... tossa aikaisempia threadeja selatessa, että kaikki kuitenkin synnymme sekaravinnon käyttäjinä ja tuskin kukaan edes yrittää kasvattaa lastaan aikuisuuteen ilman täydellistä ravintoa mukaanlukien liha-, kala- ja maitotuotteet?? En mielestäni ainakaan itse ole kyllin itsekäs päättämään tätä lapseni puolesta saati ottamaan riskiä, ettei ravintotieteellinen tietämykseni riittäisi kyllin kattavaan nutraatioon kasvavalle.
tulipahan mieleen
jr
20667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sinulle onkin vastausta "ruokavalio parisuhteessa" osastolla samasta aiheesta (jota jo käsittelit muualla), mutta koska dikkailet availla näitä samanaiheisia spämmitahdilla niin vastaillaan perään.
Kukaan ei synny sekaravinnon käyttäjänä. Ihminen syntyy valmiudella sekaravintoon, mutta ihminen syntyy myös valmiudella työntää peukalonsa persuksiin. Silti sitä ei ole pakko tehdä. Ihminen voi elää ilman lihaa. Voit tarkistaa asian ravitsemustieteilijöiltä, koska jaksat jauhaa täällä paskaa samasta aiheesta kerta toisensa jälkeen. Odottaville äideille ja pienille lapsille on olemassa vieläpä ohjeet kaikin puolin riittävästä kasvisruokavaliosta, mutta sehän ei sinua kiinnosta.
Olisit ennemmin huolestunut siitä, että merkittävä osa ihmisistä elää kutakuinkin Saarioisten pitsoilla ja Hesen hampurilaisilla. Mutta ei...
Itsekkyys? Ole sitten niin epäitsekäs, että syötät lapselle myös koiraa, koska ethän halua rajoittaa hänen makuaan, saattaahan hän muuttaa Nokian duunarina vaikka Kiinaan. Voit kuitenkin (ihminen yleensä siis) olla niin itsekäs, että kastat lapsesi ja päätät hänen uskostaan...voit olla niin itsekäs, että päätät, että hän syö lihaa vaikka ei ole niin valinnut...
Jos sinun ravintotietämyksesi on puutteellinen, se on sinun ongelmasi, ei muiden.
Kyllä synnymme sekaravinnonkäyttäjinä. Evoluutio ei toistaiseksi nykytietämyksen mukaan edennyt tästä. Lapsen ensimmäinen ravinto on eliöperäistä, äidin ruokavaliosta huolimatta, vielä vähemmän isän.
"Kukaan ei synny sekaravinnon käyttäjänä. Ihminen syntyy valmiudella sekaravintoon, mutta ihminen syntyy myös valmiudella työntää peukalonsa persuksiin. "
Kommenttisi kuvaa tasoa, jolla haluat keskustelua eteenpäin vietävän?
En tarvitse ravitsemustieteilijää näin yksinkertaisten asioiden tarkistamiseen. Toisallaa selitin taustani. Jos menemme pikkutarkemmalle tasolle minulla on sekä työ- että henkilökohtaisia suhteita dosentti-tason asiantuntijoihin. Kahvipöydässä näistä tulee päivittäin myös puheltua.
"Olisit ennemmin huolestunut siitä, että merkittävä osa ihmisistä elää kutakuinkin Saarioisten pitsoilla ja Hesen hampurilaisilla. Mutta ei... "
Olen helkutin huolestunut ja edistän myös siellä puolella ravintotietämystä.
