Aaretin paluu

Ohessa jatko-osa vanhemmasta tarinasta, jossa esiintyy rakastamamme kirvesmies. Alkuperäisen voi lukea täältä: https://keskustelu.suomi24.fi/t/18762617/kirvesmies-aaretin-tunnustus-kuolinvuoteellaan

Mutta jatkoa:

Aaretti avasi silmänsä, eikä hänen ympärillään ollut enää tupaa, pappia eikä edes sitä väärin veistettyä ovea.

Hän seisoi pilvien päällä vasara kädessään.

”Jaahas”, Aaretti sanoi ja katseli ympärilleen. ”Täälläkö sitä ollaan?”

Taivaan portilla seisoi harmaapartainen hahmo, joka esitteli itsensä Jahveksi.

”Aaretti”, Jahve sanoi jylisevällä äänellä. ”Olet tullut eteeni.”

Aaretti vilkaisi vasaraansa.

”Onko täällä mitään korjattavaa?”

”Ei.”

”Oletko aivan varma?”

Jahve huokaisi.

Silloin Aaretti huomasi Jeesuksen, joka seisoi vähän matkan päässä puisen ristin vieressä.

”Tuoko on se kuuluisa risti?” Aaretti kysyi.

”On”, vastasi Jeesus.

Aaretti koputti puuta rystysillään.

”Huonoa työtä.”

”Miten niin?”

”Liian vähän nauloja. Ja nämä ovat vinossa.”

Ennen kuin kukaan ehti vastata, Aaretti nappasi Jeesuksen mukaansa, asetti hänet ristille ja alkoi paukuttaa uusia nauloja paikoilleen.

”Aaretti!” Jahve jyrähti.

”Älä siinä huuda”, Aaretti vastasi. ”Minä tiedän mitä teen.”

Jahve kohotti kätensä, ja taivas alkoi täristä. Aaretti puolestaan nosti vasaransa.

”Sinä et enää määräile minua”, hän sanoi. ”Minä olen kirvesmies. Jos jokin on rakennettu huonosti, minä korjaan sen.”

Ensimmäinen naula lensi.

Jahve väisti.

Toinen lensi.

Jahve väisti senkin.

Kolmannen Aaretti löi suoraan pilveen, joka hajosi ukkoseksi.

”Perhana!” Aaretti ärähti. ”Ei täällä näköjään mikään pysy kohdillaan.”

Jeesus katsoi sivusta ja pudisti päätään.

”Isä”, hän sanoi, ”ehkä sinun kannattaa antaa hänen tehdä työnsä loppuun.”

Jahve vaikeni.

Aaretti laski vasaran hetkeksi ja katseli ympärilleen.

”Niin”, hän sanoi. ”Täytyy myöntää, että täällä on komeat seinät. Mutta vähän viimeistelemättömät.”

Ja niin Aaretti ryhtyi rakentamaan taivasta uudelleen — yksi naula kerrallaan.