Aika usein tulee tunne, että voisipa palata ajassa taaksepäin tiettyihin hetkiin nuorudesta ja sitä, että millaista olisi, jos naapurien lapset olisivatkin yht'äkkiä kootnaan, kun he nyt asuvat perheineen eri puolilla suomea.
Että olisivat myös yhtä nuoria, kuin nuoruudessa olivat.
Olisi kyllä mukava, jos nykyisyys vaihtuisi nuoruuteen, silloin oli lähinaapurissa lennokkikerho yhden naapurin autotallissa, lähipellolla käytiin lennättämässä lennokkeja ja naapureissa rc lennokin moottorit pörisivät, kun naapurien lapset kävivät vielä silloin lennokkien lenäntys kilpailuissa.
Oli myös lähikioski, josta pennin irtokarkkeja sai.
Kärkkäisellä myytiin myös rc lennokkeja ja lennokin rakennustarvikeita, muttei enää moniin vuosiin ole lenokkeihin liittyvää ollut myynnissä.
Että olisivat myös yhtä nuoria, kuin nuoruudessa olivat.
Olisi kyllä mukava, jos nykyisyys vaihtuisi nuoruuteen, silloin oli lähinaapurissa lennokkikerho yhden naapurin autotallissa, lähipellolla käytiin lennättämässä lennokkeja ja naapureissa rc lennokin moottorit pörisivät, kun naapurien lapset kävivät vielä silloin lennokkien lenäntys kilpailuissa.
Oli myös lähikioski, josta pennin irtokarkkeja sai.
Kärkkäisellä myytiin myös rc lennokkeja ja lennokin rakennustarvikeita, muttei enää moniin vuosiin ole lenokkeihin liittyvää ollut myynnissä.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ei sitä silloin lapsena ymmärtänyt miten arvokasta se aika oli, kun se oli vaan normaalia elämää silloin. Vasta aikuisena alkoi tajuamaan että se aika on jo mennyt ikuisesti.
Samoin tämä mikä nyt on normaalia, tulee katoamaan tulevaisuudessa täysin.
Todella ajattelen kauhulla sitä tulevaisuutta missä jo kohta elämme.
Jos joku nyt keksisi aikakoneen niin olisin se ensimmäinen vapaaehtoinen joka sillä lähtisi menneisyyteen, jäisin sinne, en edes yrittäisi paluuta.
Minulla tuli just kyyneleet silmiin viestistäs.
Saatanan WEFkakistokratia täystuhoavat Suimen ja suomslaisrt!
Lapsena odottaa aikuisuutta aikuisena haluaisi palata lapsuuteen yllättävänkin moni jopa heistä joilla ei niin mukava lapsuus ollut mutta kun puuttui se vastuu omasta elämästä se on se todellinen syy vaikka kaikki väittää että asiat oli silloin paremmin mikään ei niin oleellisesti ole muulta osin muuttunu kuin se että aikuisena on itse ensisijaisesti vastuussa omasta elämästään vanhempien vastuu taas on kasvattaa lapsensa niin että nämä pärjäävät maailmassa huono ohje sinänsä kysymyksenä kuinka moni aikuinen haluaisi kuolla sen takia että elämä on liian vaikeaa ei ole edes haastavaa jos vertauksena käytetään neljäkymmentäluvun suomea
Ääh! Menneet on menneitä. Kuka niitä jaksaa vetvoa kun elämä on tässä ja nyt.
Osta tai rakenna itsellesi lennokki. Ei se ikää katso. Tyhmää mielestäni kaipailla menneitä.. paljon parempaa on tehdä tämänhetkisestä elämisestä itsensä näköistä ja elämisen arvoista.
Menneitä ei pidä unohtaa, sitä en tarkoita. Aika ja elämä on kuin tikapuut taivaaseen. Menneessä eläminen on kuin jäisi keskelle tikapuita miettimään mennäkkö ylös vai alas. Ja takaisin päin kun ei pääse, niin jämähtää siihen tikapuille miettimään niitä alempia puolia sen sijaan että kiipeäisi puolia ylöspäin ja eläisi elämäänsä.
Mut tämä nyt on vain minun näkemykseni.
No miten ihmeessä voisit elää menneessä kun sitä ei enää ole olemassa? Ne ihmiset joita tunsit ovat haudassa, naapurit vaihtuneet moneen kertaan, paikat muuttuneet ihan toiseksi. Koko elämä on ihan toinen.
Mutta ne muistikuvat on yhä olemassa, ja tiedät tasan tarkkaan että silloin oli paljon paremmin asiat. Oli niin paljon kaikkea, nyt on vaan joku netti ja älypuhelin kaiken tilalla.