"Itsekkyys? Ole sitten niin epäitsekäs, että syötät lapselle myös koiraa, koska ethän halua rajoittaa hänen makuaan, saattaahan hän muuttaa Nokian duunarina vaikka Kiinaan. Voit kuitenkin (ihminen yleensä siis) olla niin itsekäs, että kastat lapsesi ja päätät hänen uskostaan...voit olla niin itsekäs, että päätät, että hän syö lihaa vaikka ei ole niin valinnut... "
Hyvä ystäväni on kihloissa ihmisen kanssa, jonka ruokakulttuuriin kuuluu koiranliha. Kulttuurivaihto laajentaa näkemystä. Minulla on kaksi koiraa. En kuitenkaan lapsilleni koiraa ensimmäisenä syöttäisi, vaikka hyväksyn myös tuttavani avokin tavat.
Olen ateisti, kiihkoton tässä asiassa mihinkään suuntaan. Tulevien lasteni ruokavalioon sisällytän myös lihaa kasvisten ohella.
Ravintotietämykseni on puutteellinen, mutta uskallan jo sisäänottoprosenttien valossa todeta omaavani keskimääräistä paremman tietämyksen.
Hajahavaintoja:
Joidenkin muinaisten antropologisten teorioiden mukaan ihminen lajina teki 'laatuhyppäyksen' opittuaan hankkimaan riittävästi eläinproteiineja, jotka sitten kehittivät aivotoimintoja (ja myös vähensivät ruokailuun ja ruoan hankkimiseen tarvittavaa aikaa - vrt. lehmät.)
Ihmiskunnan enemmistö on - pakosta - vegetaareja. Ainakin käytännössä. Kuolleita eläimiä on hyvin niukasti tarjolla monissa osissa maailmaa. (Jos intialaiset söisivät 'pyhät lehmänsä', se ei tyydyttäisi proteiinintarvetta kuin hyvin vähäksi aikaa - maitoa tuottamalla ne lehmät tuottavat paljon enemmän proteiinia.)
Vegetaarinen ruokavalio, kuten olen täällä uupumukseen saakka toistanut, vaatii paljon työtä ja vaivannäköä, ml. taustatutkimusta ravitsemuksesta. Jopa ovo-laktovegetaarinen dieetti on työläs. Vegaanidieetistä tuskin koskaan saa täysin tasapainoista.
Maailmalla on paljon aineistoa aiheesta aliravitut lapset vegaani- yms. perheissä. Jos sille linjalle menee, on todellakin otettava asia vakavasti ja opiskeltava hartaasti.
ja oikeastaan halusinkin sinut mukaan keskusteluun, samoin haluaisin sundancen. Olette molemmat hyvin tietoisia ja perillä kokonaisuudesta silti objektiivisen kiihkottomia.
Arvostan todella.
lisää hajahavaintoja. Yksi erittäin merkittävä proteiininlähde unohdetaan eli kalat ja muut vedenelävät. Ovat ainakin tiheimmillä seuduilla Intiaa lukuunottamatta tärkeimpiä proteiininlähteitä.
Ajatuksenjuoksuni menee näin:
Alkio/sikiövaiheissa ihminen käy nopeasti läpi moninaisia evoluution vaiheita.
Lapsuudessa tahti hidastuu, mutta silti esim.aineevaihdunta muuttuu. Laktoosi on hyvä indikaattori: kaikki imeväiset pystyvät sulattamaan sitä, mutta myöhemmin, asia on kulttuuririippuvainen ja yksilöllinen (samaan aikaan,)
Ergo:
Vegaaninen tai tiukka vegetaarinen dieetti saattaa olla hyvinkin vahingollinen pienille lapsille. Ovo-laktovegetaarinen dieetti on juuri ja juuri OK, mutta vegaaninen - ei. Olen yli 10 vuotta ruokkinut perheeni vegetaarisesti, mutta oiivat penikat siinä 15 vuoden iässä ja osallistuivat pââtöksentekoon, silloin kuin tämä siirtymä tapahtui. Ja parhaillaan, olemme arvioimassa tilannetta uudelleen, moninaisista syistä.
...miksi sinä -asafoetida- olet kasvissyöjä tai siis lakto-ovo-vegetaristi? Terveydellisistä vai eläinoikeudellisista syistä?
