sitä enemmän vammoja aivoihin. Hoitamaton psykoosi on hengenvaarallinen.
Varmaan tuskainen kokemus
Mieti joku perus ahdistus, sekin joskus sietämätöntä, psykoosi tuntuu varmaa monikertaisesti siitä
Mitä vierestä on päässyt näkemään niin todellisuudentaju siinä lähinnä katoaa, ihmisellä saattaa olla jopa hauskaa psykoosissaan
Kyllä. Enemmän aiheuttaa ongelmaa nämä leikkijämiehet, jotka haluaa kokonaan omistaa, mutta eivät itse ole valmiita sitoutumaan ja elävät omalle mielihyvälleen (eli pettävät).
Senpä takia en enää aktiivisesti etsi kumppania.
Miehen pitää olla mies, ei mikään himojensa vietävissä oleva vellipylly, jos ja kun ei ole sellaisesta sovittu. Ei kiitos tauteja.
Joo hyvä niin. Parempi vaan olla yksin kun on skitsofreenikko. Tai olla samanlaisten seurassa, ymmärtäävät parhaiten.
Huomasitko, että tarkoitin, että pystyisin tutustumaan / seurustelemaan sellaisen kanssa? :)
Häntä pystyyn nyt. Kyllä varmasti joku muukin ajattelee näin.
Ai, luulin että puhuit itsestäsi siinä.
Suolistoni sisältö pysyy helposti piilossa, kunnes paljastan sen ruiskuttamalla kaiken sisällön ulos – siemennestettä, virtsaa, verta ja ulosteita. Tykkään marinoida sitä niin kauan kuin pystyn, joskus useita päiviä. Sitä on vaikea kuvailla, mutta haju on niin voimakas, että se imeytyy jokaiseen kankaaseen ja pysyy, kunnes peset ne. Tavalliset ihmiset sanovat, että sitä on liikaa ja se saa heidät oksentamaan, mutta minä rakastan sitä. Rakastan nukkua voimakkaan hajun kanssa. Joskus päällystän sillä kivekseni ja penikseni masturboin. En tiedä mitään parempaa kuin se. Kerro minulle, jos haluat nähdä kuvia siitä? Tunteeni suolistoani kohtaan ovat vahva rakkaus ja himo, ja olen myös erittäin uskollinen sille.normaalisti ulkoilutan koiraani,mutta lähiaikoina olen huomannut liikkuvani ulkona puistoissa,leikkikentillä ynms tämän tavaran kanssa ja luulen sen olevan oikeaa rakkautta. 💚
Aito skitsofreenikko äänessä?
Rehellisesti sanottuna en alkaisi parisuhteeseen skitsofreenikon kanssa. Toisaalta en kyllä alkaisi parisuhteeseen normonkaan kanssa.
Kaveriksi saattaisin hyväksyä, mutta se vaatisi aikamoista vakautta siinä sairaudessa. Se riippuisi myös persoonasta paljolti. Jos persoona olisi minua ihastuttava, niin sairaus ei haittaisi.
Pari entistä naapuria oli skitsofreniaa sairastavia ja aika raskasta oli jo heidän kanssaan. Keskellä yötä piti tehdä tupatarkastuksia tai taluttaa alaston vaeltelija kotiinsa.
Eli siis kaverina olen jo ollutkin parille skitsofreenikolle, niin tiedän pikkuisen mitä puhun.
Kaverina aivan varmasti. Parisuhde on paljon hankalampi. Tunteiden hallinta on arveluttavinta. Suhteessa tulee aina alamäkiä ja nekin pitäisi hallita taidolla.
Eikö kaikkia mielenriesoja voida hoitaa lääkkein, ettei elo käy raskaaksi.
Eihän muut välttämättä tiedä, jos et toitota. Eikä mitään tarvitse kellekään heti paljastaa.
Kerrot sellaiselle kehen voit luottaa ja ymmärtää.
Siis. Miksei.
Vilma
Tuohan se vasta hauskinta olisikin, ettei tietäisi mitään koko asiasta ennenkuin olisi yöllä sängyssä sen kanssa ja se sekoaisi täysin....
No, todellisuudessa se näkyy kyllä melko nopeaan siitä henkilöstä jos on mielenterveysongelmia.
En käsitä, miten vedät heti sängyn/sänkyyn.
Vilma
Kaverina olenkin eräälle ihmiselle jolla sama vaiva hänen elämä todella raskasta. Mut hän on kuitenki ihan parisuhteessa. On siinä varmasti omat haasteensa. Mut ihmiset löytää rakkaudesta kyllä keinot selvitä.
Aika raskasta seuraa voivat olla. Mielenkiintoista ja hauskaa voi kyllä varmasti välillä olla. Kyllähän joka kaupungissa joitakin vaikeita tapauksia vaeltelee. No sellaiseen en tutustuisi.
Monesti mielenkiintoinen olemus ja pukeutuminen, tunnustaa kyllä sairaudesta kärsivän
Tämä on just se stereotypia, joka luo ikävän kuvan sairaudelle. Tämä ei todellakaan läheskään aina ole totuus. Toinen stereotypia on väkivalta. Joo, psykoosissa kyllä, mutta hoitotasapainossa hyvin harvinaista. Pitää kait olla jotain persoonallisuus häiriötä, jos on väkivaltainen noin muutenkin. Näin olen asian ymmärtänyt.
Ja mihinkähän perustuu?
Onko tuo lainkaan tietoa.
Taiteilijat, taiteilijat ja muunlaiset kerkoilijat enemminkin.
Sun vahvuus ei taida olla ihmustuntemus
No. Olen kyllä kohdannut monenlaista tallaaja, joten älähän vähättele tuntematonta?
Käyppä Nyky-Kalliossa. Keekoilijoita.
Vilma
Nyt pystyn vastaamaan aloituksen kysymykseen.
Perustuen siihen, miten tässä ketjussa käyttäydyt, olet huonosti käyttäytyvä ja epäkohtelias.
Voit valehdella itsellesi ja uskotella, että ongelmasi on joku sairaus. Epäkohteliaisuutesi on kuitenkin silmiinpistävämpää käytöksessäsi, joten sinuna paneutuisin ensiksi siihen.
🦄
Samaa mietin ketjua lukiessani. En tietenkään voi olla täysin varma mitkä ovat ap:n viestejä, mutta melkoinen epäkohteliaisuus minullekin tästä päällimmäisenä ongelmana mieleen jää. Sen korjaaminen voisi jo auttaa paljon.
Hyvä että joku muu huomasi saman. ☺️
Sairaus on tietysti helpompi syy käsitellä kuin epäkohteliaisuus, koska sairautta ei tarvitse itse yrittää muuttaa.
Epäkohteliaisuus täytyy itse analysoida ja itse harjoitella kohteliaammaksi. Siinä ei voi syyttää kohtaloa, geenejä, sairautta tai sossua.
🦄
Mistä tiedät mitkä viestit multa. Itse en juuri ole kommentoinut tähän ketjuun mitään. Lueskellut oon. Yhden kokemuksen kyllä toin esille, mikä mua mättää tässä yhteiskunnassa ja se on rehellistä. Sellaista elämää joillakin voi oikeasti olla, ei sitä tarvi kaunistella keskustelupalstoilla. En tiedä onko mulla oikeasti tuo sairaus, vai jokin muu, mutta lääkärit ovat niin päättäneet, että ei kait siinä sitten vastaan panemista. Jos laitat vastaan olet sairaudentunnoton ja pakkohoidon tarpeessa. Näin se menee. AP
Niin. En ehtinyt lukea montaakaan viestiä ketjun alusta, kun tuli jo vastaus, joka saisi minut irl toteamaan, ettenpä viitsi nyt tuhlata enempää aikaani. Tämmöisessä paikassa tietysti on vähän enemmän toleranssia muiden käytöstä kohtaan, mutta jos tosielämän ystävistä puhutaan, niin ei noilla vastauksilla ystävyyttä rakenneta.
Ja voin sanoa, että kokemusteni pohjalta juuri tämmöistä se on ollut suhtautuminen sairauteeni 20 vuoden aikana, mitä tässä ketjussa on tuotu esille. Puolesta ja vastaan on aina ollu. Ne jotka ei halua missään tekemisissä olla, niitäkin on. On niitäkin jotka mielellään vastaa puheluun. Taiteile siinä keskellä sitten ja mieti kuka haluaa sun kans olla ja kuka ei. AP
"Mistä tiedät mitkä viestit multa."
Ei sitä ole tarvinnut tietää. Epäkohteliaisuuutesi näkyy enemmän niissä kohdissa, joissa jätät vastaamatta viesteihin.
Ja jos tämä oli ensimmäinen kohta, jossa vastaat minulle, ensimmäisen käsittelemäsi aiheen valinta kertoo prioriteeteistäsi.
Minä vastaan kaikkiin minulle osoitettuihin viesteihin, ellei kirjoittajana ole joku, joka on ollut minulle joskus ilkeä (AV, Pikku-Pirpana tai rennosti.m) tai ellei viesti ole selvästi tarkoitettu muuhun kuin dialogiin.
🦄
Opettele käyttäytymään.
Käytät sairautta tekosyynä huonolle käyttäytymisellesi.
🦄
Ja vielä se että missä määrin toinen haluaa kanssasi olla, sitä voi olla vaikea joskus hahmottaa. Eli minkälaisen ihmissuhteen tämä vastapuoli on sulle valmis tarjoamaan, hän ei välttämättä halua sua omaan porukkaan mukaan ottaa. Kaksistaan voi kyllä tavata ja sit ihmettelet, että miksi mua halutaan piilottaa, eikä avoimesti halua olla mun kans. Tästä on mulle jäänyt trauma, ja vaikka oonkin jo parantunut, rohkeutta ei ole löytynyt vielä tutustua moniinkaan normaaleihin ja ihmissuhteistani kuvastaa edelleen samanlainen ajatus. Niitä sääliäjiäkin on, mut ne itse poissuljen heti. Sääliä en kaipaa! AP
Olen yhden kerran elämässäni seurustellut ja hänkin oli vakavasti sairas. Ja se suhde oli kaamea. Kyl siitä jotain jäikin, mistä olen ylpeä toisaalta.
Kiitos sarvipää jos et vähättelisi kokemuksiani AP
En ole vähätellyt kokemuksiasi.
Olen kritisoinut käyttäytymistäsi tässä ketjussa ja tuonut esille, että käytökselläsi olisi suurempi merkitys sosiaalisiin suhteisiin kuin sairaudellasi.
🦄
Huhuhhh! En ymmärrä sun ajattelua, mutta emme kaikki ajattele asioista samalla lailla, sen pitää hyväksyä. Onko sulla kenties kokemusta sairaudesta sitten?
Jatkat samaa rataa koko ajan: käytät sairautta tekosyynä sille, että käyttäydyt huonosti.
Minulla ei ole tähän ketjuun nyt oikein muuta sanottavaa.
Ota pää pois pyllystäsi. 😃
🦄
Ensimmäinen todella oikeasti mielenvikainen ihminen kommentoi tähän ketjuun.... Sen kyllä huomaa heti tuosta tekstin sävystä.
