Perheen yhteinen ateria

Ensinnäkin, ruoka on parhainta juuri valmistettuna, sekä makunsa että terveellisyytensä puolesta. Siksi on tärkeää, että koko perhe syö silloin kun ruoka on juuri tehty.

Toiseksi, kaikki koko perheen yhteiset hyvät hetket lisäävät perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Samalla voidaan opetella pöytätapoja ja toisen huomioon ottamista.

Toisaalta, jos perheen ihmissuhteet eivät ole kunnossa, voi yhteiset ateriat olla todella kiusallisia tilanteita.

Joo, kyllä se yhteinen ateria on tosi tärkeä juttu. Siinä syödessä tulee kysyttyä kaikilta perheen jäseniltä päivän kuulumiset ja onhan myöskin kivempi syödä yhdessä kuin yksin.

Meillä ainakin päivällinen on se yhteinen ateria, jonka jälkeen lapset lähtevät leikkimään ja aikuiset rojahtavat sohvalle saippusarjoja katsomaan.

Terveisiä vaan Pieksämäelle! ;)

Kyllä, päivällinen arkisin pitää syödä yhdessä, silloin myös vaihdetaan päivän kuulumiset.

Tottakai se on tärkeää, se on osanlaista ryhmäytymistä perheessä vielä jos kaikki jotenkin osallistuisi ruuan laittoon.
Hyötyä on juuri siksi että edes kerran päivässä koko perhe on koossa ja on sellanen perheen "yhteinen" juttu.
Haittaa ei ole mutta toteutuminen on eriasia varsinkin kun lapset kasvaa.
Hienoa olisi että edes viikonloppusin pystyis sit lasten vanhetessa olemaan yhdessä ruokapöydän ääressä.

Ehdottoman tärkeää josta ei luisteta, sellainen on päivällinen meillä.
Pöydän ääressä rentoudutaan ja jutellaan päivän tapahtumat ja huomisen menot, sekä siirrytään iltaan.
Yhteinen ruokailu yhdistää ja vahvistaa perhesiteitä. Pienemmät oppivat tavoille ja isoimpia näkyy edes sen verran.

Ruoka-ajat ovat perheen perusturvallisuuteen liittyviä. Yhteisellä ruoka-ajalla, edes kerran päivässä on monenlaisia merkityksiä ja on erittäin tärkeää.
Hyötyä on mm. yhteinen aika, kaikkien huomioiminen, ravitsemuksellinen, mielipiteiden vaihtoa niin hyvissä kuin huonoissa asioissa. Lapsile opetetaan pöytä- ja käytöstapoja, ruuan arvostaminen, ruuan tekijän työn arvostaminen. Lisäksi on mukavaa istua koko perhe yhdessä ja ruokakin maistuu paremmalta.
Haittaa siinä ei ole. Työtä siitä tulee perheen sille henkilölle, joka osaa arvostaa yhteistä ruoka-aikaa ja myös laittaa ruan ja pitää perinteestä kiinni. Jos perheen molemmat aikuiset arvostavat yhteistä ruoka-aikaa, käy ruan laittaminen helpommin ja vuorotellen. Lapset mukaan ruan laittamiseen, pöydän kattamiseen ja tietysti jälkien korjaamiseen.
Hyvä ruoka ja parempi mieli, sanotaan mainoksessa ja se pitää paikkansa! Itse olen pitänyt kiinni yhteisistä ruoka-ajoista kun lapseni olivat vielä pieniä ja kotona.

Toden totta, näin kiireisenä nykypäivänä on tärkeää edes joskus, vaikka se ei lähes joka päivä onnistukaan, pitää kokoonuta yhteiselle aterialle. Siinä saa parhaan kontaktin koko perheeseen ja kyllä siinä vaistoaa ja näkee miten kenelläkin menee. Jokainen voi kertoa iloiset samoin kuin ikävätkin asiansa ja siinä ruokailun edetessä kuunnellaan ja opastetaan toisiamme. Lämpöinen ja läheinen yheenkuuluvuuden tunne on varmaan koko perheellä.

Pienenä oli kivvaa tehä ekaks ruokaa, ja sitten syödä yhdessä oman perheen kanssa..

päivällinen on semmoinen asia meillä, että valmistan aina semmoista ruokaa, että kaikki ehtii ennen sovittua aikaa syömään. Siisi siksi ennen sovittua aikaa, kun itse laitan ruan, niin toiset ehtii kattaa ja valmistaa salaatin. Monestikkin käy niin, että lasten kavereita on meillä, nii´n tarjoan heillekkin áterian. Se minusta on todella kivaa ja siinä vierähtää kylläkin aikaa rupatellessa.

Kiitämme kaikkia vastanneita. Apu oli todellakin tarpeen ja sitä saimme kiitettävästi. Kiitos vielä kerran! :)