Tämä nyt ei ehkä ole järin korkealentoista filosofiaa, mutta siitä viis.
Oletetaan että henkilö A on tappanut/murhannut nuoruudessaan jonkun. Tapauksesta on useita vuosikymmeniä aikaa, mutta syytteet häntä vastaan nostetaan vasta nyt (kuulostanee tutulta..). Henkilö A on elänyt nämä vuosikymmenet aivan moitteetonta elämää, tehden töitä ja maksaen veroa.
Ymmärtääkseni yleensä vankeusrangaistusta perustellaan sillä, että lusimisen aikana pahantekijä on poissa rikoksista ja muut ihmiset voivat kulkea turvassa. Vankeuden aikana vankia voidaan myös kouluttaa ja opettaa uudenlaiseen, rehelliseen elämäntapaan. Kuulostaa ihan järkevältä, eikä yhtä vankia kohtaan menevä rahasummakaan enää niin kauheasti harmita, kun se ainakin periaatteessa menee hyvään tarkoitukseen.
Toinen peruste vankeusrangaistukselle olisi tietenkin kosto. Yhteiskunnan kosto rikolliselle, silmä silmästä ja hammas hampaasta; tosin ei ihan noin sanamukaisesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vankila
Henkilöä A todetaan syylliseksi ja hänet tuomitaan vankeuteen. Tässä tapauksessa vankeusrangaistuksen syy ei oikein voi olla henkilön sopeuttaminen ja pitäminen pois tavallisten kansalaisten tieltä. A:han oli hyvin normaalielämässä kiinni ja tapauksen jälkeen tuotti yhteiskunnalle selvää hyötyä, töiden ja verojen muodossa.
Vankeusrangaistus olisi siis ilmeisesti tässä tapauksessa kosto. Ainoa hyöty olisi mahdollisten omaisten ja yleisön toteutunut kostonhimo. Taloudellisesti täysin naurettava tilanne valtion kannalta (vankeinhoitoon taitaa upota ihan kohtuullisesti rahaa, vaikka he jotain linnunpönttöjä siellä väsäisivätkin). Hyödyllinen työtä tekevä ja rehellinen ihminen siirretään ilmaisen ruoan ja kalliiden vartijoiden keskelle. Kosto kymmeniä vuosia sitten tapahtuneesta jutusta kuulostaa ihan yksityishenkilönkin suorittamana vähän lapsellisesta toiminnalta, saati sitten valtion suorittamana, jonka luulisi olevan lähes vapaa kostoajatuksista. (No näinhän ei taida kyllä olla. Monia sotiahan on kai perusteltu vanhojen kaunojen kautta. Yhteiskunnan luulisi kuitenkin olevan vapaa kostoajatuksista yksittäistä ihmistä kohtaan.)
Mitäs mieltä itse olette tuollaisesta? Onko vankila yleensä kosto vai sopeuttaminen, kumpi sen pitäisi olla? Mitäs tuolle henkilölle A pitäisi oikein tehdä (suuria sakkoja, vankilaan lusimaan vai täysin ilman mitään rangaistusta)?
Bodom-järven tapauksestahan tämän keksin, mutta jos jätetään se unholaan ja keskitytään täysin kliiniseen henkilöön A.
Oletetaan että henkilö A on tappanut/murhannut nuoruudessaan jonkun. Tapauksesta on useita vuosikymmeniä aikaa, mutta syytteet häntä vastaan nostetaan vasta nyt (kuulostanee tutulta..). Henkilö A on elänyt nämä vuosikymmenet aivan moitteetonta elämää, tehden töitä ja maksaen veroa.
Ymmärtääkseni yleensä vankeusrangaistusta perustellaan sillä, että lusimisen aikana pahantekijä on poissa rikoksista ja muut ihmiset voivat kulkea turvassa. Vankeuden aikana vankia voidaan myös kouluttaa ja opettaa uudenlaiseen, rehelliseen elämäntapaan. Kuulostaa ihan järkevältä, eikä yhtä vankia kohtaan menevä rahasummakaan enää niin kauheasti harmita, kun se ainakin periaatteessa menee hyvään tarkoitukseen.
Toinen peruste vankeusrangaistukselle olisi tietenkin kosto. Yhteiskunnan kosto rikolliselle, silmä silmästä ja hammas hampaasta; tosin ei ihan noin sanamukaisesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vankila
Henkilöä A todetaan syylliseksi ja hänet tuomitaan vankeuteen. Tässä tapauksessa vankeusrangaistuksen syy ei oikein voi olla henkilön sopeuttaminen ja pitäminen pois tavallisten kansalaisten tieltä. A:han oli hyvin normaalielämässä kiinni ja tapauksen jälkeen tuotti yhteiskunnalle selvää hyötyä, töiden ja verojen muodossa.