Jos lääkärit sanovat että sinulla on sairaus, niin se on. Ei kahta sanaa. Henkilö ei voi itse määritellä sairauttaan ja antaa itselleen diagnoosia. Hyvin usein vielä heiltä puuttuu kokonaan tuo sairauden tunto.
Vedit siinä herneen nenääsi ja otat henkilökohtaisena loukkauksena, että aloittaja ei vastannut yhteen kommenttiisi?
Ehkä hän koki vastaamisen liian raskaaks, aiheen arkuuden vuoksi. Ei internetissä kannata myöskään puhua omia sairauksistaan turhan avoimesti edes anonyymisti. Toisessa kommentissa myöhemmin hän toteaakin: "Eli en haluais avautua".
Mutta sinulla ei tällainen tietystikään tule mieleen, kun näet aina vain oman ainoan oikean totuutesi.
Se on niin outoa, kuin joittenkin lääkäreitten diagnoosi kuitenkin epäselvä. Sit toiset taas??? Mihin uskoo?? En ole sairaudentunnoton, en voi olla kun nykyään menee paremmin, enkä käytä psykoosilääkkeitä. Silloin kun käytin meni hyvin pieni annos. Jos on sairaudentunnoton, vaikeahan silloin parantua. Remissio? AP
Joitttenkin lääkäreitten mielestä diagnoosi epäselvä siis
Noin se tuppaa olemaan! En jaksaisi olla edes kaveri yhdellekään sellaiselle, jolla on tuo sairaus!
Miksei vois määritellä diagnoosia itse. Kyllä ihmisellä oman pään toiminnasta on parempi tieto, kuin kellään muulla, edes psykiatrilla ei sellaista tietomäärää voi ollla ihmisen elämästä, mikä henkilöllä on itsellä. Ja jos on vielä lukenut psykiatriaa, niin miksei ihminen saisi tehdä itsestään arviota. Viedäänkö oikeus kyseenalaistaa?
No viedään, sanomalla sairaudentunnoton. Virhettä ei voida myöntää, ei tietenkään
No tuota, käsittääkseni edes lääkäri ei voi diagnosoida itseään, se tarvitsee siihen toisen lääkärin. Saati maallikko itse.
"Miksei vois määritellä diagnoosia itse"
Ihan pokkana sanot noin. Se on jo todiste, että sinulla on kyseinen sairaus harhaluuloineen.
Lääkäreillä on harhaluuloisuushäiriö!
En ole missään vaiheessa loukkaantunut tai vetänyt hernettä nenääni.
Se, että huomautan jollekulle tämän käyttäytymisestä, ei tarkoita, että minun olisi täytynyt vetää hernettä nenääni tai millään tavalla loukkaantua hänen käyttäytymisestään.
Aloittaja kirjoitti aloitusviestissään:
"Pystyisitkö tutustuu kaverina tai alkaa parisuhteeseen skitsofreenikon kanssa?"
Minä kysyin häneltä:
"Mitä tuo tarkoittaa ja miten se näkyy parisuhteessa?"
Tämä kysymykseni oli mielestäni olennainen koko ketjussa. Mielestäni aloittajan olisi pitänyt jo ihan aloitusviestissään määritellä, miten hänen sairautensa näkyy tai näkyisi parisuhteessa. Eihän meillä maallikoilla ole muuten mitään edellytyksiä arvioida, vaikuttaako sairaus meidän mielestämme aloittajan parisuhteisiin ja miten se vaikuttaa. Täysin asiallinen ja erittäin relevantti kysymys siis.
Mutta aloittaja jätti siihen vastaamatta.
Sitten kun huomautin aloittajalle hänen käyttäytymisestään, sitten hän vasta aktivoitui. 🤭
Kirjoitin myös kommentit 00029 sekä 00031, joista ensimmäiseen aloittaja ei vastannut, toiseen hän (tai joku muu) vastasi asiattomuuksilla ja kiroilemalla.
Mutta en tosiaan ole loukkaantunut mistään tässä ketjussa kirjoitetusta. 😊 Olen osallistunut keskusteluun mielenkiinnolla, mutta mitään erityisiä tunteita en ole tässä ketjussa kokenut. 🙂
🦄
Aloittaja luultavasti halusi puhua ihan yleisellä tasolla asiasta. Ei kai sillä hirveästi merkitystä millaiset oireet hänellä on, koska ei se mitään suhdetta tässä ketjussa ilmeisesti ole hakemassa
Pystyisin kyllä.
Tutustumaan kaverina,
mutta myös parisuhteeseenkin.
Mulle ei olisi millään tavalla ongelma.
Vaikkei olisi "parantunutkaan" niin ei silti.
Surullista että niin moni ihminen joutuu miettii noita tuollaisia asioita. Useimmiten sen vuoksi että "normot" laukoo ties mitä kaikkea sontaa, jopa tietämättä noista asioista yhtikäs mitään.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että mun mielestäni juurikin ne "ei normot" on niitä Rakastettavimpia sekä luotettavimpia ihmisiä.
En usko että mä voisin alkaa parisuhteeseen enää ikinä kenenkään "normon" kanssa.
Liian kylmiä, julmia,muita alentavia vähäksyviä sekä "tasottavia" tapauksia on tullut vastaan.
🧩 Assin, epävakaan & skitsofr. Äiti 🧩
Ootpa helpolla päässy, jos tuommonen liuta vaikeita diagnooseja samalla ihmisellä?
"Surullista että niin moni ihminen joutuu miettii noita tuollaisia asioita. Useimmiten sen vuoksi että "normot" laukoo ties mitä kaikkea sontaa, jopa tietämättä noista asioista yhtikäs mitään."
Mitä itse ajattelet siitä, miten tämän ketjun aloittaja on käyttäytynyt?
Eikö "ei-normolla" ole mitään velvollisuutta käyttäytyä hyvin "normoja" kohtaan? Pitääkö "normojen" sietää epäkohteliaisuutta "ei-normon" sairauden vuoksi?
Minusta vain näkö- ja kuulovammat ovat sellaisia vammoja, jotka oikeuttavat epäkohteliaan käytöksen muita keskustelukumppaneita kohtaan.
🦄
Eihän meistä kukaan ole tosiasiassa "normaali". Varmasti kaikille joku diagnoosikin löydettäisiin kun tarpeeksi tongittaisiin.
-sivusta
Mä en tiedä miten aloittaja on käyttäytynyt.
En tiedä kuka aloittaja on.
...... "oikeuta" epäkohteliasta käytöstä toisia kohtaan.......
Jos tollain ajatellaan niin miten noi sun mainitsemat vammat oikeuttaisi käyttäytyä tollain?
Ei noi tosiaankaan oikeuta tollaseen.
Ei noissa ole mitään mikä vaikuttaisi siihen miten tuoda asiansa toiselle tiedoksi niin että ei pystyisi olla asiallinen.
Vai onko?
Hieman eriasia on esim autisminkirjolla olevan kommunikointi toisten kanssa.
On eriasia kun on vaikkapa sokea tai kuuro, kuin että sulla rakenteellisia poikkeavuuksia aivoissa. Ja siksi vaikutat epäkohteliaalle.
Eikös vaan?
Mikä sun puolustuksesi on sun käytökseen?
Oletko kuuro tai sokea?
🧩mom🧩
Olen käyttäytynyt ketjussa asiallisesti.
Sinä et edes huomaa ketjun aloittajan epäkohteliasta käytöstä, koska kirjoitit:
"Mä en tiedä miten aloittaja on käyttäytynyt."
Osaatko siis kasvattaa omastakaan erityisestä lapsestasi hyvin käyttäytyvää?
🦄
Osaa mun lapset kyllä käyttäytyä.
On aina osanneet käyttäytyä.
Paljon paremmin kuin sinä.
Ja paremmin kuin minä.
Kukaan noista EI IKINÄ lähtis arvostelemaan kenenkään kasvatustaitoja, ei edes täällä.
No eipä kukaan noista kyllä olis lähtenyt edes kommentoimaan sulle mitään.
Ehkä.
Paitsi nyt ton kasvatus höpötykses jälkeen.
En mäkään kyllä olis normisti olis vastannut sulle, mut nyt oli tylsää, sekä mulle ❤ aihe.
Sanot että olet käyttäytynyt asiallisesti tässä ketjussa. En nyt oo kyllä ihan samaa mieltä.
Mut ei siitä sen enempiä. Sulla on omat syysi käyttäytyä miten käyttäydytkään.
Tai ehkä sä et edes huomaa itse sitä.
Toi kun mainitsin sun käyttämisen muita kohtaan, en kyllä tarkoittanut ainoastaan tätä ketjua vaan ihan muissakin ketjuissa.
Joskus kannattaa muuten miettiä hetkinen,
ja lukea se teksti, ehkä parikin kertaa,
ennen kuin painat lähetä nappulaa.
Joo, tiedän kyllä oikein hyvin, ja myönnän sen myös, etten itse nyt käyttäydy nätisti sua kohtaan.
Sä olet aika session tyyppi kyllä,
onnistut siinä missä kovinkaan moni ei onnistu koskaan, tai millään.
Ei edes oikeassa elämässä.
Oikein ihanaa iltaa sulle kuitenkin.
Täydellistä, täydelliselle satuhahmolle 🦄
Korjaus virheeseen.
Spessu, eikä session :D
Ei todellakaan oikeuta!
Niin.
Täällä tuli rankkaa kritiikkiä "normoja" kohtaan:
"En usko että mä voisin alkaa parisuhteeseen enää ikinä kenenkään "normon" kanssa.
Liian kylmiä, julmia,muita alentavia vähäksyviä sekä "tasottavia" tapauksia on tullut vastaan."
Minä veikkaan, että sinä et edes halua kasvattaa lapsestasi sellaista, joka viihtyisi noiden "normojen" parissa. Opetat lapsellesikin, että muut kuin "erityiset" ihmiset ovat kylmiä ja julmia.
Onko sellainen oikein lastasi kohtaan ja hyödyksi hänen tulevaisuudelleen?
🦄
Kuulkaas nyt. Tämä sarvipää itse on niin kaukana normaalista kuin vaan voi olla.
En minä ole koskaan väittänyt olevani normaali, vaikka ei minulla mitään diagnoosia ole.
Mutta en ikinä sanoisi normaaleja ihmisiä kylmiksi tai julmiksi. (Tylsiksi olen voinut sanoa, mutta se on vähän lievempi kritiikki.)
🦄
Uskallatko sä sanoa ton kaiken suoraan päin naamaa?
Tai edes viestin välityksellä,
mutta omalla nimelläsi?
Tai muitakaan mitä muille oot sanonut?
Etpä taida kuitenkaan...
Sä uskallat ainoastaan täällä anona aukoa päätäs, haukkua tuntematta ihmisiä yms.
Muistathan sellaisen pikkuseikan että vaikka kuinka oot anonyyminä täällä, niin joudut silti vielä joskus vastaamaan sanoistasi.
