Jos luette kirjan, josta on tehty kaksi tai useampia suomennoksia, minkä niistä yleensä valitsette?
Tuli mieleen, kun kysyin kirjastosta Roald Dahlin Jali ja suklaatehdasta. Hyllystä kun löytyi vain Sulo ja suklaatehdas. Luin sitten sen vanhemman version eli Jalin.
Eli siis itse luen yleensä sen "alkuperäisen" version, lukuunottamatta Sieppari ruispellossa-kirjaa (jos sen joskus saan luettua). En ymmärtänyt slangista sanaakaan vaikka parhaani yritin.
Tuli mieleen, kun kysyin kirjastosta Roald Dahlin Jali ja suklaatehdasta. Hyllystä kun löytyi vain Sulo ja suklaatehdas. Luin sitten sen vanhemman version eli Jalin.
Eli siis itse luen yleensä sen "alkuperäisen" version, lukuunottamatta Sieppari ruispellossa-kirjaa (jos sen joskus saan luettua). En ymmärtänyt slangista sanaakaan vaikka parhaani yritin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
... kysymyksen kuulua "millaista käännösversiota suosit, kun luet uudelleen?"). Lukematta useampia tuskin osaa valita. Aika harvoista teoksista on sitäpaitsi useampia suomennoksia. Ja harvoilla monia käännöksiä hyllyssään (kirjallisuuden tutkijoilla lunnollisesti).
Luulisin, että on taipumus pitää ensimmäistä käännöstä parhaana, koska sen on tavallaan "sisäistänyt oikeaksi".
Pari harvaa omakohtaista kokemusta:
* Steinbeckin jonkun veijariromaanin uusi suomennoksen pätkä ei tuntunut yhtään niin hyvältä luin Mattsonin -30-luvun suomennos
* Hasekin Sotamies Sveikin [suhauttakaa ässiä ;-)] uusi suomennos oli minusta parempi kuin Sinervon ensimmäinen.
Olen muuten törmännyt sellaiseenkin tapaukseen (olen kaksikielinen): että suomennos tuntuu paikoin paremmalta kuin alkuperäisteksti: Juhani Koskisen suomennokset Sven Delblancin Sörmlanti-sarjasta.
Makuasioita!
Jouduin lukemaan Goethen "Faustin". Otto Mannisen käännös muistutti suomea, mutta ei siitä saanut tolkkua. En osaa saksaa kovinkaan hyvin, mutta saksankielinen laitos tuntui selkeämmältä. Onneksi löytyi Waltteri Juvan käännös vuodelta 1916. Se ei ollut "hieno", mutta siitä sai selvän. Jotkut uudet Shakespeare-suomennokset ovat sen laatuisia, eeä on vaikeaa ymmärtää, miksi kirjailijaa pidetään arvossa. Cajanderin vanhan käännöksen kieli on pahasti vanhentunutta, mutta siinä on sentään tyyliä.
Klassikoita on suomennettava yhä uudelleen, ja suomen kielen ilmaisuvoimaa on hiottava edelleen.
Totta mooses, käännöksiä on hiottava nykysuomen mukaiseksi!
"Alussa tota niinku Jumala loi itse asiassa taivaan ja maan."
"Mieleni tavallaan niiku tekevi, aivoni itse asiassa niiku
ajattelevi."
"Tota niiku ollakko vai eikkö itse asiassa niiku olla?" siinäpä
niiku pulma.
Itse luen mielelläni useampia suomennoksia samasta kirjasta (edellyttäen että kirja on sellainen jonka jaksaa ja haluaa lukea usempaan otteeseen). On mielenkiintoista vertailla eri aikoina tehtyjä käännöksiä ja pohtia mitkä seikat niihin ovat vaikuttaneet (mutta no, minä nyt olenkin käännöstieteen opiskelija). :)