www.tiede.fin uutisissa kerrottiin, että olikos se Andromedan galaksin keskustassa olevan jättimäisen mustan aukon lähellä havaitaan nuoria tähtiä.
Vaan kun nykyfysiikan mukaan tuon ei pitäisi olla mahdollista.
Ajatukseni mukaan mustat aukot ovat vastaavia kohteita kuin atomit eli energiakeskittymiä, joista avautuu energia-aaltoja.
Ja kun tuollaiset energiakeskittymät hankautuvat aika ajoin niitä vastaan tuleviin energiakeskittymiin, niin silloin avautuva energia käpertyykin osittain tiheämpään ja näin syntyy paljon uusia pieniä energiakeskittymiä eli meidän maailmankaikkeuden atomeja.
Lue lisää Ajatuksesta.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2602
Ps. Olemmeko Suomessa ja onko vuosi 2005?
Kuka kehtaa poistaa tällaisia viestejä?
Missä sananvapaus on?
Hei HALOO?
Vaan kun nykyfysiikan mukaan tuon ei pitäisi olla mahdollista.
Ajatukseni mukaan mustat aukot ovat vastaavia kohteita kuin atomit eli energiakeskittymiä, joista avautuu energia-aaltoja.
Ja kun tuollaiset energiakeskittymät hankautuvat aika ajoin niitä vastaan tuleviin energiakeskittymiin, niin silloin avautuva energia käpertyykin osittain tiheämpään ja näin syntyy paljon uusia pieniä energiakeskittymiä eli meidän maailmankaikkeuden atomeja.
Lue lisää Ajatuksesta.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2602
Ps. Olemmeko Suomessa ja onko vuosi 2005?
Kuka kehtaa poistaa tällaisia viestejä?
Missä sananvapaus on?
Hei HALOO?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Laita nämä samat höpinäs tonne ->
http://www.thefinaltheory.com/pages/1/index.htm
Mutta ilmeisesti pitkät kirjoitukset ympäripyöreitä ajatuksia, joita vaikea kytkeä vakiintuneeseen ajattelutapaan ärsyttävät. Ehkä esitystapaa kannattaa hioa.
1. Ensin johdanto: väitteet tiivistetysti, selkeästi, mihin pyritään.
2. Sitten riittävän yksityiskohtaiset perustelut, jotka kytkeytyvät totuttuun ajattelutapaan. Jos siinä on virheitä, ne on osoitettava selvästi.
Esimerkki:
>"..kun tuollaiset energiakeskittymät hankautuvat aika ajoin niitä vastaan tuleviin energiakeskittymiin, niin silloin avautuva energia käpertyykin osittain tiheämpään ja näin syntyy paljon uusia pieniä energiakeskittymiä.."
Tästä hyvin vaikea saada mitenkään kiinni. Mikä on kuvattu prosessi? Miten niin "hankautuvat"? Miten niin "avautuu"? Miten niin "käpertyy"?
Niin, vaan kun esitän Ajatukseni keskustelupalstalla, niin voisi olettaa, että löytäisin ihmisiä, jotka alkavat keskustella Ajatuksestani.
Niin, Ajatushan on kesken ja sitä pitää vielä kehittää ja näin olenkin täällä, koska jaettu ilo on paras ilo.
Okei, sinä siis esitit kysymyksiä ja nythän tästä saattaa kehittyä vaikkapa keskustelu, hyvä.
Enhän minä tiedä kaikkea, mutta oletetaan, että on olemassa taustatila, jossa on energia eli tilaverkosto. Saippuakuplamainen, etten sanoisi.
Tuo verkosto voi avautua niin, että sen silmukat ovat ohuita ja isoja tai se voi käpertyä tiheään, jolloin sen silmukat ovat paksuja ja pieniä.
Ehkäpä noiden silmukoiden seinämät voivat jopa yhdistyä, jolloin ollaan tiheimmässä mahdollisessa energian eli tilan muodossa.
Ajatellaanpa vielä, että tuo verkosto voi alkaa liikkua suhteessa itseensä, jolloin verkoston silmukat rullautuvat eli käpertyvät pienemmiksi ja paksumpiseinäisemmiksi.