Huomasitko että siinä ei yleistetty kaikkia "normaaleja" noin?
Skitsoaffektiivinen häiriöön kuuluu esim hajanainen puhe (kirjoittaminen), toistuva syrjähtely tai epäyhtenäisyys, selvästi hajanainen tai outo käyttäytyminen. Mistä päättelet aloittajan käytöksen olevan epäkohteliasta ja miten erotat sen skitsofrenian oireista?
En ole aukonut päätäni, ainostaan esittänyt kriittisiä mutta asiallisia huomioita. 🙂
En myöskään ole kirjoittanut mitään sinusta itsestäsi. Kirjoitan koko ajan ainoastaan niistä aiheista, joita otat esille.
Sinä et sen sijaan oikein pysty olemaan kirjoittamatta minusta.
🦄
Väite meni näin:
"Useimmiten sen vuoksi että "normot" laukoo ties mitä kaikkea sontaa, jopa tietämättä noista asioista yhtikäs mitään.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että mun mielestäni juurikin ne "ei normot" on niitä Rakastettavimpia sekä luotettavimpia ihmisiä."
Minkälaiset normot oli rajattu tästä kuvauksesta pois? 🙂
🦄
Ajattelen, että jos aloittaja kysyy jotain, hän olisi kiinnostunut vastauksista.
🦄
Kyllähän sä olet!
Kun sulle sanoo jotain, ihan mitä tahansa mikä ei ylistä sua, sä isket johkin sen toisen ihmisen arkaan, tai sille tärkeeseen kohtaan.
Nyt mulle mun lasten kasvatukseen,
ja osaanko edes kasvattaa niitä.
Oikein..
Sä teet sitä muillekin.
Jatkuvasti.
Sekä vääristelet miten sattuu muiden kirjoituksia oman mieles mukaisesti.
Eikä sun kirjoituksesi ole mitään vain "kritiikkiä" tai asiallisia kannanottoja aiheista.
Sä alennat, väheksyt, sekä haukut ihmisiä.
Tuntematta tai edes tietämättä niistä mitään.
Millainen ihminen tekee noin?
Itelle tulee mieleen vain narskumainen.
!! Enkä väittänyt tai sanonut sua narskuksi !!
En haluais edes että sä olisit narsku. :)
Lue nyt ihmeessä omat kirjoituksesi.
Enkä tarkoita nyt vain tästä ketjusta.
Ps
Kenestä muustakaan mä kirjoittaisin,
kun sulle kirjoitan?
Jostain naapurin Jarista taikka Tiinasta.
Vai kenestä?
Ja sitähän sä taidat just halutakin,
siis että susta kirjoitetaan.
Ps2
Sä et taida pystyä myöntämään miten sä olet käyttäytynyt tai kohdellut väärin tai huonosti joitakin, tai puhunut pahaa niistä, et ikinä.
Vielä vähemmän pyytämään anteeksi.
Ps3
Kyllä, myönnän että jälleen vastaan sulle pahasti, ilkeästi, ei nätisti taikka kiltisti.
Voin hyvin myöntää kaiken tuon ihan päin naamaakin, sulle tai kelle tahansa.
Myönnän myös senkin että sanoisin nämä kaikki uudestaankin jos oltais naamatusten.
Muiden kohdalla mulla omatunto huutaa liian kovaa, ja voin huonosti jos sanon pahasti. Vaik sanoisin ees takasin pahasti jollekin.
Mut jostain syystä sun kohdalle ei noin käy.
Mikä sitten onkaan syynä siihen...
Se olisi kyllä oikein kiva tietää.
Kuten sanoin tuossa aiemmin jo....
Sä oot spessu :D
"Kenestä muustakaan mä kirjoittaisin,
kun sulle kirjoitan?"
No, minua kiinnostavat ne itse ASIAT enemmän kuin ihmiset. Siis vaikka se, voiko huono käytös olla suurempi este parisuhteen muodostumiselle kuin sairaus, ja miten (jos kuinkaan) se huono käytös näkyy vaikkapa täällä palstalla.
🦄
ALOITTAJA ON AIKA VARMASTI KIINNOSTUNUT VASTAUKSISTA, MUTTA EI VAAN OLE KIINNOSTUNUT SINUN VASTAUKSESTASI TAI SINUN JATKOKYSYMYKSISTÄSI!!!
Hyvään käyttäytymiseen kuuluu vastata kohteliaaseen käyttäytymiseen kohteliaasti. 😉
Tämä koskee sekä sinua, minua että aloittajaa.
🦄
Saattaapi olla, mutta 00069 kommenttiin ei liity aloittaja muulla tavoin kuin että vastasin aloittajan aloituksessa olevaan kysymykseen johon sinä tulit vänkäämään ja selittämään mun lasten kasvatustaidoista.
Tietysti pystyisin olemaan kaveri.
Vai meinaatteko että pitää toimittaa terveystiedot ennen kuin ryhtyy kaveriksi?
Ai niin mutta sitähän jotkut täällä tykkäävät kuulemma tehdäkkin. Pengotaan kaikki tiedot toisesta, mitähän kautta nekin tiedot on saatu?
Periaatetasolla kyllä pystyisin, mutta tietysti riippuu sitten käytännössä siitä yksilöstä itsestään. Tämän ketjun perusteella jäisin miettimään, että kuinkahan tasapainossa se sairaus mahtaa todellisuudessa olla. En saa ketjusta lainkaan positiivista kuvaa tuosta asiasta.
Jos skitsofrenia on oireeton tai lähes oireeton niin sitten voisin, ainakin olla kaveri. Parisuhde on hankampi.
- Sheena
Skitsofreenikon voi olla vaikea päästä stigmasta eroon, vaikka elämässä menisi jo paremmin. Aina ihmiset jotka sinut tuntee tulee arvioimaan mielenterveyttäsi, lääkityksen tarvetta ja sitä ootko huonommassa vai paremmassa kunnossa. Tuo on varmasti sairaudesta kärsivän kannalta ikävää.
Arviointeja ei tehdä turhan takia, vaan silloin kun on syytä. Sairaudesta kärsivällä on ikävää, mutta hänen läheisillään on joskus jopa vielä ikävämpää. Etenkin kun sairastava inttää olevansa ihan ok, vaikka ei ole, valehtelee ottavansa lääkkeensä tai sanoo, ettei tarvitse niitä, koska on ihan ok (vaikka ei ole) ja se näkyy kaikessa tekemisessä ja etenkin suhteessa niihin muihin ihmisiin. Lääkäriä voi vielä joskus kus**ttaa, mutta läheisiä harvoin.
Rehellisesti en.
Aika teoreettinen kysymys. Sehän riippuu niin monesta seikasta eli paljon kaikesta muusta kuin toisen ihmisen skitsofreniasta.
Itse olen seurannut varsin läheltä bipolaarisen henkilön parisuhteita. "Nousukauden" aikaan suhteet aloitetaan ja siinä samalla lopetetaan lääkitys. Menee muutama kuukausi, tulee kaikkea outoa käytöstä mitä uusi kumppani ei lainkaan ymmärrä, lopulta sitten erotaan huonoissa merkeissä. Kuvioon kuuluu myös exiä ja lapsia.
Tottakai.
En pystyisi. Liian kuormittavaa. Luottamus ei pelittäisi.
Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa!
Kolme skitsofreenikkoa olen elämässäni tuntenut. Kaikki lopulta tappoivat itsensä.
Ei vaan niitä taitaakin olla neljä..... kyllä sellaisen joku ihan pähkähullu voi ottaa, mutta tuskin normaalit työssäkäyvät vastuulliset ihmiset.
Raju tauti joillakin. Joillakin niin lievä, tuskin edes huomaa tai pysty edes kunnolla diagnosoimaan, vaihtelua siis oireissa. En tiedä sit, mutta näin ajattelin luettuani aiheesta. Joillakin hallitsee enempi positiiviset oireet, kun taas toisilla negatiiviset. Vaikea on
"positiiviset oireet," ??? Niinkun hiv-positiivinenko?
Vakavin mto. Miettikää siitä, mitä voi olla pahimmillaan tai toisaalta myös helpoimmillaan.
Pysyn kaapissa siis jatkossa. AP
Juttelet vain kohteliaasti ihmisille ja otat heidät huomioon. En usko että sairautesi on este ihmisiin tutustumiselle. 😊
🦄
Älä kerro ihan suoraan, ilmaise se jollain muulla tavoin, vaikka siten että sinun tarvitsee ottaa lääkettä johonkin pitkäaikaisairauteen.
Joo en todellakaan kerro, meen kaapin perälle jatkossa ja lukkoon laitan. Se ei enää aukene ikinä, sen verta rankkaa settiä on tässä ketjussa. AP
Mikä nyt oli niin rankkaa? Jos tuon yhden sarvipään jutut niin sen voit ohittaa ihan suoraan, se on vaan yksi vtun sekopää (diagnosoimaton).
Nyt muuten voisin kohdentaa myös sinua kohtaan samaa kritiikkiä kuin aloittajaa kohtaan: mielestäni sinunkin käyttäytymisesi on asiatonta.
🦄
Olisi kyllä kiva olla yhen päivän elämässäni skitsofreenikko ja sitten yks päivä sitä kunnon psykoosivaihetta. Oletteko ikinä miettinyt?
Ne hallut ois kiva kokea. Ei muuta ehkä
Vedä huumeita tarpeeksi niin koet.
Minulla on kanssa diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö. Se on nykyään täysin oireeton ja olen pärjännyt pelkän SSRI-lääkkeen turvin. Toki se sairaus varmasti jossakin tuolla taustalla on ja varmasti vielä uusii jossain vaiheessa elämää, mutta mitäpä tuosta.
Mutta en alkaisi parisuhteeseen toisen psykoosisairaan kanssa. Toki olisi mahdollisuus, että kumpikin tukisi toisiaan positiivisella tavalla. Mutta sitten on se vaihtoehto, että vedettäisiin toisemme syvään suohon.
Mutta en ole koskaan edes ajatellut, että hoidossa oleva sairaus voisi jollain tapaa vaikuttaa parisuhteen muodostamiseen. Tosin itse olen sinkku, sillä olen ihan muuten vaan omituinen erakko, millä taas ei ole sairauden kanssa mitään tekemistä.
Sullaki ilmeisesti tauti ollut lievä? Haluatko kertoa oliko sulla yhtään kunnon psykoosijaksoa?
Harhoja tuohon nyt aina kai liittyy?
Sinä olet erinomainen esimerkki sitä, että kohtelias käytös on tärkeämpää kuin diagnoosi. ☺️
🦄
Eipä tullut edes mieleen, että jos kahdella parisuhteessa olevalla henkilöllä on skitsoideja häiriöitä samaan aikaan päällä, mitähän siitäkin seuraisi? Joku ulkopuolinen tarkkailija pitäisi olla mukana siinä.
Valitettavan monesti nuo pariutuu keskenään. Monta sellaista pariskuntaa tiedän. Kai siinä joku vetää toisiaan vahvasti puoleensa.
