CASSINI - HUYGHENS HISTORIAA II .

Matti Keränen Salla

Matti_Keranen kirjoitti 01.08.2005 KLO 15:54

01.08.2005 kello 16.00 Matti Keränen , Salla.

GULLIVERIN MATKA JÄTTILÄISPEIKKOJEN MAAILMAAN I OSA.

Aluksemme lentää huikaisevan kaunissa maisemassa.Sysimustan taivaan tähtipaljouteen liittyy muutamia oudon
kauniita jopa pelottaviakin elementtejä.

Meidän Aurinkomme näkyy normaaliin verrattuna surkean pienenä ja
himmeänä valotäplänä taivaalla. Mittarimme kertovat keskustähtemme säteilyn intensiteetiksi liki yhden sadasosan siitä mitä se olisi Maapallomme luona. Syynä onkin se , että olemme Auringostamme lähes kymmenen kertaa kauempana kuin kotoplaneettamme Maa.

Mutta vaikka Aurinko näyttääkin lähiympäristönsä neljine sisäplaneettoineen surullisen vaatimattomalta , niin onhan
meillä taivaallamme tosi valtavia , ihmeteltäviä ja kauniita näkymiä.

Itse rengasniekka Saturnus peittää suuren alan taivaastamme ja sen renkaat ulottuvat miltei puoleen taivaaseen ympärillämme. Alati muuttuva on näkymämme tunnista toiseen , sillä Saturnus pyörii , sen Renkaat pyörivät myös vähän hitaammasaa tempossa ja kymmenet kuut kirmaavat omilla formularadoillaan yötä päivää.

Vain iso majesteetillinen Titan punaruskeine kaasukehineen roikkuu kuin miltei ankkuroituna paikoilleen. Sen takaa erottuvat Hyperion , Japetus ja Phoebe - kuin kirkas tähtönen - näyttävät olevan kuin lukittuneina
paikoilleen päivästä toiseen. Niin hidasta on näiden etäisten pienokaisten rientomarssi.

Itse rengasniekka Saturnus peittää suuren alan taivaastamme ja sen renkaat ulottuvat miltei puoleen taivaaseen ympärillämme. Alati muuttuva on näkymämme tunnista toiseen , sillä Saturnus pyörii , sen Renkaat pyörivät myös vähän hitaammasaa tempossa ja kymmenet kuut kirmaavat omilla formularadoillaan yötä päivää.

Vain iso majesteetillinen Titan punaruskeine kaasukehineen roikkuu kuin miltei ankkuroituna paikoilleen. Sen takaa erottuvat Hyperion , Japetus ja Phoebe - kuin kirkas tähtönen - näyttävät olevan kuin lukittuneina
paikoilleen päivästä toiseen. Niin hidasta on näiden etäisten pienokaisten rientomarssi.

Aluksemme on hohtavan kauniin , lumivalkean , jenkkien jalkapalloa muistuttavan ovaalin pikakiitäjän radalla. Pikakiitäjä liukuu likimain Saturnuksen Rengastasoa pitkin. Niinpä nuo kauniit Renkaat katoavat vähä väliä miltei näkymättömän ohueksi viiruksi.

Kohteenamme oleva kaunis kirkkaan hohtava lumen ja jään pallo lähenee meitä hitaasti. Sillä aikeenamme on laskeutua sen pinnalle , ellei sitten ilmene aivan odottamattomia vaikeuksia.

jatkuu ...

Matti Keränen Salla

Matti-Keranen kirjoitti 19.08.2005 kello 4:01

19.08.2005 kello 06.00 Matti Keränen , Salla.

GULLIVERIN MATKA JÄTTILÄISPEIKKOJEN MAAILMAAN I I OSA.

Aluksemme lentää huikaisevan kaunissa maisemassa.Sysimustan taivaan tähtipaljouteen liittyy muutamia oudon
kauniita jopa pelottaviakin elementtejä.

Viime kerralla aluksemme oli asettunut likimain Saturnuksen toiseksi lähimmän " suuren , klassillisen kuun " Enceladuksen
kiertorataa takaa-ajoasemiin.