No nyt ollaan vain eri näkemyksellä liikenteessä. Oma asenteeni elämään lähtee erilaisesta lähtökohdasta. Minulle netti ja älypuhelin on vain väline, ei koko elämä.
Olen toki huomannut esmes dösässä matkustaessa 98% tuijottaa sitä luuria sen sijaan että katselisi tai keskustelisi. Tai ihan vaan syventyisi ajatuksiinsa.
Se, jos känny on koko elämä, niin vikahan löytyy käyttäjässä, ei siinä..
Ulkoistat mielestäni koko elämäsi syyttämällä välineitä. Kyllähän se on niin, että elämisen jalo taito on perusteellisesti sanottuna asennekysymys.
Tee itse itsellesi elämisenmakuinen elämä
- ei se tule postiluukusta syliin tipahtaen. Männeet on männeitä ja ennen ei todellakaan ollut kaikki paremmin.
Selvästi elät jossain ihan eri todellisuudessa kuin minä. Asutko edes suomessa? Kuulutko johonkin uskonnolliseen liikkeeseen?
Ymmärrän mitä tarkoitat. Sukulaislapset pelasivat ja katsoivat telkkaria koko kesän. Mitään muuta niitä ei saanut tekemään. Kun oma ruutuaika loppui siirryttiin sellaisen kaverin luo jolla ei ole ruutuaikaa.
Ruutuajattomilla lapsilla on suuri status nykyajan lasten ja nuorten keskuudessa.
Miten nuo tuosta koskaan alkavat vaikka seurustella. Eivät ole tottuneet elämään kännykän ulkopuolella.
Ihminen elää menneessä mielessään keho menee eteenpäin ja vanhenee mu mieli jäi menneisyyteen eikä päässy siitä ikävimmistä sattumuksesta etiäpäite niin eletään menneessä jos sitä haluat kokeilla miksi seksuaalinen hyväksikäyttö vaikuuttaa etenkin naisen/tytön loppuelämään ymmärtääkseni ei ole mitään sen pahempaa kuin raiskaus henkinenkipu on pahinta mitä ihmiselle voi aiheuttaa aina ei välttämättä löydy edes psykiatria joka osaisi auttaa mitenkään ja ymmärtääkseni keskimäärin noin puolet tapahtuneista raiskauksista jää ilmoittamatta miksi koska usein on alkoholilla osuutta asiassa enemmän tehdään ilmoituksia aiheettomista raiskauksista poliisillekkin on nääs usein naiselle häpeä muutoinkin miksi nainen/naiset itseään moisesta syyttää toiset oman arviointi virheen takia ja toiset siksi että on asia jossa useimmiten uhria itseä syyllistetään oi niin ihanan kaunis maailma kun on narsistit laskettu asioista päättämään eivät häpeä mitään eivät välttämättä kehtaa vaan liikkua jos ovat itsensä nolanneet edes narsisti si taas on helppo nolata jos niin haluaa tehdä sen opin vahingossa sivumennen opetellessani kuinka narsistia tulee kohdella lähtee ai käveleen kun ei tee niin kuin tämä haluaa tulee muutaman päivän tai kuukauden päästä takaisin kun ei löytänytkäännparempaa edes etsimällä siksi narsitin on aina hyvä aloittaa huonoimmasta/pahimmasta ei ainakaan voi pahempaa tai huonompaa saada vahingossakaan
Juu.. asun suomessa ja olen ihan kantasuomalainen.. :)
Ja ei, en kuulu mihinkään lahkoihin. En usko uskontoihin.
Kai se on kun kokee noita elämän vastamäkiä tarpeeksi, niin sitä tarttuu siihen viimeiseen oljenkorteen, eli itseensä.
Minä olen hyvin itsellinen ihminen ja viihdynkin parhaiten omassa serurassani. Tykkään itsestäni ja voin sanoa, että elämän kolhut vahvistaa. Kasvattaa luonnetta.
Minä vain päätin, että olen onnellinen ja siitä lähtien olenkin sitä ollut. Olen tehnyt itselleni elämänmakuisen elämän. Keskityn kiitollisuuteen sen sijasta että mankuisin sen perään mitä minulla ei ole ja jota en voi saavuttaa. En tuhlaa elämääni sellaiseen mikä ei edistä hyvinvointiani.
Pari kertaa kun kuolee, oppii elämään. :)
En haluaisi palata. Jokaiseen aikaan liittyy omat ongelmansa.