Hiljoksiin kävelevät kyttyrässä kylillä sauvojen kanssa
Hei älä lähde tuohon.
En oikein tajua miksi sanot että "valitettavan". On varmaan ainoat henkilöt jotka todella voi ymmärtää toisiaan täydellisesti, tai sitä sairautta täydellisesti. Kunhan lapsia ei ole mukana kuvioissa niin ihan hyvä noin, eikö?
Ne lääkkeiden sivuvaikutukset on kyllä karmeita. Toivottavasti keksisivät uusia lääkkeitä siihen, mutta ei taida lääkeyhtiöitä niin paljoa kiinnostaa, aika vähän taitaa olla potilaita.
Olen kyllä ollut hyvin psykoottinen. Sairaus ei kuitenkaan ole tekosyy huonolle käytökselle. Olen vain kärsinyt hiljaa omissa nahoissani.
Oot onnekas, vaikka psykoottisuutta on sulla ollut, olet pystynyt käymään töissä. Itellä ei niinkään syviä psykooseja ole ollut tai pahoja harhojakaan, mut sanon kyllä, että toimintakykyyn on vaikuttanut aika ikävästi.
Vaikka siis muuten oireeton, mut toimintakyky ei ole palautunut ennalleen. En tiedä voiko olla jotain muuta sit
Joillakin kai painottuu negatiivisiin oireisiin sit vahvemmin, ne ei palaudu useinkaan, jos näin on ollut. Mut mulla hyvin vähän positiivisia oireita oli, pystyin hallitsee niitä aika hyvin järjelläni. Voiko tuommonen edes olla psykoosisairaus? Doctoreita paikalla?
En minä tähän pisteeseen elämässä ole päätynyt hetkessä. Paljon terapiaa. Henkilökohtaista työtä. Sopivat lääkkeet. Pitkä kivinen tie. Kannattaa antaa itselleen aikaa. Tärkeintä on pysyä jollain tapaa aktiivisena, onpa se mitä tahansa omien voimavarojen mukaan.
Mä oon lopettanut psykoosilääkkeet, eikä mitään harhaisuuteen viittaavaakaa ole pitkään aikaan ollut, koska ei ole tarvinnut tehdä töitä sellaisten ajatusten kanssa. Mutta toimintakyky laahaa, toivottavasti tulee sieltä perästä, hitaasti, mutta varmasti. Joo terveelliset elämäntavat ja paljon liikuntaa, nuppi nauttii siitä. Mullakin tuo skitsoaffektiivinen tai niin ainakin osa lääkäreistä väittää, mut ei kaikki, vaan pitää epäselvänä. Psykoosilääkitys lähes aina mennyt ihan minimimääräällä, mut nyt ei pitkään aikaan enää olleenkaan. Ainoastaan pieni annos snri+pieniannos mielialantasaajaa, semmonen epilepsialääke joka vakauttaa mielialoja
Voi olla että mulla todellisuudessa kaksisuuntainen mielialah. Virhe diagnoosi tuo skitsoaffektiivinen mulle
Skitoso ei ikinä myönnä olevansa skitso!
Onko se sulta pois jos ei myönnä? Itse kai voisit myöntää olevasi, jos kaikki on epäselvää.
Kukaan halua kevein perustein tuollaista sairautta myöntää, koska tämä sairaus voi tarkoittaa, että elämäsi on h elvettiä sen jälkeen joidenkin ihmisten kanssa. Ihmiset on todella ilkeitä!
Ja siihen on icd-tautiluokitus, minkä mukaan diagnoosi annetaan. Ja sen tautiluokituksen perusteella minulle ei voi asettaa skutsoaffektiivisen häiriön diagnoosia. Oon sen käynyt useammin läpi. Tauti ei ilmennyt niin kuin tautiluokitus vaatii. Tuo kaksisuuntaisen mielialahäiriön luokitus mulla täyttyy, sen myönnän!
Että näin. En haluais tässä lähtee käymään sitä mun oireistosta läpi alusta alkaen mitä se oli, mut noin raju se ei ollut mitä skitsoaffektiivinen vaatii. Sanoi lääkäri mitä tahansa
Ikävää huomata, että psykoosisairauksia demonisoidaan vieläkin näin rankasti nykyaikana. Henkilökohtaisesti en ikinä ole ollut vaaraksi kenellekään. Sairaus on kyllä aiheuttanut minulle paljon henkilökohtaista kärsimystä, mutta se ei näy minusta ulos päin. Ulkoisesti olen täysin normaali fiksu töissä käyvä ihminen.
Sekö on demonisointia, ettei kyseisen laisen yksilön kanssa toivo parisuhdetta? Jos, niin ei se yllätys sinulle liene kun syyllistyt siihen itsekin.
Ihan kaikenlaisia sairauksia demonisoidaan, erotetaan porukasta jos on jonkinlainen sairaus, jos muut vaan saa tietää siitä. Seurustelu on täysin mahdotonta jos on sairauksia.
Et ole yksin, on paljon muitakin vastaavassa tilanteessa joilla ei vaan ole sitä samaa sairautta kuin sinulla.
Riippuu persoonasta.
Voisi olla niin, että ilkeä skitso no, fansu skitso yes.
En, oli ensimmäinen vastaus.
Toinen vastaus on: miten sä käyttäydyt? Oletko kiusaaja joka ruinaa ensin kiintymystä, ja sitten kiusaat?
Kerrotko heti diagnoosin ja odotat, reaktiota?
Edelleen…en.
Ihmisiin tutustutaan, jos ne on kivoja.
Tein aloituksen ihan milelenkiinnosta, pohdin kyllä voinko tehdä. Tässä tapauksessa päädyin tekemään, koska haluan käydä tilannettani läpi. Ei sen kummenpaa.
Siis jakaa kokemuksia ja haluan tietää miten ihmiset ylipäätään suhtautuu tähän. AP
Hyvä idea muuten, mutta tämä palsta on täysin väärä paikka siihen kokeiluun. Täältä löytyy kaikkein k*sipäsimmät ihmiset mitä on olemassa. Fe-ministisiä k-päitä mitkä vihaa kaikenlaisia miehiä. Täysin h-ulluja vanhoja a-kkoja. Ei niiden mielipiteet merkitse yhtään mitään kenellekään. Älä ota mitää tällä palstalla näkemääsi vakavasti.
On iso ero sillä että onko henkilö joskus kokenut henkisen romahduksen ja saanut sen seurauksena jonkinlaisia harhoja tai harhakäsityksiä jotka määritellään skitsoaffektiiviseksi häiriöksi, vai onko hän ollut nuoresta asti todettu todellisilla psykologisilla tutkimuksilla skitsofreenikoksi. Siinä on iso ero, mutta yleisö kuitenkin luokittelee molemmat samaan luokkaan.
Nuoresta asti?? Skitsofrenia voi tulla ihan minkä ikäiselle tahansa, mutta taudin alkamisen todennäköisyys pienenee koko ajan ikääntymisen myötä. Tauti puhkeaa tyypillisesti 20-24 v. Hyvin harvoin enää yli 50v. Jos tämän iän ylittänyt, syytä yleensä lähdetään ensisijassa muista diagnooseista esim. alkavasta dementiasta
Et taida edes tietää mikä skitsoaffektiivinen on. Se on harvinaisempi kuin skitsofrenia. Netissä on tietoa. Siihen liittyy vakavia mielialaoireita maniaa ja masennusta, sekä skitsofrenian oireita. Ennusteeltaan skitsoaffektiivinen on parempi, kuin skitsofrenia. Skitsofrenia siis vakavampi
Skitsoaffektisen mielialaoireilu voi olla myös pelkästään yksisuuntaista maniaan tai masennukseen. Mielialaoireilun aikana tulisi esiintyä skitsofrenian oireita, tai pian sen jälkeen, vähintään kahden viikon ajan. Lisäksi vaaditaan, että skitsofrenia oireita esiintyy, myös muina aikoina, kuin mieliala oireilun aikana. Näin tyypillisesti.
F25 Skitsoaffektiiviset häiriöt
Nämä ovat jaksoittaisia häiriöitä, joissa on merkittäviä mieliala- ja skitsofreniaoireita saman sairausjakson aikana. Oireiden tulisi mielellään esiintyä samanaikaisesti tai ainakin muutaman päivän sisällä toisistaan. Ei tiedetä, onko tämän ryhmän häiriöillä yhteyttä tyypillisiin mielialahäiriöihin (F30–F39) ja skisofreenisiin häiriöihin (F20–F24). Niillä on oma erillinen luokkansa, koska ne ovat liian yleisiä huomiotta jätettäviksi.
Tilat, joissa mielialaoireita ilmenee jo olemassa olevan skitsofreenisen sairauden seurauksena tai lisänä taikka yhtä aikaa tai vuorotellen muunlaisten pitkäaikaisten harhaluuloisuushäiriöiden kanssa, luokitetaan asianmukaiseen luokkaan F20–F29.
Mielialaan sopimattomat harhaluulot tai aistiharhat mielialahäiriöissä (F30.2, F31.2, F31.5, F32.3 tai F33.3) eivät itsessään oikeuta skitsoaffektiivisen häiriön diagnoosin tekemistä.
Toistuvista skitsoaffektiivisen häiriön jaksoista kärsivät potilaat, etenkin ne, joiden oireet ovat maanista mieluummin kuin masennustyyppistä, yleensä toipuvat täysin ja heille kehittyy vain harvoin toimintavajausta.
Skitsoaffektiivisen häiriön diagnoosi tulee tehdä vain, kun ilmenee huomattavia sekä varmoja skitsofreenisiä oireita että varmoja mielialahäiriön oireita yhtäaikaisesti tai muutaman päivän sisällä toisistaan saman sairausjakson aikana ja, kun tämän seurauksena sairausjakso ei täytä skitsofrenian eikä masennustilan tai maanisen jakson diagnostisia kriteerejä. Termiä ei käytetä potilailla, joilla ilmenee skitsofreenisiä oireita ja masennusoireita vain sairauden eri jaksoissa. On tavallista esimerkiksi, että skitsofreenisillä potilailla ilmenee masennusoireita psykoottisen jakson jäännöstilana (katso skitsofrenian jälkeinen masennus (F20.4). Joillakin potilailla on toistuvia skitsoaffektiivisia jaksoja, jotka voivat olla maanista tai masennus tyyppiä tai sekamuotoista. Joillakin on yksi tai kaksi skitsoaffektiivista jaksoa sijoittuen tyypillisten mania- tai masennusjaksojen väliin. Ensimmäisessä tapauksessa skitsoaffektiivinen psykoosi on sopiva diagnoosi. Jälkimmäisessä tapauksessa ajoittaisten skitsoaffektiivisten jaksojen esiintyminen ei kumoa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai toistuvien masennusjaksojen diagnoosia, jos kliininen kuva on muissa suhteissa tyypillinen.
