Esim. Moskovan teatterikaappauksen yhteydessä tuli puhetta ei-tappavista taistelukaasuista. Ilmeisesti siellä käytetyllä kaasulla oli turhan tiukat virhemarginaalit. Tappavan annoksen pitäisi olla tarpeeksi moninkertainen tainnuttavaan annokseen verrattuna. Käyttökelpoisuutta lisäisi jos tainnutusvaikutus olisi kahden eri paikoista laskettavan kaasun yhteisvaikutus.
Tainnutusvaikutusta on vaikea säätää sopivaksi, koska hengitystie voi tukkeutua väärän asennon vuoksi ja rynnäköijät eivät ehkä ehdi avaamaan sitä tarpeeksi nopeasti. Tilapäinen sokeutus on helpompi haaste farmakologialle. Kyynelkaasu tekee niin ehkä minuuttien ajaksi(arvelen), mutta se näkyy savuna ja haisee, joka vähentää yllätysmomenttia.
Voisi kai olla kaasu tai mieluummin kaasujen yhdistelmä, joka sokeuttaa pariksi päiväksi, 10 kertainen annos sokeuttaa hoitoa vaativalla tavalla ja vasta 100 kertainen annos tappaa ilman hoitoa. Ensimmäisen maailmansodan taistelukaasut sokeuttivat pienillä annoksilla väliaikaisesti ja esim. Hitler oli jonkin aikaa sokea kaasuhyökkäyksen vuoksi.
Parin päivän sokeutus on soveliaampi rintamaoloihin kuin kyynelkaasun minuuttien vaikutus. Kehitysmaiden pyssymiehillä on huonosti kaasunaamareita ja vaikka olisikin, kaasu voi olla sellaista, että kun sen vaikutuksen huomaa on jo liian myöhäistä. Lisäksi kaasusta voi ehkä tehdä ihon kautta vaikuttavan, ja pyssymiehillä on kaasuhaalareita vielä vähemmän kuin kaasunaamareita.
Esim. Fallujahin valtaus olisi ollut kaikille helpompi jos USA olisi voinut käyttää 1-20 päiväksi sokeuttavaa kaasuasetta. Sotilaiden ei useimmiten olisi itse tarvinnut pitää kaasunaamaria.
Kansainväliset sopimukset sanovat siitä jotain. Oli järkevää kieltää tappamiseen tarkoitetut kaasuaseet. Mutta sopimus samalla tahattomasti kieltää myös väliaikaisesti sokeuttavat kaasut, ja se pikemminkin lisää kuin vähentää kärsimystä ja kustannuksia.
Vähän samanlainen ongelma on sokeutus- tai sokaisulasereissa. Niiden uudelleen sallimista pitää harkita jos kehitetään hoitoja, jotka helposti palauttavat näön pahastikin palaneeseen silmään. Nanotekniikka ja kantasolut ovat lupaavimpia siinä mielessä. Parhaimmillaan yksi pilleri riittää. Lisäksi voi miettiä mitä yhtä tai tai useampaa aallonpituutta laserissa voi käyttää ja miten säädellä tehoja mm. etäisyyden mukaan, jotta laservaurio pysyisi itsestään korjautuvalla tasolla eli vähän samanlaisena kuin jos on erehtynyt katsomaan hitsausliekkiä ilman laseja.
Tainnutusvaikutusta on vaikea säätää sopivaksi, koska hengitystie voi tukkeutua väärän asennon vuoksi ja rynnäköijät eivät ehkä ehdi avaamaan sitä tarpeeksi nopeasti. Tilapäinen sokeutus on helpompi haaste farmakologialle. Kyynelkaasu tekee niin ehkä minuuttien ajaksi(arvelen), mutta se näkyy savuna ja haisee, joka vähentää yllätysmomenttia.
Voisi kai olla kaasu tai mieluummin kaasujen yhdistelmä, joka sokeuttaa pariksi päiväksi, 10 kertainen annos sokeuttaa hoitoa vaativalla tavalla ja vasta 100 kertainen annos tappaa ilman hoitoa. Ensimmäisen maailmansodan taistelukaasut sokeuttivat pienillä annoksilla väliaikaisesti ja esim. Hitler oli jonkin aikaa sokea kaasuhyökkäyksen vuoksi.
