Tällainen otsikko oli Espoolaisessa Länsiväylä- lehdessä 17/8. Kuvittelin ensin jotain aivan muuta, mutta kyse olinkin 1900- luvun alkupuolella eläneestä kyläsepästä ja pelimannista. Tarina ei kerro oliko ukko- vai poikamies.
Ruotsinkielistä seutua silloin, siinäkö selitys?
Ruotsinkielistä seutua silloin, siinäkö selitys?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirkkonummen murteella Smidi-Kalle = Smed-Kalle yleiskielellä. Tai jos oikein hienostellaan niin vaikka Smed-Carl.
Mikä tätä kansaa vaivaa? Miten niin esimerkiksi "Smed-Carl" on hienostelua? Voisiko kirjoittaja ystävällisesti perustella!
Äidinkieleni on ruotsi ja "smed" ja "Carl" ovat minulle rakkaita, selviä sanoja, eivät hienostelua. Olen kuitenkin supisuomalainen, huom!
Miksi te suomensuomalaiset olette niin helvetens kaksikasvoisia? Ei ymmärrä. Miksi vain suomalaisen nationalistisen koruttomaksi väännetty muoto "Kalle" (tässä tapauksessa) olisi se ainoa oikea, epähienosteleva muoto?
Minusta hienostelua on se, jos joku astelee hevosenlannassa piikkikorkoisilla pistokkailla, koska pitää niitä (muka) sopivampina esim. pitkävartisia kumisaappaita.
Herätkää hienostelevasta, kaksikasvoisesta unestanne, suomensuomalaiset!!!!!! Tuomitseva asenne "hienostelevuutta" kohtaan ei teitä jamastanne nosta! Jokainen vähänkin normaaliälyinen näkee lävitsenne: olette satans kehittymättömiä ja alemmuudentuntoisia :(
...niin pelkäämme hienostelua kuin saksalainen kaasua.
Kerrotaan, että kun Masa Yardsin (tjsp.) johtoon tuli mies nimeltään Kaalo Kauniskangas, niin savolaiset väänsivät sen muotoon Kalle Nättirätti...
Etkö tosiaan osaa kirjoittaa adjektiiveja suomeksi vai pelleiletkö vain? Mikä on koulutaustasi?
Tässä olisi vihje:
Totinen torvensoittaja, kirjoittanut Agapetus (Yrjö Soini). Löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista.
Eihän tuossa viestissä ollut ensimmäistäkään adjektiivia! Mikä on järkitaustasi?
Mihin nominiluokkaan "espoolainen" kuuluu, ellei adjektiiveihin?
Adjektiivien yleinen ja tunnusmainen ominaisuushan lienee se, että niistä voidaan muodostaa kolme eri vertailuastetta: positiivi, komparatiivi ja superlatiivi.
"Espoolaisempi" ja "espoolaisin" ovat kenties hieman keinotekoisia, mutta minun koulutus- ja järkitaustallani "espoolaista" on vaikea pitää muunakaan kuin adjektiivina.
Keksin uuden adjektiivin "tunnusmainen".
Ihan vahingossa se kävi. Tunnusomaista minulle ja nakkisormilleni.
1800-luvulla ja viime vuosisadan alkupuolella, kun Espoo oli pelkkää maanviljelysseutua, siellä puhuttiin ruotsia, ja suomenkielisiä oli vain vähän. Muutos tapahtui toisen maailmansdan jälkeen, mutta yhä vieläkin Espoossa on ruotsinkielisiä huomattavan paljon, liki 10 % väestöstä. Kieliryhmien välit eivät sata vuotta sitten olleet hyvät, mutta vähitelleen suvaitsevaisuus sai tilaa ja suomenkielisetkin oikeuksia. Aikaisemmista kielioloista en ole varma - esi-isäni, seppä hänkin, muutti Espoosta 270 vuotta sitten Etelä-Hämeeseen, maaseudulle, eikä mikään osoita, että hän oli ruotsinkielinen.