Diagnostiset kriteerit: A. Täyttää skitsoaffektiivisen häiriön (F25) yleiset kriteerit. B. Täyttää maanisen häiriön (F30.1 tai F31.1) kriteerit
F25.00 Skitsoaffektiivinen häiriö, maaninen muoto; vain samanaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita
F25.01 Skitsoaffektiivinen häiriö, maaninen muoto; yhtäaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita, skitsofreniaoireet jatkuvat pidempään kuin mielialaoireet
F25.1 Skitsoaffektiivinen häiriö, masennusoireinen muoto
Tähän sisältyy: Skitsoaffektiivinen psykoosi, masennusoireinen muoto Skitsofreenistyyppinen psykoosi, masennusoireinen muoto
Tässä häiriössä skitsofrenia- ja masennusoireet ovat molemmat huomattavia saman sairausjakson aikana. Mielialan masentuneisuuteen liittyy yleensä useita luonteenomaisia masennusoireita tai käyttäytymisen poikkeavuuksia kuten hidastumista, unettomuutta, energian vähenemistä, ruokahalun tai painon laskua, normaalin mielenkiinnon laskua, keskittymiskyvyn häiriöitä, syyllisyyttä, toivottomuuden tunteita ja itsemurha-ajatuksia. Samanaikaisesti tai samassa sairausjaksossa ilmenee muita selvemmin skitsofreenisia oireita: potilaat voivat esimerkiksi väittää, että heidän ajatuksiaan lähetetään tai häiritään tai että vieraat voimat yrittävät hallita heitä. He voivat olla vakuuttuneita, että heitä vakoillaan tai heitä vastaan juonitaan (ilman todellisuuspohjaa). Potilaat saattavat kuulla ääniä, jotka eivät ole ainoastaan halventavia tai tuomitsevia, vaan ne puhuvat myös potilaan tappamisesta tai keskustelevat hänen käyttäytymisestään keskenään. Skitsoaffektiivisen häiriön masennusoireinen muoto on yleensä laimeampi ja vähemmän hälyttävä kuin skitsoaffektiivisen häiriön maaninen muoto, mutta se on usein pidempikestoinen ja sen ennuste ei ole yhtä hyvä. Vaikka suurin osa potilaista toipuu täysin, joillekin kehittyy jopa skitsofreenisiä toiminnanvajauksia.
Diagnoosin edellytyksenä on huomattava masennus, mihin liittyy vähintään kaksi luonteenomaista masennusoiretta tai masennukseen liittyvää käyttäytymisen poikkeavuutta, kuten on lueteltu masennustilan kriteereissä (F32). Samassa sairausjaksossa tulee selvästi esiintyä ainakin yksi, mielellään kaksi tyypillistä skitsofreenistä oiretta (kuten on määritelty skitsofreniaan (F20) yhteydessä).
Tähän luokkaan pitäisi sijoittaa sekä yksittäinen häiriöjakso että toistuva häiriö, jossa enemmistö jaksoista on skitsoaffektiivisia, masennusoireista muotoa.
Diagnostiset kriteerit: A. Täyttää skitsoaffektiivisen häiriön (F25) yleiset kriteerit. B. Täyttää vähintään keskivaikean masennustilan (F31.3, F31.4, F32.1 tai F32.2) kriteerit
F25.10 Skitsoaffektiivinen häiriö, masennusoireinen muoto; vain samanaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita
F25.11 Skitsoaffektiivinen häiriö, masennusoireinen muoto; yhtäaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita, skitsofreniaoireet jatkuvat pidempään kuin mielialaoireet
F25.2 Sekamuotoinen skitsoaffektiivinen häiriö
Tähän sisältyy: Syklinen skitsofrenia Skitsofreenisen ja affektiivisen psykoosin välimuoto
Häiriöt, joissa skitsofrenian (F20) oireita ilmenee yhtä aikaa sekamuotoisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön (F31.6) oireiden kanssa tulee kirjata tähän.
Diagnostiset kriteerit: A. Täyttää skitsoaffektiivisen häiriön (F25) yleiset kriteerit. B. Täyttää sekamuotoisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön (F31.6) kriteerit.
F25.20 Sekamuotoinen skitsoaffektiivinen häiriö; vain samanaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita
F25.21 Sekamuotoinen skitsoaffektiivinen häiriö; yhtäaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita, skitsofreniaoireet jatkuvat pidempään kuin mielialaoireet
F25.8 Muut määritetyt skitsoaffektiiviset häiriöt
F25.80 Muu skitsoaffektiivinen häiriö; vain samanaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita
F25.81 Muu skitsoaffektiivinen häiriö; yhtäaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita, skitsofreniaoireet jatkuvat pidempään kuin mielialaoireet
F25.9 Määrittämätön skitsoaffektiivinen häiriö
Tähän sisältyy: Tarkemmin määrittämätön skitsoaffektiivinen psykoosi
🖕 tuossa icd-tautiluokitus millainen skitsoaffektiivinen on. Siinä on myös tietoa millainen skitofrenia on.
Huh huh! Ei voi muuta todeta!
Diagnostiset kriteerit:
G1. Täyttää jonkin mielialahäiriön (F30, F31, F32), voimakkuudeltaan keskivaikean tai vaikean, kriteerit, kuten on määritelty kussakin luokassa.
G2. Esiintyy selviä oireita vähintään yhdestä alla luetelluista ryhmistä suurimman osan aikaa vähintään kahden viikon aikana.
(Nämä ryhmät ovat lähes samat kuin skitsofreniassa, katso F20.0–F20.3):
ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto ja ajatusten lähettäminen (F20.0-F20.3, kriteeri G1.1.a).
hallintaan, kontrollointiin, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät harhaluulot, jotka potilas selvästi liittää vartalon tai raajojen liikkeisiin tai erityisiin ajatuksiin, toimiin tai tuntemuksiin (F20.0–F20.3, kriteeri G1.1.b).
kuuloharhat, joissa äänet kommentoivat potilaan käyttäytymistä tai keskustelevat potilaasta keskenään tai muun tyyppisiä kuuloharhoja, joissa äänet tulevat jostakin ruumiinosasta (F20.0–F20.3, kriteeri G1.1.c).
muut itsepintaiset harhaluulot, jotka ovat kulttuuriin sopimattomia ja täysin mahdottomia, ja jotka eivät ole pelkästään suuruuskuvitelmia tai vainoharhoja (F20.0–F20.3, kriteeri G1.1.d), esim.: on vieraillut toisissa maailmoissa, pystyy kontrolloimaan pilviä hengittämällä sisään ja ulos, pystyy vuorovaikutukseen kasvien ja eläinten kanssa puhumatta näille.
voimakkaan asiaankuulumaton tai hajanainen puhe tai neologismien (uudissanojen) yleinen käyttö (F20.0–F20.3, selvimmät piirteet kriteeristä G1.2.b).
ajoittaisesti, mutta usein ilmenevää jonkin tyyppistä katatoonista käytöstä, kuten asento-oireita, vahamaista taipuisuutta tai negativismia (F20.0–F20.3, kriteeri G1.2.c ).
G3. Kriteerit G1 ja G2 täyttyvät saman sairausjakson aikana ja ne esiintyvät ainakin osan sairausjaksosta yhtäaikaisesti. Sekä kriteerien G1 että G2 mukaisten oireiden tulee olla selviä kliinisessä kuvassa.
G4. Häiriön ei voida katsoa kuuluvan elimellisiin mielenterveydenhäiriöihin (kuten F00–F09) tai psykoaktiivisten aineiden käyttöön liittyvään päihtymystilaan, riippuvuusoireyhtymään, tai vieroitusoireisiin (F10–F19).
Huomaa. Tämä diagnoosin asettaminen pohjaa arvioidun skitsofreenisten ja mielialaoireiden määrän, vaikeuden ja keston tasapainoon.
F25.0 Skitsoaffektiivinen häiriö, maaninen muoto
Tähän sisältyy: Skitsoaffektiivinen psykoosi, maaninen muoto Skitsofreenistyyppinen psykoosi, maaninen muoto
Tässä häiriössä sekä skitsofreeniset että maaniset oireet ovat molemmat huomattavia saman sairausjakson aikana. Mielialan epänormaalius ilmenee tavallisesti haltioitumisena, mihin liittyy kohonnut itsetunto ja suuruus ajatukset. Joskus kiihtymys ja ärsyyntyneisyys ovat voimakkaammin esillä ja niihin liittyy aggressiivista käyttäytymistä ja vainoamisajatuksia. Molemmissa tapauksissa todetaan lisääntynyttä energisyyttä ja yliaktiivisuutta, keskittymiskyvyn heikentymistä ja normaalien sosiaalisten estojen häviämistä. Kohdistamis-, suuruus- tai vainoamisharhaluuloja saattaa esiintyä, mutta myös muita skitsofrenialle tyypillisempiä oireita vaaditaan diagnoosin asettamiseksi. Henkilö voi esimerkiksi väittää, että hänen ajatuksiaan lähetetään tai häiritään tai että vieraat voimat yrittävät hallita häntä tai hän voi kertoa kuulevansa monen tyyppisiä ääniä tai ilmaista omituisia harhaluuloja, jotka eivät ole pelkästään suuruus- tai vainoamisharhaluuloja. Usein vaaditaan huolellista haastattelua osoittamaan, että henkilö todella kokee nämä sairaalloiset ilmiöt eikä ainoastaan vitsaile tai puhu vertauskuvallisesti. Tämän ryhmän psykoosit ovat yleensä rajuja ja äkillisesti alkavia. Vaikka käytös on usein voimakkaasti häiriintynyttä, täydellinen toipuminen tapahtuu yleensä muutamassa viikossa.
Diagnoosin asettaminen edellyttää huomattavaa mielialan kohoamista tai vähemmän selvää mielialan kohoamista yhdistettynä lisääntyneeseen ärtyisyyteen tai kiihtyneisyyteen. Samassa jaksossa pitää esiintyä selkeästi ainakin yksi ja mieluummin kaksi tyypillisen skitsofrenian oiretta (kuten on määritelty skitsofrenian (F20) diagnostisissa ohjeissa (a)–(d)).
Tätä luokkaa pitäisi käyttää sekä yhden skitsoaffektiivisen maanisen muodon jakson kohdalla että toistuvassa häiriössä, missä suurin osa jaksoista on skitsoaffektiivisia, maanista muotoa.
Diagnostiset kriteerit:
G1. Täyttää jonkin mielialahäiriön (F30, F31, F32), voimakkuudeltaan keskivaikean tai vaikean, kriteerit, kuten on määritelty kussakin luokassa.
G2. Esiintyy selviä oireita vähintään yhdestä alla luetelluista ryhmistä suurimman osan aikaa vähintään kahden viikon aikana.
