Hyvät älyköt; kertokaa, millä tavalla kohtaatte toisen ihmisen, miten hänet koette ja miten teidät koetaan. En tarkoita nyt parisuhteita tai vaikkapa kamujanne Mensassa, vaan yleisiä sosiaalisia suhteita. Millaisessa asemassa tunnette yleensä olevanne keskustelutilanteissa, joudutteko sopeutumaan, teeskentelemään, peittelemään? Ja naispuoliset kertokaa, onko teidän helppo saada ystäviä toisista naisista vai leijuuko ilmassa kenties säälittävä epävarmuus tai selittämätön kateudenkäry? Entä löytyykö samoja kiinnostuksenkohteita/harrastuksia? Entä miesten suhtautuminen, pidetäänkö teitä koppavana eukkona vai vaarallisena kilpailijana?
Huomaatteko usein sanoneenne jotain, josta toinen menee ymmälleen tai hämilleen tai hän ei ymmärrä? Joudutteko usein ulos keskustelusta, koska puhutte puheena olevasta asiasta ja sen tuottamista rönsyistä jo potenssiin sata, kun toiset vielä ovat lähtöruudussa? Joudutteko kelaamaan kauas takaisinpäin, jotta saisitte porukan kärryille?
Jääkö älykäs yksin jos hän ei myötäile, sopeudu ja laskeudu? Vai onko kaikki kiinni vain sietokyvystä? Kuka jaksaa olla koko elämänsä turhauttavan erilainen, eikö siihen jo tarvita aimo annos itseriittoisuutta?
Ja olikos ärsyttäviä kysymyksiä?
Huomaatteko usein sanoneenne jotain, josta toinen menee ymmälleen tai hämilleen tai hän ei ymmärrä? Joudutteko usein ulos keskustelusta, koska puhutte puheena olevasta asiasta ja sen tuottamista rönsyistä jo potenssiin sata, kun toiset vielä ovat lähtöruudussa? Joudutteko kelaamaan kauas takaisinpäin, jotta saisitte porukan kärryille?
Jääkö älykäs yksin jos hän ei myötäile, sopeudu ja laskeudu? Vai onko kaikki kiinni vain sietokyvystä? Kuka jaksaa olla koko elämänsä turhauttavan erilainen, eikö siihen jo tarvita aimo annos itseriittoisuutta?
Ja olikos ärsyttäviä kysymyksiä?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mä oon aina pyrkiny puhumaan tavisten kieltä. En käytä hienoja sanoa, pyrin puhumaan lyhyillä lauseilla enkä kiirehdi. Ja mulla on aina mielipide asiasta kuin asiasta ja osaan sen perustellakin.
Mulla on harrastusten kautta niin paljon tuttuja ja ystäväntapaisia, että ei kaikkien nimiäkään tahdo muistaa. Muistan nimet noin 300:lta ihmiseltä, joiden kanssa keskustelen joka viikko. Lisäks tietty paristataa muuta nimeä työn, naapureiden ja sukulaisten kautta. Ainii, se asia oli kai se, että mulla se keskustelu kai sit sujuu, ku kaikki tulee aina juttelemaan... eli en kai saata heitä juuri hämilleen koskaan?
Yksin en jää koskaan, paitsi kun haluan... ai mut en ollukaan älykkö enkä edes mensalainen, vielä. Taviksena tallailen vain.
Joskus kyl piikittelen mielelläni... ;)
tavata joku, jolle ei tarvitse selitellä, ja jolle voi puhua ihan omalla tavallaan, yksinkertaistamatta sanomisiaan.
Toisille naisille on ihan samanlaista puhua kuin miehillekin, se ei riipu sukupuolesta vaan luonteesta ja älystä. Ystäväni ovat kaikki älykkäitä, mutta työssä ja opiskellessa tulen useimmiten tekemisiin keskinkertaisten älyjen kanssa, ja se aiheuttaa ongelmia. Minä kyllästyn heidän puheenaiheisiinsa, ja saan yleensä hiljaisen maineen. Minun helvettini olisi se, että joutuisi kuuntelemaan Jamppa Tuomista kahdeksan tuntia päivässä ja viettämään kahvitunnit kuuntelemalla työkavereiden puhumista ruoanlaitosta, lapsistaan, lemmikeistään.