Koska Enceladuksen minimaailma on vain 500 km läpimitaltaan ( tarkalleen sanoen 512 x 494 x 489 km ), ei sinne laskeutuminen vaadi juuri mitään ajoaineiden suurkulutusta eikä kymmenien minuuttien päämoottorikäyttöjä.

Enceladusta hallitseekin pinnallaan mikrogravitaatio sekä melkoisen
nopea kiertoliike emoplaneettansa Satunuksen ympärillä. Kuvaavaa
onkin , että vaikka Saturnukseen on etäisyyttä 238 000 km , niin yksi kierros planeetan ympäri sujahtaa 1,37 vuorokaudessa ( = 32,8 h ) .
Maapallon Kuumme on meistä noin 380 000 km kaukana ja kierrokseen kuluu aikaa yli 29 vrk. Ero selittyykin Saturnuksen massalla ,
joka on 95 - kertainen Maapalloomme verrattuna.

Hivuttaudumme aluksellamme hiukan Enceladuksen radan sisäpuolelle.
Keplerin III laki nostaa heti ratanopeuttamme suuremmaksi kuin Enceladuksella ja alamme ajautua hitaalle törmäyskurssille. Vain ratojen leikkauskohta valitaan siten , että Enceladus osuu siihen yhdessä meidän kanssa.

Saavuttuamme kuusta muutaman sadan kilometrin päähän näemme sokaisevan kirkkaan , puhtaan valkean , häikäisevästi Auringon valoa heijastavan , ikäänkuin kuultavaa lasia olevan joulukuusen koristepallon.

Koristepalloa kirjavoivat moninkertaisten S-kirjainten kaltaiset säännölliset tummemmat vöiden jaksot. Aiemmat luotainhavainnot ovat osoittaneet nämä vyöt lämpöä vuotaviksi Enceladus - kuun kuoren heikkousvyöhyk-
keiksi.

Suuntaamme kurssimme kohti kuun etelänapaa jo siksikin , että se
kylpee jatkuvassa päivänvalossa sekä on osoittautunut pinnaltaan kaikkein kaoottisimmaksi paikaksi koko Aurinkokunnassamme.

Ohjattuamme alle 100 km:n korkeuteen etelänavan lähiseuduilta näemme
" Suuren Sokerileipurin ja Konditoriamestarin " kaikkein kauneimmat kätten työt. Pintaa on ruhjottu vinoneliöiden muotoisilla , säännöllisillä , suorasivuisilla vajoamalaaksoilla. Laaksojen jyrkkyyden vuosi niiden pohjat jäävät ikuiseen hämäryyden syövereihin. Laaksoja vuorottelevat erittäin epätasaiset rinnemaat , harjanteet ja kukkulat täynnään valkoista sirotesokeria.

Sirotesokerin valkoiset hituset osoittautuvatkin kymmeniä tai satojakin
metrejä suuriksi järkäleiksi Enceladuksen jäiden muodostamaa " peruskalliota " oikeammin jäistä kuun kamaraa. Lähestyessämme hitaasti lohkareita huomaamme niiden pintojen välkkyvän , heijastavan ja kimaltelevan
ikäänkuin kirkkaiden kristallien.

Olemme ihmeissämme siksi , etteivät nämä sirotesokerin hiukkasia vastaavat jään ja kivisoran sekoitukset ole saaneet pinnoilleen samaa tummaa planeettainvälistä pölykerrosta , jollainen on esim. Jupiterin Callisto - kuulla tai Saturnuksen Phoebe - kuulla. Jotain todellakin salaperäistä täytynee liittyä näihin jättimäisiin kirkkaisiin " sokerihitusiin " ...

Matti Keränen Salla

Matti-Keranen kirjoitti 06:42

21.08.2005 kello 06.30 Matti Keränen , Salla.

MIKSI KOMMENTOIN VAIN LÄHINNÄ TÄTÄ
YHTÄ JA AINOATA CASSINI - HUYGHENS -
NIMISTÄ AVARUUSLENTO - OHJELMAA ?

No vastaus lienee sikäli selvä ja yksinkertainen , että NASA ei yleensäkään ole luovuttanut Mars - planeettaa mönkivistä Mars Explorer Rower - autoistaan paljoakaan
muuta dataa kuin valokuva - aineistoa.

