Valistakaapa tietämätöntä: Onko yleisestä suhteellisuusteoriasta sellaista esitystä, jossa avaruuden kaareutuminen kuvataan siten, että "tyhjiön permittiivisyys" ei olekaan vakio, vaan se riippuu gravitaatiosta? Toisin sanoen, avaruuden kaareutumisen "korvaa" epähomogeeninen taitekerroinjakauma huolimatta siitä, että materiaali on tyhjiö.
Meikäläisen vaisto kertoo, että tämä olisi mahdollista ja se olisi looginen lähestymistapa, koska silloin esimerkiksi gravitaatiolinssien käsittely olisi yhtä simppeliä kuin minkä tahaansa graded-index-komponenttien käsittely.
Sekin puhuisi tämän vaihtoehtoisen esityksen puolesta, että permittiivisyydella, permeabiliteetillä ja valonnopeudella on tunnetusti varsin yksinkertainen yhteys.
Meikäläisen vaisto kertoo, että tämä olisi mahdollista ja se olisi looginen lähestymistapa, koska silloin esimerkiksi gravitaatiolinssien käsittely olisi yhtä simppeliä kuin minkä tahaansa graded-index-komponenttien käsittely.
Sekin puhuisi tämän vaihtoehtoisen esityksen puolesta, että permittiivisyydella, permeabiliteetillä ja valonnopeudella on tunnetusti varsin yksinkertainen yhteys.
Vastaukset 10
Vanhimmat
näkökulma.
Ja varmaan ihan oikea.
Mutta tuo taitekerroin...
Taitaa vaikuttaa vaan gravitoneihin
eikä fotoneihin?
Ei suinkaan. Gravitaatiohan vaikuttaa fotoneihin, eli valoon mitä suurimmissä määrin. Esimerkkinä juuri valon "radan taipuminen" suuren massan läheisyydessä ja ääritapauksessa absorboituminen mustan aukkoon. Ja noita molempia ilmiöitä tietysi vastaa erilaiset taitekerroinjakaumat optiikassa.
Lisäksi suhteellisuusteoriassa keskeisessä roolissa on valonnopeus toiseen, joka tunnetusti on permittiivisyyden ja permeabiliteetin tulo. Ja näistähän saadaan taitekerroin. Ja meikäläisestä olisi niin kivaa lukea, että massa muuttaa tyhjiön permittiivisyyttä ja permeabiliteettiä ja siten taitekerrointa, kun sitten tajuaisi paremmin tuon valon kulun avaruudessa.
Ja sitten kun vielä syvällisemmin ajattelisi, voisi liittää tyhjiön polaroitumiset sun muut mielenkiintoisen kvanttimekaniikan asiat gravitaation yhteyteen.
hmmm...
en kyllä pysty yhditämään massan vaikutusta avaruuden kaareutumiseen mitenkään permebilitteettiin. Kyseessähän on avaruuden ominaisuus joka vaikuttaa kaikkeen, tietty fotoneihinkin.
"Lisäksi suhteellisuusteoriassa keskeisessä roolissa on valonnopeus toiseen"..
Juu, mutta kaavahan on perustaltaan e = m.
Se c2 on ihan vaan jotta homma saadaan skaalatuksi käytämiimme mittayksiköihin, metriin ja kiloihin etc.
Ei sen saa antaa hämätä.
Kyllähän permittiivisyys ja permeabiliteetti ovat selvässä yhteydessä suhteellisuusteoriaan, koska ne ovat suorassa yhteydessä valonnopeuteen. Suhteellisuusteoriassa vaan tämä yhteys tuppaa häviämään valitsemalla c=1.
Ja koska metrisessä tensorissa on valonnopeus, niin aivan yhtä hyvin se tensori voitaisiin korvata tensorilla, jossa on permittiivisyys ja permeabiliteetti. Vielä selkeämmin yhteys näkyy tarkasteltaessa sähkömagneettista kenttätensoria suhteellisuusteoriassa.
Ei fysiikassa kaavoja tehdä sillä perusteella, että dimensiot täsmäävät. Sen perusteella voitaisiin yhtähyvin kirjoittaa E=100*m*c*c, ja se olisi oikein. Valonnopeus tulee suhteellisuusteoriaan olettamuksesta, että valonnopeus on kaikille sama.