Ehkä syytä on minussakin. Asia ei ole mustavalkea. Älyä on jokaisella jossain määrin - ei voi sanoa, että on yksi älykkäiden ryhmä ja muuta ovat tyhmiä. Se on liukuva asteikko. Ja sitten tulee mukaan ne sosiaaliset taidot, joita itse kehittelen ehkä hitaammin kuin monet tavallisenälyiset. Ja on tärkeää yritä valita elämäntyönsä kykyjensä mukaan, jolloin työkaveritkin toivottavasti ovat samalla tasolla.
Naiset eivät kadehdi älyä, vaan ulkonäköä. Miehiä kiehtoo älykäs nainen, jos on hyvännäköinen myös, muuten ei. Tyhmät miehet yrittävät kontrolloida raa'alla voimalla, kun häviävät väittelyssä. Naiset rupeavat ilkeiksi ja juoruilevat, kun jäävät alakynteen sanallisesti.
Viimeinen kappaleesi on asiaa. Nähty on ja liian monta kertaa.
Lisäisin vielä, että raa'an voiman lisäksi/sijasta tyhmä mies yrittää päteä törkeällä kielenkäytöllä ja navanalusjutuilla. Ja vain muita sitten hävettää!
Haistatan kaikille älykkyystesteille. MENSA:n testin mukaan omani on 167, kun saatiin houkuteltua testiin. Tervetulleeksi toivoteltiin, mutta, höh, järkeväämpääkin ajankäyttöä on.
Turhia utelet: kukin painaa kyvyillään, tai sitten sitten ei.
ÄO:llasi, ja olet siitä sen verran ylpeä, että pitää mainita, vaikka on vielä se nuorekas arroganttius vaivana niin, ettei älykkyys muka sinua kiinnosta. mensan jäsenyys ei vie aikaa... Oikeinkirjoitustasi voisit hiukan parantaa. Ihmissuhdetaidoissasi olisi myös korjaamista - sitten voisit ehkä saavuttaa elämässäsi tuloksia, jotka ovat verrattavissa keskimääräistä korkeampaan älykkyysosamäärääsi.
Luen juuri Stanley Thomasin kirjaa 'The Millionaire Mind'. Hänen mukaansa ÄO ei paljonkaan korreloi ainakaan taloudellisen menestyksen kanssa. Älykkäät ihmiset usein päätyvät työskentelemään menestyville ihmisille, joiden työteliäisyys, miellyttävyys ja sosiaaliset kyvyt ovat tehneet heistä varakkaita.
Niinhän se on.
Ei varmaan johdu älykkyydestäni, vaan ehkä pikemminkin siitä, että tiedostan sen, mutta kyllä - olen yksinäinen. Syykin tähän on tiedossani: Olen ylimielinen, ilkeä, suoraan sanottuna vittumainen ja osaan kyllä ajaa pois ystäväni yksi kerrallaan. Luulen, että minua sietää vain yksi ihminen, ja hänkin vain siksi, että tietää olevansa minua vielä ihan helvetisti fiksumpi (ainakin mensamittarilla mitattuna), enkä siis pysty häntä ylimielisyydelläni lannistamaan.
Ei olisi koskaan pitänyt mennä siihen testiin. Vaikka jos totta puhutaan, nyt minulla on vain mustaa valkoisella siitä, minkä toki muutenkin olen aina tiennyt ja tehnyt myös muiden tiettäväksi.
Kyllä se siitä:)
Ei se ole älykkyytesi vika. Opit kyllä vielä arvostamaan sitä vuosien myötä, sano minun sanoneen.
Kiitos vain.
Luulen, ettei ongelmani ole se, etten osaisi arvostaa älykkyyttäni (se kun lienee ainoa asia itsessäni, josta olen jollain tasolla ylpeä), vaan pikemminkin se, että olen sosiaalisesti lahjaton. En osaa ystävystyä enkä pitää kiinni niistä ihmisistä, jotka ovat joskus pitäneet minua ystävänään.
Voihan sitä antaa yksinäisyydelleen hyväksynnän ajattelemalla, että ongelma onkin siinä, että muut ovat niin tyhmiä.
