Avaruusstrategiasta tai Marsin tiekartasta pitää kai olla ainakin kaksi eri versiota; tilanteelle jossa avaruushissi on mahdollinen ja tilanteelle jossa ei ole. Tässä käsittelen asiaa sillä oletuksella, että ei ole mahdollinen.
1.Toteutetaan sellainen alus, josta kerroin tällä ja "yleistä tieteestä" palstalla, otsikon "Avaruuden kustannustason romautus" alla. Tai oikeastaan kaksi versiota, matkustajille ja lastille. Eli 100 matkustajaa tai hyvin monta tonnia kerralla.
Samaan aikaan lähetetään useita ydinkäyttöisiä mönkijöitä Kuun navoille jäätä katsomaan. 2 viestintäsatelliittia Kuun naparadalle.
Yritetään porata vettä ja elämää Marsista luotaimilla(roboteilla) ja näyte Maahan.
Aurinkokäyttöinen mönkijä Kuun valoisia paikkoja katsomaan, mukaanluettuna entisiä laskeutumispaikkoja.
Aloitetaan ydinraketin kehittely.
2.Maan kiertoradalle 700 kilometriin avaruusasema, joka on suunniteltu sekä avaruusturisteille että painottomuuskokeille. Mukana on pyörivä kaksikehäinen g-voima osio, jonka uloimmalla kehällä on Marsin vetovoima ja sisemmällä Kuun vetovoima. Näin voidaan testata ja harjoitella Kuun ja Marsin yhtä tärkeää olosuhdetta Maan kiertoradalla.
Tehdään Kuussa ja Marsissa robottien avulla pieniä valmistustestejä, joissa yritetään tehdä paikallisista aineista ainakin valurautaa, betonia, kiiltävää pintaa polttopeiliin, aurinkopaneelia, muovia, happea, typpeä, vetyä, metaania, metanolia, bensaa, kiinteää rakettipolttoainetta, kuparia, alumiinia ja leikattua kiveä(kuin eduskuntatalossa).
Testataan hiekan ja kivien maansiirtoa. Tehdään 4 metriä syviä testiojia.
3.Lähetetään robotit tekemään Kuutukikohtaa.
Aloitetaan planeettainvälisen avaruusaluksen rakentaminen. Kuinka paljon pitää mahtua väkeä? 20?
4.Ihmisiä Kuutukikohtaan sillä avaruusaluksella.
Massalinko Kuuhun. Tällä sitten lähetetään mm. Kuusta leikattua kiveä Mars-aluksen säteilysuojaksi.
Muut saa jatkaa...
Hinnat riippuu paljon automaation tasosta, siitä miten paljon ESA, NASA, Venäjä ym. viitsii tehdä yhteistyötä, siitä miten paljon käytetään ennestään suunniteltuja komponentteja ja siitä miten paljon karkeammiksi ja siten painavimmiksi systeemit voidaan tehdä jos laukaisukustannukset ovat paljon alempia. Joskus 10% massakevennys on 90% hinnasta.
1.Toteutetaan sellainen alus, josta kerroin tällä ja "yleistä tieteestä" palstalla, otsikon "Avaruuden kustannustason romautus" alla. Tai oikeastaan kaksi versiota, matkustajille ja lastille. Eli 100 matkustajaa tai hyvin monta tonnia kerralla.
Samaan aikaan lähetetään useita ydinkäyttöisiä mönkijöitä Kuun navoille jäätä katsomaan. 2 viestintäsatelliittia Kuun naparadalle.
Yritetään porata vettä ja elämää Marsista luotaimilla(roboteilla) ja näyte Maahan.
Aurinkokäyttöinen mönkijä Kuun valoisia paikkoja katsomaan, mukaanluettuna entisiä laskeutumispaikkoja.
Aloitetaan ydinraketin kehittely.
2.Maan kiertoradalle 700 kilometriin avaruusasema, joka on suunniteltu sekä avaruusturisteille että painottomuuskokeille. Mukana on pyörivä kaksikehäinen g-voima osio, jonka uloimmalla kehällä on Marsin vetovoima ja sisemmällä Kuun vetovoima. Näin voidaan testata ja harjoitella Kuun ja Marsin yhtä tärkeää olosuhdetta Maan kiertoradalla.