(Pyydän anteeksi, jos olet sitä jo aiemmin selventänyt!)
Enkä myöskään uskonnollisista syistä.
Pääasiassa ekologisista ja yhteiskunnallisista syistä, mutta ei eläinten tappaminen myöskään tunnu oikein kivalta, teollisesta lihantuotannosta puhumattakaan.
Maailmaan viljelysmaista on aivan liian suuri osa lihantuotannon palveluksessa.
Ymmärrän huolestuneisuutesi ja se on ihan perusteltua, mutta siitä huolimatta täydellinen ruokavalio ei välttämättä pidä sisällään lihaa tai kalaa ja toisaalta epätäydellinen ruokavalio saattaa sisältää molempiakin. Ja mitä itsekyyteen tulee, asiaa voidaan tarkasatella useammasta suunnasta, riippuen vähän missä ne eettiset rajat kulkevat.
Kiinnostaisi tietää mikä huolestumisen ohella motivoi sinua näiden kirjoittamiseen? Jotain muutakin siinä on jo ihan kirjoitusten savystä päätellen, kuin pelko siitä, että kasvissyöjät eivät saa kaikkia hivenaineitaan sun muita.
Näitä keskusteluja lukee moni nuori ja vielä varsin tietämätön ravitsemukseen vaikuttavista asioista. Olen nähnyt tietämättömyydestä ja väärästä tiedosta johtuvia ravitsemuksellisia ongelmia, myös läheltä (siskoni). Anorexian luen kuuluvan tähän ryhmään vain hyvin pieneltä osalta seurauksena vakavammasta puutostilasta.
Olen nähnyt myös vauvoilla vanhempien tietämättömyydestä ja eettisistä taustoista johtuneita vakavia sairauksia.
Motiivini on siis tuoda esiin kolikon toinenkin puoli sekä kehoittaa ihmisiä ottamaan selvää ylipäätään ravitsemukseen liittyvistä asioista. Kasvisruokavalion noudattaminen, kuten moni sitä menestyksekkäästi noudattava sanoo, on suuri urakka sekä tiedollisesti että taidollisesti.
Kaikenkaikkiaan "boomi" tai suuntaus on suomessa varsin nuori, kuitenkin maailmalta vastaavista on kantautunut huolestuttavaa tietoa. Suomessa koen tämän korostuvan sillä, meillä suuntaus on kohti yhä nuorempia kasvuikäisiä.
Toisaalta Suomessa esiintyy liikalihavuutta neljänneksen enemmän kuin ruotsissa ja hieman enemmän kuin amerikassa, jota pidetään läskin mekkana, eli paljon on tehtävää sekaravinnonkäyttäjien puolellakin.
Niin, kuten kirjoititkin, siinä laajuudessa, että sitä voidaan buumiksi kutsua, kasvissyönti todellakin on Suomessa suhteellisen nuori ilmiö. Muualla sillä on pidemmät perinteet ja se on myös näin ollen laajemmalle levinnyt ainakin siinä mielessä, että ilmiötä ei voi pitää pelkästään ohimenevänä muotioikkuna (tarkoitan kasvissyönnillä nyt tässä yhteydessä länsimaista, etupäässä eettiselle perustalle rakentuvaa suuntausta). Uskoisin, että kehitys on Suomenkin kohdalla saman suuntainen; kasvissyönti lisääntyy enemmän tai vähemmän ja se vakiintuu osaksi muuta elämäntapaa. Tästä seurauksena - varsinkin kuin tämä "buumi-sukupolvi" vakiintuu ja saa lapsia - ovat perheet, joissa lapsetkin kasvavat kasvissyöjiksi. Olemassa olevana esimerkkinä voidaan pitää vaikkapa päiväkoteja, joissa on mahdollisuus kasvisruokavalioon.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kasvisruokavalio vaatii jonkin asteista paneutumista ravitsemukseen liittyviin seikkoihin. Urakaksi en sitä kutsuisi, ainakaan omalla kohdallani, sillä olen ollut kasvissyöjä sen verran aikaa, että se ei vaadi sen kummempia pinnistelyjä, muuten kuin niin halutessani. Toisaalta en myöskään ole enää pahemmin kasvavassa iässä. Lapselle ja nuorelle kasvissyönti on tietysti tarkempi juttu. Itse en ole aiheeseen tarkemmin perehtynyt, kun se ei ole ollut sen kummemmin aiheellista (ainakaan toistaiseksi).