Vankeusrangaistus olisi siis ilmeisesti tässä tapauksessa kosto. Ainoa hyöty olisi mahdollisten omaisten ja yleisön toteutunut kostonhimo. Taloudellisesti täysin naurettava tilanne valtion kannalta (vankeinhoitoon taitaa upota ihan kohtuullisesti rahaa, vaikka he jotain linnunpönttöjä siellä väsäisivätkin). Hyödyllinen työtä tekevä ja rehellinen ihminen siirretään ilmaisen ruoan ja kalliiden vartijoiden keskelle. Kosto kymmeniä vuosia sitten tapahtuneesta jutusta kuulostaa ihan yksityishenkilönkin suorittamana vähän lapsellisesta toiminnalta, saati sitten valtion suorittamana, jonka luulisi olevan lähes vapaa kostoajatuksista. (No näinhän ei taida kyllä olla. Monia sotiahan on kai perusteltu vanhojen kaunojen kautta. Yhteiskunnan luulisi kuitenkin olevan vapaa kostoajatuksista yksittäistä ihmistä kohtaan.)
Mitäs mieltä itse olette tuollaisesta? Onko vankila yleensä kosto vai sopeuttaminen, kumpi sen pitäisi olla? Mitäs tuolle henkilölle A pitäisi oikein tehdä (suuria sakkoja, vankilaan lusimaan vai täysin ilman mitään rangaistusta)?
Bodom-järven tapauksestahan tämän keksin, mutta jos jätetään se unholaan ja keskitytään täysin kliiniseen henkilöön A.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vankila on rangaistus, sopeuttaminen ja pelote. vanhatkin murhat voitaisiin tuomita kai periaatteen vuoksi, etteivät ihmiset saa sellaista mielikuvaa, että murhista ei rankaista.
siitä voikin olla ainakin kahta eri mieltä onko se järkevää vai ei mainitsemassasi tilanteessa, enkä jaksa nyt ottaa siihen kantaa vaan menen kahville.
" Toinen peruste vankeusrangaistukselle olisi tietenkin kosto. Yhteiskunnan kosto rikolliselle, silmä silmästä ja hammas hampaasta; tosin ei ihan noin sanamukaisesti. "
Kolmas on rangaistavuuden rikollisuutta yleisestävä vaikutus. Rikollisen rankaiseminen, vuosienkin jälkeen, on varoitus, viesti rikosta harkitseville: "voit joutua tilille vuosikymmenienkin jälkeen: mieti sitä!" Jos kaikki rikokset vanhenisivat esim. vuodessa, kynnys rikokseen olisi paljon pienempi.
Murhahan on rikoksena ainutlaatuinen sillä se ei vanhene koskaan. Itse sanoisin että jos murhaaja on yli kymmenen vuotta elänyt vapaana kunnollista elämää ei häntä sen jälkeen kannata lukita vankilaan. Vankeusrangaistushan murhasta on 10-15
vuotta. Enkä oikein usko vankilan "parantavaan" vaikutukseen.
Otetaanpa vertailuksi henkilö B joka on syyllistynyt
talousrikoksiin ja aiheuttanut köyhyyttä sadalle ihmiselle. Rikoksen uhrit kärsivät rikoksesta lopun
elämääänsä. B jää kiinni rikoksesta 15 vuoden kuluttua, mutta häntä ei rangaista rikoksen vanhentumisen vuoksi.
Joo, olen samaa mieltä, että vankila ei paranna. Suomalainen vankilamalli ruokkii vankeja tekemään rikoksia. Vankiloissa suunnitellaan suurimmat rikokset ja kerätään tekijäryhmät. Minun mielestäni vankila voisi olla sellainen, jossa vangit pidetään toisistaan erillään (eristyksessä) ja ainoat tapaamiset sallitaan sosiaaliviranomaisille, oikeusavustajille ja yleensäkin vain nuhteettomille kansalaisille. Rosvot eivät saisi tavata rosvoja.
Talousrikollisuuteen liittyvässä asiassa olen eri mieltä kanssasi. Talousrikokseen syyllistyvä henkilö ei tee rikostaan aiheuttaakseen köyhyyttä toisille, vaan parantaakseen omaa talouttaan. Teko tuomitaan siitä rikoksesta, minkä tunnusmerkistön se täyttää. Ei tappajaakaan tuomita siitä, että hän on tehnyt kolme lasta isättömiksi, yhden naisen leskeksi, neljä lasta sedättömiksi jne. Vaan tappaja tuomitaan siitä, että hän on riistänyt hengen ihmiseltä. Isättömyydet yms. ovat rikoksen oheisvaikutuksia aivan kuin mahdollinen köyhyyden aiheuttaminen toisille talousrikoksissa.
Jonkun tutkimuksen mukaan Suomessa on kuitenkin selvästi keskimääräistä vähemmän rikoksenuusijoita (oliko peräti maailman vähiten). Tuota aihetta läheltä liipannut huono dokumentti tuli ehkä vuosi sitten.
Ei Suomalainen vankilakäytäntö siis ihan perseellään ole ainakaan verrattuna moniin muihin maihin. Suomessa vangeille opetetaan jotain ihan oikeasti hyödyllisiä taitoja rehellistä elämää varten (mm. ammatillisiä tutkintoja). Monissa muissa maissa vangit vain istuvat tuomionsa kiven sisässä; sellainen ei kauheasti kannusta rehelliseen elämään.
Se on järjetöntä tuomita ,mutta laki on laki,suomen lain mukaan murha ei vanhene eikä nyt sentään oikeuslaitos voi lakia rikkoa, vaikkei se aina oikeudenmukainen olekaan. Mutta järjellä ajatellen ei tuomiossa ole järkeä.