(Nämä ryhmät ovat lähes samat kuin skitsofreniassa, katso F20.0–F20.3):
ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto ja ajatusten lähettäminen (F20.0-F20.3, kriteeri G1.1.a).
hallintaan, kontrollointiin, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät harhaluulot, jotka potilas selvästi liittää vartalon tai raajojen liikkeisiin tai erityisiin ajatuksiin, toimiin tai tuntemuksiin (F20.0–F20.3, kriteeri G1.1.b).
kuuloharhat, joissa äänet kommentoivat potilaan käyttäytymistä tai keskustelevat potilaasta keskenään tai muun tyyppisiä kuuloharhoja, joissa äänet tulevat jostakin ruumiinosasta (F20.0–F20.3, kriteeri G1.1.c).
muut itsepintaiset harhaluulot, jotka ovat kulttuuriin sopimattomia ja täysin mahdottomia, ja jotka eivät ole pelkästään suuruuskuvitelmia tai vainoharhoja (F20.0–F20.3, kriteeri G1.1.d), esim.: on vieraillut toisissa maailmoissa, pystyy kontrolloimaan pilviä hengittämällä sisään ja ulos, pystyy vuorovaikutukseen kasvien ja eläinten kanssa puhumatta näille.
voimakkaan asiaankuulumaton tai hajanainen puhe tai neologismien (uudissanojen) yleinen käyttö (F20.0–F20.3, selvimmät piirteet kriteeristä G1.2.b).
ajoittaisesti, mutta usein ilmenevää jonkin tyyppistä katatoonista käytöstä, kuten asento-oireita, vahamaista taipuisuutta tai negativismia (F20.0–F20.3, kriteeri G1.2.c ).
G3. Kriteerit G1 ja G2 täyttyvät saman sairausjakson aikana ja ne esiintyvät ainakin osan sairausjaksosta yhtäaikaisesti. Sekä kriteerien G1 että G2 mukaisten oireiden tulee olla selviä kliinisessä kuvassa.
G4. Häiriön ei voida katsoa kuuluvan elimellisiin mielenterveydenhäiriöihin (kuten F00–F09) tai psykoaktiivisten aineiden käyttöön liittyvään päihtymystilaan, riippuvuusoireyhtymään, tai vieroitusoireisiin (F10–F19).
Huomaa. Tämä diagnoosin asettaminen pohjaa arvioidun skitsofreenisten ja mielialaoireiden määrän, vaikeuden ja keston tasapainoon.
F25.0 Skitsoaffektiivinen häiriö, maaninen muoto
Tähän sisältyy: Skitsoaffektiivinen psykoosi, maaninen muoto Skitsofreenistyyppinen psykoosi, maaninen muoto
Tässä häiriössä sekä skitsofreeniset että maaniset oireet ovat molemmat huomattavia saman sairausjakson aikana. Mielialan epänormaalius ilmenee tavallisesti haltioitumisena, mihin liittyy kohonnut itsetunto ja suuruus ajatukset. Joskus kiihtymys ja ärsyyntyneisyys ovat voimakkaammin esillä ja niihin liittyy aggressiivista käyttäytymistä ja vainoamisajatuksia. Molemmissa tapauksissa todetaan lisääntynyttä energisyyttä ja yliaktiivisuutta, keskittymiskyvyn heikentymistä ja normaalien sosiaalisten estojen häviämistä. Kohdistamis-, suuruus- tai vainoamisharhaluuloja saattaa esiintyä, mutta myös muita skitsofrenialle tyypillisempiä oireita vaaditaan diagnoosin asettamiseksi. Henkilö voi esimerkiksi väittää, että hänen ajatuksiaan lähetetään tai häiritään tai että vieraat voimat yrittävät hallita häntä tai hän voi kertoa kuulevansa monen tyyppisiä ääniä tai ilmaista omituisia harhaluuloja, jotka eivät ole pelkästään suuruus- tai vainoamisharhaluuloja. Usein vaaditaan huolellista haastattelua osoittamaan, että henkilö todella kokee nämä sairaalloiset ilmiöt eikä ainoastaan vitsaile tai puhu vertauskuvallisesti. Tämän ryhmän psykoosit ovat yleensä rajuja ja äkillisesti alkavia. Vaikka käytös on usein voimakkaasti häiriintynyttä, täydellinen toipuminen tapahtuu yleensä muutamassa viikossa.
Diagnoosin asettaminen edellyttää huomattavaa mielialan kohoamista tai vähemmän selvää mielialan kohoamista yhdistettynä lisääntyneeseen ärtyisyyteen tai kiihtyneisyyteen. Samassa jaksossa pitää esiintyä selkeästi ainakin yksi ja mieluummin kaksi tyypillisen skitsofrenian oiretta (kuten on määritelty skitsofrenian (F20) diagnostisissa ohjeissa (a)–(d)).
Tätä luokkaa pitäisi käyttää sekä yhden skitsoaffektiivisen maanisen muodon jakson kohdalla että toistuvassa häiriössä, missä suurin osa jaksoista on skitsoaffektiivisia, maanista muotoa.
F20. Skitsofrenia
Tähän sisältyy: Jakomielisyys Jakomielitauti
Skitsofreenisille häiriöille ovat tyypillisiä syvät ajattelun ja havaintokyvyn vääristymät sekä tunnetilojen asiaankuulumattomuus tai latistuminen. Tajunnan selkeys ja älylliset kyvyt tavallisesti säilyvät, tosin vajauksia tiedon käsittelyssä saattaa ajan kuluessa kehittyä. Häiriö vaikuttaa syvästi henkilön kokemukseen itsestään, yksilöllisyydestään ja itsenäisyydestään. Henkilö tuntee usein, että muut tietävät tai jakavat hänen intiimeimmät ajatuksensa, tunteensa ja toimintonsa. Hänelle saattaa kehittyä tilannetta selittäviä harhaluuloja, usein eriskummallisella (bisarrilla) tavalla vaikuttavien luonnollisten tai yliluonnollisten voimien olemassaolosta ja vaikutuksista hänen ajatuksiinsa ja toimintoihinsa. Henkilö voi ajatella ja kokea olevansa kaikkien tapahtumien keskipiste. Aistiharhat, erityisesti kuuloharhat, ovat tavallisia ja ne voivat kommentoida henkilön käytöstä tai ajatuksia. Aistihavainnot ovat yleensä vääristyneet myös muilla tavoin: värit tai äänet saattavat tuntua epätavallisen voimakkailta tai muuten muuttuneilta ja merkityksettömät tavallisiin asioihin liittyvät seikat tuntua erityisen tärkeiltä.
Hämmentyneisyys on skitsofreenisen häiriön alusta saakka tavallista. Se liittyy usein uskomukseen, että jokapäiväiset tapahtumat sisältävät erityisiä, usein pahaenteisiä, juuri potilaalle tarkoitettuja merkityksiä. Tyypillisessä skitsofreenisessä ajattelun häiriössä kokonaisuuden kannalta merkityksettömät seikat, jotka tavallisesti torjutaan, hallitsevat mieltä tilanteen kannalta merkityksellisten ja asianmukaisten seikkojen sijasta. Näin potilaan ajattelusta tulee epämääräistä, outoa ja epäselvää ja hänen puheestaan joskus muille käsittämätöntä. Potilaan ajatuksenkulussa on yleisesti taukoja, ylimääräisiä seikkoja voi tunkeutua ajatusten väliin ja hän voi kokea, että jokin ulkopuolinen tekijä ottaa ajatuksia pois mielestä. Tunteet saattavat puuttua, ne voivat ailahdella tai olla tilanteeseen sopimattomia. Ailahtelevuus voi ilmetä vitkasteluna, outona kielteisyytenä tai täydellisenä pysähtymisenä. Katatoniaa voi myös esiintyä.
Häiriö voi alkaa äkillisesti voimakkain oirein tai vaivihkaa lisääntyvinä outoina ajatuskulkuina ja käytöksen muuttumisena. Häiriön kulku vaihtelee eikä se suinkaan välttämättä ole krooninen ja rappeuttava (viidettä merkkiä käytetään sairauden kulun määrittelyssä). Osa potilaista paranee täysin tai lähes täysin. Sosiaaliset tekijät ja kulttuuri voivat vaikuttaa ennusteeseen. Häiriötä esiintyy suunnilleen yhtä paljon naisilla ja miehillä, mutta naiset sairastuvat keskimäärin myöhemmin ja heidän ennusteensa on hiukan parempi.
Skitsofreniadiagnoosia ei pitäisi tehdä, jos henkilöllä on runsaasti masennuksen tai manian oireita, jollei ole selvää, että skitsofreeniset oireet ovat esiintyneet ennen mielialahäiriötä. Skitsofreniaa ei pitäisi diagnosoida myöskään ilmeisen aivosairauden eikä myrkytys- tai vieroitusoireiden aikana. Jos tällaiset häiriöt kehittyvät epilepsian tai muun aivosairauden yhteydessä, ne pitäisi luokitella F06.2:een. Jos häiriöt johtuvat psykoaktiivisista aineista, ne luokitellaan ryhmään F10–F19/.5.
F20.0 Paranoidinen skitsofrenia
Tähän sisältyy: Parafreeninen skitsofrenia
Tämä on yleisin skitsofrenian muoto useimmissa osissa maailmaa. Kliinistä kuvaa hallitsevat suhteellisen vakaat, sisällöltään usein vainoavat harhaluulot, joihin tavallisesti liittyy varsinkin kuuloaistimuksina ilmeneviä aistiharhoja sekä havaintohäiriöitä. Tunne-, tahto- ja puhehäiriöt sekä katatoniset oireet eivät ole hallitsevia. Esimerkkejä tavallisimmista paranoidisista oireista ovat:
Vainoamisharhaluulo, kohdistamisharhat, korkeata syntyperää koskevat harhaluulot, erityistä tehtävää koskevat harhaluulot, kehon muuttumista koskevat harhaluulot ja mustasukkaisuusharhaluulot.
Harhaäänet, jotka uhkailevat potilasta tai antavat käskyjä tai kuuloharhat, jotka eivät ole muodoltaan sanallisia kuten viheltelyä, hyräilyä tai naurua.
Haju- tai makuaistiin liittyviä aistiharhoja tai aistiharhoja seksuaalisista tai muista ruumiillisista tuntemuksista. Näköharhoja saattaa esiintyä, mutta ne ovat harvoin hallitsevia.
Selviä ajattelun häiriötä saattaa olla äkillisten psykoottisten tilojen yhteydessä, mutta silloinkaan ne eivät estä potilasta kuvailemasta selkeästi tyypillisiä harhaluuloja tai aistiharhoja. Tunneilmaisut ovat yleensä lievemmin latistuneita kuin muissa skitsofrenian muodoissa. Lievä tunteiden tilanteisiin sopimattomuus on tavallista, samoin kuin mielialahäiriöt kuten ärtyneisyys, äkillinen vihastuminen, pelokkuus ja epäluuloisuus. Negatiivisia oireita, kuten tunteiden latteutta ja tahdon häiriöitä ilmenee usein, mutta ne eivät hallitse kliinistä kuvaa. Paranoidisen skitsofrenia oireet voivat olla pysyviä tai jaksottaisia, jolloin potilas välillä toipuu osittain tai täydellisesti. Pitkäaikaisissa tapauksissa avoimet psykoottiset oireet jatkuvat vuosien ajan ja sairaudessa on vaikea erottaa erillisiä jaksoja.
Diagnostiset kriteerit
Täyttä skitsofrenian (F20.0–F20.3) yleiset kriteerit.