Näin ollen siis, viitaten motiiveihisi ja ilmeiseen perhetyneisyyteesi ravitsemukseen liittyvien asioiden suhteen, kiistely vaikkapa ihmisen sekaravintovalmiuksista tai siitä tulisiko vanhempien kasvattaa lapsia kasvissyöjiksi tuntuu epäolennaiselta siinä mielessä, että kasvissyönti sekä kasvissyöjälapset ovat olemassa olevia ja kasvavia ilmiötä. Toki on hyvä tietää mitä kolikon toiselta puolelta löytyy, mutta sinne joutumisen estämiseksi tarvitaan ennenkaikkea tietoa siitä, miten kasviksista saa täysipainoisen ruokavalion (ja uskon sen olevan mahdollista). Toruminen ja varoittelu ei pelkästään auta.
Kiitos asiallisesta viestistä. Olet oikeassa ja, kun puhutaan vakaumuksesta ei toruminen tai varoittelu auta.
Otin hakusanaksi ihan vegetarian diet
ja tässä esimerkkejä tutkimuksista joihin kannattaa tutustua, jos ja kun kiinnostusta löytyy. Löytyvät pubmed:stä artikkelin nimellä.
Influence of vegetarian and mixed nutrition on selected haematological and biochemical parameters in children.
Common feeding problems in babies and children: 2.
[Risks and advantages of the vegetarian diet]
Vegetarian, vegan or meat eater. The pros and the cons.
Vegetarian children: appropriate and inappropriate diets.
Complication of a vegetarian diet in a breast-fed girl
Ehdottoman hyvää noissa on tieteellinen, objektiivinen lähestymistapa, jolla on pyritty selvittämään sekä hyviä että huonoja puolia ja usein otettu verrokki ryhmäksi sekaravintoa käyttävät.
Sitten esim. viimeinen on casestudy tytöstä, jonka äiti oli vege. Conclusions: Äidinmaidon kautta äidin ruokavalion ja vakaumuksen kolikon toinen puoli ilmeni lapsella moninaisina terveydellisinä ongelmina, joita ei enää myöhemmin voitu korjata --> kehoitetaan odottavaa ja imettävää äitiä kiinnittämään erityistä huomiota ruokavalioon ja käyttämään vähintään maitotuotteita ja vitamiini yms lisiä.
Tieto on valttia ja maitotuotteita käyttäen suurimman osan ongelmista voi välttää. Usein kuitenkin pullonkaulaksi muodostuu vielä B12 -vitamiini, jonka puutoksella on suorayhteys keskushermoston kehitykseen tms. aivojen kehitykseen.
Kiitos, tästäpä saattaisikin syntyä ihan hedelmällinen keskustelu loppujen lopuksi.
Raakaa lihaa!
että jos haluaa saavuttaa korkeamman värähtelytason niin sitä ei voi saavuttaa syömällä lihaa, joka on värähtelyltään matalatasoista. Minä en ainakaan halua valita lasteni puolesta siten, että he ovat vielä matalillla värähtelytasoilla ja jäävät sinne silloin kun rakas maapallomme siirtyy kokonaisuudessaan uudelle tasolle. Minkään korkeamman värähtelytason ilmentymät eivät käytä ravinnokseen eläinperäisiä tuotteita.
