Siinä lukiovaiheessa viimeistään kaikki pikkuintellektuellialut alkavat puhumaan älykkyydestä. Toinen mistä puhutaan on tyhmyys. Älykkyyttään pitää kokoajan todistella ja tyhmäksi pitää vähän väliä herjata. Tuntuu olevan arvostuksen puutetta niitä ihmisiä kohtaan joilla ei ole päämääränä yliopistoopintoja, tai vähintääkin korkeakouluopintoja. Minusta kyseisillä ihmisillä on suuri asenneongelma maailmankatsomuksessa. He ovat raisvostuttavaa seuraa ja toivoisin heidän tippuvan ja lujaa maanpinnalle.
Kannatusta ja vastalauseita kiitos!
Kannatusta ja vastalauseita kiitos!
Vastaukset 13
Vanhimmat
En oikein päässyt jyvälle tuosta purskauksesta.
paljastaa itsestäni sen enempää. Ajattele äläkä koeta arvostella minua.
Kun koulussa vuodesta toiseen arvostellaan lapsia erilaisilla kokeilla ja niiden tuloksilla, niin he OPPIVAT sen ja käyttävät samaa järjestelmää "satunnaisesti" joka suuntaan. Perusongelma on siinä, että ihmisiä laitetaan eriarvoiseen asemaan joidenkin tiettyjen koetulosten johdosta. Ja se että esim. Suomessa koulusivistyksen arvostus on sairaalloisen mittavaa.
älykästähän on hokea olevansa älykäs ja varsinkin puhua olevansa yli viisas. Älykkyyttäkin vain on monenlaista kuin myös tyhmyyttäkin. Ei siinä mitään, jos ihminen on, joka osa alueella yli älykäs, mutta eipä sellaista ole vielä vastaan tullut, enkä ole kuullut sellaista olevan olemassa ainakaan vielä. On toki niitä, jotka luulevat olevansa älykkäitä, joka osa-alueella.
Omaa älykkyyttä ei voi muille todistella. Se joka sitä tekee ei ole älykäs vaan typerä.
Älykkyyttä ei mitata kirjaviisaudella. Ihminen voi olla älykäs monilla eri tavoilla.
Älykkyys on ihmisen sisällä. Sitä ei juurikaan voi opetella. Voi vain kehitellä taitojaan, johon on luotu ja johon on lahjoja.
Sanotaan, että hullu saa olla, mutta tyhmä ei koskaan....tässäkin kannattaa muistaa, että tyhmäkin voi omalla alallaan olla älykäs.
Älykkyys ja viisaus eivät ole synonyymejä.
"Älykkyydellä"/"viisaudella" pullistelu kuuluu siihen ikään, kun ensimmäistä kertaa maistellaan filosofiaa ja muita hengen herkkuja. Useimmilla tämä sattuu jonnekin lukioiän tienoille, jos ylipäätään on henkeviin asioihin suuntautunutta tyyppiä. Siinä vaiheessa kaiken pitää olla älyllistä, henkevää ja originellia. Mutta kyllä se siitä, kun vähän tulee ikää.
Olen samaa mielipuolta aloittajan kanssa, mikäli nyt tajusin oikein hänen avauksen.
Älykkyydestä on tehty liian suuri asia.
Minusta tärkeämpää olisi koulussa painottaa ja antaa ihmisten olla onnellisia.
Kun olin koulussa niin heittäydyin ihan vetelykseksi ja sitten kerran joku luokan älypää alkoi viisastelemaan, niin näytin ihan lonkalta seuraavassa matematiikan kokeessa, että osaan sitä minäkin jos haluan, vetäsin ysin muistaakseni ja olin paras.
Sitten taas tipautin itseni vapaalle.
Olen sitämieltä, että älykkyyden ja menestyvien ihmisyys on pahasti kateissa useimmilla.
Ikävää sillä yhteiskunnasta tulee vaan niin veen kova tällä menolla.