Sen sijaan Cassini - Huyghens - lento oli ja on NASA:n sekä ESA:n yhteistyöhanketta. Siksipä myöskin Euroopan ja muunkin maailman tiedeyhteisöt saavat Saturnusjärjestelmästä kaiken luotaintiedon - telemetriat säteilyistä , paineista ,
lämpötiloista , kemiallisista analyyseistä sekä kohteiden fysikaalisista taustoista.

Marsista saamme vain kuva-aineistoa. Mikä on peruuttamaton virhe USA:lta , sillä monet Marsin biologiaa , biokemiaa , kemiallista , vulkaanista ja fysikaalista evoluutiota koskevat löydöt saattavat jäädä tekemättä liian pienen tiedeyhteisön omiessa kaiken raakadatan.

Nämä Marsia koskevat löytymättö-
mät löydöt olisivat elintärkeitä nivoessamme yhteen kompleksia Venus , Maa , Kuu , Mars , Titan , Enceladus , Triton , Pluto , Charon , Europa , Ganymedes ja Callisto.

Neljä viimeksimainittua olivat vain suuria kuita. Mutta nykykäsityksemme mukaan kuu , planeetta , kaasujättiläinen , ruskea
kääpiö , punainen kääpiö ja pieni pääsarjan tähti ovat vain samaa jatkumoa , jossa kohteen luonteen ja nimen määrää kohteen massa.

Missähän lentelee Cassini - kiertorataluotain ? Alla on päivän
vanhaa tietoa tähän ongelmaan.

http://saturn.jpl.nasa.gov/operations/present-position.cfm

Nyt on vielä yksi päivä aikaa seuraavaan Titanin lähiohitukseen. Alla on linkkiä tästä aiheesta.

http://saturn.jpl.nasa.gov/home/index.cfm

26.08.2005 kello 14.00 MEK II , Salla.

Tervehdykseni nyt ensiksi kaikille juttujeni seuraajille ! Nyt olen tullut takaisin pitkältä kierrokseltani Suomen kaikkein syrjäisimpiin osiin näin pohjoisesta katsottuna.

Syrjäisimpiä osiahan ovat kaikki Itämeren ja Suomenlahden rantamilla sijaitsevat " Valkeat Kaupungit " sekä " Itämeren helmet " - lähiseutuja täällä olisivat oikeastaan Kemijärvi - Rovaniemi - Kemi - tasanne. Tämä myöskin itään päin Valkealle merelle katsottuna elikkä Kantalahti ja Vienan Kemi mukaan lukien.

Matti Keränen II Salla

Matti-Keranen kirjoitti 15:59

Matti Keränen Salla

Matti-Keranen kirjoitti 19.08.05 kello 4:01

19.08.2005 kello 06.00 Matti Keränen , Salla.

GULLIVERIN MATKA JÄTTILÄISPEIKKOJEN MAAILMAAN I I I OSA.

Aluksemme lentää huikaisevan kaunissa maisemassa.Sysimustan taivaan tähtipaljouteen liittyy muutamia oudon kauniita jopa pelottaviakin elementtejä.

Nyt onkin sitten aloitettava laskeutuminen ! Mutta minne me oikeastaan voisimmekaan laskeutua ? Allemme alkaa avautua maisema jonka ainoa säännöllisyys on mitä suurinta kaaosta ja epäsäännöllisyyttä.

Eräässä pimeyteen päättyvässä kuilussa häilähtää aivan selviä vesihöyrypilviä. Kun nämä pilvet kohoavat ylös mus-
tan kuilunsa syövereistä , ne kristallisoituvat kauniiksi harsomaiseksi , liehuvaksi peitteeksi.

Tämä hohtavan valkea hienon kristallin huntu opastaakin oikeille laskeutumispaikoille. Alamme laskeutua hyvin hitaalla mikrogravitaation antamalla hiipimisvaudilla kohti liejhuvan valkeitten huntujen lähtöluolaa.

jatkuu ...

29.08.2005 kello 16.00 Matti Keränen , Salla.

GULLIVERIN MATKA JÄTTILÄISPEIKKOJEN MAAILMAAN I V OSA.

Aluksen miehistö päättääkin siis laskeutua iki-pimeyteen päättyvän kuilun terassille , koska kuilusta sen iki-pimeyden keskeltä kohoilee untuvamainen höyryvana.