Ainoa asia, jota menneestä kaipaan on silloinen hyvinvoiva yritykseni. Olisin varmaankin sillä kasvuvauhdilla jo luova johtaja. Mutta elämä on ja se opettaa. Etiäppäin eläväisen mieli.
Minkä alan se oli?
En kerro sitä tänne.
No haist vttu sitten vaikkapa. Tämä on vtun keskustelupalsta, mitä vttua sitten edes teet täällä.
Jolla kulla palo hermo.
Klassista
Joo hänellä on tällainen ajatus selonteon velvollisuuden eetoksesta mm guben höpöhöpöhahmoja kohtaan. T naiselta
No kerro nyt gubbe mikä parturi-kampaamo Minna-Mari tmv se oli. Ei niin pientä pitäjää, ettei yksi kampaamo Jaana löytyisi
Piti tarkistaa kun oli outo nimike mulle.
Tekoälyn mukaan luova johtaja voi toimia noissa:
Mainos- ja digitoimistot
Muotitalot ja design-yritykset
Pelitalot ja media-alan yhtiöt
Suurten yritysten omat markkinointiosastot
Mielenkiintoinen ala sulla varmasti!
Nöf 🐷
En minäkään kertoisi. Siksihän täällä juuri saa kirjoittaa ajatuksiaan ja mielipiteitään vapaammin nimmarin tai anon varjossa. Vaikka kirjoitan vain totta, ovat täällä kirjoittamani henkilökohtaisempia kuin mitä kirjoitan niihin, esim. lehtiin, joihin pitää kirjoittaa vain nimellään.
Juuri näin. Jokainen vetää itse rajansa. Ja kyllähän porukka trollaa ja luulotietää joka tapauksessa.
No juu, saa taipua moneen. :)
Mulla ei ole sellaista kaipuuta menneisyyteen. Oli hyviä hetkiä. Mukavia muistoja. Mutta silti. Tämä hetki kokonaisuudessaan on kaikista parasta aikaa elämässäni. Oma rakennelmani, juuri mulle sopiva. Ja onneksi on vähän viisauttakin tullut matkalla.
Nöf 🐷
I learned lot of rules at ping ping table
Mulla on joskus myös tunne, että voisipa kelata eteenpäin. Eikä junnata tässä. Joskus toivoo oikein pikakelausta eteenpäin.
Kaipaan ehkä jotain muutosta.
Se kuntis. Ja sen erään viestin sisältäkin.
Askel askeleelta kts
Minä taas toivoisin, että aika menisi hitaammin. Haluaisin ehtiä tekemään niin paljon enemmän, ihan kaikkea kivaa ja hyödyllistä. Jotenkin tullut elämän rajallisuus iän myötä niin todelliseksi. Ei sillä että pelkäisin kuolemaa, en. Eläminen on vaan niin kiinnostavaa.
Nöf 🐷
Pikakelaus eteenpäin = kuolema.
Mikä kiire sinulla?
No ei kiire muttei mitään odotettavaakaan.
Sepäs se kun ei elämä tunnu kiinnostavalta, vaan kaikki kiva on jo nähty. 😜
Fibromyalgia, kulumat, ahtaumat ei kovia kuntokuureja pysty.
Mun on jo pidemmän aikaa tehny mieli muuttaa muualle, perheineen. Ja nähdä muutakin maailmaa. Voi olla, että mulla tää on se kynnyskysymys, arki on samaa rainaa ja kumppani ei mitenkään helpota varsinaisesti tilannetta olemalla muutosvastainen. Asia kun asia. Mä taas päivityn väliajoin. 🙄
Vois sanoa, että tylsää on. 😂
Oletko masentunut? Ainakin siltä tuo kuulostaa.
Varmaanhan mä ilen ollut jo vuosia kevyessä masennustilassa. Kipukroonikkona arki osaa näyttää välillä hyvinkin harmaalta ja tuntua lähinnä selviytymiseltä, kun mukavalta. Onneksi on niitäkin hetkiä, kun on mukavaa.
Lapset ja eläimet takaa ne hetket.
Enemmänkin ehkä loputtoman uupunut jo vuosien suoriutumisen seurauksena. Ei vaan meinaa jaksaa. Mitään.
Pitäisi motivoitua työtäkin löytämään, mutta tällä alueella on oman alani työtä niukasti ja en enää kykene niitä tekemäänkään, kuin aliteholla. Mutta elantokin olis kiva tienata, itse silti.
On ikään kuin puun ja kuoren välissä. Puolisolla taas töitä on enemmän, kun ehtii tekemään. Mikä tarkoittaa, että mä houdan kotipuolen hommat, hän työnsä. Muuta ei ehi eikä jaksa.
