Toisin kuin nykyään, lähes kaiken pitää olla moneen kertaan käytettävää. Ehkä ainoat mitä ei voi käyttää uudelleen on ajoaine ja ilmakehään paluun kuumuuden vastaanottava aine.
Sukkulasta suurin osa on tyhjää ja tyhjän kuljettamiseen tarvittavaa alumiinia ja lämpösuojaa.
Avaruusaluksen pitäisi viedä kerralla ehkä 200 ihmistä hyvin ahtaissa oloissa avaruusasemalle, jossa on väljemmät olot. 200 ihmistä painaa 20 tonnia ja ne ahtaat matkustustilat ilmalaitteineen ehkä saman verran, jos ovat hiilikuitua. Suurin kiertoradalle kerralla saatu kappale on kai jotain 100 tonnia?
Kuumuussuojan yhteinen poikkipinta-ala pitää minimoida ja siitä pitää tehdä mahdollisimman kartiomainen. Se kuumuus tulee kitkan lisäksi äkillisestä ulkoilman paineen noususta aerodynamiikan mukaisesti ja kartiomuoto vähentää kohtaavan ilman ylipainetta.
Jos käytetään lämpötiiliä, niiden valmistus ja asettaminen on automatisoitava. Turvallisuuden ja halpuuden vuoksi kannattaa ehkä pitää systeemiä, jossa lämpötiilet kestäisivät 3 matkaa, mutta ne vaihdetaan 2 matkan jälkeen.
Toinen mahdollisuus on upottaa kärkikartio joka matkan jälkeen johonkin muotissa olevaan mönjään joka muuttuu ohueksi lämpösuojakerrokseksi. Muotin sisäpinta on ehkä 1cm isompi kuin kärkikartion ulkopinta, niin sitten suojakerroksesta tulee 1cm paksu. Se voisi olla jopa 10 kertaa raskaampaa jos se on paljon halvempaa.
Ykkösvaiheen pitää irrota juuri ennen kuin se saavuttaisi nopeuden, jossa sen lämpösuoja kuluisi, eli ehkä 4 mach. Sitten se laskeutuu liitovarjolla mereen.
25 kilometrin korkeuteen asti kannattanee käyttää myös erikoissuihkumoottoreita. Suihkumoottorit liitelevät mereen ja täyttävät kellukkeensa.
Laskeutumisen lattia muuttuu paluussa katoksi, eli g voimien suunta vaihtuu.
Euroopan ja USA:n kannattaa käyttää samaa mallia. Ranskan Guyana on paras laukaisupaikka.
Avaruusturistille pitäisi riittää viikon parin koulutus.
Sukkulasta suurin osa on tyhjää ja tyhjän kuljettamiseen tarvittavaa alumiinia ja lämpösuojaa.
Avaruusaluksen pitäisi viedä kerralla ehkä 200 ihmistä hyvin ahtaissa oloissa avaruusasemalle, jossa on väljemmät olot. 200 ihmistä painaa 20 tonnia ja ne ahtaat matkustustilat ilmalaitteineen ehkä saman verran, jos ovat hiilikuitua. Suurin kiertoradalle kerralla saatu kappale on kai jotain 100 tonnia?
Kuumuussuojan yhteinen poikkipinta-ala pitää minimoida ja siitä pitää tehdä mahdollisimman kartiomainen. Se kuumuus tulee kitkan lisäksi äkillisestä ulkoilman paineen noususta aerodynamiikan mukaisesti ja kartiomuoto vähentää kohtaavan ilman ylipainetta.
Jos käytetään lämpötiiliä, niiden valmistus ja asettaminen on automatisoitava. Turvallisuuden ja halpuuden vuoksi kannattaa ehkä pitää systeemiä, jossa lämpötiilet kestäisivät 3 matkaa, mutta ne vaihdetaan 2 matkan jälkeen.
Toinen mahdollisuus on upottaa kärkikartio joka matkan jälkeen johonkin muotissa olevaan mönjään joka muuttuu ohueksi lämpösuojakerrokseksi. Muotin sisäpinta on ehkä 1cm isompi kuin kärkikartion ulkopinta, niin sitten suojakerroksesta tulee 1cm paksu. Se voisi olla jopa 10 kertaa raskaampaa jos se on paljon halvempaa.
Ykkösvaiheen pitää irrota juuri ennen kuin se saavuttaisi nopeuden, jossa sen lämpösuoja kuluisi, eli ehkä 4 mach. Sitten se laskeutuu liitovarjolla mereen.
25 kilometrin korkeuteen asti kannattanee käyttää myös erikoissuihkumoottoreita. Suihkumoottorit liitelevät mereen ja täyttävät kellukkeensa.
Laskeutumisen lattia muuttuu paluussa katoksi, eli g voimien suunta vaihtuu.
Euroopan ja USA:n kannattaa käyttää samaa mallia. Ranskan Guyana on paras laukaisupaikka.
Avaruusturistille pitäisi riittää viikon parin koulutus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan kehittelemisen arvoisia väliaikaisratkaisuja, mutta kestävä ratkaisu on avaruushissi. Kyllä se tulee, kunhan nanoputken teollinen valmistus pääsee vauhtiin. Ja siihen on taas niin monia muitakin tarpeita, että se tapahtuu, jos SUURTA ROMAHDUSTA ei tule.
http://msnbc.msn.com/id/8976160/