Laskeutumisalusta osoittautuu melkoisen kiikkeräksi jyrkän pintansa vuoksi , mutta aluksemme laskeutumistelineet saavat rouhaistua valkoiseen , kiiltävään , puuterimaiseen jauhon ja kivipölyn sekoitukseen pitävän otteen.

Koneet seisahtuvat ja alkaa ympäröivän maiseman havainnointi. Koko horisonttiamme reunustaa valtavien , hohtavanvalkeitten , jättimäisten maan munien joukko. Maan munat vaihtelevat kooltaan muutaman metrin kuukusesta aina liki parisatametrisiin hirviöihin.

Jättimäisten maan munien seasta pilkottaa pikimustan taivaanrannan reunustamaa rosoista Enceladuksen maastoa sekä horisonttia. Periaatteessahan olemme likellä Enceladuksen etelänapaa. Ja tähän vuodenaikaan pitäisikin Auringon näkyä kaiken aikaa.

Auringon paistetta kyllä kiiltelee korkeitten , pyöreähköjen , pehmytmuotoisten , jättimäisten maan munien lakiosilla ja maaston ylävimmillä huipuilla. Mutta itse laskeutumispaikkamme on puolihämärässä , jota lievittää horisontista korkealla taivaalle kohoava planeetta Saturnuksen eteläinen pallonpuolisko , hassunkurisesti nurinniskoin kallistuneine renkaineen.

Todellakin tulee mieleen vanha kunnon 1930 - luvun metsäjätkä , joka on laittanut täyslierisen lerppahatun oikein hassusti vinoon takaraivolleen. Saturnus muistuttaakin juuri tällaisen jätkän kaljua päätä.

Jalkojemme alla tunnemme toisinaan lievää vavahtelua. Ilmeisesti Enceladuskin lienee geologisesti aktiivinen , epävakaa , kuunjäristyksiä silloin tällöin tuottava jään , veden , ammoniakin , typen , rikkivetyjen ja muiden moskien sohjuinen seos. Todellakin kuun järistyksetravistelevat sitä jaksottain ...

jatkuu ...

Matti Keränen, Salla

Sassi kirjoitti 17:22

Vähän off-topic, mutta kerrohan Matti millon mäjähtää maahan isompi meteoriitti? Onko sellaista tähtitieteilijöiden näköpiirissä.

29.08.2005 kello 17.55 MEK , Salla.

Arvoisa nimimerkki " Sassi " ! Kysymyksesi ei ainakaan minun mielestäni ole paljoakaan off-topic , sillä kyllähän " Armeija " - foorumilla voi ottaa kantaa muihinkin kriiseihin , uhkakuviin ja riskeihin kuin puhtaasti sotilaallisiin.

Viimeisin tällainen läheltä piti tilanne sattui vajaa puolitoista vuotta sitten. Silloin sujahti ilmakehäämme hipoen Etelä-Atlantin ylitse noin 30 - 50 metriä suuri kosminen kallionjärkäle kosmisella nopeudella Maapallon suhteen.

Kosminen nopeus tarkoittaa yli 11 km / sek olevaa nopeutta Maapallon suhteen. Tällä nopeudella lentävä kappale irtoaa planeettamme vetovoimasta lensipä se sitten kuinka läheltä tahansa ohitsemme. Ainoastaan suora törmäys Maahan tai niin syvä sukellus ilmakehään , että tuo nopeus jarruuntuu ilman kitkasta alle 11 km / sek johtaa kappaleen syöksyyn Maapallon pinnalle.

Tämäkin kosminen kallionjärkäle havaittiin vasta muutamaa päivää ennen lähiohitustaan.
Teoriassa tällainen törmääjä voisi tulla Aurinkoa hipovalla hyperbeliradalla suoraan Auringon suunnasta.

Jos tällainen kappale saapuu Oortin vyöhykkeestä , niin sen nopeus voisi olla Auringon lähiohituksen vauhdittamana jopa 300 - 400 km / sek. Tällaisen törmääjän ennaltavaroitukseen ei jää aikaa kuin jokunen vuorokausi. Auringon antama kiihdytys tekisi sen tuhosta Maapallollemme suunnattoman katastrofin.

