Laitoin tämän myös "astronomia" eli "Tähtitiede" ryhmään, mutta oikeastaan avaruuslennothan eivät ole astronomiaa, ainakaan jos on kyse avaruusturismista kiertoradalle. Kyseessä voisi tavallaan olla astronomia jos siitä jatketaan Kuuhun tai Marsiin, mutta toisaalta se on geologiaa tai maantiedettä...
Tässä viestissä lähden siitä oletuksesta, että avaruushissi olisi mahdoton esim. siksi koska oikeanlaisen hiilinanoputken massamittainen valmistus olisi fysiikan lakien mukaan mahdotonta. En väitä sitä mahdollisuutta todennäköisimmäksi, kunhan vain oletan. Jos avaruushissi on mahdollinen, niin kaapeli ym. kannattaa luultavasti valmistaa Kuussa Kuun aineista robottien toimesta. Toisaalta tässä selitetyt rakettitekniikat tekisivät avaruushissi-infran laukaisun Maapallolta käsin paljon kannattavammaksi.
-------------------------
Toisin kuin nykyään, lähes kaiken pitää olla moneen kertaan käytettävää. Ehkä ainoat mitä ei voi käyttää uudelleen on ajoaine ja ilmakehään paluun kuumuuden vastaanottava aine.
Sukkulasta suurin osa on tyhjää ja tyhjän kuljettamiseen tarvittavaa alumiinia ja lämpösuojaa.
Avaruusaluksen pitäisi viedä kerralla ehkä 200 ihmistä hyvin ahtaissa oloissa avaruusasemalle, jossa on väljemmät olot. 200 ihmistä painaa 20 tonnia ja ne ahtaat matkustustilat ilmalaitteineen ehkä saman verran, jos ovat hiilikuitua. Suurin kiertoradalle kerralla saatu kappale on kai jotain 100 tonnia?
Kuumuussuojan yhteinen poikkipinta-ala pitää minimoida ja siitä pitää tehdä mahdollisimman kartiomainen. Se kuumuus tulee kitkan lisäksi äkillisestä ulkoilman paineen noususta aerodynamiikan mukaisesti ja kartiomuoto vähentää kohtaavan ilman ylipainetta.
Jos käytetään lämpötiiliä, niiden valmistus ja asettaminen on automatisoitava. Turvallisuuden ja halpuuden vuoksi kannattaa ehkä pitää systeemiä, jossa lämpötiilet kestäisivät 3 matkaa, mutta ne vaihdetaan 2 matkan jälkeen.
Toinen mahdollisuus on upottaa kärkikartio joka matkan jälkeen johonkin muotissa olevaan mönjään joka muuttuu ohueksi lämpösuojakerrokseksi. Muotin sisäpinta on ehkä 1cm isompi kuin kärkikartion ulkopinta, niin sitten suojakerroksesta tulee 1cm paksu. Se voisi olla jopa 10 kertaa raskaampaa jos se on paljon halvempaa.
Ykkösvaiheen pitää irrota juuri ennen kuin se saavuttaisi nopeuden, jossa sen lämpösuoja kuluisi, eli ehkä 4 mach. Sitten se laskeutuu liitovarjolla mereen.
25 kilometrin korkeuteen asti kannattanee käyttää myös erikoissuihkumoottoreita. Suihkumoottorit liitelevät mereen ja täyttävät kellukkeensa.
Laskeutumisen lattia muuttuu paluussa katoksi, eli g voimien suunta vaihtuu.
Euroopan ja USA:n kannattaa käyttää samaa mallia. Ranskan Guyana on paras laukaisupaikka.
Avaruusturistille pitäisi riittää viikon parin koulutus.
Tässä viestissä lähden siitä oletuksesta, että avaruushissi olisi mahdoton esim. siksi koska oikeanlaisen hiilinanoputken massamittainen valmistus olisi fysiikan lakien mukaan mahdotonta. En väitä sitä mahdollisuutta todennäköisimmäksi, kunhan vain oletan. Jos avaruushissi on mahdollinen, niin kaapeli ym. kannattaa luultavasti valmistaa Kuussa Kuun aineista robottien toimesta. Toisaalta tässä selitetyt rakettitekniikat tekisivät avaruushissi-infran laukaisun Maapallolta käsin paljon kannattavammaksi.
-------------------------
Toisin kuin nykyään, lähes kaiken pitää olla moneen kertaan käytettävää. Ehkä ainoat mitä ei voi käyttää uudelleen on ajoaine ja ilmakehään paluun kuumuuden vastaanottava aine.
Sukkulasta suurin osa on tyhjää ja tyhjän kuljettamiseen tarvittavaa alumiinia ja lämpösuojaa.
Avaruusaluksen pitäisi viedä kerralla ehkä 200 ihmistä hyvin ahtaissa oloissa avaruusasemalle, jossa on väljemmät olot. 200 ihmistä painaa 20 tonnia ja ne ahtaat matkustustilat ilmalaitteineen ehkä saman verran, jos ovat hiilikuitua. Suurin kiertoradalle kerralla saatu kappale on kai jotain 100 tonnia?
Kuumuussuojan yhteinen poikkipinta-ala pitää minimoida ja siitä pitää tehdä mahdollisimman kartiomainen. Se kuumuus tulee kitkan lisäksi äkillisestä ulkoilman paineen noususta aerodynamiikan mukaisesti ja kartiomuoto vähentää kohtaavan ilman ylipainetta.
Jos käytetään lämpötiiliä, niiden valmistus ja asettaminen on automatisoitava. Turvallisuuden ja halpuuden vuoksi kannattaa ehkä pitää systeemiä, jossa lämpötiilet kestäisivät 3 matkaa, mutta ne vaihdetaan 2 matkan jälkeen.
Toinen mahdollisuus on upottaa kärkikartio joka matkan jälkeen johonkin muotissa olevaan mönjään joka muuttuu ohueksi lämpösuojakerrokseksi. Muotin sisäpinta on ehkä 1cm isompi kuin kärkikartion ulkopinta, niin sitten suojakerroksesta tulee 1cm paksu. Se voisi olla jopa 10 kertaa raskaampaa jos se on paljon halvempaa.
Ykkösvaiheen pitää irrota juuri ennen kuin se saavuttaisi nopeuden, jossa sen lämpösuoja kuluisi, eli ehkä 4 mach. Sitten se laskeutuu liitovarjolla mereen.
25 kilometrin korkeuteen asti kannattanee käyttää myös erikoissuihkumoottoreita. Suihkumoottorit liitelevät mereen ja täyttävät kellukkeensa.
Laskeutumisen lattia muuttuu paluussa katoksi, eli g voimien suunta vaihtuu.
Euroopan ja USA:n kannattaa käyttää samaa mallia. Ranskan Guyana on paras laukaisupaikka.
Avaruusturistille pitäisi riittää viikon parin koulutus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Jos avaruushissi on mahdollinen, niin kaapeli ym. kannattaa luultavasti valmistaa Kuussa Kuun aineista robottien toimesta."
Minä oletan kaapelin valmistuksen ensimmäisiin hisseihin tulevan ajankohtaiseksi jo ennen, kuin Kuun robottitehtaat. Tuotanto on jo käynnistynyt pienessä määrässä, mutta laatu, määrä ja hinta ei vielä täytä tarpeita. Kun kysyntä (muillakin aloilla) ja kilpailu kovenee, niin pian alkaa tapahtua. Mutta moni asia voi mennä pieleen...