Mutta ei se muuta sitä, että on kuitenkin yksinäinen.
Tein Mensan testin 21-vuotiaana, ja sen jälkeen ujouteni jatkui vielä kymmenisen vuotta, mutta sai toisenlaisen vivahteen - ajattelin olevani parempi kuin ne, jotka eivät pitäneet minusta.
Miten olet ajatellut alkaa parantaa ihmissuhdetaitojasi? Kyllä niitä jossain määrin voi korjailla. Teot ja sanat ovat ajatustemme tulos, eikö? Jos alamme ajatella toisella tavalla, vähitellen se näkyy teoissammekin. Voi pysäyttää ajatuksensa kun se alkaa kiertää vanhaa ylimielistä rutiinirataansa, ja ajatella jotain myönteistä toisesta ihmisestä. Ja sanoa jotain miellyttävää. Hymyillä vaikka tekisi mieli jurottaa.
Osaat tarkkailla sisäistä maailmaasi, kaikki eivät osaa. Minusta se osoittaa, että sinulla on mahdollisuus muuttua positiiviseen suuntaan. Kun oppii tuntemaan itseään, oppii ymmärtämään muitakin, ja heihin osaa sitten suhtautua sopusointuisemmin. Kuulostat ihan hienolta (nuorelta) tyypiltä.
Olenko sitten ainoa, jolla on korkea äö JA on sosiaalisesti älykäs. En kyllä sanoisi itseäni 'älykkääksi' ihmiseksi... tai itse asiassa sanoisin, mutta karttaisin ehkä sanaa 'viisas'. Näinhän se on :)
"Vaikka jos totta puhutaan, nyt minulla on vain mustaa valkoisella siitä, minkä toki muutenkin olen aina tiennyt ja tehnyt myös muiden tiettäväksi. "
Eikös nyt sit ois hyvä tilaisuus muuttaa asennettasi?
Kyllä kun muitten kanssa on keskusteluissa, niin useasti huomaa että ne tajuaa aivan väärin.
Töissä kun tekee jonkun ratkaisun johonkin asiaan, niin kommentti yleensä on: Ai häh, mut voiko sitä noin.
Mua raivostuttaa kun jos sanon esimerkiksi: Voisitko käydä kaupassa hakemassa jäätelön, niin sitten joutuu puolituntia selitellä, suklaata, k-kaupasta 1. tuutti, kasvisrasva,,jne jne.
Siiten mua ihmetyttää miksi mua aina epäillään kieroksi ja että huijaisin.
Ehkä se kun sanoo jotain jollekkin ja se vasta matkalla taujuaa mitä tarkoitin, saa henkilön ajattelemaan, se huijasi?
Kait jos oikeen monimuotoisesti asioita miettii, niin väärinymmärretyksi tulee aina.
Voi ihmiseloa.
Kumpa ihmiset oppisivat lukemaan ajatuksia.
Fiksuus taitaa olla kirous?
Ole iloinen siitä. Mutta olen minäkin tavannut useita huippuälykkäitä, jotka ovat miellyttävän ihmisen maineessa, eivätkä ole antaneet aivojensa nousta päähänsä. Tulee mieleen ainakin kolme, suoralta kädeltä. Ja jokainen heistä on älystään iloinen, ja puhuu siitä hyvin myönteiseen sävyyn, jos kysytään - varsinkin toisten älykkäiden kanssa.
Viisaus sitten on taas toinen juttu. Ja kirjatietävyys kolmas. Eivät ne ole sama asia kuin äly, vaikka voivatkin esiintyä samassa ihmisessä. Eikö?
"Fiksuus taitaa olla kirous?"
Ei kuullosta fiksulta alkuunkaan.
Jos fiksu on niin tyhmä, ettei hän osaa asiotaan selittää, niin onko se sitten sen kuulijan vika aina, jos fiksun selityksiä ei ymmärretä??? Aika ylimielinen asenne...
Kannattais opetella selittämään asiat muiden ymärtämällä tavalla, eikä aina vain sillä omalla. Eikös se vasta ole sitä fiksuutta??
Ei oikealla vastauksella tee mitään, jollei sitä voi/osaa kenellekään esittää.