Esimerkiksi Meksikon lahteen Chixculubin kraatterin porannut törmääjä saattoi olla hyvinkin pieni komeetta , mutta silti sen törmäystä 65 milj. vuotta sitten pidetään pääsyynä dinosaurusten sukupuuttoon noina aikoina.

Periaatteessa tällainen kosminen vuori voisi iskeytyä valtamereen , koska noin 72 % planeettamme pinnasta on niiden peittämää.
Valtameri vain tehostaisi katastrofia synnyttämällä Tapaninpäivän tsunamiin verrattuna monisatakertaisen vesivyöryn ympäri Maapalloa.

Lisäksi törmääjä iskisi aukon aina Maapallon vaippaan saakka läpi monikymmenkilometrisen kuoren. Syntyisi valtavasti höyryä purkava jättigeysiri , joka mullistaisi ilmasto-olomme päästöillään vaipasta ja merenpohjasta.

Jenkkien viime heinäkuussa tekemä onnistunut Deep Impact koe osoitti ainakin tämän kokeen kohdekomeetan olevan yllättävän lujaa ainesta. Pölyistä , liejuista , jäistä ja kaasuista kokooonjäätynyt , lujuudeltaan jäätynyttä routasavea vastaavaa ainesta. Tällaisen lujan aineskasautuman räjäyttäminen rikki esim. pitkänmatkan ydinohjuksilla lienee liki mahdotonta.

Silloin ei olisi edes vuosien ennakkoon varoituksella tulevasta törmäyksestä vastaavaa hyötyä. Emme näet pystyisirikkomaan törmääjää emmekä siinä tapauksessa edes poikkeuttamaan törmäyskurssiltaan. Räjäytyksemme kun eivät lohkoisi siitä riittäviä lohkareita ratakurssin poikkeuttamiseksi.... Törmäys lienee siis predestinoitu , vaikka saisimmekin siitä jo vuosia aiemmin luotettavan ennakkovaroituksen ...

22.09.2005 kello 16.00 Matti Keränen ,

keskellä Sakkan kauneinta ruskaa...

UUSIMPIA KUUKUULUMISIA KAASUJÄTTILÄISEN YMPÄRILTÄ


Tethys - suurempi - ja Mimas - pienempi verrattuna Saturnukseen ja sen jättikokoiseen rengasjärjestelmään.

Huomioikaa akselin kaltevuudesta johtuva renkaiden varjostojen suma planeetan pohjoisnavan ympäristössä.



http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1661


http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1606



Tethyksen valtava rotkomuodostelma Ithaca Chasma


http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1097


Tethys - kuun kuvagalleriaa , joka saa mahtavan täydennyksen tulevana viikonloppuna ...


http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/images.cfm?subCategoryID=23


Hyperion - kuun kuvagalleriaa.


http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/images.cfm?subCategoryID=29


Aurinkokuntamme ankarimmin murjottua maailmaa. Hyperion on kadottanut sekä säännöllisen muotonsa että säännöllisen pyörimisliikkeensä liiankin ankaran kosmisen pommituksen vuoksi.


http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1595


Syyskuun 24. päivänä seuraakin sitten kaksinkertainen lähiohitus - nimittäin kuiden Tethys ja Hyperion suhteen.

Varsinkin Hyperion - kuusta meillä on toistaiseksi varsin niukasti tietoja , vaikka Hyperionin maailmassa ei ole tarkkaa kellonaikaa
eikäpä edes minkäänlaista kalenteria !


http://saturn.jpl.nasa.gov/news/events/tethys-hyperion/index.cfm

29.09.2005 kello 12.55 Matti Keränen , Salla.

KAKSOISLÄHIOHITUKSEN UPEAA KUVA-
SATOA - - - VALITETTAVASTI TIETEELLI-
SIÄ SENSAATIOITA EI TOISTAISEKSI LIENE
LÖYTYNYT. VERTAA ENCELADUKSEEN !