Tehdään Kuussa ja Marsissa robottien avulla pieniä valmistustestejä, joissa yritetään tehdä paikallisista aineista ainakin valurautaa, betonia, kiiltävää pintaa polttopeiliin, aurinkopaneelia, muovia, happea, typpeä, vetyä, metaania, metanolia, bensaa, kiinteää rakettipolttoainetta, kuparia, alumiinia ja leikattua kiveä(kuin eduskuntatalossa).
Testataan hiekan ja kivien maansiirtoa. Tehdään 4 metriä syviä testiojia.
3.Lähetetään robotit tekemään Kuutukikohtaa.
Aloitetaan planeettainvälisen avaruusaluksen rakentaminen. Kuinka paljon pitää mahtua väkeä? 20?
4.Ihmisiä Kuutukikohtaan sillä avaruusaluksella.
Massalinko Kuuhun. Tällä sitten lähetetään mm. Kuusta leikattua kiveä Mars-aluksen säteilysuojaksi.
Muut saa jatkaa...
Hinnat riippuu paljon automaation tasosta, siitä miten paljon ESA, NASA, Venäjä ym. viitsii tehdä yhteistyötä, siitä miten paljon käytetään ennestään suunniteltuja komponentteja ja siitä miten paljon karkeammiksi ja siten painavimmiksi systeemit voidaan tehdä jos laukaisukustannukset ovat paljon alempia. Joskus 10% massakevennys on 90% hinnasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
OK. olen "hissiuskovainen": haluaisin ihan ensiksi (miehittämättömien robottiluotainten rinnalla) avaruushissin, mutta unohdetaan se (tällä kertaa).
1. Sen vaihtoehtohan olisi tämä "tether" - lieka:
http://www.tethers.com/TethersGeneral.html
yhdistettynä ilmakehän ylärajoille lentävään, suborbital sukkulaan. Silläkin voisi saada melko halvasti tavaraa kiertoradalle.
2. Olen samaa mieltä: lastinkuljetus ja miehistönkuljetus kannattaa pitää erillään.
3. Kehittyneet työntövoimalaitteet planeettojenväliseen lentoon. Tarvitaan jonkinlainen super-ionimoottori, joka kiihdyttäisi ajoaineen lähelle valonnopeutta. Näitä voi testata robottiluotaimilla. Voisi käyttää ydinvoimaa, mielellään joskus fuusiovoimaa, aluksi aurinkovoimaa.
4. Jatkuvaan käyttöön tarkoitettu iso planeettaristelijä. Se rakennettaisiin avaruudessa, eikä se koskaan laskeutuisi mihinkään. Sillä lennettäisiin ensin Kuuhun, sitten kaikkialle aurinkokunnassa.
5. Toisiin aurinkokuntiin kiertomatkan tekevä robottiluotain.
6. Asteroidikaivostoiminta. Pääasiassa robottitekniikalla: tämä tuottaa lisäarvoa.
7. Vapaassa avaruudessa aurinkoa kiertävät siirtokunnat.
8. Valmiudet evakuoida ihmisrotu, tai se mikä siitä on tullut, muihin aurinkokuntiin.
Nämä ideat kannataisi kääntää englanniksi ja lähettää amerikkaan, koska Suomessa tai edes Euroopassa ei tehtäne koskaan mitään. USA on ainoa, jossa näillä ideoilla on edes pieniä mahdollisuuksia.
Avaruushankkeet ovat jo tänään hyvin pitkälti liiketoimintaa, eivät hallitusten kansallisen kunnianhimon ilmentymiä. Näin on tulee olemaan yhä enemmän jatkossa. Ja toimijat ajanmukaisesti ylikansallisia yhtiöitä. Planeettaluotaimet ovat eri asia. Mutta niissäkin esim ESA ja Japani ovat kunniakkaasti mukana.