Joo onhan sekin totta, mutta pointti oli, että eikö ihmiset voisi pikkasen käyttää älliään, kun sitä kaikilla kuitenkin on.
Jos joku minulle sanoisi mene hakemaan jäätelö.
Tietysti heti menisin.
Kaupassa ajattelisin tai heti olisin jo ajatellut kotona.
Hän haluaa jäätelön, ei tarkempaa pyyntöä. Siis tuon kasvisrasva jäätelön, koska voipi olla että loukkaantuu eläinrasva tai kermajäätelöstä.
Varmaankin turvallisin vaihtoehto olisi vanilja, aika neutraali. Hän halusi jäätelön tarkemmin erittelemättä. Yksi ihminen tuon ikäinen ja kokoinen keskimäärin syö tuutin kerralla.
Eikä siinä sen kummempaa kysely ja selittely litaniaa tarvitsisi käydä läpi.
Tuntuu vaan että ihmiset nykyään ovat niin saamattomia ja eivät jotenkin osaa tai uskolla käyttää älliään.
Ps, Raksu olet kuitenkin oikeassa hyvin pitkälle.Esimerkkini oli kärjistetty.
"eikö ihmiset voisi pikkasen käyttää älliään, kun sitä kaikilla kuitenkin on. "
Maailma on täynnä typeriä ihmisiä. Joillakin ei kyl ole älliä edeks nimeks.
Tuosta jäätelöjutusta en kyl tajunnu taas mitään. Ihan seko. Yritätkö sanoa, että olet maailmassa ainoa ihminen, joka miettii millaista jäätelöä sille toiselle ostaisi???? Oudossa maailmassa elät.
Maailmassa on paljon itsekkäitä ihmisiä. Siks ne ei aina osta toisilleen jäätelöä. Ei se älyn puutteesta johdu! Se on viitsimättömyyttä ja ajattelemattomuutta, eli itsekkyyttä. Ehkä osaltaan myös tyhmää, mut ei niinkään ällin puutetta. Se on vain valinta, jonka ne tekee.
Ja voi noita sun yhdyssanaongelmia... ehkä siks toiset ei oikein ymmärrä sua, kun et osaa ilmaista ajatuksiasi kunnolla..?
Se jäätelöesimerkki nyt oli vaan malli siitä miten ihmiset käyttäytyy.
Ihmiset ei käytä älliään.
Jos sanoo jotain, niin älliä ei käytetä, kysellään vaan.
Sitten oli esimerkki miten toinen voisi käyttää ja jättää kyselyt.
No jos et tajunut, niin ei se mitään.
Taisi olla huono havaintoesimekki.
Pooh älä nyt pillastu jostain tyhmistä kirjoitusvirheistä.
Tässä nyt on joutunut opettelemaan koko suomenkielen tänne muuttaessani.
Harvoin pillastun mistään. Kunhan nyt vähän piikittelin sua, kun sä vain aina piikittelet muita. ;)
Ajattelu on vähentynyt, koska nykyajan lapsille annetaan kaikki mitä ne pyytää. Ei silloin arvosteta sitä mitä saadaan. Ei silloin tartte ajatella, miten haluamansa sais. Ei tartte ku mankua vanhemmilta.
Mä aloin ajattelemaan vasta joskus lähelle kolmekymppisenä...
väärinymmärryksiä tulee...esim. tilanteessa jossa keskustellessa minulta "jää väliin" lauseesta oleellinen osa tai jopa kokonainen lause jolloin viesti on epätäydellinen eikä vastaanottaja sitä ymmärrä. toimin jotenkin niin "nopeasti" että teen päässäni oikoteitä...ei siis ole tahallista. ja enkä tiedä liittyykö älykkyyteen ;-).
minusta saa kuulemma usein vaikutelman että olen kylmä ja hermostunut ja ärtynyt. en jaksa kuunnella välttämättä toisen selitystä koska ymmärrän jo mistä on kysymys. se turhauttaa.
joskus vanhempi ihminen jota ns. kunnioitan tuntuu todella tyhmältä (tarkoitan tällä nyt sitä että hänen älynsä(?) ei leikkaa samanlailla kuin omani) ja silloin joudun näyttelemään jotta en loukkaisi hänen tunteitaan osoittamalla omaa "älykkyyttäni".
joo....fasadia tää elämä on ja näyttelemistä...oikeastaan isäni lisäksi ei ole ihmistä kenen seurassa saisin olla oma itseni ärsyttämättä seuralaistani. harmi vaan että hän on jo kuollut.