Juttumme otsikkokuva on Hyperion – kuu kuvattuna
liki 100 000 km:n etäisyydeltä Cassinin kapeakulma-
kameralla.

http://saturn.jpl.nasa.gov/home/index.cfm

Alemmassa linkissä on lisää selityksiä koko kuuta
esittävästä panoraamakuvasta, joka on useiden kymmenien
raakakuvien mosaiikista koostettu yhteenveto.

http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/raw/raw-images-details.cfm?feiImageID=50164

Seuraavassa linkissä esitetään taulukonomaisesti useita
satoja Hyperion – kuun raakakuvia.

http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/raw/raw-images-list.cfm?browseLatest=1

Hyperionin kummallisin ominaisuus on sen säännötön -
oikeammin kaoottinen - pyörimisliike , jolta puuttuu sekä
pyörimisakseli että tarkka pyörimisaika.

Hyperionin ajanlaskuun kuuluvat eksakteina suureina vain
ja ainoastaan tarkka kiertoaika Saturnuksen ympäri sekä emoplaneetta Saturnuksen tarkka kiertoaika Auringon ympäri.

http://saturn.jpl.nasa.gov/science/moons/moonDetails.cfm?pageID=6

Tässäpä on sitten tuon kaksoislähiohituksen yhteiset linkit
sekä tarkempi esittely suuresta Tethys – kuusta.

http://saturn.jpl.nasa.gov/news/events/tethys-hyperion/index.cfm

Tässäpä on sitten tarkempaa esittelyä Tethys – kuusta - alempana peräti Tethyksen kuvagalleria.

http://saturn.jpl.nasa.gov/science/moons/moonDetails.cfm?pageID=15

http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/images.cfm?subCategoryID=23

Hyperionin kuvagalleria onkin paljon suppeampi , koska kyseessä oli vasta toinen Hyperionin lähiohitus...

http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/images.cfm?subCategoryID=29

02.11.2005 kello 12.50 Matti Keränen , Salla.

TITANIN VIIMEISIMMÄSTÄ OHILENNOSTA.

Tunnetustihan Cassini-luotain ohitti Titanin viimeiseksi nyt juuri lokakuun lopussa 28.10.2005. Ohilennossa skannattiin tutkilla ja kameroilla viime tammikuussa tapahtunutta Huyghens - laskeutujan laskeutumismaastoa.

Johtuen Titanin paksusta , läpinäkymättömästä , orgaanisten aerosolien
kyllästämästä typpi-ilmakehästä pystyi Huyghwns - laskeutuja aloittamaan
laskeutumismaastonsa panoraamakuvaukset vasta noin 20 km korkealta laskeutumispisteensä yläpuolelta.

Koska laskeutumiskohta oli topografialtaan melkoisen tasainen , ei laskeu-
tumispaikkaa pystytty kovinkaan tarkasti fiksaamaan Titan - kuun pinnalle.
Lisäksi olivat kiertoradalta otetut lähi-infrapunakuvat hieman toisenlaisia
väreiltään kuin Huyghensin kameroiden ottamat oikean valon kuvat.

Kuten viime talvena vihjaisin , oli Cassini ja Huyghensin välillä koko joukko
radioteknisiä yhteydenpito-ongelmia. Näistä kai johtuikin , että Huyghensin lähettämät kanava A:n datat menetettiin. Kanava B:n datat osittain peittivät tämän tappion , mutta Huyghensin doppler-tutkan skannaamat tarkat infot
laskeutumisen nopeusvaihteluista , tuulten aiheuttamista sivuliikkeistä sekä
allaolevan maaston tutkakartasta menetettiin.

Onneksi maanpäällisillä radioteleskoopeilla pystyttiin konstruoimaan likimäärin laskeutumisen kulku kaasukehässä. Ja nyt sitten haetaankin kiertoradalta käsin tarkkaa laskeutumispaikkaa ...

Oikeanpuoleisen kuvan keltaisella rajattu monikulmio esittääkin arvioitua
Huyghens - laskeutujan arvioitua , suurinta panoraamakuvien esittämää aluetta ...

http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1836

http://saturn.jpl.nasa.gov/home/index.cfm

http://saturn.jpl.nasa.gov/news/events/titan20051028/index.cfm

04.11.2005 kello 12.45 Matti Keränen , Salla.

TITANIN LÄHIOHITUKSESTA 28.10.05 LISÄÄ.