Kliinistä kuvaa hallitsevat harhaluulot tai aistiharhat (kuten vainoamista, kohdistamista, korkeata syntyperää, erityistä tehtävää, ruumiillista muutosta tai mustasukkaisuutta koskevat harhaluulot; uhkaavat tai käskevät kuuloharhat, haju- tai makuharhat, seksuaaliset tai muut ruumiilliset harhatuntemukset).
Tunteiden latteus tai asiaankuulumattomuus, katatoniset oireet tai puheen hajanaisuus eivät hallitse kliinistä kuvaa, vaikka niitä voi lieväasteisina esiintyä.
Erotusdiagnoosi: On tärkeä sulkea pois epileptiset ja päihteiden laukaisemat psykoosit ja muistaa, että vainoamiseen liittyvät harhaluulot voivat olla diagnostiselta merkitykseltään vähäisiä tietyistä maista tai kulttuureista tulevilla henkilöillä.
Yleisin
No ei muuta kun deittailemaan skitsofreenikkoa sitten vaan. Että silleen.
Euroopassa töissä ollessa sosiaalipalvelujen päälliköllä oli skitsofrenia, remissiossa jo kauan. Hyvä jätkä ja asiantunteva alallaan, nyt jo eläkkeellä.
Auttaa jaksamaan
Suomessa sellaiset on autuaan tietämättömiä, ilman diagnooseja.
Hieno kysymys myös vertaustuellisessa mielessä. Moni varmaan miettii tuota. Kaveruus tai edes ihastuminen ei tule varmaan kenellekään täysin tietoisena päätöksenä, vaan asiat usein vain etenevät siihen suuntaa, jos kemiat kohtaa ja muutenkin kaksi ihmistä luottavat toisiinsa ja viihtyvät hyvin toistensa seurassa.
Usein ystävyys voi paremmin tulla ja edetä jopa ihastumiseksi vähän samoja asioita kokeneiden kesken, koska he ymmärtävät paremmin toisia.
Ei skitsofreenikko sairaudestaan huolimatta ole mitenkään epänormaali. Hänellä on vain sairaus, jota hoidetaan asianmukaisesti. Jos on parantunut tai tullut oireettomaksi, silloinhan se on mahtava juttu ennen kaikkea parantuneen kannalta. Hän pääseen monissa asioissa helpommalla. Ei hän ole sen epänormaalimpi kuin ain terveinä olleetkaan. Ihmiskohtaloita on monia ja kaikki ovat yhtä arvokkaita. Toisia vain koetellaan jostain syystä tässä maailmassa hieman toisia enemmän.
Voi hyvin!
Kaverina nyt ainakin. Biposta en enää huoli ja epävakaat joutaa mennä, mutta näistä ei ole kokemusta. Eli voisin yrittää myös parisuhdetta.
Sitten kaikki on kokeiltu vai?
Kaikki on suhteellista, ja persoonasta kiinni.
Jos olisi omaan silmääni komea, mielenkiintoinen, vauras mies, niin oikein hyvin kelpaisi.
En tosin jaksa pelätä. Ei siis sellaista, että pitäisi miettiä, että tuleeko puukosta.
Noin yleisesti ottaen kokemus mielenterveysongelmaisista on huono.
Minä salasin kaikilta diagnoosini: paranoidinen skitsofrenia. Sairastin sen 2000- luvun alusta ja oli hoitojaksoja, jolloin mieheni kanssa puhuttiin jatkuvasti puhelimessa. Siis sen jälkeen, kun osastolle tuli lupa pitää puhelinta. Sitä ennen oltiin ku apinat häkissä.
Minulla oli paranoidisia pelkoja kuten että mua seurattiin jne.
Viimeisin lääkitys laadittiin v.2015 kun olin viimeistä kertaa osastolla.
Meni vuosia seurannassa. Noin 6 vuotta sitten lääkäri sanoi ettei löydä minusta enään sairauden merkkiä minkäänlaista. Hoitaja sanoi olleen näin jo pari vuotta.sen jälkeen olin hoidossa vielä pari vuotta, ei mitään pelkoja…. Ja seuraavaksi lääkärikäynnillä mut päätettiin siirtää perusterveydenhuoltoon..pari kertaa kävin vielä juttelemassa psykkan polilla. Mutta joo- ikävä kyllä jos kirjoittaisin tilanteesta mikä oli että olin terve mutta käyn mielenterveystoimistosta seurannassa, kukaan ei uskoisi mua. Niin syvällä ne ennakkoluulot on!
Itse aloituksen kyssäriin: en voisi seurustella itseäni sairaamman kanssa!
Mulla oli kerran kaverina yksi jota sanottiin” hulluharriksi”. Se oksensi lattioillensa eikä tajunnut niitä siivota. Ensin liukastuin niihin ja sitten se keitti mulle ns. Kahvia edelliskerran käytetyllä likaisella suodatinpussilla. Se kertoi ettei voi katsoa televisiota, koska hän koki omaksi syykseen ne kaikki sodat joita sieltä tuli. Yäk!
Hoidin häntä, ei yhteiskunta. Lopulta hän kuoli ties mihin kun ei syönyt mitään, ryyppäsi vain.
Muisto 20v takaa. Menin naapurin luo kylään. Siellä soitteli kitaraa maailman ihanin skitsofreniaa sairastava mies. Sairastui, koska poltti koko ajan suuresti vihaamaani kannabista. Näytti ihan Ralph Fiennesiltä nuorena. Olin kuin puulla päähän lyöty, ja kauhea tunnesykkyrämykkyrä ainakin 5 vuotta.
Hän joutui sitten laitokseen, ja piikki ahteriin väkisin 2 viikon välein. Kuoli käsittääkseni 2019. Teki ehkä itsemurhan. Pointti on se, ettei mikään sairaus ole totaalinen este rakastumiselle.
Googlasin tuo Ralph FIennesin, ja se näyttää ihan mielenvikaiselta. Varmaan sen suvussa on jotain sellaista, van goghimainen olemus.
Kirjoita edes nimi oikein. Yksi maailman kuuluisimmista näyttelijöistä. Mitä sinä olet saanut elämässäsi aikaiseksi?
Villi arvaus, ettet niin sitten yhtään mitään.
Oho, olitkin ihastunut siihen. Sori vaan, mutta siltä se nyt näytti minusta. Ehkä itse näet hänet täysin eri tavoin vain oman ihastuksesi takia.
En siis mitenkään väheksynyt hänen näyttelijänlahjojaan tai luonnettaan tai mitään sellaista, varmasti oikein erinomainen näyttelijä. Henkilöstä en muuten mene mitään sanomaan kun en siitä mitään tiedä.
Jon Malkovihc myös omaa mielenvikaisen piirteitä, ja hän onkin usein esittänyt hyvin erikoisia hahmoja elokuvissa sen ansiosta. Varmaan myös tuo Rapl Finnes on esittänyt omalaatuisia hahmoja, olettaisin niin.
"ikävä kyllä jos kirjoittaisin tilanteesta mikä oli että olin terve mutta käyn mielenterveystoimistosta seurannassa, kukaan ei uskoisi mua"
Kukaan ei uskoisi koska tuollaista tilannetta ei vaan pitäisi tapahtua. Ei terve ihminen joudu käymään mielenterveystoimistossa seurannassa. Ei sellaista vaan tapahdu.
Vai voiko joku mukamas vahingossa joutua psykiatrin arvioimaksi ja saada hoitomääräyksen? Otetaanko ihmisiä sattumanvaraisesti kadulta kiinni ja psykiatrin arviointiin, ei. Siihen on syynsä miksi henkilö on alunperin joutunut hoidon piiriin.
On sinulla lapselliset skeenariot sairastumisen syistä, olet todellakin puulla päähän lyöty.
"Sairastui, koska poltti koko ajan suuresti vihaamaani kannabista."
Tuo on kylläkin eräs yleinen syy skitsofrenian puhkeamiseen.
Jos skitsofrenia niin sillon tarvis olla 0 toleranssi päihteille jo senkin takia kun lääkitys.
Erikoista kun tässä ketjussa kertoo henkilöitä joilla omien sanojensa mukaan ei ole mitään vikaa tai oireita, vain diagnoosi. Mutta sitten nämä kertomukset todellisista tapauksista kertovat hyvinkin erilaista tarinaa. Sen takia kehotan vaan ottamaan yhteyttä tuon potilaan omaisiin ennenkuin alat sen kanssa yhtään mihinkään, todennäköisesti potilaan omaiset/läheiset kertovat sen totuuden. Potilas itse ei välttmättä edes muista itse mitä on tehnyt kun on ollut psykoosissa, herännyt vaan jostain laitoksesta sekoilujen jälkeen, ehkä joku hämärä muistikuva mielessä että jotain on ehkä tapahtunut.
En, aina saisi pelätä hyökkääkö puukon kanssa kimppuun, kun on itse puolustuskyvytön nukkuessa.
Törkeä
No enpä tiedä tuota
Onko skitsofreenikot älykkäitä? Niillä on kykyjä mitä muilla ei ole? Esim. tuonpuoleiseen tai selvännäköön. Taiteellisia hörhöjä? Vai sairaus tekee heistä sellaisen?
Voisi olla kykyjä taidemaalaamiseen, sellaista ultramodernia hyvin erikoista taidetta. Mutta lääkitys voi viedä ne kyvyt koska lääkkeet ovat lamaannuttavia. Emme siis tiedä.
Lääkkeet heikentää kongitiivisia kykyjä. Myös sairaus taannuttaa. Oikeasti sairastunut ihminen ei ole alkujaan ollut sellainen älyllisesti, kuin sairastumisen jälkeen. Joo sairaus tuo kaikenlaisia uskomuksia jehoviin. No taiteellisia ja taiteellisia, sairaus tekee hörhön, voihan se olla jonkinlaista taidetta.
Monenlaisia on vähemmän älykkäistä, erittäin lahjakkaisiin ja luoviin
Mutta harvemmin sairastunut kai on lahjakas tai paljon keskimääräistä älykkäämpi. Voisin sanoa, että jos on kykyjä luovuuteen ja herkkyyteen, silloin lahjakas tai erittäin lahjakas on vaarassa sairastua, jos on geneettinen alttius, koska syvällinen ajattelu tietomäärän keskellä voi saada aikaan ihmeellisiä oivalluksia, mitkä psykiatrit tulkitsee psykoosiksi
En nyt lähtisi ollenkaan sinne älykkyyden suuntaan tässä asiassa. Vaan taiteellisuuden ja luovuuden, kirjoittaminen, maalaustaide, digitaalinen taide, elokuvien käsikirjoitukset. Siihen suuntaan enempikin. Joku ulkopuolinen ehkä tarvitaan suitsimaan villeimpiä ideoita.... mitä ei edes voida julkisesti esittää.
Nimittäin olen lukenut tieteiskirjoja mitkä ovat olleet niillä rajoilla, ja jopa ylittäneet ne...
