Kriisistä selviäminen

Hmm ... Toi oli aika hyvä pointti ... varsinkin kun on kyse mielenterveydestä. Nykyän suositaan taktiikkaa -> joku diagnoosi -> sähköä -> töihin -> sähköä -> töihin -> täys romahdus -> uusi diagnoosi -> sähköä. Josain välissä joku sanoo että ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. 8/ KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! Kuitenkin, kun edelleen puhutaan mielenterveydestä, niin monesti kaikki on kiinni omista ajatuksista, näkemyksistä, tunteista ja jos ei anneta tilaisuutta pysähtyä ja katsoa itseään silmästä silmään, on ihan taattua että oireet jatkuvat vuodesta toiseen. Mutta miten moni on lähtöisin jo niin pirstoutuneista olosuhteista ettei vain ole keinoja miten työstää sen kaiken, eikä välttämättä ole edes voimavaroja, saati sitten iloinen kannustava tukiverkosto (perhe, ystävät) taustalla ... ihan kuin mentäisiin ojasta allikkoon. Ja toisaalta, kun eletään tätä hienoa työttömyyden kultaaikoja, mikä hiton kiire on saada ihminen max 3.ssa viikossa taas työkuntoon? Se on tää yhteiskunta joka on sitä mieltä, että oikotie onneen on toiminnassa ja tekemisessä, näkeehän se nyt sokeakin.Mitä enemmän teet, sen parempi tyyppi olet. Mut ihminenhän on ihmiselle susi, kuin myös hyvin taitava tuhoamaan itse itsensä, kumma eläin tää ihminen. Mutta noista tohtoreista jotka kirjoittelee nimiään saikkulappuihin, heillä kun on takanaan monen vuoden koulutus sekä kokemus, mutta missä ihmeessä niiden maalaisjärki on? Se taitaa kans olla sitä kuolevaa kansanperinnettä, koko maalaisjärki. Kun on niin ikävästi vielä lisäksi asiat, että vaikka olisit kuinka rikki, hajalla, pirstaleina, sinun on osattava vaatia, oikeaa hoitoa, mutta siinäkin on vaara että tod.näk. saat jonkun diagnoosin siitäkin kun itse tunnut tietävän mikä on pielessä ja mikä voisi auttaa. Jah kun tähän rumpaan lähtee, huomaa, että pitää todellakin olla töissä jotta saat esim. terapiaa, näin sanoo kela. Ja kuka kysyy vielä, miksi täällä pienellä pallolla niin moni ihminen voi kovin huonosti?? Ja mikä vielä on aika järkytävää, mitä tämä 'työhoitomenetelmä' saa aikaan, ihmiset vieraantuvat toisistaan, ei uskalleta enää sanoa, että EN JAKSA tai että MINUN ON PAHA OLLA, ei ole lähellä ketään niin läheistä joka tuntisi ... vaistoaisi toisen olotilan, e ole äitiä eikä isää, ne kun on töissä, ei ole kavereita kun ne on opiskelemassa jotta ne pääsisi mahd. hyvään työhön? Kenelle sitä kertoisi, vielä kun sil toisel taitaa olla omissakin asioissa täys työ, eli ei sen toisen mielenkiinto ja voimat riitä enää kenellekään muulle. Aika iso oravanpyörä ... ja vauhti vain kiihtyy ... Pitäkäähän kiinni, siitä kaikesta mitä teillä jo on !!!!
P.S. Vaikkakin työelämä tarkoittaa sitä että olet toisten käytettävissä tai toisaalta osana yhteiskuntaa, ikäänkuin yhteiskuntakelpoinen, silti meillä ei ole kuin itsemme, miks ei vain pidettäisiin huolta itsestämme sekä toisistamme, ne työtkin tulee tehtyä, kun itse voimme paremmin

Nykyiset terveydenhoitopalvelut tuottavat suuren määrän yksilöitä, jotka roikkuvat ko. palveluissa pelkästään aikansa kuluksi. Kun elämä on muutoin "tylsää"!

Näistä syistä ei mielellään hyysätä kovin tekokipeitä! Jos on oikeesti kipeä niin silloin on tietenkin eri asia.

vastaus on, että kyllä, kilpailu.
Menestyminen markkinataloudessa on ihmisen elämän tarkoitus.Jatkuvan kasvun filosofia edellyttää, että kaikkia osa-alueita kehitetään entistä paremmiksi.Ihmiset myyvät osaamisensa ja taitonsa (työnsä) ja kilpailu on kovaa.Ylihinnoittelu vie työpaikat esim. Intiaan.
Miten psyykevammaiset pärjäävät?Huonosti.Politiikasta sitten riippuu päätyykö soppajonoon USA:han vai sossun luukulle Suomeen.
Samasta politiikasta johtuu, että kuolee 3 vuotiaana nälkään.

tätä "materialistista elämänasennetta" (milloin sen nyt lasketaan alkaneenkin?):saiko silloin olla "poissa tolaltaan" lainkaan?