Mutta nää on enemmän uskon asioita. Toisen näkemyksen mukaan liha on jalostuneempi tuote, joka on elinaikanaan suodattanut paljon hyvää, paljon pahaa, paljon muutakin kuin pelkkää vettä ja ravinteita, paljon muutakin kuin pelkkää fyysistä mm. raivoa, pelkoa, himoa, mustasukkaisuutta, toivoa, toivottomuutta, uskoa ja epäuskoa etc... Tämän näkemyksen mukaan lihaa pidetään porttina parempaan. (mm kannibalismi)
Itse en usko kummankaan suuntaisiin ajatuksiin tai kummankaan suuntaisiin muutoksiin. Elämä on vain atomien fyysinen ilmentymä.
Valotan hieman uudelta näkökannalta asiaa. Olen itse kasvissyöjä, ollut jo 13 vuotta, ikää minulla on 30 ja olen kahden terveen, 4- ja 6-vuotiaan kasvisruokavaliolla elävän pojan äiti. On ärsyttävää lukea fanaattisia mielipiteitäsi asiasta, josta sinulla on vain toisen käden tietoa. Kuka sinä olet sanomaan mitä kukakin voi tai saa tehdä tai mikä on oikein? Luuletko olevasi Jumala, joka kertoo sen mikä on ainoa oikea totuus?
Kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi, tottakai huolestuin siitä miten osaisin pitää ruokavalioni mahdollisimman hyvänä lapselle. Kävin silloin keskustelemassa sekä useiden lääkärien kanssa että myös muiden tahojen, luin paljon kirjallisuutta ja olin jokseenkin ahdistunut. Tieto oli keskenään niin ristiriitaista. Minun ja lapseni onni oli se, että liha pysyi poissa ruokavaliostani luonnollisin keinoin. Raskauteni edetessä tunsin yhä kasvavaa kuvotusta lihaa kohtaan ja...ja eikös se näin ole, että kyllä odottavan äidin tulee kuunnella kehoaan?
Raskausaikani oli kohtuullisen helppo, ei juurikaan pahoinvointia, ei turvotusta sen sijaan sanalla sanoen voin hyvin.
Lapsiani en myöskään ole opettanut lihaa syömään enkä aio opettaakkaan. Pojat ovat terveitä ja normaalin kokoisia ja keskivertolasta fiksumpia, ainakin minun, neuvolalääkärin ja tarhantätien mielestä.
Että näin täällä.
Mielipiteeni eivät ole miltään osin fanaattisia. Olen sekaravinnon käyttäjä, jolloin koostan hyvin suuren osan päivän ravinnon tarpeesta kasviksista. Mielestäni, se, että näen molemmat puolet tekee minusta vähemmän alttiin fanaattisuudelle.... Mielestäni, et tuonut keskusteluun uutta kantaa.
Mistä sait päähän minun leikkivän Jumalaa? Ateistina en moiseen edes usko. Kerroin perustavani käsitykseni tieteellisiin julkaisuihin ja annan niihin kyllä auliisti viitteet, kuten olen tehnytkin. Tiede on objektiivista.
ehkä pitäisi äidin katsoa peiliin, ainakin olet hyvin vakaumuksellinen.
Maitotuotteiden, kananmunan ja tiettyjen vitamiinilisien sisällyttäminen kasvisruokavalioon antaa erittäin hyvän kompromissin. Käytännössä näin päästään optimiin. Tietoa on nyt saatavilla runsaasti enemmän ja yhdenmukaisempaa kuin 5 vuotta sitten.
esim.
Kalsiumin ja D-vitamiinin runsaan saannin tärkeyttä painotettiin myös uusimmassa Duodecim-lehdessä:
Arikoski P. ym. (2002). Luuston terveys lapsuus- ja nuoruusiässä. Duodecim 118:1251-1258.
Mutta, onnittelen sinua kahdesta terveestä pojasta.