Kyllä tällainen lähestymistapa on tarkempi ja vastaa paremmin todellisuutta. Havainnot tukevat sitä oletusta, että gravitaatio aiheuttaa valolle saman suuntaisen ilmiön kuin tunkeutuminen itse materiaaliin (vaikkapa lasiin).
Valon liikkumisen laskennan kannalta on hyvin lähellä olettaa sen liikkuvan jossain materiaalissa, kun se liikkuu materiaalin vaikutuspiirissä (eli gravitaatiossa).
Tätä tukee erittäin vahvasti se havainto, että tähtipoikkeama (stellar aberration) on toispuoleista eli puuttuu symmetria lähteen ja kohteen suhteen.
Monet tutkijat ovat vahvistaneet (H. Ives, Eisner, Phipps, Hayden, ja muut), että kun lähde liikkuu kohteen sijaan aberraatiota EI ENÄÄ ole olemassa.
http://www.newtonphysics.on.ca/Aberration/Aberration.html
(Kohta 5.)
Auringon huomattava massa 99.8% huolehtii siitä, että tähtipoikkeama toimii maapallolla auringon suhteen. Mutta toiseen suuntaan ko. ilmiötä ei kyetä havaitsemaan. Näin ollen lähteessä valonnopeus on mitä tahansa paikallisesta gravitaatiosta johtuu kun sitä tarkastellaan maan (tai auringon) suhteen. Gravitaatio nimenomaa "huolehtii" valonnopeudesta.
Todisteet luonnossa ovat vaikeita havaita, mutta ne ovat selvästi olemassa. Ja löytyvät tutkimalla tarkkaan kaikki saatavissa olevat havainnot valonnopeudesta.
Erikoinen suhteellisuusteoria tekee karhunpalveluksen kun se yksinkertaistaa liikaa ja johdattelee väärille raiteille. Mutta tämähän olikin Einsteinin varhaistuotantoa vuodelta 1905.
Suhtis on perusteiltaan virheellinen rakennelma, jota on paikkailtu ja tuettu Einsteinin & Co toimesta 100 vuotta. Roskikseen koko romu ja uutta tilalle!
Ja olivat vielä niin pelkureita, etteivät tunnustaneet selkeetä virhettä, vaan ovat yrittäneet peitellä sitä viimeiset 100 vuotta.
Valo nimenomaa reagoi gravitaation kanssa ja suhtis on romu. Kun tästä lähtee liikkeelle niin syntyy huomattavasti selkeempi teoria.
Taitaa höppänä höpistä tietämättömyyttään: Yleisessä suhteellisuusteoriassa massa (kuten kaikki muukin energia) aiheuttavat avaruuden kaareutumisen, jonka seurauksena myös geometrisen optiikan approksimaation valon "säteille" kaareutuvat, jotta matka minimoituisi.
Ei pidä sotkea tähän erikoista suhteellisuusteoriaa, jossa valo kulkee suoraviivaisesti. Siinä kun oletetaan aluksi, että mitään gravitaatioon viittavaan ei ole. Yleinen suhteellisuusteoria taas lähtee siitä, että avaruudessa on valonkin kulkua häiritseviä massoja, jotka saavat aikaan näkyviä vaikutuksia valon kulkuun aivan kuten on havaittukin tapahtuvan.
Silti en väitä, että yleinen suhteellisuusteoria olisi absoluuttisen oikeassa. Mutta parempaa ei ole tällä hetkellä tarjolla.
"Valo nimenomaa reagoi gravitaation kanssa ja suhtis on romu"
Juu niin reagoi.
Itse Einstein käytti suhtiksensa todisteena nimenomaan sitä että valo taipui Auringon painovoimakentässä.
Olet tainnut nukkua fyssantunnit.
Ei käyttänyt vuoden 1905 teoriassaan!
Ite oot jättänyt lukematta varsin paljon!
1905 tuli suppea suhteellisuusteoria, joka kuvasi liikeyhtälöt vapaassa tilassa. 1915 Einstein julkaisi yleisen suhteellisuusteorian, jossa hän laajensi yhtälöt gravitaatio kentässä toimiviksi.