Jenni toi on totta ja taitaa olla joillakin aika yleinen ongelma.
Toisaalta ihmisiä on erilaisia.
On sellaisia jotka ajattelee tosi hitaasti ja miettivät kauan ja suoltavat ihmeellisiä viisauksiaan.
Sitten on nopeampi älyisiä jotka eivät saa kuin tuhoa aikaan.
Itte taidan kuulua tähän jälkimmäiseen puoliskoon.
Ihmisiä on niin erilaisia.
Jossain fiksuus ohjelmassa joltain tietoviisaalta toinen kysyi mikä on vaimosi nimi? 10 sekuntia aikaa vastata.Toinen hitaasti kuten aina öööö se on ööö ja 10 sekuntia oli kulunut.
Ilahduttavaa, että tämä aihe herätti keskustelua. Lohduttavaa, että samoja fiiliksiä löytyy. Joku mm. mainitsi seikan, joka minuakin niin usein raivostuttaa: ihmiset eivät käytä älyään! Kysytään heti, ei vaivauduta yhtään ensin itse ajattelemaan. Silloin on pakko (ainakin minun) heittää jotain hauskaa ivaa vastaukseksi - ja pahinta on, jos toinen ei silloinkaan vielä älyä kysyneensä tarpeettomia! Siinä vaiheessa katson parhaaksi poistua, ettei tulisi sanottua rumasti.
Sitä todellakin kyllästyy toisiin - mutta eniten itseensä - kun ei enää kärsivällisyys riitä. Mieluiten pysyy työpaikan kahvipöydässäkin hiljaa, eikä enää tee kömpelöitä yrityksiä kommentoida uusimman pesuaineen ominaisuuksia aikaisemmin kuultuja arvioita referoiden (siitä kärähtää). Alkaa tuntea itsensä täydelliseksi typerykseksi. Kyllästyminen ikävä kyllä näkyy helposti naamasta, ja sitten taas huomaakin vetäytyvänsä/ jäävänsä ulkopuolelle. Että näin.
Lopuksi tinkimätön, nöyrä mutta kiukkuinen pyyntö: älkää hyvät ihmiset tehkö niin paljon kielioppimokia. Myös ja varsinkin älykkääksi esittäytyvä menettää uskottavuutensa, kun teksti on täynnä yhdys sana virheitä!
Täsmää!
Tosin mä jatkan yleensä sitä kiusaamista kunnes toinen suuttuu.. ;) Ja jos se suuttuu helposti, ni se ei pääse mun ystävälistalle.
Valintojen tekeminen on niin helppoa...
Kieli oppi ja virheet yhdyssanoissa?
En tiedä, mutta kun tälläisessä vapaassa keskustelussa ei jaksaisi käydä sataa kertaa läpi kaikkea kirjoittamaansa.
Mulla ainakin kirjoitusnopeus on sata sanaa sekunnissa, ainaski noin niinku.
Sitten jotkut niinku minä, ni meillä menee ajatus nopeemmin kuin ulosanti.
Joskus ei edes oikein pysty puhumaan kun ajatukset menee niin hirveätä vauhtia.
Uskottavuusongelmia on aina ollut ja sitten kun jonkun palikkatestin ratkaisee suit sujaa tai tekee jonkun projektin niin sitä sitten ihmetellään ja luullaan , se huijas jotenkin.:).
Jos nyt opettelisi kirjoittamaan tolleen järkevästi kuin Raakel tai Raksu tai no toi joku ku käy hermoille aina välillä:).Mrrrrr.
Ni teksti ei olisi luontevaa.
Minusta hyvä ja järkevää ja innotatiivistä on nykynuorten kännykän textarit.
SIlleen kieli kehittyy ja tosi nerokkaita noi hymiöt mitä ne käyttää.
Antakee tilaa pleace.
T:Erilainen nuori.