Kun Maan kiertoradalle pääsemisen kynnystä, kilohintaa, saadaan kypsemmällä tekniikalla pudotettua, niin avaruustekniikan bisnesarvo kasvaa nykyisestä moninkertaiseksi. Se poikii sitten luonnollista aloitetta planeettojenväliseen toimintaan, ihan liiketaloudelliselta pohjalta.
Varsinkin Kuuhun ja automaation tason salliessa myös Marsiin kannattaa ehkä lähettää suhteellisen pieni ja halpa robottiretkikunta, joka on kykenevä valmistamaan lisää robotteja ja siten aikaa myötä kykenevä massiiviseen rakentamiseen.
Ehkä vain yhden tonnin painoinen pakkaus riittäisi. Siinä pitäisi olla 2kpl 50kg kädellistä robottia, koottava polttopeili, sata neliötä aurinkopaneelia, akkuja, minikemiantehdas, lapiot, sepän välineitä, kivisaha, kilometri sähköjohtoa ja mikroelektroniikat sadalle robotille, joiden painavat osat siis valmistetaan ja kootaan myöhemmin.
Kuun navalla pitää ehkä olla 500kg painava ydinreaktori.
Perusvirtalähteestä kuten aurinkopaneelistosta tai ydinreaktorista joko lähtee sähköjohdot robotteihin tai sitten robotit käyvät vähän väliä lataamassa akkunsa tai kondensaattorinsa perusvirtalähteen yhteydessä olevasta akusta tai kondensaattorista. Ehkä roboteissa pitää olla kaapelikelat, jotta johdot on helpompi pitää sotkeentumatta.
Marsissa pitää ensin levittää aurinkopaneelit ja laittaa kiviä kulmiin ettei tuuli vie. Silloin tällöin ne on harjattava puhtaaksi.
Jo alkuvaiheissa robottien on paras kaivaa irtoelektroniikat maahan metrin syvyyteen säteilyltä suojaan, siihen asti kunnes ne asennetaan robotteihin. Sitten pitää kaivaa pahuksen iso kuoppa veden tavoittamiseksi.
Marsin rautaisesta punahiekasta saattaa olla aika helppo tehdä rautaa. Helpompi kuin muinaisilla rauta-ajan aloittajilla Maassa. Vedestä ja ilmasta(co2) tehdään asetyleeniä ja happea tai käytetään hitsausmuuntajaa. Tehdään rautainen kehikko polttopeilille. Pidetään sulatusastia naruilla polttopisteessä auringon liikkeiden mukaan.
Tehdään metallista mini-muovitehdas, aurinkopaneelitehdas, sähkömoottoreita, massiivinen kuorma-auto-kaivuri joka käy (hiili)vedyllä ja nestehapella ehkä dieselmoottorilla ja ties mitä.
Sitten pitää päättää laitetaanko robotit tekemään kilometrin kokoinen radioantenni mm. SETI:ä varten, maahan louhittu tunnelisto-tukikohta astronautteja varten, arvometallikaivos massalinko vai avaruushissikaapelitehdas massalinko. Unohtuiko joku mahdollisuus? Mikä on paras järjestys?
Arvometallien kaupallista hyödyntämistä varten kannattaa ehkä räjäyttää ydinpommilla iso avolouhos. Ehkä sitten Kuuhun kannattaa myös rakentaa uraanin rikastuslaitos. Kenties Olkiluodon uuteen reaktoriin tulee joskus Kuusta tai asteroidista louhittua ydinpolttoainetta? (Fuusio saattaa osoittautua kannattamattomaksi)
Kaikki tämä maksaisi tavallaan vain sen tonnin painoisen siemenrakettilastin verran. Yleensä tonnin painoinen rakettilasti maksaa korkeintaan miljardin. 10 tai 100 miljoonaa euroa voi riittää.
Ohjailukulut riippuvat automaation tasosta. Vahva tekoäly/superäly tarvitsee hyvin vähän ohjailua, mutta uskalletaanko robotti"lajia" päästää kahden planeetan valtiaiksi, ainakin astronauttien saapumiseen asti?