Minusta kun olisi tullut vaikka kalastaja tai puutarhuri niin olisin onnellinen.
Olen varma että tavallista työtä ilman suuria vaatimuksia tekevät ovat paljon onnellisempia, kuin näitten teknisten juttujen kanssa askartelevat.
Lainaan edellistä kirjoittajaa:
"Minusta kun olisi tullut vaikka kalastaja tai puutarhuri niin olisin onnellinen. Olen varma että tavallista työtä ilman suuria vaatimuksia tekevät ovat paljon onnellisempia, kuin näitten teknisten juttujen kanssa askartelevat".
Mikä muuten estää puutarhuroinnin, tai kalastuksen? Mikäli arvelet olevasi onnellinen näissä hommissa, niin pistä töpinäksi jo. Olen varma, että sopisit oikein mainiosti kalastajaksi.
Itse puolestani haen teknisiltä töiltäni haasteita ja vaatimuksia. Ilman haasteita eläminen kun on mielestäni ikävystyttävää ja olen yhtä varma kuin edellinen kirjoittaja, että olen onnellisempi kuin moni tavallisen työn tekijä.
on tärkein mittari hyvälle elämälle. Yliopistotutkinto ei merkitse oikeastaan juuri yhtään. Ainakaan minulle vaikka tohtorin tutkinto onkin taskussa.
Itselle valita oli aika selvä jo pienestä pitäen. Yliopistoon ja fysiikkaa lukemaan. Ei siksi, että olisin ollut kova jätkä vaan siksi, että se oli ainoa asia jota osasin ja joka kiinnosti.
Nykyään asun Suomen ulkopuolla ja joka päivä kohtaan uusia haasteita, joihin ei ole olemassa valmista ratkaisua. Nautin siitä todella. En ikinä voisi mennä töihin teollisuuteen, jossa ollaan hommissa 8:sta 17:sta ja sitten mennään kotiin, vaikka siten tienaisinkin siten enemmän. Sen sijaan voisin kyllä ryhtyä puutarhuriksi.
Kalastajaksi alkamista ei kait estä muu kuin nämä sosiaaliset paineet.
Jos tuut selittelemään ja saat mun kaverit mukaan asumaan saareen niin het lähden kalastajaksi.
Uskon myös itse pärjääväni kalastajana.
Noita älyllisiä haasteita kun taas minä en oikein kohtaa.
Sinulle niitä tulee vastaan, mutta minua kaikki haasteet vaan turhauttaa.
Matemaattisiin kysymyksiin saa vastaukset kun paneutuu ja pähkäilee, tekniset kysymykset joiden kanssa askartelen ovat näitten fyysisten lakien alaisia ja ei jaksa innostaa.
Ihmetyttää sinun elämän janosi ja innostus asioihin.
Ainot mikä kiinostaa on myrskyt ja kaiki mikä on oikein sekaista niinkuin tähtitaivas.
Uskonnollinen mystiikka.
No onneksi vielä tytötkin kiinnostaa, mutta ihmettelen mistä sinulla löytyy innostusta tutkia ja kohdata kaikkia haasteitasi?
Menestystä vaan urallesi.
Toivottavasti kunnianhimosi tai mikä sua eteenpäin viekin tee sinua aivan kovaksi meitä tavallisia pulliaisia kohtaan.
Sanot: "Ihmetyttää elämän janosi ja innostus asioihin". Lisäksi ihmettelet mistä minulla "löytyy innostusta tutkia ja kohdata kaikkia haasteitasi".
Nämä kaikki kulkevat minulla samassa paketissa. Minulla on elämänjanoa, joka kumpuaa omasta uteliaisuudestani ja halusta tutkia asioita. Minua innostaa aina kun löydän jotakin uutta ja kun voitan haasteeni. Tämä taas ruokkii elämänjanoani ja niin edelleen.