Tykkäät siis tekstareista, good 4 U. Tekstarisukupolven kirjoitukset erottaa myös siitä, etteivät he laita välilyöntiä pilkun, pisteen tai muidenkaan välimerkkien jälkeen. Syntyy ahdistavan näköisiä tekstirivejä, kuin kirjoittajalla olisi kova sisäinen paine. Mutta kyllä yritetään kestää ja annetaan tilaa, sisältö on kuitenkin tärkein!
Vierän koivun kautta sukulaisiksi päätyneet käyttävät tietotoimistona kaikissa mahdollisissa asioissa, kun eivät jotenkin millään saa itse otetuksi asioista selvää. Mikäs siinä. Samalla kertaa voi opettaa paljon perusteellisemminkin ja opettaessaan törmää omiinkin tiedonkentän hiomattomuuksiin.
Kieli on meikäläiselle leikkikenttä, jossa omintakeisyhdyssanaluomustelu on tarkoituksellinen tehokeino luoda ilmaisuihin yllättäviäkin lisätehoja. Nopeassa kirjoittamisessa keskimääräisellä noin viisisormijärjestelmällä tulee enempi vähempi kirjoitusvirheitä, joita sitten kirjoitusmaisemasta ja käytettävästä ajasta riippuen korjailee sitten oikolueskellen jossakin määrin.
keskustelutoverin mukaan.
Kuuntelin eilen juttua elämäkerroista. Edith Wharton kirjoitti Henry Jamesista http://www.abc.net.au/rn/arts/bwriting/stories/s1466178.htm , ja luki kappaleen tilanteesta, jossa he olivat autoilemassa ja eksyivät, ja heidän piti kysyä tietä. Henry James esitti kysymyksensä niin monimutkaiseen, mahtipontiseen, kiemuraiseen sävyyn, että paikallinen vanha mies ei pysynyt kärryillä ollenkaan. Kunnes Wharton sitten tiuskaisi kumppanilleen: "Kysy häneltä, missä on se-ja-se katu!" Ja he kuulivat olevansa sillä kadulla.
Viisautta tarvitaan monenlaisissa tilanteissa. Joustavuus on välttämätöntä, jos haluaa välttää väärinkäsitykset. Voisin allekirjoittaa juttusi. Joku päivä minäkin opin.
Milloin on kysymys 'tarpeeton'? Tarpeeton kenelle? Harmillinen sinulle? Jos kommenttisi ei ollut tarpeeksi selkeä, on tarpeellista kertoa sinulle siitä; muuten et tietäisi epäonnistuneesi kommunikoinnissasi.
Mut eikö se ole loukkaus toista kohtaa, jos ensin selität jotaki asiaa surkeesti ja sit haukut sen, ku se ei ymmärrä sua? Ei muka ole yhtä fiksu kuin sinä???
on sopeuttaa tyylinsä toiseen, se on teeskentelyä. Älykästä sen sijaan on olla välittämättä tyylierosta. Minä en siihen kykene, hermot menee ja piru istahtaa olkapäälle. Olen mieluummin yksin kuin seurassa, jossa joutuisin esiintymään jonakin muuna kuin olen. Se olisi väärin molempia osapuolia kohtaan. Eli joustavuus todellakin on se kultainen keskitie - kunhan ei jousta liikaa.
Olet oikeassa, että 'tarpeeton kysymys' voi olla ehkä vain minun mielestäni tarpeeton. Kysymys voi paljastaa kysyjän olevan vasta matkalla siihen asiakohtaan, jossa minä jo olen tai jonka jo ohitin, ja se voi myös armotta osoittaa kysyjän yksinkertaisuuden. Ehkä haluaisin säilyttää illuusion siitä, että tämän ihmisen kanssa voi sentään jutella. Pettymys kiukuttaa.
ON toki hyvää ja tarpeellista kertoa minulle, jos kommenttini ei ollut kysyjälle tarpeeksi selkeä, mutta todella 'epäonnistunut kommunikoinnissa' olen vasta silloin, kun joku muukin kuin se tyhmänkysyjä on puheestani sitä mieltä.
no jos surkeasti selittää ja sitten moittii toista, niin väärinhän se on. Mutta jospa ei selitäkään surkeasti, vaan vallan perusteellisesti pulputtaa?