Ensimmäistä kertaa eläissäni toivon pääseväni kierteestä ja sairaseläkkeelle. Saisi levätä stressin sijaan mitä teen, mitä pystyn, pystynkö enkö pysty jne. Mutta eihän ne sitä siellä valitustoimikunnassa tule minun hyväksi ratkaisemaan, vaan työeläkelaitoksen hylky jää voimaan. Samoin Kelan eli sama paska jatkuu jaksan tai en.
Se ettei elämä kiinnosta, vaikkei suoranaisesti ole itseään hengiltä ottamassakaan, niin tulee vaan ylikuormittumisesta. Eikä ole mahdollisuutta päästä poiskaan kierteestä, vaatimukset ei katoa vaikka voimani loppuu.
Siksi se että kuolisi pois ei tunnu ollenkaan pahalle. Se vaan tekisi kaiken helpoksi, mutta koska lapset ja eläimet, niin sinnittelen. He tarvii mua vielä. Sitten kun ei tarvi niin mulle ihan se ja sama elänkö vaiko en. Tuskin täällä muuta armahdusta koskaa saa.
Ja kun tuntuu, ettei maailma anna mitään. Pelkästään vaatii ja ottaa kaiken, niin eihän se oikein innosta silloin maailmassa pyöriäkkään. Ilman lapsia ja eläimiä mä olisin varmaan jo töräyttänyt päin kalliota hymyssäsuin. Pitäkää tunkkinne ja vitun pohjattomat vaatimuksenne, mä en enää juokse, en palvele. Ei mukaan kukaan mieti ja mun jaksamista, ei ole ikinä miettiny.
Ei kysyny pärjäätkö tarvitko apua. En tarvi autan ite itteeni, kuten aina. Yksin.
"Ei kysyny pärjäätkö tarvitko apua. En tarvi autan ite itteeni, kuten aina. Yksin."
Tuollaista se on kun on mies.
Se ei vaan toimi että voisi valita vain hyviä puolia asioista, on otettava ne huonotkin samalla.
Sellasta se on naisellakin, kuten mulla. Niin mitäpä sitä kadehtimaan kukaan mieskään.
En kaipaa mitään lapsuudesta takaisin, olen vain kohtalaisen tyytyväinen siihen kasvatukseen ja kasvualustaan, missä olin. Enkä varsinkaan mitään koulutenttejä ja epäilystä menikö läpi. Hyi ja hui. Ei kouluajatkaan mitään pelkkää keljutusta ollut, kivoja kavereita oli, mutta hyvä että on mennyttä matikan ja kielten pänttäys puhumattakaan jatko.opintojen kokonaisuuksista.
No ei kyllä ainakaan tähän hetkeen, sitä pysähtymistä siis...mieluusti ei ollenkaan ikuna :).
Nopeammin voisi kyllä kulkea mutta vain sinne eteenpäin
Veikkaanpa ettet kaipaa varsinaisesti entisaikoja vaan sen ajan yhteisöllisyyttä.
Turha myydä sellaista jolle ei ole kysyntää kun netistä löytää halvemmalla miksi lapsuus ja nuoruus on parempaa kuin aikuisuus puuttuu vastuu omasta elämästä mulla ainakaan ollu vastuuta kuin tekemisistäni ei ollu mun huoli onko vaatteita vaiko eikö ei ollu mun huoli onko kaapissa ruokaa vaiko eikö ei ollu mun huoli onko kattoa pään päällä aikuisuuden myötä saa huomata myös sen mikä on vanhemman vastuu ollu moniko on osannu arvostaa vanhempiaan että nämä ovat kaikki välttämättömät edes onnistuneet järjestämään jotenkin ei ole itsestäänselviä asioita maailmassa jopa suomessakin on paljon kodittomia lapsia tai lapsia jotka ei tiedä mistä huominen ruoka tai saako huomenna edes mitään syödäkseen lapsia joilla ei ole kuin ne vaatteet jotka tällä on yllään
On myös lapsia joiden täytyy huolehtia vanhemmistaan kun ne ovat muissa maailmoissa, huumeiden tai mielenterveysjuttujen takia. On lapsia joilta on koko lapsuus jäänyt väliin.
Minä olen manatoorari oman elämän kilpakentillä. Taakse en katsele. Joku pvä saavun maaliin( eli kuolen luonnollisesti) ja olen ylpeä itsestäni että selvisin tältä erää loppuun. Juhlan paikka🥳. Hyvä minä!✌😄🤷♀️