Luettuani muutaman kuukauden viestit tältä palstalta, näyttää siltä että muutamat ihmiset ovat enemmän äänessä kuin toiset. Ei ole aina taattua vaikka perusteleekin kantansa hyvin, että se ei olisi provosoivaa. Jos sanot, että kasvisruoka ei riitä kasvavalle lapselle (vaikka oikeasti sanoisitkin, ei riitä niin hyvin kun sekaruoka), sen lukee heti kuin hyökkäyksenä. Mutta tämä on mielipidepalsta, eli voimakkaat mielipiteet ovat sallittuja, ellei jopa toivottuja. Mutta koetko asiat oikeasti niin voimakkaasti kun annat ymmärtää?
Minä pääosin olen pitänyt kommenteistasi, vaikka en oikein mistään olekaan samaa mieltä. On hyvin helppoa pohjata asioitaan tutkimuksille ja dosenttien päiväkahvikeskusteluille. Mutta jos ilmaisee asiansa noin voimakkaasti, niin voimakkaasta aiheesta kun lapsen kasvattaminen pitäisi minusta aiheenkin olla vakava. Onko kasvissyöjien lapset oikeasti niin paljon onnettomampia kuin sekasyöjien? Onko se oikeasti niin vaarallista? Vai onko kyse vain pienestä erosta? Minä en taas osaa sanoa isosta kuvasta, en tunne kuin kaksi tapausta. Kummassakaan perheessä ei ole ollut mitään ongelmaa, ainakaan ruuan tai terveyden suhteen. En ole myöskään tavannut yhtään kasvisruuasta kärsivää ihmistä, huolimatta meidän säälittävästä proteeinin tarpeesta ja vaikeasta ruokavalioiden laatimisesta. Moniko ihminen suomessa esimerkiksi luulet kärsivän aliravitsemuksesta kasvisruuan vuoksi?
Optimi on illuusio. Minä en koskaan ole huomannut eroa high-end kaiuttimien ja tavallisten kaiuttimien välillä ja joskus viiden euron punaviini maistuu ihan samalle kuin kympinkin. Jos puhutaan sairastumisesta ja puutostiloista, se on vakavaa. Mutta ei sentään ruveta punnitsemaan elämän arvoa mikrogrammoina.
> Olen sekaravinnon käyttäjä, jolloin koostan
> hyvin suuren osan päivän ravinnon tarpeesta
> kasviksista
Luuletko, että se tekee sinusta ikäänkuin melkein kasvissyöjän? Ymmärrät sekä kasvissyöjiä, että lihansyöjiä kun syöt molempia?
Olen vieläkin sitä mieltä, että ihminen joka uskoo, että ei voi elää kasviksille, ei myöskään voi elää kasviksilla. Ihmisen psyyke on kummallinen, montakaan asiaa ei voi pakottaa. Kumpaankaan suuntaan.
Jeps, otat esiin todella perustellun pointin kritiikkinä teksteistäni. Myönnän, että olen todella ilmaissut asiat voimakkaammin kuin ehkä olisi tarpeellista. Jossain threadissa esitin tähän motiiviksi ensi alkuun kiinnostuksen herättämisen. Nyt voi toimia rakentavammassa hengessä.
Selvitän muutamaa pointtia. Lapsen kasvattaminen on aiheena vakava. Vaarallista ei ole hyvin koostettu ruoka kasvis tai seka. Vaarallista on tietämättömyys. Rajoitetun ruokavalion koostaminen on aina vaikeampaa kuin tavallisen. Optimi on illuusio.
Tosiaan aliravitsemuksesta ei voida puhua yleisesti. Totta on kylläkin, ettei 65 kiloinen 180-185 senttinen mies ole ainakaan normaalisti ravittu, ei elimistömme sentään niin paljoa eroa. Jotkut jó voitetut sairaudet ovat palanneet ala ja yläasteikäisille, puutostilójen ilmentymät.´Tässä on selkeästi syynä tietämättömyys tai väärä tieto, jota mm. vegaaniliitto nettisivuillaan levittää (tuomittavaa minusta).