Ei jaksa halkoa kaksihaaraisia.
Tietotoimistonakin käytetty.
Tekisipä mieli toivottaa tervehdys oikein kädestä pitäen.
Harvinaisen samanlainen ongelma tai tyyli kuin minulla ton kirjoittamisen suhteen.
Kielenkäyttö on niin erilaista eri ihmisillä.
Itse kanssa innostun joistain sanoista ja painotuksista kuin hullu puurosta.
Ehkä siksi osaankin montaa erikieltä.
Ja varsinkin slangi ja murre tarttuvat todella nopeasti.
Ne kait on vähän henkisiäkin asioita?
Jotenkin älykkyyttä kun täällä on ruodittu joka puolita noin pinta puolisesti niin henkinen puoli älykkyydestä on jätetty pois.
Kaitpa se onkin liian mahdoton käsitellä.
Mutta mitä on karisma esimerkiksi Napoleonin sanottiin omaavan valtava karisma ja kunhän tuli taistelukentälle sotilaista tuntui kun tuhat miestä olisi tullut lisää.
Sitten on joitain ihmisiä jotka vaan ovat johtajia.
Nuorempana sen huomasi kun tuli pyörittyä jengissä tai porukassa, niin oli jokunen henkilö jolla vaan oli auktoriteetti.
Ei mitenkään kummallisia persoonia ihan samanlaisia kun muut, mutta kun tää yksi sanoi jotain, että mennäänkö sinne niin mentiin, mutta jos joku muu sanoi niin sanottiin. Äh ei jaksa, mutsis on:).
Sitten jos tää auktoriteetti ei ollut paikalla niin joku toinen oli joka ilman mitään ottamisia oli johtaja.
Uskoisin, että älykkyydelläkin on joku henkinen puoli niinkuin ihmisissä kaikissa.
Mistä ideat syntyvät, neronleimaukset?
Joku näyttelijä, miten hän voi muistaa vuorosanoja ulkoa mielettömät määrät?
Jos häneltä kysyy vuorosanoja niin ei muista mitään, mutta kun näytelmä alkaa, niin näyttelijä pudottelee kuin tyhjää vuorosanat.
itsekkin ihmettelen, jos yritän muistaa jonkun laulun sanoja ei muistu ei millään, mutta kun alan laulamaan niin, niin ne vaan tulla huristelevat jostain.
Pooh poikkesiko aiheesta?
Yksinäisyys ja älykkyys?
Yksinäisyys on kuitenkin parempi kuin kaksin henkisesti, mutta kaksin on parempi olla viisauden eli pehmeiden arvojen saamiseksi.
Ole siis vapaasti mitä olet,Yksin tai kaksin.
Adamsia hieman mukaillen.
Mutta se on elämänmittainen tottumus.
Yleensä mukana on aina kirja tai muutama, joihin uppoudun kaikissa mahdollisissa tilanteissa, kuten kulkuneuvoissa ja työpaikan kahvipöydässäkin.
Tavallisten ihmisten puheenaiheetja harrastukset eivät yleensä jaksa kiinnostaa ja jos puhun jotain omista kiinnostuksistani, jään enimmäkseen yksinpuhelijaksi ja kiinnostuneeltakin vaikuttavan kuulijan kärryilläpysymisestä ei yleensä saa varmuutta. Hyvin harva kysyy mitään selvennystä tai tarkennusta.
Jos haluan saada jonkin perusasiallisen jutun menemään todellisesti toisen kaaliin, yritän pudottaa tarkoituksellisesti reilusti tasoa ja tyyliä, mutta sittenkin lipsahtelee mukaan sanontoja, jotka johdattelevat toisen harhaannuksen metsiköihin.
Kysymättömääsi parisuhdattelua mukaan liudutellen onneksi kotona on se toinen puolisko samaa tasoa ja vähän päällekin ja lisäksi savolaisyntymielinen ja ylipuhelias, jolloin mukaan kaupanpäällisaivojumpaksi tulee 'kielenviännösten suomentelu' ja 'sanomattomien harhaanjohdattelujen taustojen tavoittelu' suhteessa siihen Wiion muutaman prosentin sanojen kirjaimellisten sisältöjen merkityksiin, joita hän aina muistaa korostaa tarkoittaneensa.