Varsinaisten viimeisimmän lähiohituksen linkkisivusto lienee annettuna alla. Siitä löytyvätkin lähiohituksen uusimmat kuvat ja
löydökset.

http://saturn.jpl.nasa.gov/news/events/titan20051028/index.cfm

Kuinka vähän itse Titanin pintaa on saatu analysoitua tutkaskannauksilla , selviääkin parhaiten allaolevista kahdesta linkistä. Mutta ainoa tapa saada täydellinen kartoitustieto Titanista olisikin kiertorata Titanin ympäri napojen kautta ja liki vuoden observoinnit tällä järjestelyllä.

http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1811

http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1808

Mutta koska Cassini - Huyghens on kokonainen jättiläishanke koko valtaisan
Saturnus - järjestelmän luotaamiseksi , täytyy tiedemiesten tyytyä Titaninkin osalta vain muutaman kymmene prosentin pintaraapaisuihin kaukomittauslaitteillaan. Tutkittavista kohteista kun ovat tärkeimmät ( ilman tärkeysjärjestystä ! )

Saturnus - planeetan kaasu- ja magnetosfääri , Rengasjärjestelmä , säännölli-
set pienkuut , keskisuuret kuut Japetusta myöten , suurkuu Titan sekä suuri joukko yllättäviäkin löydöksiä pienkuiden ja renkaiden keskeltä.

Yllättäen onkin paljastunut Saturnusjärjestelmästä aivan tällä vuosituhannella kymmenien pienten - säännöttömien hajallaan kiertävien asteroideja pienempien -
kuiden loputon parvi. Samanlaiset näyttävät löytyvän toisiltakin kaasujättiläisiltä.
Tämä säännöttömien pienkuiden parvi on pääosin keksitty maanpäällisillä jätti-
teleskoopeilla Havaijilta ja Chilestä käsin.

11.11.2005 kello 14.00 MEK , Salla.

KAUNIS KUUTRIO - VÄLISSÄÄN RENKAAT !

http://saturn.jpl.nasa.gov/home/index.cfm

http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1841

Tässä näkyy kuutrio keskellään Saturnuksen renkaiden uloimmat alueet.

Dione äärivasemmalla ja Pandora liki renkaita ovat katsojan puolella planeetta Saturnusta.

Toinen suuri kuu Tethys näkyy renkaiden takaa. Dione ja Tethys ovat Saturnuksen ns. suuria kuita yhdessä Rhea , Japetus ja Titan kuiden kanssa.

Pandora on kapean , solmuilevan ja sykkyräisen F - renkaan ulompi paimenkuu. Sisempi paimenkuu Prometheus lienee planeetan toisella puolella ...

07.12.2005 kello 12.00 Matti Keränen , Salla.

KIEHTOVAA KUVASATOA TÄMÄN SYKSYN
LÄHIOHITUKSISTA. USEILTA KUILTA ALKAA
LÖYTYÄ TOSI KUUMIA SALAISUUKSIA !

Anteeksi paljon juttujeni seuraajat ! Sysyn kuumeneva
presidenttikampanja sekä jatkuvasti lisääntyneet työkiireeni
ovat pitäneet minua tehokkaasti loitolla näistä aiheista.

Kuluneen syksyn suuria palajastuksia Saturnus-järjestelmästä
lienevät Enceladus-kuun yllättävän suuri geologinen aktiivisuus.

Titan-kuusta on nyt viime lähiohituksessa löytynyt mitä tyypilli-
sin drumlin-kenttää muistuttava maisema. Jos ajelette 5-tietä
Suomussalmelta Kuusamoon , alkaa hetikohta Kuusamon
puolelta kymmeniä kilometrejä pitkä drumlinien kumparoima
maisema , jota jatkuu lähelle Kuusamon keskustaa.

Tosin Titanista puuttuvat meidän jääkautemme , joten sikä-
läisille drumlineille on jokin muu syntymisen syy.


http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1883

http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1882

Toinen yllätys olikin Enceladus-kuun alati toimivat geysirit. Nämä
purkavat vesihöyrypitoisia kaasuja , josta on selvät todisteet seu-
raavissa linkeissä :


http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/image-details.cfm?imageID=1874

http://saturn.jpl.nasa.gov/news/press-release-details.cfm?newsID=619


Viimeisintä kuumaa kuvasatoa esitelläänkin seuraavassa linkissä :

http://saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/images/index.cfm