Tässä vaiheessa ne vievät vähemmän alaa itse taustatilalta, jolloin kauempana oleva verkosto pääsee laajenemaan eli muuttumaan vielä vähemmän tiheäksi eli isommiksi ja ohuempiseinäisemmiksi silmukoiksi.
Yksinkertaistan vielä tuota painovoimaa.
Ajatellaan avaruuden painottomaan tilaan miljardi miljardi miljardia jalkapalloa, pallomaisesti järjestäyneiksi.
Kun kaikki pallot muutetaan laajeneviksi palloiksi, niin silloin ne alkavat töniä värähdellen toisiaan poispäin tuon läjän keskipisteestä, jonne syntyy painetta ja läjän ulkopinta työntyy koko ajan poispäin keskipisteestä.
Läjän ulkopinnalla koetaan painovoimailmiö.
No, miten atomeista saadaan laajenevia energiakeskittymiä.
Atomien ytimissä on valtavasti noita silmukoita, jotka ovat käpertyneinä tiheään.
Ne avautuvat atomien ytimistä aaltoina.
Noiden aaltojen tiheys pienenee sitä mukaa kuin sektori laajenee.
Tietyllä etäisyydellä aaltojen tiheys vastaa elektroniverhon tiheyttä.
Jos seuraava aalto onkin aavistuksen tiheämpi, niin sillä tuo elektroniverhon tiheys onkin aavistuksen kauempana atomin ytimestä.
Ajatukseni mukaan atomien ytimistä avautuu koko ajan energia-aaltoja ja niiden tiheys on koko ajan suurempi, jolloin elektroniverhon omaavina ne ovat aina vain kauempana atomien ytimistä.
Vaan kun me kaikki muodostumme energia eli tilakeskittymistä, joista avautuu koko ajan uutta tilaa meidän ympärillemme samassa tahdissa kuin me itse laajenemme, niin sitä ei voi huomata muusta kuin painovoimasta ja valon yleisestä punasiirtymästä.
Oletan olevani oikeassa, mutta tiedän voivani olla väärässä.
Niin, ja voihan niiden atomien ytimistä avautuvien aaltojen tiheys ollakin aina sama suhteessa kyseessä olevan aineen atomiin, mutta niiden alltojen tiheys voi kasvaa matkan aikana, koska atomien ytimiin tulee muista atomeista energia-aaltoja ja esim. auringosta.
Ja kun noista alloista menee osa läpi ja osa kääntyy aallon mukana poispäin atomista, niin silloin pois atomista tulevien aaltojen tiheys kasvaa.
Oletetaanpa, että atomien ytimistä onkin tulossa vaikkapa satoja aaltoja elektroniverhon omaavan aallon takana tai tuhat tai vaikkapa miljardi aaltoa, eihän sitä tiedä.
Niin silloinhan atomien ytimiä kohti menevät aallot kohtaavat paljon aaltoja, jolloin osa niiden energiasta jää ulospäin työntyviin aaltoihin jne.
Olet yliveto JukriS !!!
Tieteellinenkin foorumi on sinut bannannut.
Ajatustasi juhlistaen haluan lähettää Sinulle tuplasti piimää Kuopioon.
oli niin vaikeeta käsittää??? Lue vielä muutaman kerran uudestaan, jospa se sitten sinulle avautuisi... :)
tekstistä! Tää oli hyvä! :)
Lisätäkseni Ajatukseni kiinnostavuutta. kirjoitan teille kolmesta ilmiöstä, jotka selittyvät mielestäni Ajatukseni avulla.
Otetaanpa ensimmäisenä sydän.
Sydämen atomien tiedetään toimivan synkronissa.
Ajatellaanpa, että sydän laajenee sykäyksittäin.
Ensin laajeneminen tömps, veri virtaa sydämen verisuoniin. Vaan kun veren atomit laajenevatkin tasaisesti, niin silloin paine sydämen sisällä olevissa verisuonissa kasvaa ja veri pusertaa itse itsensä laajentuessaan pois sydämestä.
Veri hankautuu verisuonien läppiin, jolloin veren atomien laajenevat energia-aallot käpertyvätkin osittain tiheämpään ja sen jälkeen ne avautuvat normaalia voimakkaammin, jolloin syntyy pyörre, joka sulkee läpän.
Ja sama jatkuu, eli sydän laajenee tömps ja veri pääsee virtaamaan sydämmeen.