No jos ei ole korkea älykkyysosamäärä, harvemmin taitelija on lahjakas, vaikka olis luova ihminen. Korkea älykkyysosamäärään yhdistettynä luovuus, tuo tieteisiin ja taiteisiin uutta näkökulmaa ja se on lahjakkuutta. Asioiden katsomista uudesta näkökulmasta ja palapelin rakentamista uudelleen. Toisen työn matkiminen ei ole lahjakasta eikä älykästä, kaiken pitää olla täysin omaa.
Ei todellakaan pidä ollenkaan paikkaansa.
Oman elämän taiteilija👍🏻 niin kuin me kaikki. Taitelija kuin taitelija jos on taiteista kiinnostunut
No mikäs sitten? Sulla se tieto on, kun tiedät että tämä ei pidä paikkansa?
Tarvitseeko tästäkin nyt aloittaa kymmenien kommenttien mittainen väittely, ihan oikeasti?
Based on NLSY79 data, the average IQ for artists and performers is 103.5, which places them in the Average range at the 59th percentile of the general population.
En missään tapauksessa, skitson kanssa ei pystyisi nukkumaan, kun ei voi olla varma, ettei hyökkää puukon kanssa nukkuvan kimppuun.
Luit minun ajatukseni!
Älä skitsoile siellä! Joudut osastolle!
Mä en ihan oikeasti tykkää enää tästä keskustelusta, ku tänne nousee jo näin törkeitä juttuja !!!
Ap??
Tämmöistä ei tarvi pelätä läheskään kaikkien sairastuneitten läheiset. Ymmärrän että joo joskus, mut yleensä siihen on muitakin selittäviä tekijöitä sairaan persoonassa tai päihteet
Tai hoitamaton psykoosi. Se voi kyl valitettavasti uusia milloin vain, varsinkin jos ei käytä lääkkeitä. Psykoosi voi olla myös riski. Elämästä ei ikinä tiedä.
Hoitotasapainossa ei yleensä suurta riskiä ole,
No, en pysty edes vastaamaan tällä palstalla sellaiselle.
Ketjussa "herkkyys" joku syyttelee allekirjoittanutta ilman mitään syytä.
Tuollaista toimintaa voidaan kutsua skitsofreenikon normaaliksi toiminnaksi? Kuvitellaan ja syytellään ja tehdään jotain oman harhaisen kuvitelman pohjalta!?
AV
Syytös oli kehystetty sanalla "todennäköisesti", joten se ei ollut ehdotonta varmaa tietoa.
Se perustui:
1) sijaintiin keskusteluketjussa
2) aikaisempaan käyttäytymiseesi minua kohtaan.
Pahoittelen syytöstä, jos se oli aiheeton. Vain sinä tiedät, oliko se aiheeton.
Suosittelen jatkossa sijoittamaan oikaisut lähelle virheen esiintymispaikkaa.
🦄
Lue kuvaus paranoidista skitsofreniasta, joka on yleisin tautimuoto. Tuo kuvauksesi saattaa sopia siihen erittäin täydellisesti.
Nimenomaan, skitsofreenikko voi jopa selittää oman sairautensa oikeutetuksi, tai toisten aiheuttamaksi.
Mielenkiintoinen keskustelu.
Ohhoh ei jaksa nyt
Skitsofreenikko ei itse tiedosta olevansa sellainen.
Hyvin todennäköisesti se on juuri noin!
En voi kuvitella suhdetta my-ongelmausten kanssa.Toisaalta älykkäimmillä on yleensö noita nt-ongelmia melko samanlaiset aivot noilla.Kuitenkin mitä vanhemmaksi tulee, ymmärtää, ettei mihinkään mielikuviin, näkemyksiin ja aisteihin voi täysin luottaa ja luulisi skitsofreenikkojen olevan ainoita jotka ymmärtää tämän kuinka harhojensa varassa ihmiset elävät
Kyllä pystyisin tutustuun. Ja en sulje kyllä muutakaan pois. Parisuhdehan on siitä kiinni rakastuuko. En ikinä mistään muusta syystä solmisi parisuhdetta.
Mulla on kyllä läheisenä ystävänä myös paranoidista sitsofreniaa sairastava. Ja ihan normaalisti ollaan yhteyksissä. Silloin kun hänellä menee lujaa, niin oon koittanut puhua järkeä. Ja jos tulee hoitojakso, jolloin rukataan lääkitys kuntoon, niin se kestää oman aikansa, ja kaveri palaa paremmassa kunnossa takaisin. En hänestä luopuis vaikka maksettais satatuhatta miljoonaa, että niin mahtava on ystävänä.
Millaista se on kun kaverillasi "menee lujaa", mitä silloin tapahtuu?
Tönii ihmisiä Aurajokeen?
Heittää vaatteet pois ja juoksee kadulla alasti? Tuollaisia tapauksia oli yhdessä vaiheessa monta, lehdet kirjoittivat niistä ja kuviakin oli.
Puhuu päättömiä. Jättää ottamatta lääkkeensä, ei maksa laskujaan. Hamstraa kaikkea kotiinsa.
Ei tuo nyt kovin vakavalta kuullosta. Jos ei lähde kaupungille sekoilemaan niin ei kovin paha juttu ole.
No nyt mä tajusin. En uskonut aikasemmin, että se olisi hän. Sen laitoin vitsinä, koska mulla oli silloin ikävä häntä. Anteeksi. 😟
Mä en ehkä tiedä kaikkea. Ja päättömien puhuminen on aika lievästi ilmaistu.
No mulla on melko varmasti ADHD, ei ole diagnoosia mutta noista tuo laskujen maksu ajallaan tahtoo välillä unohtua ja hamstraan tavaraa joista yrittänyt päästä nyt eroon.
Lääkkeitä välillä unohtanut ottaa.
En käytä huumeita enkä ole alkoholistikaan.
Tiedän skitsofreniaa sairastavan pariskunnan, jotka tapasi toisensa molempien vielä terveinä ollessaan. Ekaksi sairastui mies ja myöhemmin nainen. Sai kaksi lasta ja toinen lapsista sairastui samaan tautiin. Toisellakin paljon haasteita elämässä. Mikähän sattuma tuokin, että jo ennen sairastumisiaan tavanneet ja sit myöhemmin sama meno molemmille!
Ehkä huumeidenkäyttö?
Skitsofrenian puhkeamiseen vaikuttaa geenit, elämäntapa- ja ympäristötekijät.
Tässä kohdassa haluan mainita, että pelkkä vähäinen alkoholin käyttö nuoren henkilön kohdalla voi aiheuttaa skitsofrenian puhkeamisen (geenialttius), samoin yhden kannabiskokeilun seurauksena.
Myös raskaus- ja synnytysajan komplikaatiot vaikuttaa.
- Sheena
Liian paljon kysymyksiä joihin ei ole olemassakaan vastausta..
Vastaus ilman kysymystä.
hmm joku sotku tietokoneeni kanssda, ei tärkeä sinänsä... säätilanne ja tallentaja rtiomii nyt
ulkolämpö 18.9
sisälämpö 17.3
Kiitos kysymästä,seurustelin hänen mielikuvituksensa kanssa ja öisin pelkäsin.Silti yksilökohtaista ei kande yleistää. Tämä oli vain minun kokemukseni, muksista.
Näitä on tapahtunut, skitso vetää kurkun auki lapsiltaan ja puolisolta. En uskaltaisi nukkua skitson kanssa samassa tilassa.
Tämä aihe kiinnostaa nyt!!
Yks skitso lähentelee mua, ja se on epämiellyttävää!!
Eihän skitso tuu ikinä uskoo, vaikka sille kuinka sanois ettei kiinnosta, se osaa kyllä päänsä rullalle vääntää, että tuo toinen puhu totta. Mut kattois itseään peilistä ja kattois mitä päänsä sisällä liikkuu ym. Ei mee läpi vaan
Juu yks minuun rakastunut skitso väitti, että stalkkaan sitä, se oli tosi pelottava ja ahdistava kokemus. Hyh! Kaikkea niitten pääs liikkuu
Sanoin ja perustelin asoita hän ei kertakaikkiaan uskonut mitä sanoin, en rakasta, en stalkaaa. Tais ite tehdä sitä, ken tietää!
Ei skitsot nää mimmosia ne on, harva normaali ihan oikeasti, jos muutakin ois saatavilla. Ja monilla on! En ottais edes epätoivoon
Voisin kyllä. Tiedän yhden joka joutui psykoosiin ja toipyis siitä, mutten pidä häntä skitsofreenikkona. Ihan samanlainen niiden muiden kanssa joiden olen ollut tekemisissä :)
Onhan paljon julkkiksiakin, jotka on joutuneet psykoosiin, eikä heitä pidetä skitsofreenikkoina.
Psykoosiin sairastuneelle on tullut vain vähän liikaa kuormaa kannettavaksi, joko ennen sairastumista tai sitten pitkin lapsuutta. Itse uskon tämän tuttuni sairastuneen lapsuutensa takia. Jutellessamme tämä sanoi että melkeinpä ainoat lapsuusmuistot ovat lastenkodista, joissa joutui viettämään jaksoja äitinsä ollessa hoidossa..
Joutui mtös jo ihan pienestä ottamaan vastuuta äidistään ja soittamaan useamman kerran ambulanssia tai menemään avaamaan rapun oven äidin paniikkikohtausten takia mikä on täytynyt olla pelottava kokemus alakouluikäiselle.
Ihmeen hyvin lapsi on tästä kaikesta kuitenkin selvinnyt :)
Minä en ottaisi
Koska olen nainen. Miehet sairaampia yleensä kuin sairastuneet naiset.
Naiset ovat mieleltään miehiä sairaampia jo ennen sairastumistaan.
Joo ei hyvää tulevaisuutta lupaa
Älä tervehtynyt enää sekoita itseäsi tuollaisiin. Arvosta itseäsi, onnea parantumisestasi. Olet rakkauden arvoinen
Pysyköö nämä tyypit siis toistensa kanssa
Rakkaus niille sieltä❤️
En.
Tätä ketjua kun lukee, niin ei voi olla kuin kiitollinen siitä kuinka itsellä on puoliso joka on pysynyt vierellä koko sairastumisen ajan. Terveisin toinen skitsoaffektiivinen, edelleen toipilas.
Ps. Sanoisin, että kyllä on ihan varmasti olemassa ihmisiä jotka voivat hyväksyä mielen sairauden, ja pystyvät elämään sen faktan kanssa. Puolisoni aina sanoo, ettei halua hetkeäkään katsoa minua sairauden linssin läpi, vaan näkee edelleen ihmisen johon rakastui.
Itse koen, että varsinkaan jonkunlaisessa hoitotasapainossa oleva mielenterveyden ongelma ei ole parisuhteessa niin suuri ongelma kuin mitä ihmiset kuvittelevat. Se on enemmän sairastuneen asia, eikä välttämättä edes näyttäydy puolisolle millään lailla poikkeavalla tavalla.
Ajankohtainen aihe
En todellakaan!!!! Varsinkaan jos on B-ryhmän pers.h. päälle!
Huh ihan puistattaa ajatus psykopaattisesta skitsosta