Kirjoitin tähän aluksi pitkän valituksen siitä, kuinka tunnen jatkuvasti huonommuutta pelkään esiintymistä. Sitten luin juttuni, ja huomasin, kuinka älyttömältä se kuulosti!
Jos kokoajan ajattelet olevasi huono, vaikea muidenkin on suhtautua positiivisesti. Joitakin asioita ei voi muuttaa, kuten sitä millaiset geenit on saanut. Mutta on ominaisuuksia, joita voi kehittää. Jokaisella meistä on omat kompastuskivemme, mutta ei niihin asioihin saa jäädä rypemään... Pitää löytää omat vahvuudet.
Siispä unohdetaan ajatus että toiset ovat parempia, sillä eivät he ole. Ja mitä väliä, vaikka omasta mielestään olisivatkin, itsesi kanssa sinun on kuitenkin elettävä elämäsi loppuun!
Jos kokoajan ajattelet olevasi huono, vaikea muidenkin on suhtautua positiivisesti. Joitakin asioita ei voi muuttaa, kuten sitä millaiset geenit on saanut. Mutta on ominaisuuksia, joita voi kehittää. Jokaisella meistä on omat kompastuskivemme, mutta ei niihin asioihin saa jäädä rypemään... Pitää löytää omat vahvuudet.
Siispä unohdetaan ajatus että toiset ovat parempia, sillä eivät he ole. Ja mitä väliä, vaikka omasta mielestään olisivatkin, itsesi kanssa sinun on kuitenkin elettävä elämäsi loppuun!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen erikoistunut juuri tuohon oman itseni alituiseen ja julmaan vertailuun kaikkiin muihin. Ja voin pahoin.
Tietty allemmuuskompleksi voi myös toimia suojana. Tällainen henkilö ei tuo itseään liikaa esiin, ja saattaa näin tietämättään suojella itseään?
"Kaikilla asioilla on ainakin kaksi puolta?" :)
Varmaankin niin, ehkäpä se estää tunkemasta itseänsä ihan joka paikkaan, tekemään asioita joista ei itseään nolaamatta selviydy!
Mutta rajansa kaikella, jos kuitenkin on ihan keskiverto älynlahjoiltaan, niin ei varmaankaan tarvitse tuntea itseään maailman surkeimmaksi matoseksi päivästä toiseen, ja piiloutua kivenkoloon?
Mutta on se kyllä käsittämätöntä, että esimerkiksi Idolsiin hakeutuu monia, joiden laulunlahjat ovat kertakaikkisen huonot. Toisilla näyttäisi tämä "suojaus" puuttuvan kokonaan, ja toisilla taas se on liian korkealla tasolla...
Olipa mielenkiintoinen ajatus! Suoja... Näin sitä taas huomaa, miten on matanut näissä omissa samoissa ajatuskuvioissaan :) En olekaan ennen ajatellut noin.
Mä en varsinaisesti kyllä vaivaudu huomiosta, toisaalta se ei myöskään ole mulle tärkeää.
Mä vain toivon että ihmiset ymmärtäisi, tai kai olen niin herkkis, että jos on uhka saada osakseen ilkeyttä osakseen, niin vetäydyn kuoreeni. Työpaikalla esim. on kaikenlaisia ihmisiä ja valtasuhteita, se on sellaista nokkimisjärjestyksen luomista. Ja mä olen tosi huono kaikessa kilpailussa. Äh!