"> Olen sekaravinnon käyttäjä, jolloin koostan
> hyvin suuren osan päivän ravinnon tarpeesta
> kasviksista
Luuletko, että se tekee sinusta ikäänkuin melkein kasvissyöjän? Ymmärrät sekä kasvissyöjiä, että lihansyöjiä kun syöt molempia? "
En, osoitan tällä, ettemme eroa toisistamme juurikaan. Toisaalta osoitan sen mitä toisaalla väitettiin, että olisin fanaattinen lihansyöjä. En siis ole fanaattinen. Mielestäni rajoitukset kuuluvat fanaattisuuteen. Rajoitukset tuovat aina ongelmia oli puhe kalorirajoituksesta tai ruoka-ainerajoituksista.
Kiitos kritiikistä, yritän ottaa huomioon jatkossa, jotta keskustelu olisi rakentavampaa. Molemmat pyrimme samaan päämäärään. Ekologisesti kestävään, terveeseen ja tasapainoiseen ruokavalioon.
Niin vähän ajattelinkin. Tämä ympäristö on epäkiitollinen paikka keskusteluille, kun asiat tulkitaan heti ainoastaan "kuka voittaa" "kuka on väärässä" asenteella.
En tiedä onko se vain jokin tyhmä yleistys, mutta tuo "aliravitut nuoret" ei minustakaan tunnu olevan välttämättä niin kaukaa haettu asia. Varsinkin monilla nuorilla tytöillä (edelleen) on todella sairas kuva laihduttamisesta, tuntuu että se vain olisi pahentunut. Kolmetoistavuotiaat pitävät itseään läskinä, kun murrosikä kasvattaa naisellisia muotoja ja aloittavat päättömän laihduttamisen.
Kasvissyönti ei varmaan siinä tilanteessa ainakaan helpota tilannetta, mutta minusta tuollaisessa tilanteessa se ei ole kyllä suoranaisesti mikään primus motor. Ehkä en osaa samaistaa itseäni kasvissyöjiin, jotka ovat kasvissyöjiä puhtaasti terveydellisistä tai dieettisyistä. Mutta nimenomaan jos jotain pitäisi välttää niin tietämättömyyttä ja kertoa nuorille niistä asioista, jotka koskettaa niitä. Järkevästä suhtautumisesta ruokaan ja omaan kehoonsa.
Pääasia minusta kuitenkin on, että osaa ensin suhtautua itseensä. Kun on huono omakuva, voi itseään satuttaa yhtä helposti partaveitsellä kuin syömällä huonosti. Ehkä tämä on pieni näkemysero, mutta minusta ongelma ei ole kasvisruoka. Itseasiassa, asiat ovat nyt paremmin kun olivat aiemmin. Muistan itse, että en lukiossa syönyt kuin näkkileipää ruokatunnilla, kun tarjolla ei ollut kasvisruokaa.
Nykyään ongelma ei ole se, vaan nuoret eivät *halua* mahaansa täyteen, koska pelkäävät tulevansa läskiksi, epäsuosituksi ja rumaksi ja jos jotain on syötävä, niin ehkä sitten kasvisruokaa kun se ei ole niin lihottavaa.
Nämä lähtökohdat ovat sairaat ja sille pitäisi tehdä jotain.
En tietenkään itsekään kuvittele muuttavani mitään, haluan sekä täällä, että myös mm. laihduttajien ja urheilijoiden ruokavalion keskuudessa korjata virheitä ja antaa jotain jos koen, että minulla olisi (muka =) ) annettavaa.
Olen itse sinulla ja kaikille yleensä pahoillani siitä, että myös itse olen syyllistynyt täällä kilvoitteluun...
Omakuvasta..hmm. partaveitsi on valitettavasti tuttu menneisyydestä. en siis halua vaikuttaa ylimieliseltä.