Sinä puolestasi uskoisit olevasi onnellinen kalastajana, mutta et ryhdy kalastajaksi sosiaalisten paineiden takia. Homma tietysti natsaisi silloin, jos joku muu puhuisi kaverisi puolestasi muutamaan saareen. Sanot: "kaikki haasteet vaan turhauttaa" ja samaan hengenvetoon kerrot olevasi "sitämieltä, että älykkyyden ja menestyvien ihmisyys on pahasti kateissa useimmilla".
Mitä ihmettä tarkoitat "ihmisyydellä"? Minulle ihmisyys merkitsee intohimoa, elämänjanoa ja haasteiden voittamista: Purjehtimista myrskyssä (elämäni upeimpia kokemuksia), tai menemistä saareen vaikka muut sanoisivat mitä, jos saareen menemisen omaksi asiakseen kokee.
Mitä "ihmisyys" sinulle tarkoittaa, vai tarkoittaako mitään muuta kuin jotakin mystistä mitä ei tarvitse määritellä sen tarkemmin? Silloin onkin ehkä parasta keskittyä tutkimaan uskonnollista mystiikka, jonka parissa voi kätevästi tyytyä sekavuuteen ja mahdottomiin ristiriitoihin ilman, että edes yrittää selvittää niitä itselleen.
Mikäli pidät kirjoitustani osoituksena mainitsemastasi kovuudesta "tavallista pulliaista" kohtaan, haluaisin mielelläni kuulla mitä tarkoitat kovuudella ja ihmisyydellä.
Kovin on helppo työ haasteeseesi vastaaminen...
Toisaalta, tuossahan ei ollu yhtään kysymystä, kun en näe ainoatakaan kysymysmerkkiä?
"Älykkyyttään pitää kokoajan todistella ja tyhmäksi pitää vähän väliä herjata."
Ihmisen, ja eläimen, luonne on haastaa heikompia. Voittaja saa aina palkinnon. Evoluutiota?
"Tuntuu olevan arvostuksen puutetta niitä ihmisiä kohtaan joilla ei ole päämääränä yliopistoopintoja, tai vähintääkin korkeakouluopintoja. "
Kyllä. Nyky-yhteiskunnassa mitataan liian helposti menestystä koulutuksella... (vastaesimerkkinä Vesa Keskinen) Mutta koulutus on aina suuntaa-antava viite ihmisen kyvykkyydestä oppia uusia asioita. Ja sitä työelämässä usein tarvitaan. Se ei poissulje sitä, että kouluttamaton ei voisi pärjätä missä vain! Mutta tämäkin on evoluutiota! Aina ei selviä se, joka on loogisesti vahvin, vaan se, joka selviää...
"Minusta kyseisillä ihmisillä on suuri asenneongelma maailmankatsomuksessa. He ovat raisvostuttavaa seuraa ja toivoisin heidän tippuvan ja lujaa maanpinnalle. "
ratkaisu on helppo: Vaihda seuraa! Tyhmähän on sellainen ihminen, joka vain kitisee ja valittaa. Joten miksi ihmeessä edes teet sitä tällä palstalla?
luonne on haastaa heikompia. Voittaja saa aina palkinnon. Evoluutiota?"
Kysymys siis on kilpailusta ja halusta musertaa heikompi itsetuntoinen henkisesti. Kyse siis ei ole todellista älykkyydestä, kun olen aina kuvitellut älykkyyden olevan jotain ajattelua, eikä freslingpainijan uhoa.
Ja miksikö valittelen? No sen jo tajusit "nyky yhteiskunnassa mitataan liian helposti mestystä kuolutuksella..." Ehkä tämä oli kuitenkin väärä palsta mielenosoitukselleni, kun kyseessä oli lähinnä vasemmisto vastaan oikeisto lähtökohta, mutta aihe liittyi älykkyyteen. Kuitenkin avarakatseisia haluamanilaisia mielipiteitä sain ihan kivasti.