Parin päivän sokeutus on soveliaampi rintamaoloihin kuin kyynelkaasun minuuttien vaikutus. Kehitysmaiden pyssymiehillä on huonosti kaasunaamareita ja vaikka olisikin, kaasu voi olla sellaista, että kun sen vaikutuksen huomaa on jo liian myöhäistä. Lisäksi kaasusta voi ehkä tehdä ihon kautta vaikuttavan, ja pyssymiehillä on kaasuhaalareita vielä vähemmän kuin kaasunaamareita.
Esim. Fallujahin valtaus olisi ollut kaikille helpompi jos USA olisi voinut käyttää 1-20 päiväksi sokeuttavaa kaasuasetta. Sotilaiden ei useimmiten olisi itse tarvinnut pitää kaasunaamaria.
Kansainväliset sopimukset sanovat siitä jotain. Oli järkevää kieltää tappamiseen tarkoitetut kaasuaseet. Mutta sopimus samalla tahattomasti kieltää myös väliaikaisesti sokeuttavat kaasut, ja se pikemminkin lisää kuin vähentää kärsimystä ja kustannuksia.
Vähän samanlainen ongelma on sokeutus- tai sokaisulasereissa. Niiden uudelleen sallimista pitää harkita jos kehitetään hoitoja, jotka helposti palauttavat näön pahastikin palaneeseen silmään. Nanotekniikka ja kantasolut ovat lupaavimpia siinä mielessä. Parhaimmillaan yksi pilleri riittää. Lisäksi voi miettiä mitä yhtä tai tai useampaa aallonpituutta laserissa voi käyttää ja miten säädellä tehoja mm. etäisyyden mukaan, jotta laservaurio pysyisi itsestään korjautuvalla tasolla eli vähän samanlaisena kuin jos on erehtynyt katsomaan hitsausliekkiä ilman laseja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valitettava ongelma on, että aseiden käyttäjät eivät välitä meidän etiikastamme. Varsinkaan siinä tilanteessa, kun aseita on käytettävä, ja he ovat vaikkapa vihollisiamme. Joten kysymyksenasettelusi on hieman "kaukaa" haettu.
Paras on, kun pohdit, miten kaasuaseilta voisi suojautua... mikäli se oli ongelma?
"...vihollisiamME..."
"...välitä MEidän etiikastamME..."
No, jos "me" olemme niitä käyttäjiä, niin kyllä "me" käyttäjät silloin välitämme meidän etiikastamme.
Toinen tapa pohtia asiaa on miettiä mitä etiikkaa ja käytäntöä meillä, kolmannella osapuolella ja vihollisilla asian suhteen olisi. Tarkemmin sanottuna, millä todennäköisyyksillä minkäkinlaista etiikkaa ja käyttökykyä eli etiikan ja käyttökyvyn todennäköisyysjakaumia. Nämä asiat huomioiden voi sitten pohtia olisiko hyvä sallia se kaasuase, joka muuten olisi tappamisessa paljon tehottomampi kuin ensimmäisen maailmansodan kaasut. Sallittu määrä voi olla niin pieni, ettei se mitenkään riittäisi kolmanteen maailmansotaan, eikä edes Suomen armeijaa vastaan, vaan pieniin taisteluihin Irakissa, Afganistanissa, Tsetseniassa(jos Venäjä ottaisi käyttöön), ehkä Somaliassa, ehkä Iranissa ja erikoisoperaatioihin.
Mitä Fallujahin valtaukseen tulee, USA:lle olisi tullut halvemmaksi jyrätä se sileäksi b-52 pommikoneilla ja tykistöllä, mutta sellaista ei pidetty eettisenä.
Se kaasuase muuttaisi sodan kuolleisuus- ja vammautumislukuja sotavankilukemiksi. Taisteluteho ei välttämättä nouse kun ottaa huomioon, että sotavangit on käsiteltävä.
" Paras on, kun pohdit, miten kaasuaseilta voisi suojautua... mikäli se oli ongelma?"
Kehittyneiden maiden armeijat osaavat sen suojautumisen melko hyvin.
Valitettavasti Suomen kannalta se on yksi ja halee, mitä USA tekee, koska meitä vastassa on todennäköisemmin Venäjä. Ja siellä tunnetusti EI KURSAILLA epäeettisten aseiden käytössä!
Joten aloittakaamme etiikan hakeminen Venäjältä! Ei ainakaan pienestä Suomesta!