Emergentistä maailmankaikkeudesta

Jos C on konfiguraatio, voit ajatella: P(C)={kaikki C:ssa¨ sallitut rakenteet}.

Silloin kaksi vacuumia voivat toteuttaa saman fundamentaalisen sääntöjoukon K, mutta: P(C1) ≠ P(C2).

Tästä seuraisi luonnollisesti: E(C1) ≠ E(C2), missä E on emergenttien ilmiöiden joukko.

Nykyfysiikassa on paljon tutkimusta siitä, miten samat fundamentaaliset säännöt tuottavat eri faaseja ja eri efektiivistä fysiikkaa. On myös tutkimusta siitä, miten geometria ja jopa dimensio voivat olla emergenttejä.

Mielestäni asiaa voisi tutkia myös toisinpäin: K→C→P(C)→emergentti geometria→emergentit vakiot→emergentit lait

Ja sitä voisi oikeasti lähestyä laskennallisesti: valitaan hyvin yksinkertainen fundamentaalinen verkko + paikalliset konstruktorit, annetaan sen asettua eri stabiileihin konfiguraatioihin ja tutkitaan, syntyykö niistä erilaisia efektiivisiä dimensioita, kausaalisia rakenteita, vakiota muistuttavia suureita ja paikallisia lakeja.

Se olisi paljon konkreettisempi tapa testata ideaa kuin yrittää suoraan rakentaa "teoria kaikesta". Ja varsinkin voisi mielestäni tuoda lisävaloa emergenssiin, josta tyypillisesti puhutaan paljon.

--planeetta