Hurjaako? No niinhän se oli aikoinaan hullujen ajatus, kun huomattiin, että ollaankin pallon päällä, joka pyörähtää akselinsa ympäri.
Otetaanpa toiseksi esimerkiksi magneetti ja rautaesine.
Äkkisiltään näyttäisi, että magneetti vetää rautaesineen puoleensa.
Vaan Ajatukseni mukaanhan ei ole olemassa mitään vetovoimaa. Toki valo voi taipua kohti massakeskittymää, josta avautuu paljon energia-aaltoja, mutta siinä ei ole kyse vetovoimasta, vaan siitä, että valonkin energia-aallot hankautuvat toisiin energia-aaltoihin.
Ajatukseni mukaan molekyylit siis syntyvät, kun tiettyjen atomien ulospäin työntyvät energia-aallot taivuttavat toisensa pois atomien välistä, jolloin atomit alkavat laajeta yhteisenä massakeskittymänä, josta avautuu yhteiset energia-aallot. Syntyy molekyyli.
Voimakkain ilmiö tuollaisesta on magneetin ja rautaesineen tapaus, jossa tilaa ei synnykkään kyseisten kappaleiden väliin samassa tahdissa kuin muiden esineiden väliin, jolloin kyseisten kappaleiden ulospäin työntyvät pinnat tömähtävät yhteen.
Ja kolmanneksi sitten komeetat, jotka näyttävät lähestyvän aurinkoa ja loittonevan.
Vaan Ajatukseni mukaanhan auringon ulkopinta työntyy koko ajan komeettojenkin perässä, jolloin auringon ulopinta vain välillä saavuttaa komeettoja.
Auringosta avautuvat energia-aallot työntävät komeetat kuitenkin auringon ohi, jonka jälkeen ne hankautuvat voimakkaasti auringon energia-aaltoihin.
Komeetan pyrstö ilmeisesti osoittaa poispäin auringosta myös tuon kierähdyksen aikana, jolloin komeetta pyörii lähes yhden kerran akselinsa ympäri tuon auringon pinnan lähellä tapahtuvan kierähdyksen aikana.
Tuo akselinsa ympäri tapahtuvan pyörimisen saa aikaan hankaus auringosta avautuviin energia-aaltoihin, jotka sitoutuvat osittain komeettaan ja avautuessaan liikerataan nähden taaksepäin, tuo energia saa komeetan taipumaan auringon ympäri.
Jonka jälkeen auringosta avautuvat energia-aallot alkavat työntämään komeettaa poispäin auringosta nopeammin mitä auringon ulospäin työntyvä pinta seuraa perästä jne.
Lue myös matematiikka aiheista kuuluu joukkoon aihe.
Niin, ja nyt siellä matematiikka puolella aihe on Russelllin luokat, kun taas joku meni ja poisti edellisen viestin.
Hyvä Suomi ja vapaa sana.
Ehkä vielä jotain voidaan päästäsi pelastaa laajenee aivan tiheäksi ja käpertyy täysin avoimeksi.
Frege nimise tyypin sanotaan kehittäneen luonnolliset luvut tyhjyydestä, kuten luoja loi maailmankaikkeuden tyhjyydestä.
Matemaatikot tietävät, ett tyhjyys on eri asia kuin ei mitään.
Ajatukseni mukaan tyhjyys on energia eli tilaverkosto, joka voi hankautuessaan itseensä rullautua eli käpertyä tiheämmäksi, jolloin sen silmukat muuttuvat pienemmiksi ja paksumpiseinäisemmiksi.
Tuo energiaverkosto sijaitsee taustatilassa, joka ei ole mitään.
By the way.
mustasta aukosta avautuvilla energia-aalloilla on myös atomiluonne.
Jos mustan aukon avautuvat energia-aallot hakautuvat riittävän tiheisiin energia-aaltoihin, niistä voi syntyä uusia atomeja.
ja kun aallot hankautuvat joltakin alueelta enemmän, niin uusien atomien avautuessa myös liikerataansa nähden sivuttain, taipuvat perästä tulevat atomit sille alueelle, mistä energiaa avautuu eniten, jolloin tuolle aueelle syntyy uusien laajenevien atomien massakeskittymä, josta syntyy uusi tähti.