Erilaisuus on voimavara. Pettymyksiä tulee lähinnä silloin, kun kuvittelee, että johonkin merkittävään asemaan päässyt ihminen on älykäskin.
Kilpailuviettiä olen tavannut töissä vain yhdellä, joka kiihkeästi yrittää olla älykäs ja kehuu perheensä professoreilla. Kaksin ollessa hän yrittää pistää joka asiassa paremmaksi ja seurassa nälväilee.
Yleinen keskustelu ilman että on keskustelu omista ammattiinliittyvistä asioista on kyllä haastavaa.
Ihmiset on niin erilaisia ja erilailla kulkee ajatuksen juoksu.
Toisilla ajatukset liitelee jossain fääreissä, toiset vaan tuijottaa omalla putkiaivo tavallaan vaan yhteenkohtaan ja siitä jankkaavat.
Hermoille käyvää jutella joidenkin kanssa kieltämättä.
Ehkä opetus kouluissa tai joku tekee ihmisistä sellaisia, että mielikuvitus ja ajattelun käyttö on kielletty.
Onko kukaan kokeillut jutella Israelilaisten kanssa.
Sanotaan, missä on kaksi juutalaista siellä on kome mielipidettä.
Ainut vaan, että niilläkin se keskustelu taito perustuu siihen, että yritetään heittää hauskoja kommentteja, eikä asian sisällöllä ole niin väliä.
Toinen on ranskalaiset, niittenkin on pakko alkaa väittelemään, vaikka olisivat samaamieltä asioista.
Afrikkalaisilla on varsin erikoinen tarrautumis tyyli keskustelussa, he jotenkin saavat sellaisen painotuksen keskustelussa, että siinä aletaan vaatia jotain hyötyä itselleen. Esimerkiksi jos keskustelee vaikka kynästä, n iin jotenkin vaan se kääntyy se keskustelu siihen, että sinut laitetaan hommaamaan kynä tälle afrikkalaiselle ja hän on kokoaika sitä sitten loppukeskustelun ajan vaatimassa.
Arabeilla on sellainen pitkittämis tyyli keskustelussa, väkisin yrittävät pitkittää keskustelua. Olemalla kohteliaita ja siinä ei tule ikinä loppua, ne kyllä ei tajua ajankäytöstä mitään.
Noh noi esimerkit ei kyllä auta siihen, jos joku on yksinäinen ja kukaan ei ole samalla aaltopituudella ja jos turhautuu kuoliaaksi seurassa.
Ehkä sellaisten henkilöiden olisi paras keskustella tietokoneen välityksellä, oman alan asiantuntijoiden kanssa.
Kyllä tämä tietokone aika on siitä hieno, että melkein kaikille löytyy oma paikka vaihtaa ajatuksiaan. Varsinkin jos löytyy kielitaitoa.
Täytyy myöntää, että vaikea niitä silti on löytää.
Kiva kuitenkin välillä käydä kiusaamassa typeryksiä, esimerkiksi rasisteja niitten keskustelu paikoissa.
En jaksanut kaikkia vastauksia kahlata läpi, mutta monesta vastauksesta huokuu nuoruuden kärsimättömyys. Itse voin vallan hyvin keskustella small talkia kenen kanssa tahansa. Toisen älynlahjojen arviointi lyhyen keskustelun perusteella johtaa monesti harhaan. Sitäpaitsi yleissivistystä voi jokainen kehittää älyyn katsomatta. Meillä jokaisella on erityisalueita, joihin olemme perehtyneet - näin ainakin otaksun -joten keskustelu toisen asianharrastajan kanssa saattaa toki olla antoisampaa kuin small talk, mutta vanhempana oppii sietämään toisten "typeryyttä" huomattavasti enemmän kuin nuorena.
Älykkyyshän ei ole vain perimänä annettu "sangollinen vettä", jota toisilla on enemmän kuin toisilla, vaan ominaisuus, jota pitää myös ylläpitää ja jota voi myös harjaannuttaa. Eli vesi pitää myös saada liikkeeseen.